Älä käsitä yhdenvertaisuutta – Päätoimittajan terveiset

ruukku

YHDENVERTAISUUS Yliopistolla puhutaan paljon tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Se on tärkeää varsinkin aikana, jota leimaavat syrjäytyminen ja huono-osaisuuden kasautuminen. Yhteiskuntamme vaatii mm. kasvatustieteiltä yhä parempaa ymmärrystä eriarvoisuuden mekanismeista sekä siitä, mitä oikeastaan tarkoitamme yhdenvertaisuudella. Silti keskusteluissa, joissa puhutaan syrjäytyneistä, heidän suvaitsemisestaan ja yhdenvertaisuudesta – joka on nyt ilmestyvän Elon teemana  – unohtuu helposti jotain. Unohdamme, että sanamme kuvaavat lopulta yksittäisiä ihmisiä, juuri sellaisia kuin sinäkin. Käsitteiden käyttämisen lisäksi on jollain keinoilla päästävä niiden taakse.

Viime keväänä matkustin opintojen loputtua Kööpenhaminaan. Se jännitti. Tuntui oudolta mennä puhumaan englantia uusille ihmisille vieraassa kulttuurissa. Silti olo oli toiveikas. Halusin tutustua ihmisiin ja yhtyä niiden yliopisto-opiskelijoiden joukkoon, jotka lausuvat kuorossa, että monikulttuurisuus kannattaa.

Lähdin hostellilta kävelylle Christianiaan, joka on turistien suosiossa oleva boheemisuudestaan tunnettu alue. Vastaan tuli monenlaista tallaajaa nopeasti kääräisty jointti huulessaan. Yliopistoreppu täynnä monikulttuurisuuteen ja tasa-arvoon liittyvää retoriikkaa pönötin pelokkaana keskellä auringonpaistetta samalla, kun paikalliset ”syrjäytyneet” heittelivät tuttavallisia yläfemmoja toisilleen. Eräällä seinällä oli teksti Human justice. Näyssä olikin jotain humaania, josta minun oli vaikea päästä osalliseksi.

En tutustunut Christianiassa keneenkään. Niin ei käynyt siksi, että olisin ollut erilainen – kaikki paikalla olleet varmasti olivat ­–  vaan siksi, että säilytin ulkopuolisuuteni. Vaikka tilanne oli monikulttuurinen ja  näennäisen yhdenvertainen, siinä ei tapahtunut mitään merkittävää. Kohtaamisia ei syntynyt. Tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden käsitteiden läpi näin maailman tiedostettavana ja suvaittavana, mutta samaan aikaan ja juuri siksi niin kovin etäisenä.

Todellinen yhdenvertaisuus ei synny pelkästään tiedostamalla. Se vaatii heittäytymistä, erilaisten ihmisten avointa kohtaamista ja omien kasvojen menettämistä. Täytyy tunnustaa, ettei itse ole  syrjäytyneitä kummoisempi tai kykenevä suvaitsemaan heitä norsunluutornistaan. On tietenkin myös eriarvoisuutta, jota carpe diem -henkiset kohtaamiset eivät ratkaise. Saan esimerkiksi opiskella maksutta, matkustaa opiskeluaikanani Tanskaan ja kirjoittaa siitä pääkirjoitusta. Mahdollisuudet ovat minusta riippumattomia ja sellaisia, joita suurella osalla maailman ihmisistä ei tule koskaan olemaan, toisin sanoen rakenteellisia. Silti on rajoittavien rakenteiden ohella muistettava se vapaus, joka kaikilla on edistää yhdenvertaisuutta omassa arjessaan.

Nyt julkaistavassa YHDENVERTAISUUS-teemassa Kristiina Brunilan ja Verneri Valasmon jutuissa lähestytään oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon kysymyksiä yliopistollisten tutkimushankkeiden kautta. Uskon, että tarvitsemme tutkimusta lopulta esteiden purkamiseen. Esteet voivat olla taloudellisia, mutta myös esimerkiksi sukupuoleen, kansalaisuuteen tai tulotasoon perustuvien leimojen aikaansaamia. Aiheet ovat ajankohtaisia: Brunila valittiin viime vuonna Suomen ensimmäiseen ja maailmallakin harvinaiseen kasvatuksen ja koulutuksen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon tenure track -professuuriin.

Vammaistutkimuksen dosentti Antti Teittisen haastattelu puolestaan nostaa esiin erään marginalisoidun ryhmän, jota on helppo suvaita mutta ehkä vaikeampi aidosti kohdata. Mira Güntherin juttu käsittelee työpaikkasyrjintää ja sitä ehkäisemään kehitettyä anonyymiä työnhakua. Toimituksen uusi tulokas K. Parpia kertoo lyhyesti tutkimusmatkastaan yhdenvertaiselle Siltavuorenpenkereelle.

Huomenna 11.4 vietetään Minerva-torilla AGORA Kasvatuksen ja koulutuksen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon tutkimuskeskuksen avajaisia. Vietä siis hetki pohtiaksesi, mikä yhteiskunnassamme tuottaa järjestelmällisesti eriarvoisuutta. Mutta älä pohdi liikaa: muista myös elää yhdenvertaisuutta todeksi. Jätä pönötyslinssisi kotiin, naura ja menetä kasvosi esimerkiksi AKK:n munabileissä, jotka järjestetään 17.4 Amarillossa!

Yhdenvertaista kevättä kaikille!

Mikko Eloholma
Päätoimittaja

Advertisements