Kasvismössöä – I’m on a boat!

TAPAHTUMAT On kaunis huhtikuinen torstai ja istun Helsingin päärautatieasemalla InterCity2-junan yläkerrassa. Tästä reissusta sovittiin jo edeltävänä syksynä. Seurassani on kaksi nauravaista luottoystävääni ja kolmas hyppää kyytiin matkan varrelta. Porukka on tuttu, mutta kolmannen vuoden opiskelijaksi tunnen jännittävää uutuudenviehätystä. En voi olla hymyilemättä, kun katson turkoosinvärisiä haalareitani ja mietin, että pääsen vihdoin kokemaan ensimmäisen kasvisristeilyni. Pian kello on 16.02 ja juna nytkähtää liikkeelle. Turku ja Ruotsin vedet, täältä tullaan!

kr_3

Mikä kasvisristeily?

Kasvisristeily on jokavuotinen opiskelijatapahtuma, joka nimensä mukaisesti kokoaa Suomen kasvatustieteen opiskelijat samaan paattiin juhlimaan toinen toisiaan. Kasvisristeily on suunnattu nimenomaan niille kasvatustieteen opiskelijoille, jotka eivät valmistu opettajiksi. Risteilyn järjestäjäkaupunki vaihtuu vuosittain, mutta perinteisesti risteily sijoittuu keväälle ja laiva aloittaa matkansa Turun satamasta. Ensimmäisen kasvisristeilyn järjesti Joensuu 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella. Tänä vuonna vastuussa tapahtumasta olivat tamperelaiset kollegamme.

Tunnetusti jo matka Turkuun lasketaan osaksi hulvatonta tapahtumaa. Toisin sanoen kyseessä on eräänlaiset risteilyn etkot, jotka mahdollistuvat, kun kulkeminen tapahtuu bussilla tai junalla. Tänä vuonna osallistujia Helsingistä oli tavallista vähemmän: suunnistimme Turkuun vain kahdentoista kasviksen voimin, mikä toisin sanoen tarkoittaa kolmea hytillistä. Näin ollen emme tavalliseen tapaan kulkeneet Turkuun yhteisellä bussikyydillä, vaan jokainen sai itse päättää, kuinka aikoo Turun satamaan matkata. Hyttiseurueemme päätyi valitsemaan junan, sillä tarjoushintaiset bussiliput loppuivat nopeammin kuin valtaosa osasi arvatakaan. Matkamme sujui joka tapauksessa erittäin leppoisasti, eikä opiskelustressistä ollut tietoakaan.

Täytyy myöntää, että pääsin kokemaan tämän akateemisen risteilyhuuman ensimmäistä kertaa vasta kuluvana keväänä, vaikka vuosia kasviksena on takana pian kokonaiset kolme. Aiempi käsitykseni kasvisristeilystä perustuikin lähinnä opiskelutovereideni enemmän tai vähemmän loogisiin tarinoihin sekä kuviin sosiaalisessa mediassa. Tämän lukuvuoden alussa päätin, että nyt on korkea aika luoda omia risteilymuistoja.

Ketkä kasvikset?

Tänä vuonna kasvisristeilijöitä oli kaiken kaikkiaan Joensuusta, Jyväskylästä, Rovaniemeltä, Tampereelta, Turusta ja meiltä Helsingistä. Vaikka olemme kaikki yhtä suurta kasvissalaattia, löytyy joukostamme myös variaatiota niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Riippuu yliopistosta, minkä väriset haalarit kukin kasvis pukee päälleen: esimerkiksi Jyväskylässä ja Rovaniemellä pukeudutaan oranssin sävyihin, Tampereella metsänvihreään, Turussa punaiseen ja Joensuussa tummansiniseen. Jokaiselle Helsingin yliopiston kasvatustieteilijälle lienee selvää, että oma värimme on ihana ja raikas turkoosi!

Myös pääaineet vaihtelevat yliopistoittain. Helsingissä käyttäytymistieteiden laitoksen kasvikset opiskelevat pääaineenaan sekä yleistä että aikuiskasvatustiedettä. Jyväskylässä ja Joensuussa pääaineeksi valitaan joko yleinen tai aikuiskasvatustiede, kun taas Rovaniemellä vaihtoehtona on myös mediakasvatus edellä mainittujen rinnalla. Tampereen malli on samantapainen kuin Helsingissä, mutta tutkintonimike on elinikäinen oppiminen ja kasvatus, johon sisältyy luonnollisesti niin yleistä kuin aikuiskasvatustiedettäkin.

kr_2

Kasviksia Tampereelta

Terminaalin tuntumassa

Ilojen ilotulitus alkoi, kun saavuimme Turun satamaan. Terminaalirakennuksen edessä odotti lukuisia tuttuja kasvoja, joiden näkeminen sai minut suorastaan herkistymään onnesta. Iloisesta jälleennäkemisestä saan kiittää Specian helmikuista ainejärjestökoulutusta, jossa pääsin luomaan uusia ystävyyssuhteita Suomen kasvatustieteilijöihin. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että nimenomaan kasvisristeily on oiva mahdollisuus saada uusia ystäviä ja ottaa paikka valtakunnallisessa kasvisverkostossa! Koska kaikki olivat saapuneet satamaan hyvissä ajoin, saimme aikaa nauttia satamabaarin antimista sekä auringonpaisteesta terassilla. Vajaa parituntinen kului kuitenkin nopeasti ja pian meidän oli juostava laivaan.

