Opinnot vaihdon aikana

KANSAINVÄLISYYS Toiseksi viimeisessä vaihtopäiväkirjan osassa kerrotaan opiskelusta ulkomailla. Pelkällä vieraalla kielelä opiskeleminen ja eläminen voi tuntua haastavalta ajatukselta, mutta siihen voi tottua yllättävänkin helposti. Vaihtoyliopiston erilaiset käytännöt ja opetusmenetelmät vaikuttavat osaltaan omaan sopeutumiseen opiskeluissa.

DSC_3422.JPG

Opiskelua kotosalla

 

Haastetekijöitä

Isoimmaksi haasteeksi itse koin opintojen alussa englanniksi opiskelun. Monia saattaa pelottaa onko kielitaito sittenkään riittävä akateemiseen kieleen, vaikka arkipäivän kommunikointi sujuisikin mutkitta. Omalla kohdallani jopa arkinen kommunikointi englanniksi tuotti jännitystä ennen vaihtoon lähtöä.

Vaikka olin läpäissyt akateemisen englannin kurssin yliopistolla ja lukenut joitakuita artikkeleitakin englanniksi, tiesin, että sanastoni on hyvin köyhä ja muistikuva kutosen keskiarvosta ja B:n YO-arvosanasta lukion päättyessä kolkutteli itsetuntoa pohjaan vetäen vielä näin melkein neljä vuotta lukion jälkeenkin. Todellinen selviytyminen vaihtelee yksilöittäin, mutta yleisesti on hyvä muistaa, että monessa muissa maissa englanninkielen taso on yleisesti paljon matalampi kuin Suomessa, ja jopa tällainen kutosen tyttö voi tuntea olevansa englannissa melko hyvä.

En uskalla väittää, että vieraalla kielellä tai vaihdossa opiskelu olisi yksiselitteisesti kaikille helppoa. Paljon riippuu varmasti siitä, missä opiskelee, mitä opiskelee ja millä kielellä opiskelee. Itselläni kielitaito ulottuu vain englannin ja ruotsin hallitsemiseen, ja koska ruotsinkielen taito on vielä kehnompi kuin englannin, olen opiskellut täällä Ruotsissa vain englanniksi. Aluksi joidenkin artikkelien lukeminen saattoi olla hyvin hidasta ja etenkin esitelmiä pitäessä kieli takelteli. Luennolla pysyin kuitenkin mukana, sillä siellä asiat selitettiin arkikielisemmin.

Englanniksi opiskeluun ja kommunikointiin tottui kuitenkin niin nopeasti, että alun puurtamisen ja voimaa vievien opiskelusessioiden jälkeen hommaa ei enää edes osannut ajatella vaikeammaksi kuin suomeksi opiskelua. En pysty oman kokemukseni pohjalta sanoa, millaista olisi opiskella jollain muulla kielellä kuin englanti, mutta tahtoisin uskoa, että mitä tulee kaikkiin kieliin, käyttämällä – ilman muita vaihtoehtoja– oppii.

 

18342671_10211662949721708_660475532838249394_n

Neuropsykologian tenttimuistiinpanoja

 

Omissa opinnoissa jotkut asiat ovat tuntuneet jopa liian helpoilta. En kuitenkaan tahdo myöskään väittää, että tämä olisi oletus kaikkien vaihtoon lähtevien kohdalla. Omana etunani on ollut se, että olen opiskellut pääasiassa kasvatustieteen opintoja, eli aluetta, josta tiedän ja jota hallitsen. Ennakkotietojen valossa paitsi vieraalla kielellä lukeminen on helpompaa, myös uusia asioita on helpompi oppia ja rakentaa vanhan tietämyksen päälle.

Tällä hetkellä pänttään psykologian tenttiin ja koko kevään ”lomailun” jälkeen ensi kertaa tunnen, ettei opiskelu täällä ole ollenkaan helppoa, sillä psykologian taitoni rajoittuvat neljän vuoden takaiseen lukiopsykologian tietämykseen, mistä iso osa on jo unohtunut. Alkukeväästä kävin myös yhdellä teologian luennolla, mutta tulin päätökseen, että teologian opettelu ilman minkäänlaisia ennakkotietoja, kera valtavan määrän luettavaa joka viikko, on liian haastavaa heti ensimmäiseksi, joten vaihdoin kurssin kasvatustieteeseen. Mikäli siis menet vaihtoon opiskelemaan muuta kuin omaa pääainetta, voi luultavasti opinnot tuntua raskaammilta ja haasteellisimmilta.

