Mitä meiltä odotetaan työelämässä?

JouniUUSIA TUULIA  Aikuiskasvatustieteen monipuolisuus on opiskelijalle sekä vahvuus että heikkous. Moni kasvatustieteilijä ymmärrettävästi kammoksuu liikaa irrallisuutta. Vastapainona voi kuitenkin ajatella, että moninaiset vahvuudet ja valinnanvapaus opiskeluissa petaavat tulevaan työnkuvaan omaleimaisuutta ja yksilöllisyyttä. Konkretiasta irtautuminen voi myös työelämässä kääntyä avoimuudeksi eri alan erikoisuuksia kohtaan. Työmarkkinat ovat hyvin monipuolinen kenttä mukautuvaiselta generalisti-alalta tulevalle opiskelijalle. Useat päätyvätkin yhä uudestaan kyselemään: ”Mitä minun pitäisi osata tai taitaa?” Ei hätää, sillä tämän kirjoitelman tarkoituksena on vastata juurikin näihin kysymyksiin, ainakin yleisellä tasolla.

Monille yllättävä ja helpottava asia on, että opiskelun pohjalta ei välttämättä tarvitse osata kovin montaa käytännön asiaa, sillä työelämä kouluttaa kyllä. Tärkeintä on kasvatustieteellinen näkökulma. Kanssasi samanlaisista ongelmista kärsivät muun muassa filosofit ja sosiologit. Yleistä ihmislähtöistä näkökulmaa voi olla vaikea kääntää käytäntöön, mutta voisiko se silti olla jotain, jolla erotumme teknisen alan opiskelijoista?

Harva päätyy lukemaan kasvatustieteen ohella oikeuspsykologiaa, mutta minkälaisia uramahdollisuuksia se voisikaan avata?

Tärkeää on myös hahmottaa oma kiinnostus. Kasvatustieteen vahvuudet ovat sen sovellettavuudessa: lähes mikä tahansa sivuaine kasvatustieteellisestä näkökulmasta tulkittuna luo uramahdollisuuden. Tämä petaa paikkoja yksilöllisyydelle. Harva päätyy lukemaan kasvatustieteen ohella oikeuspsykologiaa, mutta minkälaisia uramahdollisuuksia se voisikaan avata? Mieti kuka ja mitä olet, ja mitä haluat edustaa elämässäsi. Tekemällä itsellesi tärkeitä asioita päädyt varmasti oman elämäsi kannalta tärkeälle polulle. Kasvatustieteen salat ja omat unelmat ovat hyvä yhdistelmä urasuunnitelmaa luodessa.

Viime aikoina allekirjoittanut on osallistunut kurssille Kasvatustieteen toimintakentät, joka käsittelee työllistymisen teemoja. Kurssi on ollut hurjan hyödyllinen oman osaamisen kartoittamisessa ja paineiden hylkäämisessä kurssisisältöön kuuluvien alumnivierailujen vuoksi. Vaikka alumnien taustoissa ja koulutusvalinnoissa on ajoittain ollut huomattaviakin eroja, toistuivat esityksissä tietynkaltaiset tarinat työelämäidentiteetin metsästyksestä ja ajoittaisesta seikkailemisesta erilaisten mielenkiintoisten vaihtoehtojen välillä. Lisäksi alumnien puheesta saattoi kartoittaa seuraavanlaisia konkreettisia kasvatustieteilijän taitoja, joita voi entisestäänkehittää opiskelun aikana:

1. Laskennalliset taidot. Monet kasvatustieteilijät kokevat tarvitsevansa lukujen kanssa enemmän ymmärrystä, jotta he eivät jäisi keskusteluissa insinöörien ja ekonomien syrjimäksi. Erilaisia laskennallisia taitoja voi oppia esimerkiksi Aaltoyliopiston työpsykologian ja johtamisen peruskursseilta, jotka käsittelevät tuotantotaloutta ja yritysmaailmaa.

2. Kyky sopeutua ympäristöön, kasvatustieteen tuominen osaksi työyhteisöä.

3. Kasvatustieteilijöiden tutkimukselliset taidot, jotka helpottavat selvitysten ja erilaisten ilmiöiden kartoittamista esimerkiksi muutoksen kynnyksellä olevan yrityksen nykytilasta.

4. Erilaiset asiantuntijuus- ja verkostokäsitykset, joilla yrityksen rakennetta voidaan analysoida ja tarpeen mukaan kehittää toimivimmaksi.

5. Ryhmätyöskentelytaidot. Hallinnallisissa toimissa, joissa toimitaan useiden alojen asiantuntijoiden kanssa, on kätevää kyetä työskentelemään sosiaalisessa ilmapiirissä ja samalla ratkomaan yhteisiä ongelmia.

12521688833_1f9cd26a02_b

Erilaisissa Aikuiskasvatuksen Killan ja Peducan järjestämissä työelämäilloissa ja ammattiliittomme koulutuspäivillä on käyty läpi samoja teemoja, joissa edellä mainittujen seikkojen lisäksi on muistutettu alamme korkeasta työllistymisestä ja vahvuudesta juuri tulevaisuuden työmarkkinoilla, jossa pitkäkestoiset urat alkavat olla katoava luonnonvara. Kasvatustieteellinen mukautumiskyky voi myös mahdollistaa pidempikestoisen pestin, mikäli haluaa jättää erilaisten vaihtoehtojen kokeilemisen väliin.

Hiljattain Helsingissä järjestettiin Contact Forum – messut, joiden tavoitteena oli edistää työnantajien ja työntekijöiden kohtaamista. Ensisilmäyksellä vaikutelmaksi muodostui lähinnä teekkareita palvelevat ständit, joissa haettiin spesifiä osaamista erilaisiin isoihin firmoihin. Tarkemman tutkimisen jälkeen paikalta löytyi kuitenkin myös erilaisiin rekrytointitehtäviin palkkaavia firmoja, joissa kasvatustiede oli hyvinkin tunnettu termi. Myös paikalla olevat rekrytoijat lähes poikkeuksetta tunnistivat kasvatustieteen, ja monen kanssa tuli keskusteltua heidän koulutushistoriastaan. Nämä messut tarjosivatkin varsin mojovan egoboostin, jota voi suositella ensi vuoden suunnitelmiin kaikille niille, joille matkan määränpää ei ole vielä täysin selkiytynyt.

Jouni Vainio
Peducan edunvalvonta- ja yhdenvertaisuusvastaava sekä AKK:n koulutuspoliittinen- ja yhdenvertaisuusvastaava

 

Advertisements