Kippari-Kallen matkassa

Seikkailun aluksi kippasimme matkatavarat hyttiin, minkä jälkeen seurueemme juoksi etsimään ruokaa, jotta ehtisimme kylläisinä ainejärjestöjen rastikierrokselle. Etsinnät päättyivät lopulta laivan buffet’hen, jonka valitsimme korkeista hinnoista huolimatta. Ruokaillessamme päädyin haastattelemaan tarjoilijaa, jolle kerroin ystävieni huvittuneiden katseiden ympäröimänä olevani ”kiinnostunut kaikenlaisesta koulutuksesta”. Valitettavasti myöhästyimme rastikierrokselta, mutta osallistuimme spontaanisti rovaniemeläisten rastille, jolla meidän tuli näytellä lappalaisen elämäntarina. Sanomattakin on selvää, että tulkintamme oli jokseenkin erikoinen.

Vaikka itse olimmekin kasvisristeilyllä, oli laiva lastattu myös muilla matkaajilla. Joukossamme oli jonkin verran eri alojen opiskelijoita, joista muutama kertoi olevansa tuutoriristeilyllä. Kuten tavallista, laivalla oli myös paljon ns. vapaa-ajan matkustajia. Keskustelut vastanntulijoiden kanssa olivat varsin avartavia ja samalla pääsimme kertomaan omasta alastamme – yleinen ja aikuiskasvatustiede on monelle  ulkopuoliselle tuntematon oppiaine.

Isossa laivassa liikkuminen kävi suorastaan suunnistamisesta. Löysimme kuin löysimmekin Tax freen, jonka huomassa kului tovi. Ostoksilta palattuamme oli aika jatkaa huolellista juhlimista ja löysimme tiemme naapurihyttiin tuttujen vuosikurssilaistemme seuraan. Seuraavaksi suuntasimme yhdessä yläkannen pienehköön yökerhoon, joka näytti täyttyneen haalaripukuisista kasviksista. Yön viimeiset tunnit kuluivat tanssien ja lopulta jatkopaikkaa etsien. Viimein väsymys vei voiton ja raahasimme itsemme hyttiin, jossa vaivuimme unten maille.

kr_1

Osa kasvisristeilijöistä jaksoi jatkaa asianmukaista juhlimista myös koko perjantain. Itse olin yksi niistä, joka aamiaisen jälkeen jatkoi uniaan pimeän hytin uumenissa aina iltapäivään asti. Sovimme ainejärjestöjen hallitusten kesken hyvissä ajoin ennen risteilyä, että tapaamme laivalla perjantaina suunnitellen yhteistä hallitusten mökkiviikonloppua. Olin unohtanut, missä hallituslaisten oli määrä tavata, joten en valitettavasti päässyt paikalle. Sain silti onnekseni kuulla Helsinkiä edustaneelta toveriltani, että mökkiviikonloppu sovittiin alustavasti ensi syksyn alkuun. Jee! Kasvisristeilyn ansiosta tapaaminen järjestyi kuin luonnostaan. Tosin ensi kerralla voisin itsekin olla paikalla.

Suuntasimme viimeisen Tax free -reissun kautta istuskelemaan livemusiikin elävöittämään anniskeluravintolaan, jossa sain nauttia viimeisen gin tonicini. Ei vierähtänyt kuin hetki ja huomasin, että saavumme pian lähtöpisteeseen. Kohta olimmekin jo pakkaamassa tavaroita ja poistuimme pysähtyneestä laivasta. Juna odotteli meitä terminaalin tuntumassa ja ymmärsin haikeana, että on aika hyvästellä. Vilkuttelin reippaana ohikulkeville kasvissiskoilleni ja vetäydyin junavaunun yläkertaan lepäämään.

Eka kasvisristeily – mitä jäi käteen?

Odotukseni risteilystä täyttyivät ja jopa ylittyivät. Kuten sanottua, kasvisristeily on oiva mahdollisuus saada ystäviä, verkostoitua ja yksinkertaisesti pitää hauskaa. Harmillista on, että kaikki on ohi liian nopeasti. Silti käteen jäi haalarimerkin lisäksi ensimmäiset riemukkaat kasvisristeilymuistot! Toivoisin, että tapahtumia, jotka kokoavat yhteen koko valtakunnan kasvatustieteilijät, olisi huomattavasti enemmän. Vaikka omien opiskelukaverienkin vertaistuella pääsee pitkälle, kannattaa rohkeasti kurkistaa myös muualle Suomeen, jossa omaa erityistä tieteenalaamme harrastetaan. Olit sitten Helsingistä, Turusta, Joensuusta, Jyväskylästä, Rovaniemeltä tai Tampereelta, voit laskea itsesi laivalla samaksi kasvismössöksi!

Elina Tervonen
Kirjoittaja koki kasvisristeilyn huuman kolmantena opiskeluvuotenaan

Mainokset