Kasvatustieteilijän duunipäivä

AINEJÄRJESTÖTOIMINTA Kukapa meistä ei olisi joskus toivonut, että yliopistossakin pääsisi päiväksi taksvärkkiin tai TET-jaksolle? Maisterivaiheen harjoittelu tuntuu kuitenkin taipaleensa alkuvaiheessa olevasta opiskelijasta kaukaiselta ja pidemmällekin ehtineelle mielekkään paikan etsiminen tuottaa päänvaivaa. Kun tähän lisätään kasvatustieteilijöiden käytetyin fraasi (”Meistä voi tulla ihan mitä vaan!”), antaisi opiskelija vaikka oikean kätensä, jos vain pääsisi kärpäseksi kattoon seuraamaan ihan tavallista työpäivää.

Aikuiskasvatuksen Kilta tekee herkeämättä työtä kasvisidentiteetin vahvistamiseksi sekä linkin luomiseksi alumnien ja opiskelijoiden välille. Viime keväänä pyöräytettiin käyntiin pilottihanke Duunisafareista. Niissä kasvatustieteen opiskelija pääsee iskemään niin sanotusti kädet saveen ja oikeisiin töihin Duunisafari-mentorin kanssa päiväksi tai kahdeksi.

Seikku Högel, safarilainen:

”AKK:n duunisafari tarjosi minulle hienon mahdollisuuden päästä konkreettisesti tutustumaan siihen, millaista työtä tulevaisuudessa voisin tehdä valmistuttuani. Duunisafaripaikkana toimi ammattijärjestö Specia, jonne pääsin tutustumaan kahden työpäivän ajaksi.

Koska duunisafari järjestettiin ensimmäistä kertaa, en oikein tiennyt mitä odottaa. Lähdin siis safarille täysin avoimin mielin ja valmiina uusiin mahdollisuuksiin. Ennen duunisafarin alkua tapasimme mentorinani toimivan Hanna-Marin kanssa rennoissa merkeissä ja juttelimme siitä, mitä molemmat duunisafarilta odotimme ja millaisia toiveita ja ajatuksia meillä oli.

Tarkoituksena oli luoda tulevat safaripäivät molempien toiveiden pohjalta. Tuntui mukavalta saapua ensimmäisenä safaripäivänä Specian toimistolle, kun sekä paikka että mentorini olivat jo tuttuja. Lämpimän vastaanoton ansiosta tunsin olevani tervetullut ja ikään kuin tiimin jäsen kahden päivän ajan.

Olin etukäteen lähettänyt Hanna-Marille erityisesti minua kiinnostavia kysymyksiä liittyen hänen työnkuvaansa ja työpolkuunsa sekä Speciaan järjestönä. Alkuun meillä oli hyvin aikaa käydä läpi näitä asioita yhdessä. Sain kattavan kuvan esimerkiksi siitä, mitä mentorini työhön kuuluu, millainen voisi olla järjestötoimijan ”perinteinen” työviikko, millaista osaamista järjestötyössä tarvitaan ja miten mentorini oli päätynyt kyseiseen työhön.

Tuntui todella antoisalta kuulla aitoja subjektiivisia kokemuksia, ajatuksia ja työtarinoita ja päästä pitkin päivää esittämään lisää mieltä kutkuttavia kysymyksiä. Sen lisäksi, että pääsin seuraamaan mentorini työtä ja kuulemaan hänen työnkuvastaan, pääsin osallistumaan oikeastaan kaikkeen, mitä Hanna-Mari noina päivinä teki. Osan jutuista teimme yhdessä samanaikaisesti ja osan sain tehdä ihan itsenäisestikin. Yhtenä työtehtävistäni esimerkiksi suunnittelin erästä Specian tulevaa opiskelijoille suunnattua mainosta opiskelijan näkökulmasta katsottuna.

Duunisafaripäivät olivat todella antoisia ja avartavia. Sain paljon arvokkaita näkemyksiä esimerkiksi siitä, millaisiin asioihin minun tulisi kiinnittää huomiota, jos minua kiinnostaa järjestötyö ammattina. Pääsin myös näkemään läheltä, mitä kyseinen työ todella on. Minut yllätti esimerkiksi se, miten monipuolisia ja innovatiivisia järjestötyöntekijän työtehtävät ovat ja kuinka järjestötyöstä tulee helposti sulava osa kaikkea muuta elämää. Järjestötyöntekijän työpäivä ei välttämättä ole paikkaan ja aikaan sidottu, vaan sitä on tavallaan koko ajan töissä. Voin lämpimästi suositella duunisafariin osallistumista kaikille, jotka haluavat konkretiaa koulutyön ohelle ja jotka haluavat päästä näkemään läheltä, millaista tulevaisuuden työsi voi olla.”

