Nimetöntä työnhakua ja suorempaa puhetta – Tehdään parempi työelämä!

YHDENVERTAISUUDESTA työelämässä puhutaan hyvin vähän suhteessa siihen, miten paljon se koskettaa niin kaikkia työntekijöitä kuin työnhakijoitakin. Aika ajoin mediahuomio keskittyy yksittäiseen työpaikkakiusaamistapaukseen tai kritiikittömään, toteavaan huomioon siitä, etteivät eri sukupuolet vieläkään tienaa samaa palkkaa samasta työtehtävästä. Mitä johtopäätöksiä tästä voi vetää? Onko työntekijöiden etujen valvonta epäonnistunut täysin vai ovatko yksilöt alistuneet epäyhdenmukaiseen kohteluunsa sen sijaan, että penäisivät oikeuksiaan työelämässä? Onko tietoa omista oikeuksista liian vähän? Vai onko tottumuksen kautta hiljaisesti hyväksytty se, että työelämä pyörii omilla säännöillään ja toivottu vain, ettei mitään ikävää satu omalle kohdalle?

 

13687787285_ec4fb04770_b

Suuri osa ihmisistä on työurallaan jossain yhteydessä törmännyt syrjintään – joko omakohtaiseen tai johonkuhun toiseen kohdistuvaan.  Kirjoituksissa suomalaisten huonosta työssä jaksamisesta mainitaan lähes poikkeuksetta epäterve työilmapiiri ja syrjintä. Pelkästään työpaikkakiusatut.net -sivustolla vieraili sivuston mukaan vuonna 2013 yli 66 tuhatta lukijaa. Mutta mikä neuvoksi syrjintään ja kiusaamiseen työpaikoilla? Niin koulu- kuin työpaikkakiusaamiskeskusteluissa nostetaan pitkän voivottelun jälkeen usein kädet pystyyn. Ilmiöön on vaikeaa puuttua ja johtopäätös tästä näyttää monesti olevan, ettei sille kannata yrittää tehdä yhtään mitään. Kuitenkin keinoja on. Ehkä KiVa-koulun kaltaisia hankkeita tulisi räätälöidä myös työpaikkojen tarpeisiin. Kaikkein olennaisinta työsyrjinnän kitkemisessä on, että työntekijät ovat tietoisia oikeuksistaan ja siitä, mihin tai kehen ottaa yhteyttä vaikeissa tilanteissa. Myös esimiesten koulutukseen tulisi sisällyttää tietoa työsyrjinnästä ja siitä, miten puuttua työpaikan konflikti- ja kiusaustilanteisiin.

Olisi tärkeää, että syrjinnästä työpaikoilla puhutaan – oli kyseessä sitten henkilö, jota itseään on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti, tai joku joka on nähnyt jotakuta toista kohdeltavan tällä tavoin. Hyssyttely ei lopeta syrjintää vaan sen äänekäs esiintuominen. Kehitys on sitä parempaa, mitä useampi ilmaisee toiminnallaan, ettei hyväksy työpaikallaan työntekijöiden epäyhdenmukaista tai epäasiallista kohtelua.

Työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus työntekijöidensä tasapuoliseen kohteluun. Tämä tarkoittaa sitä, että työnantajalla ei ole oikeutta asettaa työntekijää muiden työntekijöiden kanssa eriarvoiseen asemaan työntekijän henkilökohtaisten ominaisuuksien, kuten etnisen taustan, vamman, iän tai sukupuolen takia. Kuitenkin tällaista syrjintää tiettävästi tapahtuu koko ajan.


13754001004_22b1b12647_b

Erityisen hyvän syrjinnän mahdollisuuden tarjoaa rekrytointi. Työnantaja voi jo työnhakuvaiheessa karsia pois ne henkilöt, joiden esteettömyys työpaikalla tulisi turvata, joille voisi tulevaisuudessa joutua etsimään sijaista äitiysloman ajaksi tai joiden etninen tausta poikkeaa valtaväestön vastaavasta.

Helsingin kaupunki on näyttänyt rekrytoinnissaan hienoa esimerkkiä kokeillessaan nimetöntä työnhakua. Nimen lisäksi tämä käytäntö häivyttää työhakemuksissa sellaisia työnhakijoiden ominaisuuksia, jotka voisivat johtaa epätasapuoliseen kohteluun työhakemuksia käsitellessä. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa etninen tausta, sukupuoli, ikä, siviilisääty tai perheellisyys. Koska hakijoiden henkilöllisyyden paljastava tieto säilytetään erillään varsinaisista hakemuksista, keskitytään valintaprosessissa pelkästään työtehtävän kannalta oleellisiin asioihin, kuten työnhakijan ammattiin, tutkintotasoon ja aiempiin työtehtäviin sekä niissä karttuneeseen tietotaitoon. Nimetön työnhakuprosessi ei kuitenkaan tarkoita suoraan anonyymia työnhakua, sillä nimettömäänkin työnhakuun kuuluu normaali haastattelu, ja haastattelun jälkeinen rekrytointiprosessi tapahtuu normaaliin tapaan.

 

13753624425_67d2bbe06c_b

Nimettömän työnhaun on todettu edistävän yhdenvertaisuutta, sillä haastatteluvaiheeseen kyvykkyyttään todistamaan voivat syrjimättä päästä kaikki pätevät hakijat. Olisi tietysti hienoa nähdä kokeiluja myös anonyymistä työnhausta (rekrytointiin ei sisälly haastattelua, jolloin on varmaa, ettei työnhakijan naamakerroin pääse vaikuttamaan valintaan). Toisaalta on ymmärrettävää, että työnantajan intressien mukaista on tavata potentiaalinen uusi työntekijä ennen työsuhteen aloittamista.

Nimetöntä työnhakua on Helsingin kaupungin kokeilun innoittamana päätynyt toteuttamaan myös Espoon kaupunki, ja Helsingin kaupunki on esittänyt aikomuksensa käyttää nimetöntä rekrytointia jatkossakin. Mallia on kokeiltu myös monissa muissa Euroopan maissa, ja Belgiassa ja Ranskassa on jopa säädetty lailla sen käytöstä tietynlaisissa rekrytoinneissa.

Nimetön työnhaku on saanut paitsi kiitosta myös paljon kritiikkiä. Haastatteluvaiheeseen edennyt ”väärän” iän, etnisen taustan tai sukupuolen omaava voidaan tässäkin vaiheessa tiputtaa rekrytointiprosessista syrjivin perustein. On myös väärä signaali työnhakijoille, että heidän tulisi häivyttää omia piirteitään syrjimisen välttämiseksi. Kaikkien tulisi voida työllistyä joutumatta salaamaan esimerkiksi vammaansa tai etnistä taustaansa.

Meidän kaikkien tulisi olla vaikuttamassa siihen, että työelämästä saadaan yhdenvertaisempi. Niin työntekijöiden kuin työnantajienkin valistunut toiminta on avainasemassa työelämän syrjivien käytäntöjen muuttamiseksi.

Mira Günther
AKK:n yhdenvertaisuustiimin jäsen

Mainokset