Sivuaine-esittelyssä Sosiologia

heini
MITÄ SIVUAINEEKSI?
Sosiologia on valtiotieteellisen tiedekunnan tarjoama kokonaisuus, joka on kattava väestötieteen, antropologian ja sosiologian peruspaketti. Sivuaineopiskelijoille tarkoitetut sosiologian perus- ja aineopinnot voi suorittaa ilman rajoituksia, ja osallistua voi myös kaikille muille avoimille kursseille. Jos syventävät opinnot sivuainepaketin lisäksi kiinnostavat, tarvitaan niihin erillinen opinto-oikeus, jota haetaan valtiotieteelliseltä tiedekunnalta.

Sosiologia on useisiin koulutusohjelmiin soveltuva laaja-alainen yhteiskuntatiede ja yleissivistäväksikin luokiteltava sivuaine, joka syventää ymmärrystämme ympäröivästä yhteiskunnasta ja maailmasta. Sosiologi keskittyy yhteiskunnan ilmiöiden ja sen rakenteen ja sosiaalisen toiminnan tarkasteluun – siis kyseenalaistaa, kritisoi ja epäilee.
Kasvatustieteiden näkökulmasta sosiologia on juuri sitä, mitä sivuaineen pitääkin olla – se tukee pääainetta ja laajentaa jo perusopinnoissa käsiteltyjä teemoja. Media, koulutus, väestön ikääntyminen, maailmanpolitiikka, EU, terveys, teknologia ja kaupunkisuunnittelu ovat vain muutamia kymmenistä käsiteltävistä teemoista. Hyvin ajoitettuna sivuaineopinnot ovat yleis- ja aikuiskasvatuksen pääaineelle korvaamaton lisä.

Sosiologia_2

Valtiotieteellinen tiedekunta järjestää sosiologian johdantokurssin massaluentoina kaikille halukkaille kahdesti vuodessa, syys- ja tammikuussa, eikä sen käyminen luonnollisesti edellytä sitoutumaan mihinkään. Kannattaa siis ainakin kokeilla! Myös opintoihin kuuluville väestötieteen ja antropologian johdantokursseille on helppo osallistua, eivätkä ne ole (kasvatustieteiden opintoihin verrattuina) kovin suuritöisiä. Työskentely valtsikassa on jokseenkin erilaista kuin käyttiksellä, sillä ryhmätyöskentelyä ei juurikaan tunneta. Perusidea opiskelussa toki on sama – opiskelija (ideaalisesti) osallistuu luennoille, lukee kirjallisuutta ja suorittaa muutamia välitehtäviä, kurssin lopuksi järjestetään tentti. Useimmilla luennoilla ei ole läsnäolopakkoa.

Kaikki luentokurssit eivät valitettavasti ole sosiologian sivuaineopiskelijoille avoimia. Tällöin kurssit tentitään kuukausittain järjestettävissä tiedekuntatenteissä (yleensä kuun viimeinen lauantai), joihin ilmoittaudutaan WebOodin kautta vähintään kymmenen päivää ennen tenttiä. Suuri osa johdantokurssien jälkeisistä perusopinnoista suoritetaan tenttimällä. Vapaavalintaiset aineopintokurssit ovat usein luentokursseja, ja niitä on tarjolla runsaasti jokaiseen makuun perhe- ja läheissuhdesosiologiasta globaaleihin muuttovirtoihin. Aineopinnoissa opiskelu saattaa poiketa perusopintokursseista totutusta kaavasta. Teorialähtöisyys ja traditionaaliset opetusmuodot ovat voimissaan, mikä yhdistettynä valtsikan nostalgiaa henkiviin tiloihin osaltaan lisää opiskelun hohtoa, osaltaan taas turhauttaa. Tilat toki ovat upeat. Suositeltavia nähtävyyskohteita ovat esimerkiksi Snelmannia eli Unioninkatu 37 sekä tiedekunnan rakennusten ylimpien kerroksien näkymät.

Valtiotieteellisen tiedekunnan käytännöt eroavat hieman käyttäytymistieteellisen vastaavista, minkä vuoksi kannattaa kiinnittää huomiota opintojen aikataulutukseen. Kannattaa tutustua ensin Flammassa opintosisältöihin, minkä jälkeen WebOodi on asiantuntevin ohjaaja opintojen suunnittelussa. Joitain perusopintoja voi suorittaa myös avoimessa yliopiston ilmaisissa kesätenteissä. Sosiologian toimiston henkilökunta on todella ystävällistä ja avuliasta. Heidän puoleensa on helppo kääntyä, kun vaikkapa yksittäisen kurssin suorittaminen (tai mikä vaan muu asia) vaivaa.

