Sivuaine-esittelyssä aikuisopettajan pedagogiset opinnot

MITÄ SIVUAINEEKSI? Opettajan pedagogiset opinnot avartavat kasvatustieteilijän uravaihtoehtoja ja antavat mahdollisuuden tutustua eri koulutusorganisaatioihin tarkemmin. Opintojen aikana oma osaaminen ja urapolku kirkastuvat. Pänttäämisen sijaan pääset käytännön hommiin soveltamaan oppimaasi.

Aikuisopettajan pedagogiset opinnot ovat 35 opintopisteen laajuiset yleisen- ja aikuiskasvatustieteen opiskelijoille. Tästä 17 opintopistettä koostuu harjoitteluista, eli teoriaa ja käytäntöä on sopivassa suhteessa. Opintoihin haetaan erikseen keväisin, mutta pääsykokeeseen ei ole ennakkomateriaaleja, vaan haastattelu ratkaisee. Mikäli kaipaat akateemisen teoreettisuuden rinnalle jotain käytännöllisempää sekä pohdit kasvatustieteilijän työllistymismahdollisuuksia, antavat opeopinnot sinulle uusia näkökulmia.

munkan koulu (2)

Hakeminen on helppoa

Pedagogisiin opintoihin on erillinen pääsykoe huhtikuussa, mutta siitä ei tarvitse ottaa stressiä, sillä siihen ei oikeastaan edes voi valmistautua. Kokeessa valitaan paikanpäällä annetuista materiaaleista jokin teksti, jotka ovat lähinnä kolumneja tai mielipidekirjoituksia. Noin puolessa tunnissa tulee suunnitella, millä keinoin jutussa ilmenevät asiat opettaisi valitsemalleen kohderyhmälle. Kohderyhmän ja keinot saa itse keksiä. Mitään käytännön opetusnäytettä ei tarvitse antaa, vaan kompakti selostus noin kymmenessä minuutissa siitä, millä kaavalla kurssin/tunnin vetäisi, riittää. Tämän jälkeen on kymmenen minuutin haastattelu, joka muistutti työhaastattelusta rennompaa versiota. Keskeisin kysymys oli, mitkä ovat omat tulevaisuuden suunnitelmat.

Vinkkinä: Ei kannata sanoa, että on aina halunnut opettajaksi, se haiskahtaa kuulemma mielistelyltä…

Ei vain peruskansankynttiläksi

Sanoin rehellisesti jo pääsykokeen haastattelussa, etten halua miksikään tavalliseksi opettajaksi, vaan olen kiinnostunut kouluttajan, ohjaajan, konsultin tai muista vastaavista tehtävistä, sekä uskon pedagogisen pätevyyden avaavan muita työllistymismahdollisuuksia kasvatustieteilijänä – näin ainakin olen kuullut myös koulutusfirmojen edustajilta.

Opiskelu on sosiaalista

Meitä aikuisopeopiskelijoita on laidasta laitaan eri aloilta ja hyvin eri-ikäisiä. Opinnot antoivatkin mahdollisuuden tutustua täysin erilaisilta aloilta tuleviin opiskelijoihin. Omina kurssikavereinani oli muun muassa ravitsemustieteilijä, mehiläistutkija, kasvitutkija, sairaanhoitaja sekä poliittisen historian opiskelija.

Siinä, missä kasvatustieteissä puurretaan paljon yksin, opeopinnoissa oli läsnäoloa joka kurssilla, paljon keskustelua koko luokan kesken ja pienryhmissä. Usein tunnille oli luettavana jokin ennalta sovittu luku jostain kirjasta, joka sitten tuli omin sanoin avata omalle pienryhmälle. Sosiokonstruktivismi oli hyvin vahvasti valloillaan, koska kuulemma pahinta, mitä opettajalle voi sanoa on ”senkin behavioristi!”. Yhteisöllinen opiskelutapa ja pohtiva ote olivat siis homman ydin. Tulipa koettua ryhmätenttikin!

Aalto (1)

Kasvatustieteilijän taustasta on etua

Aikuisopettajaopiskelijoista suurin osa tulee muilta kuin kasvatustieteellisiltä aloilta ja osa on ollut jo useita vuosia epäpätevänä opettajana ja hankkivat vasta nyt muodollisen pätevyyden.  Opinnot koostuvat pitkälti didaktisista teorioista ja jo kasvatustieteilijälle tutuista taustateorioista, joten itse kurssit eivät antaneet paljoakaan uutta ajateltavaa. Olisin odottanut opinnoilta enemmän käytäntöä opetuksen suunnittelusta ja opetusmetodeista. Niitä ei varsinaisesti opetettu, vaan joitakin metodeita tuli siinä sivussa itse opetuksen aikana. Luettavaa ja omalla ajalla suoritettavia tehtäviä oli melko vähän eli työlääksi tätä 35op:n pakettia ei voi sanoa. Uskon, että jokaisella kasvatustieteilijällä on vuosien varrella tarttunut sen verran teorioita takaraivoon, että ne helpottavat kurssien suorittamista.

