Iso paha susi käyttiksen ihmemaassa: miten kasvatustieteilijästä kehittyi edunvalvonta-asiantuntija?

antti_cTYÖ Aloitin opintoni vuonna 2008 Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa. Ensimmäiset kaksi vuotta yliopistossa kuluivat nopeasti ja pyörivät perinteiseen tapaan bileiden sekä perus- ja aineopintojen ympärillä. Käteen jäi kourallinen läheisiä ystäviä ja fuksille tyypillinen ruohonjuuritason ymmärrys siitä, miten kurssikirjoja lainataan, kursseja valitaan ja esseitä tarinoidaan. Touhusin vapaa-ajalla lähinnä omia juttujani ja keskityin opiskelemaan, enkä ollut kiinnostunut ylimääräisistä hulivili ainejärjestö- tai opiskelijapolitiikkahommista.

Lähdin ainejärjestötoimintaan mukaan neljäntenä opiskeluvuotena. Monet ystävistäni olivat lähteneet mukaan ainejärjestöihin, ja rupesin itsekin miettimään, että jään paljosta paitsi, jos en itsekin lähde. Ainejärjestötoiminta oli pikemminkin hauskaa yhdessä tekemistä ja hengailua kuin maailman muuttamista ja aktiivista paneutumista polttaviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Sain kuitenkin järjestötoiminnasta arvokasta kokemusta yhdessä tekemisestä, ja erityisesti Aikuiskasvatuksen Kilta (AKK) sekä sen toimijat ovat edelleen lähellä sydäntäni.

14372193740_0e7d62b93c_k

Opiskelijapolitiikkaan läpällä

Sotkeuduin Helsingin yliopiston ylioppilaskuntaan alun perin läpällä. Syksyllä 2012 ystäväni pyysi minua kirjoittamaan nimeni HYY:n Opiskelijademarien vaalilistaan ja luettuani SONK:in eli Sosialidemokraattisten Opiskelijoiden kantoja yhteiskunnallisiin kysymyksiin katsoin olevani heidän kanssaan tarpeeksi samaa mieltä, jotta voisin hyvällä omallatunnolla hypätä heidän listalleen. Alun perin tarkoitukseni oli saada muutama sääliääni ystäviltäni ympäri Helsingin yliopistoa ja tätä kautta auttaa HYY:n Opiskelijademareita voittamaan ennennäkemättömällä äänivyöryllä ruhtinaalliset kaksi edustajapaikkaa kuudenkymmenen hengen edustajistosta. Omaksi ja muiden yllätykseksi olinkin lopulta listaltamme ainut ehdokas, joka pääsi edustajistoon. Opintoni sekä myös urani saivat yllättävän käänteen: pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni opiskelijapolitiikan tai ylipäätänsä valtakunnallisen politiikan kanssa tekemisiin. Siirtymä ainejärjestötoiminnasta opiskelijapolitiikkaan on jälkeenpäin katsottuna ollut minulle erittäin merkittävä askel. Jouduin täysin tuntemattomaan ympäristöön, jossa kaiken uuden lisäksi toimin käytännössä yksin, minkä takia minun piti oppia verkostoitumaan ja rakentamaan suhteita muihin ihmisiin ja heidän edustamiinsa ryhmiin. Samalla itseluottamukseni sekä ymmärrykseni opiskelijoita koskevista asioista kehittyivät huimaa vauhtia ja myös maailmankuvani rupesi politisoitumaan. 

Keväällä 2013 eräs tuttu HYY:stä vinkkasi minulle, että edunvalvonta-asiantuntijan paikka Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry:llä tulisi vapautumaan kesän aikana.  Kynnys hakea paikkaa oli alun perin suuri – asiantuntija-sana hieman pelotti minua ja luettuani työpaikkailmoituksessa listatut vaatimukset kuvittelin, ettei minua tultaisi koskaan palkkaamaan kyseiseen hommaan. Ystäväni kannusti minua tästä huolimatta hakemaan paikkaa, joten päivitin CV:ni ja laitoin hakemuksen menemään. Aloitin määräaikaisessa työsuhteessa elokuussa 2013 ja työt jatkuvat edelleen.

15780778989_a6dd994cf2_k

Veri on vettä SAKKImpaa

SAKKI:n edunvalvonta-asiantuntijana toimiminen tarkoittaa sitä, että minun täytyy olla perillä vähän kaikesta, mikä koskee amiksia. Koulutuspolitiikka, sosiaalipolitiikka, talouspolitiikka ja ammatillisen koulutuksen kansainväliset trendit saattavat aluksi kuulostaa monimutkaisemmilta kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Ilman muuta niihin liittyy loputon määrä nyansseja, mutta käsitteiden haltuun ottaminen oli kivuttomampaa kuin mitä alun perin luulin. Aluksi istuin kokouksissa ymmärtämättä kokonaisuuksista sen taivaallisempaa. Tähän olin tottunut jo HYY:ssä – vaikka kokoukseen valmistautuu ja lukee miten paljon tahansa taustamateriaalia, niin asioihin vuosien saatossa perehtyneiden kanssa töitä tehdessä saattaa välillä itsestä tuntua toopelta, kun ei oikein hahmota, mikä liittyy mihinkin ja mikä on tärkeää. Työssäni joudun kirjoittamaan ammattiin opiskelevien oikeuksia edustavan opiskelijajärjestömme puolesta lausuntoja lakiesityksiin ja edustamaan liittomme kantaa erilaisissa virallisissa ja epävirallisissa työryhmissä opetus -ja kulttuuriministeriön alaisista työryhmistä KELA:n opintotuen muutoksenhakulautakuntaan. Samalla lobbaan järjestömme tavoitteita poliitikoille ja sidosryhmille, joihin kuuluvat kaikki kansanedustajista työmarkkinajärjestöihin.

Tällä hetkellä työtehtäviini kuuluu SAKKI:n eduskuntavaalitavoitteiden laatiminen ja tulevan syksyn lobbauksen suunnittelu yhteistyössä muiden asiantuntijoittemme kanssa. Pääsen työssäni hyödyntämään erityisen paljon kasvatustieteisiin liittyvää osaamistani, joka antoi minulle vankan teoreettisen ymmärryksen muun muassa kasvatussosiologiasta. Lopuksi on sanottava, että opiskelijapolitiikka ja järjestötyö eivät välttämättä sovi kaikille – ne vaativat henkilökohtaista motivoitumista edistettäviä tavoitteita kohtaan.  Jaksaakseen ihmisen pitää uskoa siihen, mitä tekee. Ajoittain pitkät työpäivät ja yritysmaailmaan verraten heikompi palkkataso ovat omasta mielestäni kuitenkin pieni hinta siitä, että saan nähdä, miten yhteiskunta toimii ja ennen kaikkea sen, miten sitä muutetaan.

Antti Seitamaa

Kuvat| Antti Seitamaa (1.)| Riikka Helminen (2. ja 3.)

Mainokset