Helan går – Salakapakkasitsit 22.2

TAPAHTUMAT Aivan kuin olisi jäänyt jumiin aikakoneeseen ja siirtynyt lähes sata vuotta taaksepäin. Helmet kimaltavat ja hapsut heiluvat. Tapahtumapaikkana on opiskelijatila Gustavus Rex ja meneillään vieraiden vastaanotto. AKK:n järjestämät sitsit salakapakkateemalla ovat juuri alkamassa ja tupa täyttyy hyvää vauhtia tyylikkäistä ja iloisista naisista – sekä miehestä.  Ilmassa on lähes suuren urheilujuhlan tuntua, eikä vähiten siksi, että Suomi on juuri voittamassa USA:n olympiajääkiekossa 5-0. Haivattavissa on selvästi odotusta, ja ensikertalaisilla myös pientä jännitystä. Väkeä parveilee juomamyyntipisteen kulmalla varmistaakseen oman nesteytyksensä siltä varalta, että sitsijuomat pääsisivät loppumaan. Ei aikaakaan kun sitsiväki kutsutaan sisälle salin puolelle: on aika aloittaa.

sitsit

Mitkä ihmeen sitsit?

 Sitsien alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Wikipedian mukaan eräs arvio väittää perinteen lähteneen liikkeelle brittiläiseltä ratsuväeltä, jossa miehet pitkän päivän jälkeen söivät ja joivat. Sieltä tapa olisi siirtynyt Ruotsin kautta Suomeen. Jyväskylän ylioppilaslehti (18.2.2013) sen sijaan valottaa sitsien todennäköisesti muodostuneen niin sanotun olutpenkkiperinteen pohjalta. Tämä tarkoittaa syömistä, juomista, laulamista ja leikkimistä pitkillä penkeillä. Sitsilauluja sen sijaan ovat leimanneet itseironisuus, kaksimielisyys ja poliittinen pilkka jo opiskelijoiden yhteislauluaikojen alusta lähtien.

Jokaiselle sitseillä käyneelle on kuitenkin selvää, mistä koko hommassa on kysymys: syödään kolmen ruokalajin ateria, juodaan mietoja ja väkeviä, lauletaan ala-arvoisia lauluja ja joudutaan rangaistuksi sääntörikkeistä. Lämmin ruoka syödään kylmänä ja kylmä ruoka lämpimänä. Tästä pitää huolen runsas laulujen määrä ja lauluja luonnollisesti seuraava kurkun kostuttaminen. Promillet nousevat onneksi jokaisella sitsaajalla lähes samaan tahtiin, mikä saattaa lohduttaa seuraavana aamuna sängynpohjalla mahdollisen häpeän yllättäessä.

Olympiahuumaa ja muutama liikaa

sitsit2

Palataan takaisin kultakauden tunnelmiin Gustavus Rexiin. Sitsit ovat käynnistyneet ja alkukeitot tuotu pöytiin. Pöytäseurueissa jutellaan ja syödään ja tunnelma on kovin sivistynyt. On varsin hiljaista verrattuna siihen faktaan, että yli 30 opiskelijaa on kokoontunut samaan pieneen tilaan juhlimaan. Lievää ujoutta ja alkukankeutta on havaittavissa, mikä toisaalta kuuluu asiaan, sillä me suomalaiset olemme asiallista kansaa. Selvin päin. Kukaan ei ole vielä kilisyttänyt lasia, ja vieruskaverini kasviskeitto on hupenemassa huolestuttavaa tahtia. Allekirjoittanut kerää tässä vaiheessa rohkeutensa, pyytää puheenvuoroa ”arvon neiti sitsimestarilta” ja esittää laulutoiveena mielikuvituksellisesti laulun numero yksi, ”Hyvät ystävät”. Pian pöytäseurueesta toivotaan jo ”Helan Gåria”, ja ensimmäiset shotit kumotaan kurkkuun. Laulut raikaavat ja jännittyneisyys alkaa hälvetä hyvää vauhtia maljoja nostaessa. Ensimmäiselle tauolle siirrytään kuitenkin ilman rangaistuksia. Kokemuksen perusteella rangaistuksia on kuitenkin odotettavissa pian…

Tunnelma on jo selvästi railakkaampi pääruoan tullessa vuoroon. Taustalla on tuttu ilmiö: desibelien nousu on suoraan verrannollinen promillejen nousuun. Pääruoan syömiseen on keskityttävä jo aivan erilaisella antaumuksella, sillä haarukkaan on enää haasteellista ehtiä  edes koskemaan laulujen välissä. Myös ensimmäiset rangaistukset päästään vihdoin jakamaan. Lopuillaan olevat Olympialaiset ovat selvästi inspiroineet sitsikansaa, ja illan esityksillä onkin selkeä teema. Ensimmäisenä pääsemme kokemaan uusintana voitonhuumaa, kun Suomen Leijonat musertaa USA:n 5-0. Myös seuraavissa rangaistuksissa tehdään katsauksia Sotshiin: Rexin areenalla nähdään saman illan aikana niin miesten curlingia kuin hiihtoakin.

Jälkiruoan jälkeen on aika kiskaista viimeiset siiderinpohjat kurkusta alas ja jatkaa iltaa kohti baarin tanssilattiaa. 20-luvun riehakas tunnelma on käsinkosketeltava.

Sitsikulttuuri ja opiskelijoiden hyvinvointi – mahdoton yhtälö?

sitsit3

 Sitsien jälkeisenä aamuna sitä saattaa miettiä, kuinka järkevää akateemisten aivosolujen tuhoaminen oikein on. Opiskelijan pääkoppa joutuu kovalle koetukselle tentteihin lukiessa, ja samalla kroppa saa ponnistella selvitäkseen sitseistä ja muista alkoholipitoisista opiskelija-aktiviteeteista. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että yhteisöllisyyden tunne –  joka usein tuntuu poikkeuksellisen vahvana erityisesti sitseillä – on monelle opiskelijalle tärkeä, myös (mielen)terveydellisesti. Ja kun me kerran satumme asumaan Suomessa, jossa bussissa etsitään se ainoa tyhjä penkkirivi ja tuntemattomille hymyilevät vain hieman yksinkertaiset persoonat, sanoisin tämän alkoholin kautta saavutettavan eteläeurooppalaistumisen olevan ihan hyväksyttävää.

Toisaalta olen myös sitä mieltä, että vastapainona on hyvä olla erilaisiakin opiskelijatapahtumia. Opiskelijoiden tukikeskus Nyyti ry:n 2011 teettämässä kyselyssä  39 % vastaajista koki opiskelijatapahtumissa käytettävän liikaa alkoholia, ja joka toinen vastaajista toivoi lisää alkoholittomia opiskelijatapahtumia. AKK:ssa pyrimmekin järjestämään säännöllisesti myös tapahtumia, joissa tavoitteena on alhoholiton mukava yhdessäolo. Niinhän se menee, että hauskanpito huonossa seurassa ilman viinaa on teeskentelyä, mutta hyvässä seurassa ilo onnistuu ilmankin. Opiskelija-aika on joka tapauksessa sen verran lyhyt verrattuna pitkään edessä olevaan työuraan, että mielestäni siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Millä tyylillä sen sitten haluaakin tehdä.

 

 Tiina Tiihonen
AKK:n tapahtumatiimin jäsen

Advertisements