Harjoittelut ovat opintojen suola

Opintoihin kuuluu kaksi harjoittelua. Koska aikuiskasvatustieteilijällä ei ole varsinaista omaa ainetta, oli hieman hankala keksiä, mistä harjoittelupaikkaa lähtisi hakemaan. Mitä oikeastaan osaan, jotta voin opettaa sitä jollekin toiselle? Tässä kohtaa kannattaa laajentaa ajattelua yliopisto-opintojen ulkopuolelle, sillä taitojen ja vahvuuksien ei välttämättä tarvitse olla akateemista tietoutta, vaan voit mennä opettamaan vaikka käsitöitä kansanopistoon! Kaikki opetusta tarjoavat tahot, paitsi peruskoulu ja tavallinen päivälukio, ovat sallittuja.

leppis.JPG

Uravalmennusta

Itse päädyin lukuisten koulutuskeskusten ja oppilaitosten opintotarjontaa selailtuani suorittamaan perusharjoitteluni aikuiskoulutuskeskus Amiedun Uravalmennus 40 päivää -kurssille. Kurssi piti sisällään muun muassa eri koulutusvaihtoehtojen ja oman oppimisen pohdintaa sekä työnhaun asiakirjojen laatimista ja käytännön työnhakua.

Ennen oman opetuksen aloittamista harjoitteluun kuului runsaasti opetuksen seurantaa omassa harjoitteluoppilaitoksessa pedagogisella silmällä. Seurasin maahanmuuttajien uravalmennuskurssia ja opetin itse nuorten vastaavalla kurssilla. Sovin ohjaajani kanssa omat opetuspäiväni sen mukaan, mitkä kurssin teemoista tuntuivat minulle tutuilta. Teemoinani olivat muun muassa minä oppijana ja työnhaku.

Sain vinkkejä opetusmateriaaleihin, mutta pääasiassa suunnittelin päivien sisällön ja materiaalit itse. Minulla oli opetuskokemusta ennen ensimmäistä harjoitteluani huikeat nolla tuntia, mutta onneksi olen jokseenkin luontainen esiintyjä. Tuntui onnistuneelta, kun ohjaaja kysyi päivän lopuksi, saako hän käyttää jatkossa diojani. Sain kipinän aikuiskouluttajaksi tämän jälkeen!

Avoimessa yliopistossa kasvatussosiologiaa

Syventävän harjoitteluni tein HEOssa eli Helsingin evankelisessa opistossa, joka tarjoaa muun muassa avoimen yliopiston kursseja. Opetin kasvatustieteen perusopintojen kakkoskurssia eli kasvatussosiologiaa (nykyään eri nimellä). Aluksi seurasin ryhmän opetusta kasvatustieteiden johdantokurssilla ja tämän jälkeen opetin noin neljä tuntia viikossa itse samaa ryhmää. Osa opetuksesta oli perinteistä luennointia ja käsitteiden avaamista, mutta kurssin loppua kohden opiskelijat saivat kirjoittaa kurssin lopputyötä eli ensimmäistä tieteellistä esseetään tuntien aikana. Roolini oli ohjata kirjoitusprosessia ja avata tieteellisen kirjoittamisen saloja opiskelijoille. Koska opiskelijat olivat nuoria, jotka pohtivat vielä opintosuuntaansa, valotin heille myös yleisen ja aikuiskasvatustieteen eri opintopolkuja ja mahdollisuuksia. Sisäinen oponi heräsi.

Mahdollisuuksien maailma kasvatustieteilijänä

Syventävään harjoitteluun kuului myös vierailuja muihin kuin oman alan aikuisoppilaitoksiin, joten omaehtoisia ekskursioita tuli tehtyä ammattikorkeakouluun ja kansanopistoon. Aikuiskoulutuksenkentän laajuus hahmottui todella. Niinä hetkinä, kun on epävarma olo siitä, mihin valmistuttuani oikein päädyn, voin lohduttautua sillä, että mahdollisuuksia on ainakin runsaasti! Opetusharjoittelujeni myötä tulevaisuuden urasuuntaukseni on vahvistunut. Suosittelen sivuainetta niille, jotka miettivät mahdollista kouluttajan uraa sekä niille, jotka ovat vielä epävarmoja omasta urapolustaan. Keep options open!

Heidi Romppanen

Sisäisen kouluttajansa löytänyt n:en vuoden opiskelija

kuvat Mina-Maria Poppleli, Henrietta Pihlaja

 

 

Mainokset