 Hanna-Mari Koski, Duunisafari-mentori

 ”Saimme etukäteen kysymyspatteriston molempien osapuolten tueksi, joten sain jo ennen mentorointipäiviä tietää, mitkä asiat opiskelijaa kiinnostivat eniten. Oli yllättävän antoisaa pohtia esimerkiksi millaista osaamista omassa työssään oikeastaan käyttää. Sitä ehtii harvoin työn lomassa itse pohtia. Valmisteluun kuului lähinnä safarilaisen toiveisiin tutustuminen sekä hänelle mielekkäiden työtehtävien miettiminen. Duunisafari-konsepti ei ollut lainkaan kuormittava, vaan valmistelut olivat varsin kevyet.

Mentorointi lähti käyntiin yhteisellä keskustelulla. Osallistuimme myös toimiston viikkopalaveriin, jolloin Seikku sai yleiskuvaa järjestötoiminnasta. Muuten hän teki itsenäisesti valmistelevia töitä, esimerkiksi arvioi opiskelijoille suunnattua osiota nettisivuista. Yhdessä tutustuimme myös työsopimukseeni sekä palkkaukseen. Jo mukana kulkeminen antaa safarilaiselle paljon, kun hän pääsee näkemään työelämän pöhinää.

Alumnille mielenkiintoista kuultavaa on opiskelijan tuore tietämys kasvatustieteestä. Opiskelijoilta saa kuulla, mikä kasvatustieteen kentällä on juuri nyt ajankohtaista. Mentorointi tuo myös hyvän organisaation mainetta vastavalmistuneiden korkeakouluopiskelijoiden silmissä. Mentoroinnista saa auttamisen iloa, kun voi vaikuttaa ja tukea opiskelijoiden työllistymistä.”


Alumni, kiinnostuitko Duunisafari-mentoroinnista? Tervetuloa syksyn ensimmäiseen Duunisafari-iltamaan 23.9.!

Aikuiskasvatuksen Kilta toivottaa jo valmistuneet kasvatustieteilijät, järjestöt ja organisaatiot tutustumaan Killan uuteen Duunisafari-hankkeeseen.

Duunisafari on tilaisuus sekä alumnille että opiskelijalle saada kokemusta ja tuoretta näkökulmaa oman alansa toimijoilta. Safari on uudenlainen ja helppo väylä muodostaa verkostoja tuoreisiin kasvatustieteilijöihin ja tutustua oman alan tarjoamiin mahdollisuuksiin.

 Lisätietoja saat tapahtuman Facebook-sivuilta. Voit myös ottaa suoraan yhteyttä Duunisafareiden vastuuhenkilöön, Heini Vainikkaan (heini.vainikka@helsinki.fi).

Vivi Vaissi
Seikku Högel

Kuvat | 1. Seikku Högel | 2. Aikuiskasvatuksen Kilta

Mainokset

2 thoughts on “Kasvatustieteilijän duunipäivä

Add yours

  1. Moi Seikku! Mä jäin miettimään, mitä ne varsinaiset työtehtävät konkreettisesti olivat, millainen voisi olla järjestötoimijan perinteinen työviikko sekä millaista osaamista järjestötyössä tarvitaan. Kerroit siis saaneesi näistä hyvän käsityksen. :) Lisäksi kirjoitit olleesi yllättynyt siitä ”kuinka järjestötyöstä tulee helposti sulava osa kaikkea muuta elämää. Järjestötyöntekijän työpäivä ei välttämättä ole paikkaan ja aikaan sidottu, vaan sitä on tavallaan koko ajan töissä.” Avaisitko vielä näitä tarkemmin?

    1. Hei Mari! Kiitos kysymyksistäsi, kiva kun olet kiinnostunut kuulemaan vielä tarkemmin :) Koitan vastata parhaani mukaan kysymyksiisi. Nämä vastaukset ovat siis vain minun näkökulmastani ja siitä, miten minä koin, ymmärsin ja käsitin asiat duunisafarissa ollessani.

      Itse pääsin Specialla suunnittelemaan uutta opiskelijoille suunnattua mainosta, tekemään Specian tutkimussuunnitelma-aikataulun seuraavalle kymmenelle vuodelle, lukemaan läpi Specian tulevan uutiskirjeen ja tekemään siihen korjausehdotuksia ja osallistumaan Specian toimiston viikkopalaveriin. Pääsin myös tutustumaan samoissa tiloissa toimivaan järjestöön Takuun. Siellä sain tarkastella nettisivuja ja tehdä niihin uudistusehdotuksia nimenomaan opiskelijan näkökulmasta. Hanna-Mari esitteli minulle myös sitä, miten hän hoitaa jäsenrekisteriasioita, tiedottamista eri kanavien kautta yms. Tämän kaltaisia juttuja pääsin tekemään ja niihin tutustumaan. Tässä kuitenkin mentiin pitkälti minun omien kiinnostuksenkohteideni kautta. Varmasti jokainen duunisafari muokataan opiskelijan ja mentorin lähtökähdista joten jokainen duunisafari olisi erilainen riippuen siitä, kuka sinne duunisafarille menee.

