Vammaistutkimusta

YHDENVERTAISUUTTA pohdittaessa keskitytään usein vähemmistöihin, joiden ajatellaan lähtökohtaisesti poikkeavan muista jollain tavalla. Tällaisella ajattelutavalla on etunsa ja riskinsä: toisaalta näin voidaan edistää aidosti vähempiosaisten oikeuksia, mutta toisaalta päätyä entisestään marginalisoimaan kyseisiä ihmisiä. Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan tuli viime vuonna Suomen ensimmäinen vammaistutkimuksen professuuri, jota hoitaa Simo Vehmas. Kysyimme käyttäytymistieteellisessäkin tiedekunnassa vaikuttaneelta vammaistutkimuksen dosentti Antti Teittiseltä eriarvoisuudesta, vammaisuudesta ja vammaisuuteen liittyvästä tutkimuksesta.

13472547213_e901af4d8c_b

 

1. Mitä yhdenvertaisuus merkitsee? Missä tilanteissa vammaisiksi luokiteltujen eriarvoisuus korostuu?

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvoisuus kuvaavat ideaalitilanteita, jotka ovat kannatettavia päämääriä, mutta tuskin pysyvästi saavutettavia asiantiloja. Vammaisiksi luokiteltujen ihmisten asema on heikompi jo lähtökohtaisesti kuin muiden ihmisten. Se korostuu käytännössä siinä, että vammainen ihminen tavanomaista suuremman avun ja tuen tarvitsijana on jonkinasteisessa riippuvuussuhteessa muihin ihmisiin. Toisaalta tämä asetelma rakentaa kokonaiskuvaa vammaisista osaamattomina ja kykenemättöminä, mikä näyttäytyy erityisesti vammaisten vähäisenä osallistumisena palkkatyöhön ja suurena alttiutena köyhyysriskiin.

 

 

 

2. Mitä yliopisto voisi tehdä vammaisten opiskelijoiden aseman parantamiseksi?

Yliopistoissa on viime vuosina panostettu esteettömyyteen, erityisesti fyysiseen esteettömyyteen, mutta parempi olisi ehkä puhua saavutettavuudesta, sillä se on laajempi konseptio. Yliopistoissa on tehty yksittäisiä esteettömyyskartoituksia, mutta lainsäädännöllinen perusta puuttuu vammaisten opiskelijoiden opiskeluedellytysten turvaamiseksi. Opinto-ohjaus olisi tällöin keskeisin kehittämisalue, koska siihen sisältyy sekä saavutettavuus että opintokokonaisuuksien substanssikysymykset. Muilla koulutusasteilla tilanne on parempi.

3. Minkälainen indentifioitumisen väline vammaisuus on? Pitäisikö termejä kokonaan muuttaa?  

Periaatteessa vammaisuus on identifioitumisen väline positiivisessakin mielessä. Toki asia on täysin yksilökohtainen. Positiivisimmillaan vamman kautta rakennettu identiteetti voi nostaa esiin tärkeitä yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten esimerkiksi Pertti Kurikan Nimipäivät -punk-yhtyeen sanoitusten teemat huonosta asumisen tasosta. Termit ovat samalla koko ajan muutoksesta, mutta ne muuttuvat hitaammin kuin itse ilmiöt.

4.Missä asioissa suomalaisten yleinen asennoituminen vammaisia kohtaan
laahaa? Kuinka asiaa voisi muuttaa?

Hyvinvointivaltion ydintä ovat aina olleet vammaisten apuun ja tukeen liittyvät kysymykset. Erilaiset vammaisten avun ja tuen muodot olivat korkeimmalla tasollaan 1980-luvulla, mutta nykyään esim. vammaispalvelulain harkinnanvaraisista tukimuodoista on jouduttu tinkimään. Samalla asenteet esimerkiksi vammaisten osaamista ja kykyjä kohtaan eivät ole juuri muuttuneet suopeammiksi, vaikka yleinen suvaitsevaisuus onkin lisääntynyt.

pyoratuoli

5.Voidaanko yhdenvertaisuudesta puhua vammaistutkimuksen tavoitteena?

Vammaistutkimuksen yksi keskeisimmistä asioista on esittää tutkittua tietoa siitä, miten vammaisia on syrjitty ja sorrettu, ja sitä kautta kohdeltu toisen luokan kansalaisina. Yhdenvertaisuuteen pyrittäessä näitä tutkimustuloksia voidaan käyttää poliittisessa päätöksenteossa. Tässä mielessä vammaistutkimus on avoimen poliittista mutta tieteellisellä perustalla. On myös huomattava, että poliittisen toiminnan muodot ovat moninaiset.

6. Minkälainen on vammaistutkimuksen nykytila? Miltä tulevaisuus näyttää?

Vammaistutkimus on tällä hetkellä kovassa nousussa Helsingin yliopistossa valtiotieteellisessä ja käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa. Valtiotieteellisessä tiedekunnassa vammaistutkimuksen ma. professorina toimii Simo Vehmas. Toivottavaa olisi, että  akateemisena oppiaineena vammaistutkimukseen panostettaisiin muissakin Suomen yliopistoissa. Positiivisen tilanteen soisi myös näkyvän vammaistutkimuksen kesäpäivien osallistujamäärissä. Ne järjestetään kesäkuussa Turun yliopistossa.

Jouni Vainio
Mikko Eloholma

 

Advertisements