Sosiologia_1

Vaikka teoria lähes aina hallitseekin opetusta, uusiakin menetelmiä on ryhdytty kokeilemaan. Esimerkiksi aineopintokurssilla terveys, eriarvoisuus ja yhteiskunnallinen muutos opiskelijaryhmä toimii avoimena laboratoriona ja koekaniinina ensimmäisessä valtsikassa järjestettävässä ongelmalähtöisen oppimisen menetelmiä noudattelevassa projektissa. Väriä opetukseen tuovat myös valtsikan professorit, tutkijat ja opettajat, jotka ovat kirjava joukko asiantuntijoita ja inspiroivia hahmoja. Sosiaali- ja kulttuuriantropologian johdantokurssin opettajalla on vuosien kokemus kenttätyöstä, kun taas johdantokurssin karismaattinen professori, perinteisiä menetelmiä käyttäen, sai koko tieteenalan tuntumaan upouudelta ja jännittävältä. Opetus on siis opettajalähtöisistä metodeista huolimatta harvoin tylsää, ja keskustelun avauduttua voi se johtaa mitä mielenkiintoisimmille poluille. Kysymykset ovat aina tervetulleita, ja opettajat innoissaan kertovat tutkimuskohteistaan sekä ohjaavat lisäkirjallisuuden pariin. (Allekirjoittanut löysi näin kandiaiheensa: lapsen/nuoren oma sosiaalinen asema perusopetuksessa!)

Sosiologian sivuaineopiskelijat ovat lähtöisin hyvin erilaisista pääaineista. Jo hieman vakiintunut kasvatustieteellinen ajattelutapa onkin usein saanut tehdä tilaa uusille näkökulmille. Kun kasvatustieteissä aihe valitaan nimenomaan kasvatuksellisen tai koulutuksellisen linssin läpi, on sosiologi kiinnostunut kaikesta ihmisen toimintaan ja ympäröivään yhteiskuntaan liittyvästä tematiikasta, kuten kulttuurista ja kulutuksesta sekä elämäntyylien sosiaalisesta eriytymisestä. Oman näkökulman kyseenalaistaminen ja monien lähtökohtien yhdistäminen on oppimista parhaimmillaan. Tämä juuri on valtsikan hienouksia.

Sosiologia_5

Toisaalta opiskelijajoukon sirpaleisuus aiheuttaa myös haasteita. Yhteistä tekemistä ei liioin järjestetä, eikä ”yksi luennoi, muut kuuntelevat” -muotoinen opetus erityisesti kannusta ottamaan kontaktia muihin opiskelijoihin. Tosin saman pääaineen opiskelijat taipuvat ryhmäytymään keskenään, mikä voi johtaa uusiin tuttavuuksiin omalta alalta. Eihän kyse lopulta ole muusta kuin oman suunsa avaamisesta ja tutustumisesta. Kiinnostavista ihmisistä ei valtsikalla ole pulaa.

Käyttiksellä painotettu ryhmäytyminen ja verkostojen luominen ei tunnu olevan voimissaan keskustakampuksella, mutta työelämään tähtäävien avujen kerääminen on ehdottomasti sosiologiankin sivuaineopiskelijoille mahdollista. Vaikka opetus onkin teoriapainotteista ja konkretia lukuisia esimerkkejä lukuun ottamatta lähes kokonaan puuttuukin, ovat sosiologien oppimat asiat lopulta vain erimuotoisia kuin suoraan työelämään sovellettavat käytännöt. Laaja yhteiskunnan, politiikan tai väestöllisten ilmiöiden tunteminen ei koskaan voi olla haitaksi!

Suosittelen sivuainetta niille, joita yhteiskuntamme moniselitteisyys ja lukuisat ilmiöt terveydestä teknologiaan ja politiikkaan erityisesti kiinnostavat (ja joita yhteiskuntatieteiden teoriapainotteisuus ei hirvitä!).

Heini Vainikka
Kandia työstävä kasvatustieteilijä, joka on sosiologian luennoilla oppinut kyseenalaistamaan lähes kaiken

Kuvat | Heini Vainikka (1. ja 3.) | Mikko Eloholma (2.)

Mainokset