Myyttejä vaihtovuodesta

Tunnustan. Ennen ulkomaanvaihtoani kuuluin niihin ihmisiin, jotka ajattelivat vaihdon olevan itsestään selvästi jotain siistiä ja tavoittelemisen arvoista. Sanotaanhan, että vaihtovuosi on monen opiskelijan elämän parasta aikaa: ihmiset ympäri maailmaa kokoontuvat Erasmus-bileisiin, ja koko vaihtovuosi on pelkkää juhlimista ja mielenkiintoisia tapahtumia. Minä perustelin omaa lähtöäni sillä, että halusin tutustua uusiin kulttuureihin ja asua edes kerran elämässäni ulkomailla. Ennen vaihtovuottani en ymmärtänyt, kuinka onttoja nämä perustelut olivatkaan. Uusiin kulttuureihin tutustuminen ja ulkomailla asuminen pitävät sisällään paljon enemmän kuin vaihtovuoden ympärillä käytävä hehkutus antaa ymmärtää.

vaihdossa_2s

Elämän parasta aikaa?

Syksyllä 2013 lähdin yhdeksitoista kuukaudeksi Erasmus-vaihtoon Göttingeniin, Saksaan. Kotiin jäivät poikaystävä, perhe, ystävät ja tutut yliopistopiirit. Lentokentällä iski yhtäkkiä kauhu: mihin minä olen oikein lähdössä ja miksi? Halusin vain sanoa, että lähdetään sittenkin vain kotiin, en haluakaan mennä. Kuitenkin löysin itseni muutamaa tuntia myöhemmin keskeltä Saksaa pienestä opiskelijakaupungista. Olin virallisesti vaihdossa.

Kaiken hypetyksen perusteella oli alkamassa elämäni hienoin vuosi. Todellisuus iski vasten kasvoja, kun saavuin tyhjään soluasuntoon ja kun ensimmäisellä kauppareissulla piti ostaa haarukka, että sai kaavittua tonnikalapurkista itselleen päivällisen. Ensimmäisen päiväni iltana minulla oli sellainen olo, että olin epäonnistunut omassa vaihdossani: minun olisi pitänyt olla viettämässä elämäni parasta aikaa, mutta sen sijaan itkin Skypessä koti-ikävääni. Tämän vuoksi vaihtovuoden yletön hehkuttaminen voi olla vaarallista. Vaihdosta palaavien puheessa sensuroituvat vaikeat ja hankalat kokemukset. Ehkäpä aika kultaa muistot tai sitten kukaan ei halua sanoa ääneen, jos vaihto oli muutakin kuin sitä elämän parasta aikaa.

Niinpä itkiessäni saksalaisessa soluhuoneessa minusta tuntui, että vika olisi minussa. Olin varma, että minä olen ainoa, joka ei osaa nauttia vaihdostaan. On tärkeää sanoa tämä ääneen siksi, että jokainen ymmärtäisi, ettei onnistunutkaan vaihto ole pelkästään kivaa ja helppoa. Vaihto voi olla elämäsi parasta aikaa, tai se voi olla olematta sitä. Varmuudella voin kuitenkin sanoa, että monelle ensimmäiset päivät, viikot tai kuukaudet ovat vaikeita.

Mene tutustumaan ihmisiin, älä kulttuureihin

Halu tutustua uusiin kulttuureihin on hyvä lähtökohta vaihdolle. Vielä parempi lähtökohta olisi kuitenkin halu tutustua ihmisiin kulttuurien takana. Ei ole mitään ihmisistä riippumattomia kulttuureja, eivätkä vaihtovuottaan viettävät toiset opiskelijat ole oman kulttuurinsa edustajia. Vaihdossa tapaamani ystäväni, eivät ole ystäviäni sen takia, että he sattuvat olemaan tanskalaisia, espanjalaisia, saksalaisia, brasilialaisia tai belgialaisia. He ovat ystäviäni sen takia, että he jakavat saman pieruhuumorin, nauravat huonoille vitseilleni ja olivat tukenani kun jouduin sairaalaan kaukaa kotoa. En väitä, ettei muiden maiden kulttuureita oppisi tuntemaan niistä tulevien ihmisten kautta. Pääosassa ovat kuitenkin ihmiset, jotka kaikki ovat omia persooniaan kulttuurista huolimatta.

vaihdossa_1

Vaihto ei myöskään ole pelkkää kulttuurit ylittävää ystävyyttä: ihmiset osaavat olla myös rasittavia. Kanssakäyminen vaatii energiaa, kompromisseja ja sopeutumista, sillä esimerkiksi espanjalainen ystäväni ajattelee joistain asioista hyvinkin eritavalla kuin minä ja tanskalainen ystäväni. Jouduin usein kuuntelemaan kommentteja siitä, että halusin välillä viettää aikaa itsekseni enkä tehdä kaikkea kahdenkymmenen hengen porukassa. Silloin ”uusiin kulttuureihin tutustuminen” alkoi tuntua lähinnä väsyttävältä ja välillä oli hetkiä, kun halusin vain palata Suomeen jurottavien kanssaihmisteni seuraan. Kulttuurien kohdatessa riskinä on myös se, että yhden ihmisen yksilölliset piirteet laajennetaan koskemaan hänen kansalaisuuttaan. Ympäri maailmaa asustaa nyt kourallinen ihmisiä, jotka ajattelevat, että kaikki suomalaiset nukkuvat usein päiväunia, ovat koukussa päivittäiseen suklaa-annokseen ja viihtyvät hyvin myös omissa oloissaan. Pahoittelut kaikille suomalaisille, jotka eivät jaa kyseisiä piirteitä kanssani. Toisaalta onnistuin naurullani ja höpötykselläni horjuttamaan stereotypiaa tuppisuisesta ja masentuneesta suomalaisesta.

