Kansalaisopistot – yhteiskunnallista vaikuttamista ja ruohonjuuritason toimintaa

AIKUISKOULUTUS Kansalaisopisto-opiskelu on paljon muutakin kuin mukavaa harrastetoimintaa. Se voi tarjota työelämätaitoja, hyvinvointia ja jaksamista sekä työpaikan. Kansalaisopistotoiminta on nykyisin osa taloudellisestikin merkittävää ennaltaehkäisevää työtä sekä osa suomalaista sivistysperinnettä.

kol1

Kansalaisopistoja on ollut Suomessa jo yli sata vuotta. Ensimmäinen oli työväenopisto Tampereella 1899. Säilyäkseen näin kauan toiminnassa mukana, kansalaisopistojen on täytynyt tehdä jotakin oikein. Otetaan tästä tarkemmin selvää, ja käydään haastattelemassa Kansalaisopistojen liiton (KoL) toiminnanjohtajaa Jaana Nuottasta.

Nuottaselta saan kuulla, että kansalaisopistotoiminta, siinä muodossa kuin se Suomessa on, on maailmanlaajuisesti poikkeuksellista! Poikkeuksellista siinä on se pitkäjänteisyys ja laajuus, jolla julkisia varoja sekä voimavaroja on panostettu sekä kaupungin työväestön että maaseudun työläisten kouluttamiseen ja kehittämiseen.

Alun perin kansalaisopistotoiminnan idea lähti porvareilta, jotka halusivat kouluttaa pitkiä ja raskaita työpäiviä tehnyttä työväestöä. Opistojen toiminta alkoi siitä pikkuhiljaa laajentua ja 1960–1970- luvuille tultaessa niitä perustettiin jo varsin paljon. Viime vuosikymmenien saatossa kansalaisopistojen määrä on laskenut noin sadalla, mutta yhä edelleen niissä käy enemmän opiskelijoita kuin missään muussa oppilaitosmuodossa Suomessa. Myös työllistäjinä opistot ovat suuri tekijä.

Ennen etenemistämme syvemmälle aiheeseen on meidän hyvä käydä pikaisesti läpi, mitä kansalaisopistot siis ovatkaan. Ne ovat yksi vapaan sivistystyön opetusmuoto, jonka alle kuuluvat kansalaisopistojen lisäksi myös työväenopiston ja aikuisopiston nimikkeiden alla toimivat opistomuodot. Nämä opistot toimivat vapaan sivistystyön periaatteiden mukaisesti, eli opetus on kaikille avointa ja pohjakoulutuksesta riippumatonta, eikä se ole tutkintotavoitteista tai opetussisällöiltään laissa säädeltyä.

Lisäksi toiminnan tavoitteena on olla mahdollisimman saavutettavaa kaikille, joten kurssimaksut pyritään pitämään alhaisina ja toimintaa tuodaan lähelle ihmisiä. Opistojen toimintaverkko kattaakin Suomen kaikki kunnat.

kol2

Kansalaisopistojen liitto (silloinen Työväenopistojen liitto) perustettiin 1919

Opistot mukana yhteiskunnallisissa muutoksissa

Kansalaisopistojen agendaan on siis kuulunut koulutuksen saavutettavuus kaikille ja näin ollen koulutuksellisen tasa-arvon edistäminen. Alan opiskelijana tällainen ylevä tavoite kiehtoo minua, mutta saa myös miettimään kansalaisopistojen tarvetta nykypäivänä. Ovathan koulutukselliset asiat paremmalla tolalla kuin sadan vuoden takaisessa Suomessa.

Nuottanen kertoo, että vanhemman polven ihmisille opistojen toiminta antoi sellaisia mahdollisuuksia, joita he eivät koulujärjestelmän puitteissa voineet saavuttaa. Opiskelussa erityisen keskeistä oli mahdollisuus opiskella pohjakoulutuksen vähäisyydestä huolimatta. Monet päätyivät jopa uudelle uralle saatuaan opinnoista uusia, koulutusta edistäviä taitoja ja voimavaroja sekä uskallusta yrittää.

Nykyisin, peruskoulu-uudistuksen jälkeen, kansalaisten pohjakoulutuksen ajattelisi olevan paremmissa kantimissa. Kuitenkaan asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia, miltä ensisilmäyksellä voi näyttää.

Pelkältä peruskoulupohjalta on varsin hankala saada työtä vähän koulutusta vaativien hanttihommien ollessa osa katoavaa menneisyyttä. Silti Suomessa on paljon ihmisiä, nuoriakin, vailla toisen asteen tutkintoa. Opisto-opiskelu voikin yhä edelleen tarjota työelämässä hyödyllisten taitojen harjoittelua, ovat ne sitten kieltenopiskelua, taitto-ohjelman käyttöä tai vaikka kymmensormijärjestelmän harjoittelua.

Kansalaisopistot perustettiin aikana, jolloin työ oli raskasta ja päivät pitkiä. Niiden toiminta nähtiin vastapainona työn raadannalle. Vaikka työpaikat ovat muuttuneet, olot parantuneet ja työviikkokin lyhentynyt, niin sama teema työn kuormittavuudesta on yhä esillä.

Nykyajan raskas työ tarkoittaa useissa työpaikoissa henkistä kuormittavuutta. Hektinen ja vaativa työelämä tarvitsee yhä edelleen vastapainoksi aikaa ja mahdollisuuksia virkistäytymiselle ja palautumiselle. Opistotoiminta voi monelle olla se kaivattu oma tila, jossa pääsee tekemään itselle mieluisia asioita ilman kiirettä ja stressiä. Näyttää siltä, ettei opistotyön sarka ole sadassa vuodessa pohjimmiltaan muuttunut niin paljon kuin ensi alkuun voisi luulla.

kol3

KoL:n ensimmäinen puheenjohtaja Zachris Castrén yhä edelleen vahvasti hengessä mukana

Opistot nyt ja tulevaisuudessa

Yksi näkökulma kansalaisopistotoiminnan elinvoimaisena säilymiseen on se, että ne ovat muuttaneet toimintansa sisältöjä ja painopistealueita ajan hengen mukaisiksi vastaten samalla paikallisiin tarpeisiin. Nykyisin toiminnan keskeisiä sisältöjä ovat kasvaminen aktiiviseen kansalaisuuteen, kansalaisena voimaantuminen sekä mediakriittisyyden ja tietoisuuden lisääminen.

Tämän ajan haasteita ja samalla meitä kaikkia koskettavia yhteiskunnallisia asioita ovat muiden muassa taloustilanne, EU:n tilanne, turvapaikanhakijat sekä kunta- ja sote-uudistukset. Tällaisia sisältöjä pyritään ottamaan huomioon opistojen toiminnassa. Toiminta nähdään myös enenevissä määrin ennaltaehkäisevänä työnä. KoL:n äskettäin julkaisema tutkimus kertoo kansalaisopistotyöhön panostamisen kannattavuudesta. Tutkimuksen mukaan jokainen sijoitettu euro palaa yli kolminkertaisena takaisin.

Opistotyön keskeisin sanoma onkin mielestäni tämä: toimintaan osallistuminen on todella tehty mahdolliseksi kaikille – ja sen takia siitä on hyötyä. Selvennän tätä hiukan lisää. Jos tarkastelee Suomea pääkaupunkiseudulla asuvan, vieläpä koulutetun ja kohtuullisesti toimeentulevan työntekijän näkökulmasta, on helppo unohtaa, mitä kaikkia muita näkökulmia Suomeen mahtuu.

Toimintamahdollisuudet voivat olla ihmisille hyvin erilaiset riippuen heidän asuinpaikastaan ja tulotasostaan. Viidenkymmenen euron kurssi voi olla yhdelle pikkuraha, toiselle mahdollinen ja kolmannelle jo kipurajoilla. Pitkä matka harrastuksiin voi syödä innon tai mahdollisuudet lähteä niihin. Siksi on tärkeätä panostaa toiminnan saatavuuteen pienilläkin asunpaikkakunnilla ja taata sen taloudellinen saatavuus myös pienituloisille. Joissain paikoissa se kylän ainoa kuoro saattaa myös olla ainoa harrastusmahdollisuus lähimailla. Tällaisesta kaupungissa ikänsä eläneestä se kuulostaa hämmentävältä, mutta antaa perspektiiviä toiminnan tärkeyteen.

Valtio ja kunnat tukevat opistojen toimintaa ja vaikka niiden antama rahoitus on viime aikoina vähentynyt, on siitä selvitty. Kurssimaksujen korotusten lisäksi opetustarjontaa on voitu supistaa ja lukukausia lyhentää, jotta säästötarpeisiin on voitu vastata. Kurssimaksuja ei kuitenkaan voida korottaa loputtomasti tai muuten toiminta ei enää vastaa alkuperäistä tavoitettaan. Vuoden 2015 syksyllä kansalaisopistoihin on jo tullut palautetta siitä, että kaikilla ei enää ole varaa osallistua.

Leikkauksista huolimatta Nuottanen näkee tulevaisuudessa positiivisiakin asioita. Kaikki ei ole kiinni yksinomaan rahan määrästä, joskus on hedelmällistä katsoa asioita eri tavalla, vaikka pakostakin. Esimerkiksi tämän vuoden alusta kansalaisopistoissa on otettu käyttöön uusi rahoitusmalli, jossa opistojen rahoitusta on uudistettu vastaamaan paremmin niiden toiminta-alueiden väestörakennetta. Tuloksia mallin toimivuudesta jäämme vielä odottamaan, mutta tarkoitus on sanoa, että tällaisia ratkaisuja ei välttämättä tule, jollei niihin ole erityistä painetta.

Nuottanen myös ideoi, että kokonaisvaltainen vapaan sivistystyön opetusmuotojen kehittäminen tulevaisuudessa voisi tehdä hyvää. Jos eri oppilaitosmuotoja yhdistettäisiin, voitaisiin säästää päällekkäisissä hallintokuluissa ja näin saada lisää resursseja itse opetustyön kehittämiseen.

kol4

Toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen ja tiedottaja Lauramaija Hurme KoL:n toimistolla

Työ opistomaailmassa

KoL:n työssä edunvalvonnan merkitys on kasvanut huimasti sitten alkuaikojen. Työstä suuri osa on valtakunnallista edunvalvontaa, sekä poliittista vaikuttamista. Edunvalvonnan tärkeys on korostunut, koska opistot ovat samoilla määräraha-apajilla muitten koulutusmuotojen kanssa. Jos siis työ edunvalvonnan parissa kiinnostaa, niin tällä alalla voi löytyä kiinnostavia töitä!

Kansalaisopistojen parista löytyy muitakin töitä kasvatustieteilijälle. Tällä tutkinnolla voisi päätyä vaikka opistojen opetus- ja suunnittelutyöhön tai rehtoraattiin. Mutta minkälaista työ esimerkiksi KoL:ssa sitten on? Miksi sinne kannattaisi hakeutua?

Toiminnanjohtaja Nuottanen sekä haastattelussa mukana ollut tiedotuksesta ja markkinoinnista vastaava Lauramaija Hurme kertovat, että työssä on hyvää sen monipuolisuus. Harvoin on keskenään samanlaisia vuosia, uudet asiat ovat pinnalla ja niihin pitää keksiä uusia tapoja vastata. Työhön ei pääse tylsistymään, kun työtehtävät pysyvät vaihtelevina.

Hurme kertoo motivoituvansa kokemastaan työn merkityksellisyydestä ja siitä, että näkee oman kättensä jäljen. Nuottanen antaa suitsutusta koko tiimille ja kertoo tärkeinä motivoivina seikkoina yhteisen arvopohjan jakamisen ja uskon oman työn vaikuttavuuteen. Ainoa miinusmerkkinen asia, minkä he keksivät on kiire.

Lopuksi vielä yksi haastattelussa esiin tullut positiivinen asia. Viime syksyn aikana turvapaikanhakijat olivat omaehtoisesti lähteneet mukaan opistoihin kielten apuopettajiksi. Tämä kuvaa hyvin mitä kansalaisopistotoiminta voi parhaimmillaan olla – yksilöä aktivoivaa ja osallistavaa, yhteisöllistä ja raja-aitoja purkavaa toimintaa. Yhteistyöllä voi saavuttaa enemmän.

Lisätietoa:

http://kansalaisopistojenliitto.fi/
http://www.kansalaisopistot.fi/

Juttu on osa Aikuiskasvatuksen Killan 30-vuotisen taipaleen juhlavuoden juttusarjaa. Sarjassa esitellään aikuiskasvatuksen alaa ja toimijoita.


Mina-Maria Poppeli

Kuvat | Mina-Maria Poppeli

Advertisements