Lisäksi opintojen haastavuudessa on paljon kyse siitä, millainen on itse opiskelijana ja millaisia opetusmuotoja vaihtoyliopistossa tuetaan. Ruotsissa opiskelumetodit perustuvat pitkälti seminaarityöskentelyyn ja kirjoittamiseen, mikä tuki aikaisempia opiskelumuotojani. Ryhmätyöt, esseet ja keskustelut opettajan sekä kurssitovereiden kanssa käsiteltävistä aihepiireistä ovat olleet minulle hyvin mielekäs ja tuttu tapa oppia ja opiskella.

Ystäväni, joka tuli tänne vaihtoon Lapin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta, taas koki opinnot täällä hyvin rankaksi, sillä hän ei ollut Suomessa opinnoissaan tottunut interaktiivisuuteen luennoilla ja ainut hänen opinnoissa kirjoittamansa pitkä teksti oli ollut viidentoistasivun notaaritutkielma (vastaava kuin kandidaattitutkielma). Hän siis oli tottunut pänttäämään tentteihin, esseiden ja keskustelun sijasta, joten Ruotsin opiskelumuodot tuntuivat vaikeilta sisäistää. Samaten minusta tuntuu nyt haastavalta lukea itsenäisesti neuropsykologian tenttiin, sillä en ole tottunut lukemaan tentteihin enkä opettelemaan nippelitietoa ulkoa kasvatustieteen opinnoissani.

Viimeinen haastavuuteen vaikuttava tekijä kielen, opiskelu/opetusmuotojen ja sen, kuinka tuttuja aiheita opiskelee lisäksi, on ehkä yleisesti vaihtoyliopiston taso verrattuna Helsingin yliopistoon (tai muuhun Suomen yliopistoon). Kahdenvälisiä vaihtoja ei tehdä yliopistoihin, joiden tasoa ei nähdä tarpeeksi korkeaksi, mutta väitän silti, että taso yliopistojen välillä vaihtelee. Toisissa yliopistoissa täytyy istua luennoilla aamusta iltaan, toisissa muutama tunti päivässä ja toisissa parina tuntina viikossa. Joissain on enemmän yksilöllistä opiskelua ja toisissa ryhmätöitä tai osallistavaa opetusta. Toisissa opiskelijoita tuetaan paljon henkilökohtaisesti, toisissa ei lähes ollenkaan. Eri yliopistoissa on eri vaatimukset kurssien läpäisemiseksi ja opintopisteitä kohden vaadittava työmäärä vaihtelee erittäin paljon.

 

Sieppaa.JPG

 

Riemastuksia

Parasta vaihdossa opiskelussa on ollut oppia muista maista ja niiden käytännöistä. Väitän, että paljon kiinnostavampaa kuin yleiset kurssisisällöt, ovat olleet keskustelut kurssikavereiden ja muiden ihmisten kanssa. Olen saanut kuulla Saksan, Hollannin, Belgian ja Ranskan koulutusjärjestelmistä niin omakohtaista kokemusta kuin faktatietoa. Olen päässyt vertailemaan Suomen ja Ruotsin koulutusta ja havainnoimaan arkea ruotsalaisissa kouluissa. Olen päässyt keskustelemaan ja väittelemään siitä, mikä käytäntö eri koulutusten saralla olisi toimivin ja laajentanut näkökulmaani maailmasta.

Olen päässyt perehtymään erityisopetukseen Etelä-Koreassa, koulutuksen talouspolitiikkaan Ranskassa ja lukemaan artikkeleita Yhdysvaltojen, Englannin, Ruotsin, Sveitsin, Puolan ja Turkin koulutuksesta monista eri näkökulmista esiopetuksesta aina yliopistokoulutuksiin, historiaan ja arvokysymyksiin asti. Olen päässyt haastamaan kansallisia stereotypioita ja keskustellut usean ruotsalaisen oppilaan sekä muutaman turvapaikanhakija nuoren kanssa. Olen kaiken tämän myötä oppinut paitsi arvostamaan Suomen koulutusta aivan valtavasti, mutta myös pelkäämään sen puolesta ja näkemään entistä selkeämmin sen epäkohtia.