Paradoksaalista on se, että vaihtoon mennään tutustumaan uusiin kulttuureihin, mutta sen sijaan huomaamatta tutustaankin paremmin omaan kulttuuriin. Omaan kotimaahansa saa uudenlaista perspektiiviä vähän kauempaa, kun sitä tulee peilattua muihin maihin. Usein tämä johtaa siihen, että omaa kotimaataan osaa arvostaa aivan eri tavalla. Tämä johtuu myös siitä yksinkertaisesta syystä, että ulkomailla omasta kotimaastaan ja kulttuurista tulee puhuttua huomattavasti enemmän. Minäkin jouduin vastaamaan lukemattomiin kysymyksiin muun muassa saunasta, sisusta, mäkihyppääjistä sekä Venäjän ja Suomen suhteista. Se laittoi miettimään, että mitä se suomalaisuus oikeastaan on.

Arki se on ulkomaillakin

Ulkomailla asuminen on toki kokemus, muttei ainakaan oman vaihtovuoteni perusteella pelkästään hauska ja siisti sellainen. Täällä kotosuomessa sortuu helposti ajatukseen, että muualla kaikki on niin suurta ja jännittävää. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että myös ulkomailla on arki. Vaihtovuoteen mahtuu aivan yhtä monta tiskivuorta ja siivouspäivää kuin normaaliin arkeen Suomessakin. Saksalainen byrokratia ja homehtuva opiskelija-asuntola antoivat oman säväyksensä vaihtovuodelleni.

Ulkomailla asuminen voi olla myös jännittävää ja mahdollistaa asioita, joita Suomesta käsin on vaikeampi tehdä. Saksassa vietetty vaihtovuosi tarjosi loistavat yhteydet ympäri Eurooppaa, ja matkustaminen Saksasta käsin oli helppoa ja halpaa. Niinpä minäkin matkustelin vaihtovuoteni aikana enemmän kuin yleensä. Ulkomailla asuessaan oppii myös huomattavasti tehokkaammin kohdemaan kielen kuin koulussa kielioppia tankatessa. Kielen oppiminen olikin yksi parhaimmista puolista ulkomailla asumisessa, mutta sekään ei tapahtunut automaattisesti maahan muuttamalla. Se oli jatkuvaa pelkojen voittamista ja virheiden tekemistä. Koko ajan oli sellainen olo, että olisi vähän tyhmä: muiden opiskelijoiden keskustellessa seminaarissa syvällisesti ja kriittisesti aiheesta, oma energia meni siihen, kun yritti pysyä kärryillä. Oppiakseen kieltä täytyy olla jatkuvasti omalla epämukavuusalueellaan. Lupaan, että se on kuitenkin ehdottomasti sen arvoista.

vaihdossa_3

Jokainen vaihto on erilainen

Vaihtovuosi ei ollut elämäni parasta aikaa, mutta se antoi minulle paljon. Opin haastamaan itseni, mutta toisaalta opin antamaan itselleni anteeksi. Kukaan ei jaksa kokoa ajan täysillä kokea jotain uutta, jännittävää ja haastavaa. On ihan ok välillä juoda perjantai-iltana teetä viltin alla. Menin tutustumaan uusiin kulttuureihin, mutta tutustuinkin sen sijaan Carmeniin, Elseen, Damianoon, Morteniin ja moneen muuhun. Menin asumaan ulkomaille, mutta päädyinkin asumaan opiskelija-asuntola Albrecht-Thaer-Weg 10 B:hen.

”Uusiin kulttuureihin tutustuminen ja ulkomailla asuminen” eivät kuvaa sitä, mitä koin. Ne pelkistävät kokemukseni, tapaamani ihmiset, kohtaamani pelot ja onnistumisen tunteeni joksikin yleiseksi ”vaihdoksi”. Mitään yleistä vaihtovuotta ei kuitenkaan ole. Vaihtovuosi on jokaiselle yksilöllinen, eikä ole mitään oikeaa tapaa viettää sitä. Joku nauttii Erasmus-bileistä, toinen taas pitää opiskelua ja kielen oppimista merkityksellisempänä. Oman vaihtoni huippukokemukset eivät liity hurjiin vaahtobileisiin. Sen sijaan nautin sivuaineopinnoistani ja solmin luultavasti elinikäisiä ystävyyssuhteita.  

Kannustan jokaista vaihtoon haluavaa lähtemään ja kokemaan vaihdon itse. Ennen lähtöä on kuitenkin tärkeää miettiä, miksi juuri sinä haluat vaihtoon. Perustele lähtö itsellesi niin, että perustelut pitävät vielä ensimmäisenäkin iltana, kun kaikki yleinen hehkutus tuntuu kaukaiselta. Unohda kaikki, mitä muut sanovat vaihtovuodesta, ja mitä sen pitäisi olla. Unohda Erasmus-bileet ja elämäsi paras aika. Unohda tämä kirjoitus.

Niina Hinkkanen

Kuvat | Niina Hinkkanen

Mainokset