Voiko sosiaalista suorittaa?




puu1puu2puu3

OPISKELIJAHYVINVOINTI Mitä tapahtuu, kun yhteisöstä ja sen tarjoamasta sosiaalisesta tulee pakko? Jos vaihtoehtoina ovat yksinäisyys ja ulkopuolisuus, eikä tarjolla oleva yhteisö luo sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, mitä opiskelijayhteisöt usein lupaavat, voi ainoaksi näkyväksi vaihtoehdoksi jäädä yksinäisyyden ja sosiaalisen pakon välisellä nuoralla tasapainoileminen.

Opiskelu on elämän parasta aikaa: fuksivuosi tuo bileitä ja ystäviä, eikä tekemisestä tai seurasta ole tulevinakaan vuosina puutetta! Korulauseet saattavat joidenkin opiskelijoiden kohdalla toteutua. Usein on kuitenkin niin, ettei riehassa mukana pysy kuin tietty vannoutuneiden joukko; samat naamat ja samat jutut. Kyllästyttää!

Vaikka ala tuntuisi omalta, ei se tarkoita automaattista yhteenkuuluvuuden kokemista opiskelijatovereiden kanssa. Eivätkä edes sellaiset taustamuuttujat kuin ikä, sukupuoli tai yleinen habitus välttämättä ole syypäinä tähän. Sivistyssanakirja määrittää sosiaalisen seuralliseksi, yhteisölliseksi. Kaikki eivät koe olevansa sellaisia, kaikkien ei tarvitse olla sellaisia.

Ongelmaksi sosiaalisuuden ”puute” tai ennemminkin haluttomuus sosiaaliseen kanssakäymiseen voi nousta silloin, kun opiskelija kokee sen hyvinvointiinsa voimakkaasti vaikuttavaksi tekijäksi. Itsensä pakottaminen yhteisön jäseneksi toimii harvoin – useimmin pakon kokeminen vain lisää ongelmia. Uhkana epäonnistumiselle vaanii yksinäisyys ja ulkopuoliseksi jääminen, eristyminen.


Sosiaalisena eläimenä ihminen kaipaa vuorovaikutusta ja läheisiä ihmissuhteita. Ystävyyden havittelu jännitteisten tavoitteiden kautta on kuitenkin työlästä – vastapareina vaikkapa halu verkostoitua ja ihmissuhteista nauttiminen aiheuttavat ristiriitaa ja uuvuttavat suorittajan. Ystävyys kukoistaa, kun molemmat osapuolet kokevat sekä saavansa että antavansa, ja yhdessäolo on ennen kaikkea voimaannuttavaa.

Kun yksinäisyys pelottaa, liika seurallisuus tuntuu epämukavalta eikä opiskelijayhteisö tunnu siltä omalta jutulta, voi oman mukavuusalueen hahmottelu auttaa. Omasta itsestä voi tehdä ”linnakkeen”, oman hyvinvointinsa keskuksen, josta voi turvallisesti retkeillä vieraammalle maaperälle jaksamisensa mukaan. Näin sosiaalisuus ei ole vain ulkoista.

Heini Vainikka
Kirjoittaja on sosiaalinen omalla tavallaan, aivan kuten kaikki muutkin.

Kuvat | Mikko Eloholma 

 

Mainokset