Toinen asia mistä olen pitänyt, on ollut opettajien huolenpito. Kokemus voi johtua siitä, että olen vaihto-opiskelija, mutta Ruotsissa opettajat tuntuvat tuntevan opiskelijansa paremmin. Seminaareissa väkeä on ollut viidestä kahteenkymmeneen, meidän nimemme ja kansallisuutemme muistetaan ja ohjeita kehotetaan kysymään, jos tulee ongelmia. Joskus toiminta täällä on tuntunut hieman liiankin holhoamiselta. Itsenäiselle psykologian kurssille annettiin aikataulu ja ohjeet, mitä kannattaa lukea milläkin viikolla ja millaisiin asioihin kiinnittää huomioita. Samoin kurssien lähdeartikkelit on jaettu tasaisesti jokaista luentokertaa varten, vaikkei niitä käsiteltäisi, vain jotta opiskelija perehtyisi aiheeseen jo ennen kuin esseen kirjoittaminen on pakko aloittaa. Useasti opettajat tarjoutuvat keskustelemaan täällä opiskelijan kanssa henkilökohtaisesti, kirjallisuus on laadittu valmiiksi kursseille ja edellisvuoden töistä näytetään malliesimerkkejä.

Omalla kohdallani englanniksi opiskelu on paitsi kartuttanut kielitaitoa myös rohkeutta käyttää ja kommunikoida englanniksi. Interaktiiviset opetusmenetelmät ja paljo kirjoittaminen ovat olleet myös siksi mieleeni, että olen oikeasti päässyt käyttämään englantia aktiivisesti myös kursseilla, en pelkästään vapaa-ajan riennoissa. Erityisesti olen pitänyt myös kouluvierailuista kurssieni aikana. Tuntuu, että olen saanut oikeaa kosketusta ja oppilaiden kertomaa näkemystä Ruotsin koulumaailmaan, en pelkästään teoriatason tietoa.

 

DSC_3845

Ruotsalaisen koulun erityisluokka

 

Henkilökohtaista

Viimeiseksi tahdon sanoa, että huomionarvoista omissa vaihto-opinnoissani on ollut, että olen opiskellut paitsi omaa pääainetta, myös kandidaattivaiheen opintoja, jotka oikeastaan ovat alempaa tasoa kuin tietotaitoni kasvatustieteistä. Tilanteeni on nimittäin se, että kandidaatiksi valmistumiseni on kiinni sivuaineeni loppuun suorittamisesta, mutta kasvatustieteen kandiopinnot tutkielmaa myöten olen suorittanut jo kaikki. Lisäksi kurssit, joita olen ruotsissa opiskellut, ovat nimenomaan vaihto-opiskelijoille suunnattuja kursseja. Käsitykseni mukaan ehkä vaihtarikurssit ovat hieman helpompia kuin kurssit, jotka ovat yhteisiä kyseisen yliopiston tutkinto-opiskelijoiden kanssa.

Helpoissa kursseissa on ollut puolensa ja puolensa: toisaalta olen turhautunut, menettänyt motivaatiota ja kaivannut lisää haastetta, toisaalta minulla on ollut paljon aikaa keskittyä muuhun elämääni vaihdossa – mikä on omasta näkökulmastani tärkeämpi osa vaihtoa kuin itse opiskelu. Enkä tarkoita silti helpoilla opinnoilla sitä, etten olisi joutunut yhtään tekemään töitä, lähinnä ehkä sitä, että olen tottunut Suomessa tekemään enemmän töitä opintopistettä kohden.

Siinä missä Suomessakin, seminaareja/luentoja on Ruotsissa vähän. Monelle muulle vaihto-oppilaalle se on tullut suurena yllätyksenä. Itsenäisyyttä ja akateemista vapautta siis Suomen yliopiston tavoin vaalitaan. Toisaalta (ainakin kandiopinnoissa) silti opiskelijoiden holhoaminen ja huolenpito on suurempaa, mikä hieman vähentää akateemista vapautta niin hyvässä kuin pahassa. Esimerkiksi vapaus valita täysin oma itseään kiinnostava aihe esseelle antaa ihanasti vapautta, mutta valmiiksi annetun lähdekirjallisuuden käyttö kitkee sitä huimasti. Joskus on myös tuntunut, että holhoamista on täällä tarvinnut enemmän, sillä ohjeita kurssitöiden tekemiseen ei ole alun perin annettu kovin selkeästi ja sen vuoksi opiskelijat joutuvat erikseen kyselemään asioista paljon. Tämä saattaa tietenkin liittyä paljolti kurssin vetäjään, eikä siksi sovi yleistykseksi kaikkiin kursseihin.