      Järjestötoimijalla ei sinänsä ole mitään aivan perinteistä työviikkoa, sillä eri aikoina on erilaisia tehtäviä mitä täytyy tehdä. Toisina aikoina on enemmän tehtävää ja toisina taas jää aikaa tehdä sellaisia juttuja, joita ei muulloin ehdi. itse olin duunisafarissa ei-niin-kiireisenä ajankohtana, ja siksi aikaa jäi esimerkiksi tutkimussuunnitelma-aikataulun tekoon, nettisivujen uudistamiseen yms ei-niin-akuutteihin työtehtäviin. Mentorini kertoi, että hänen ”perinteinen” työviikkonsa voisi olla vaikka sellainen että yhtenä päivänä on tiimipalaveri, jossa käydään läpi koko viikon juttuja mitä kukakin tekee, sitten käydään läpi esimerkiksi koulutustukihakemuksia, vastaillaan sähköposteihin ja suunnitellaan tulevaa koulutuspäivää. Toisena päivänä vaikka kontaktoidaan tulevan koulutuspäivän vierailijoita ja hoidetaan koulutuspäivää koskevia järjestelyjä. Yksi päivä voisi olla vaikka matka toiselle paikkakunnalle, jossa kyseinen koulutuspäivä pidetään. Viikon ohjelma voi siis vaihdella todella paljon sen mukaan, mitä työlistalla milloinkin on. Jos on järjestettävänä joku jäsentapahtuma tms. niin silloin hoidetaan siihen liittyviä järjestelyjä. Sivussa aina hoidetaan kaikkia tavanomaisia toimistojuttuja, vastaillaan maileihin, hoidetaan jäsenmaksuasioita, tuotetaan materiaalia lehteen ja uutiskirjeeseen ja esimerkiksi yhtenä tärkeänä osana viestitään sosiaalisessa mediassa eri kanavilla jäsenille ja potentiaalisille uusille jäsenille. Mentorini sanoi, että noin pienessä toimistossa he saavat tehdä kukin melkeinpä kaikkea, mitä järjestön pyörittämisessä tarvitsee tehdä ja jos saa jonkun idean, jonka haluaa toteuttaa, niin yleensä aina sen myös sitten voi toteuttaa. Joten omaa luovuutta saa käyttää ja ideoita toteuttaa, mutta sivussa täytyy aina muistaa tehdä kaikki ns ”perusasiat” toimistohommiin liittyen. Projektit ja tapahtumat yms ovat myö yleensä aika päällekkäisiä, joten montaa asiaa hoidetaan yhtä aikaa.

      Järjestötyöhön tarvittavaa osaamista:
      * yleisakateemiset taidot:
      – vuorovaikutustaidot
      – looginen/jäsennelty ajattelu –> työn dokumentointi, muistiot jne
      – tiedon hankinta/tutkimus
      – projektinhallinta ja koordinointi
      – sujuva tekstin tuottaminen

      * erityisosaamisalueet
      – hallinnollinen työskentely
      – työmarkkinoiden ymmärrys; toimintajärjestelmän tuntemus
      – järjestön ”kohde-alan”/kentän tuntemus
      – viestintäosaaminen (some, lehti jne.)
      – IT-osaaminen; excell, webropol jne.
      – julkinen puhuminen/kouluttaminen
      –> kaikki järjestötoimijat eivät välttämättä tee näitä kaikkia (esim kaikki eivät välttämättä kouluta), joten työtehtävät voivat vaihdella eri järjestöjen kesken ja järjestön sisälläkin eri työntekijöiden kesken.

      Sanoin käsittäneeni niin, että järjestötyöstä tulee helposti sulava osa kaikkea muuta elämää. Järjestötyöntekijän työpäivä ei välttämättä ole paikkaan ja aikaan sidottu, vaan sitä on tavallaan koko ajan töissä. Tarkoitin sillä sitä, että monia järjestötyöntekijän työtehtäviä voi tehdä missä vain. Esimerkiksi voi olla, että olet vapaapäivällä ja esimerkiksi opiskelija lähettää facebookissa viestiä ja kysyy apua esimerkiksi työnhakuneuvontaan tai kysyy yhteistyökuvioista. Siihen saattaa silti pikaisesti vastata, vaikka ei olekaan ”työajalla”. Samalla lailla myös kontaktointia erilaisten tapahtumien vierailijoiden ja yhteistyöhenkilöiden kanssa saattaa tapahtua missä vain ja milloin vain. Saatat esimerkiksi tavata viikonloppuna kaupungissa ollessasi henkilön, kenen kanssa alatte suunnitella yhteistyökuvioita tai soittaa pikaisen puhelun tulevalle tapahtuman kouluttajalle vaikket enään ole toimistolla. Myös esimerkiksi erilainen suunnittelutyö voi olla ns. kokoajan päällä. Ylipäätään tarkoitan siis sitä, että monet järjestötyöntekijän työtehtävät ovat sellaisia, että niitä voi tehdä missä vain ja milloin vain ja oman vapaa-ajan ja työajan ero on häilyvä ja välillä voi olla vaikeaakin erottaa sitä, mikä on työtä ja mikä vapaata.

      Toivottavasti sait vastauksia kysymyksiisi. Kysy ihmeessä lisää, jos herää lisää ajatuksia tai kysymyksiä :)

      Terkuin, Seikku

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: