Oman työnsä asiantuntija on ihminen itse

kajamaaAIKUISKOULUTUS Kouluttaja, dosentti, tutkija. Mukana useissa innovatiivisissa aikuiskoulutushankkeissa. Aidosti kiinnostunut työstään ja kohtaamistaan ihmisistä. Innostava ja osallistava opettaja, luennoitsija ja opinnäytetöiden –ohjaaja. Näistä ominaisuuksista on vuoden aikuiskouluttaja 2015 tehty.

Anu Kajamaa työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisen tiedekunnan CRADLE-tutkimusyksikössä (Center for Research on Activity, Development and Learning), joka on erikoistunut kehittävään työntutkimukseen ja muutoslaboratoriohankkeisiin. Kajamaa on organisaatioiden oppimisen ja organisaatiomuutosten dosentti.

Alaa on tehnyt tunnetuksi ekspansiivisen oppimisen isä, professori Yrjö Engeström, vuoden aikuiskouluttaja itsekin 17 vuoden takaa. Kajamaa on tehnyt sekä gradunsa että väitöskirjansa Engeströmin valvovan silmän alla ja allekirjoittanut ensimmäisen työsopimuksensa yliopistolla vuonna 2004. Siitä asti hän on työskennellyt ja kasvanut tutkijaksi CRADLE-yksikössä.

Työelämän ja organisaatioiden kehittäjä

Juuri kehittävän työntutkimuksen ansiota on se, että Kajamaa alkujaan päätyi opiskelemaan aikuiskasvatustiedettä. Aikoinaan Kajamaan silloisella työpaikalla oli meneillään kehittävän työntutkimuksen muutoslaboratoriohanke. Siitä innostuneena Kajamaa haki opiskelemaan alaa ja päätyi lopulta tekemään seminaarityön omasta työpaikastaan.

Ihaninta ja innostavinta kehittävässä työntutkimuksessa on Kajamaan mukaan juuri se, kuinka konkreettisuus ja teoria kulkevat käsi kädessä. Organisaation oppimisessa on kyse ennen kaikkea siitä, että asioita tutkitaan yhdessä organisaation jäsenten kanssa. Tutkijan tehtävä on tuottaa ahaa-elämyksiä ihmisille. Päivittäisessä työssään ihmiset ovat kiireisiä, ajautuneet ehkä hankalaan tilanteeseen tai toiminta työpaikalla saattaa olla jopa kriisiytynyt.

penkere

Nykyajan työelämän suurimmaksi haasteeksi Kajamaa nimeää ulkopuolelta tulevien vaatimusten ristipaineen. Asiantuntijaorganisaatioissa ihmisten odotetaan olevan samaan aikaan todella tehokkaita ja tekevän huippuinnovatiivista ja laadukasta työtä.

– Keksiminen ja oppiminen on aikaa vievää, mutta silti odotetaan, että kaikki tapahtuisi hirveän tehokkaasti. Pitäisi olla samanaikaisesti sekä nopea että hidas, Kajamaa sanoo. Tämän ristiriidan hallitsemiseksi ja ylittämiseksi organisaatioissa tulee kehittää välineitä, kuten muutosmalleja.

Organisaatiomuutoksiin ei tutkijoillakaan ole valmiita ratkaisuja. Heillä on teoriatausta, jonka avulla he pystyvät tarjoamaan ihmisille välineitä tai käsitteitä toiminnan erittelyyn. Sitä kautta toiminnan ongelmakohtia päästään paikallistamaan ja purkamaan vyyhtiä. Kajamaa korostaa, että ihmiset itse ovat oman työnsä asiantuntijoita

Työtä pitää organisoida

Kajamaan mukaan työelämää tulee tutkia, jotta todellista kehitystä voi tapahtua. Laajasti ajatellen se on Suomen työelämän, innovaatiokyvyn ja yhteiskunnallisen tuloksellisuuden kehittämistä. Mukana on myös yksilön oppimisen näkökulma: työtä on tutkittava, jotta se olisi mielekästä tekijälleen.

CRADLE-yksikön hankkeet ovat monesti julkisia, jolloin ajatuksena onkin, että ne palvelisivat yksittäisten organisaatioiden oppimista, yhteiskuntaa, talouskasvua ja tukisivat liiketoimintakykyä. Tutkimuksen avulla saadaan laajempaa ymmärrystä muutosprosesseista, jolloin pyörää ei tarvitse keksiä aina uudestaan.

Muutoslaboratorioita voidaan pitää melko radikaaleinakin hankkeina, sillä niissä osallistetaan ihmisiä organisaation sisältä ja annetaan heille vaikutusmahdollisuuksia. Yhdessä tutkijoiden kanssa he pohtivat organisaation ongelmiin ratkaisuja, joita he pääsevät itse kokeilemaan. Muutoslaboratorion toteuttaminen on pitkäjänteistä työskentelyä. Organisaatioiden toimintaa analysoidaan esimerkiksi videomateriaalin avulla, jolloin jokapäiväistä työtä tulee katseltua uusin silmin.

Iso vastuu muutoslaboratorioiden todellisesta hyödystä on Kajamaan mukaan myös organisaation johdolla. Lähtevätkö he prosessiin mukaan ja arvostavatko ihmisten kehittämiä ideoita? Paras tilanne muutosprosessissa olisikin, jos saman pöydän ääreen saataisiin myös johtajat – silloin oppiminen olisi moniäänistä ja myös tuloksellisempaa.

Keskeistä on ihmisten vuoropuheluun asettaminen. Esimerkiksi sairaanhoitaja ja kirurgi hoitavat samaa potilasta, mutta katsovat tilannetta eri näkökulmasta. Yhteistyötä helpottaa, kun he oppivat ymmärtämään toistensa työtä.

– Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on iso asia, kun ammattiryhmät ovat erikoistuneita, Kajamaa vakuuttaa.

Sama voidaan havaita kahden eri yksikön integroimisessa yhdeksi, esimerkiksi sote-uudistuksen myötä tehostetuissa terveydenhuollon palveluissa. Rakennusten ja ihmisten lisäksi yhdistetään myös kaksi täysin erilaista organisaatiokulttuuria. Ei voida olettaa, että kaikki osaisivat yhtäkkiä ongelmitta toimia yhdessä, ja lopputuloksena on hieno uusi sairaala, joka on todella toimiva ja hyvä.

– Työn organisoimiseen on käytettävä aikaa ja vaivaa!

Aitoja muutoksia

Turhauttavaakin muutosta organisaatioissa tapahtuu. Tehdään nopeita, päälle liimattuja muutoksia, osallistaminen on näennäistä ja päätökset tosiasiassa jo tehty. Silti ihmiset saattavat joutua osallistumaan palavereihin, joissa muka osallistutaan kehittämiseen, vaikka tulokset ovat jo ennalta fiksattuja.

YT-neuvottelut ja organisaatiouudistukset ovat polttavia puheenaiheita tämän päivän Suomessa. Koulutusleikkaukset ovat pakottaneet myös useat yliopistot vähentämään henkilöstöään.

Helsingin yliopiston tilanteeseen Kajamaa ei ota suoraan kantaa, mutta korostaa, että työtä uudelleen organisoimalla voidaan tutkimusten mukaan päästä yli kriisistä ja tehostaa toimintaa. Monesti käydään keskustelua siitä, ettei ole taloudellisia tai henkilöstöresursseja.

– On ollut silmiä avaavaa olla mukana hankkeissa, joissa on lähdetty epätoivoisesta tilanteesta, jossa mitkään resurssit eivät riitä. Resursseja ei ole lisätty, vaan työtä on uudelleenorganisoitu hyvin tuloksin, Kajamaa kuvailee. Uudelleenjärjestelyllä toiminta on tehostunut.

kukkia (2)

Työelämään liittyvät haasteet ovat globaaleja. Siksi Kajamaa alleviivaa kansainvälistä yhteistyötä, tutkimustulosten vaihtoa ja vertailua. Opittaisiin toisaalla tehdystä kehittämistyöstä ja kokeiltaisiin muiden hyväksi todettuja tapoja rohkeasti. Yliopistolla on annettavaa niin yhteiskunnalle kuin työelämällekin.

Kajamaan näkemyksen mukaan yliopiston kuuluisi olla linkkinä kansainvälisen tutkimuksen, politiikan ja paikallisen työelämän kehittämisen välillä. Tutkimuksen ja osallistavan kehittämisen avulla voidaan auttaa ihmisiä ymmärtämään työelämän kompleksisia ilmiöitä: esimerkiksi työelämässä kiireisellä johtajalla ei ole välttämättä aikaa tai mahdollisuuksia muuten hyödyntää sitä tietoa.

Vuoden aikuiskouluttaja

Aikuiskasvatuksen Kilta on valinnut vuoden aikuiskouluttajan vuodesta 1993. Ehdokkaita etsitään syksyisin ja lopullisen valinnan suorittaa Killan hallitus. Vuoden aikuiskouluttaja voi olla yksittäinen henkilö, järjestö, yhteisö, yritys tai instituutio. Perusteet palkinnolle voivat vaihdella ansiokkaasta tieteellisestä tutkimustyöstä innovatiiviseen aikuiskoulutuksen käytännön uudistamiseen ja kaikkeen siltä väliltä. Akateemisuus ei ole ainoa kriteeri – koulutusta on yliopiston ulkopuolellakin. Kyseessä voi olla yhtälailla pitkään alalla vaikuttanut konkari kuin uusi tulokas.


Vivi Vaissi

Kuvat | 2.-3. Mina-Maria Poppeli

Advertisements