Ruotsissa myös työmäärä on tuntunut pienemmältä kuin Suomessa. Kun mietin kandivaiheeni opintoja, on vaatimustaso ja työmäärä melko sama, mutta holhoaminen ja opintopistemäärä isompaa kurssia kohden. Huolenpito voi tehdä monille hyvää, mutta iso opintopistemäärä (ja yleensä vain yksi kurssi kerrallaan) tekee opiskeluun orientoitumisesta ainakin omalla kohdallani melko löysää. Sain melkein saman verran opintopisteitä (7,5 credits) kuin kandidaattitutkielmasta, kurssista, jonka opiskelumäärä on vastannut noin 3-5 opintopisteen kursseja Helsingin yliopistossa. Kun tällainen kurssi on ainut opiskeltava asia monen kuukauden aikana, jää helposti opiskelu viimeisille viikoille, sillä muiden kurssien töiden tekemistä ei tarvitse jaksottaa samaan ajankohtaan.

Oman kokemuksen mukaan pelkästään opintojen kautta on vaikeaa tutustua ruotsalaisiin opiskelijoihin. Itse olen löytänyt ruotsalaisia kavereita harrastustoiminnan kautta ja useimmat vaihto-opiskelijat eivät omista lainkaan ruotsalaisia kavereita. Kansallisia stereotypioita viljellen, ruotsalaiset ovat suomalaisten tavoin vaikeasti lähestyttäviä. Kuitenkaan en ehkä lopulta sanoisi, että kyse on vain kansallisuudesta, vaan ylipäänsä siitä, miten eri tavalla vaihto-opiskelijat ja tutkinto-opiskelijat suhtautuvat uusien ihmisten kohtaamiseen.

Yhteistyö kursseilla ruotsalaisten kanssa onnistuu aivan mainiosti, mutta luultavasti on helpompaa ja turvallisempaa viettää aikaa opiskelutovereiden kesken, jotka puhuvat samaa kieltä ja jotka on tuntenut jo muutaman vuoden – ei ole ehkä tarvetta luoda uusia ystävyyssuhteita ihmisten kanssa, joiden läsnäolo on vain väliaikaista. Vaihto-opiskelijana en ole suomalaisena tuntenut itseäni sen vähemmän sosiaaliseksi kuin muutkaan, vaikka Suomessa melko harvoin juttelen vaihto-opiskelijoiden kanssa. Kyse on samasta ilmiöstä: vaihtareilla on sama elämäntilanne, avoin asenne ja halu oppia tuntemaan uusia ihmisiä, ja opinnot ovat yleensä ainoita kytköksiä sosiaaliseen maailmaan vaihdon aikana, joten niissä päätyy tutustumaan lähinnä toisiin vaihtareihin – etenkin, jos kurssit ovat suunnattu pelkille vaihto-opiskelijoille.

 

DSC_3785.JPG

Opiskelijoita kampuksella

 

Vinkkejä

  • Muodosta käsityksesi opintojen haastavuudesta vasta niiden alettua, älä ennakko-oletusten tai kielipelon perusteella.
  • Älä luovuta heti kun tuntuu haastavalta! Uusia tapoja opiskeluun voi oppia, ja itsensä ylittää monessa suhteessa.
  • Kursseja voi luultavasti vaihtaa kohteeseen saavuttua – juttele vaihtoyliopistossa koordinaattorisi kanssa, jos tuntuu siltä, että haluat tehdä niin.
  • Suunnittele alun perin opintoja mieluummin yli vaaditun kuin nipin napin sen, mitä Kela ja apurahat velvoittavat – jos haastavuus yllättää, on kiva, jos ei tarvitse palauttaa rahoja.
  • Ota selvää mahdollisista kielikursseista: Alkeiskursseilla voi saavuttaa hätävaraopintopisteitä suhteellisen helposti.
  • Ole rohkea! Kieltä oppii vain käyttämällä ja läpi pääsee vain yrittämällä.
  • Älä silti ota liian vakavasti: Vaihdossa tärkeämpää on itse vaihtokokemus ja uusien ihmisten tapaaminen kuin kaikki päivät kotona pänttääminen, joten turhasta perfektionismista kannattaa hiukan yrittää höllentää, jos vain mitenkään kykenee.
  • Muista, että vaikka elämä vaihdossa on ainutlaatuista, välillä arki opiskelujen parissa saattaa tuntua yllättävän samanlaiselta kuin se tuntui ennen vaihtoa. Kyse on kuitenkin vaihto-opiskelusta, ei täysin vaihtolomailusta, vaikka se siltä joskus tuntuisikin.

 

etta-16508074_10210804777947950_6230884318794998620_n

Henrietta Pihlaja

Kuvat | Henrietta Pihlaja

 

 

Advertisements