Palvelusuunnittelua alppimaisemissa

Korkeakouluharjoittelu_513xxKANSAINVÄLISYYS JA HARJOITTELU Oletko aina unelmoinut töiden tekemisestä ulkomailla? Minä en ollut, en ainakaan siinä määrin että olisin aktiivisesti tavoitellut harjoittelupaikkaa Saksassa. Sinne kuitenkin päädyin. Suunnittelin puoli vuotta koulutuksia IT-yrityksessä robotiikan ja koodauksen parissa – ja rakastuin teknologiaan. Kerron tässä jutussa kokemuksistani ja harkkapaikan hakemisesta sekä ihan vähän Münchenistä. Toivottavasti inspiroidut!

Tietenkin minua jännitti järjettömän paljon. Ehtisin laskeutua lennolta, viettää puolitoista päivää poikaystäväni kanssa ja valita työvaatteet. Maanantaihin oli kaksi päivää. Aloittaisin kahden päivän kuluttua työt IT-alan yrityksessä, jossa loisin koulutuksia ja rakentaisin nettialustan asiakkaidemme oppimisen tueksi, eikä minulla ollut IT-alalta lainkaan aiempaa työkokemusta. Tämän olin kertonut aivan avoimesti haastattelussa. Motivaationi oli kuitenkin vakuuttanut, ja kun kerran minuun uskottiin, täytyi minunkin uskoa itseeni. Minua pelotti, mutta enemmän olin innoissani.

Miten oikein päädyinkään Müncheniin NavVis-nimiseen yritykseen? Enhän todellakaan ollut koko ikääni unelmoinut Saksassa työskentelemisestä. Oikeastaan koko maa ei kiinnostanut minua juurikaan. Silti olin viettänyt edellisen kesän poikaystäväni kanssa Münchenissä, ja hullaantunut Alppimaisemiin. Kun vuosi vaihtui, päätin että haluan takaisin. Tein näin: kerroin kaikille kavereilleni, kavereiden kavereille, kavereiden vanhemmille ja ties kenelle, että etsin harjoittelupaikkaa Münchenissä. Kerroin siitä Facebookin Ompeluseurassa ja LinkedInissä. Fiksua olisi varmaan ollut kertoa siitä vielä Saksassa suositussa Xingissä. Vinkkejä ja kokemuksia alkoi joka tapauksessa sataa niskaani. Valitsin niistä kiinnostavimmat.

Kuukauden hakemusten rustailun jälkeen lensin haastatteluun, joka sitten kuitenkin tapahtui Skypessä. Tästä lannistumatta vietin ihanan keväisen viikon Münchenissä ja valmistauduin haastattelun kakkosvaiheeseen. Minut nimittäin oli kutsuttu koko päiväksi toimistolle sekä tulevan tiimini kanssa lounaalle. Minulle oli lisäksi annettu haaste, jonka kanssa työskentelin neljä päivää. Enhän vielä aiemmin ollut kokeillut palveluiden suunnittelua, mutta nyt raapustin arviota nettisivujen käyttöliittymästä palveluna ja luin tilastoista yrityksen menestymisestä. Tärisin jännityksestä esittäessäni tuloksiani uudelle tiimilleni. Kun people-tiimistä soitettiin minulle vielä saman iltana, olin jo poikaystäväni kanssa ravintolassa juhlimassa onnistunutta haastattelua.

Uusi tiimini oli ihana. Jo työnhakuprosessi oli miellyttävä, ja se vahvisti haluani päästä yritykseen töihin. Hype tietenkin aina laskee. Minulle näin kävi muutaman ensimmäisen työpäivän aikana, kun huomasin, etten ymmärtänyt mistään mitään. Tapaamisissa ja tiimimiiteissä tuijotin työkavereitani silmä kovana käsittääkseni mistä he puhuvat. Höristin korviani saadessani ensimmäiset tehtäväni, navigation app back-end processing training, vaikka kielen tasolla ymmärsinkin sanat. Työkaverini olivat onneksi uskomattoman mukavia. Teimme paljon asioita

yhdessä töiden jälkeen, sillä lähes jokainen oli muuttanut Müncheniin muualta, ja harva oli vielä asettunut. Tutustuin myös siihen kaverin kaveriin, joka minua oli suositellut NavVisille.

Olin NavVisilla töissä viisi kuukautta. Tuona aikana ehdin oppia yrityksen teknologiasta ja toiminnasta, sekä työskennellä neljän oman projektin parissa. Näimme NavVisilla oppimisen palveluna, jota tarjoamme asiakkaillemme. Näitä palveluja pääsin kehittämään. NavVisilla ei oikeastaan eroteltu harjoittelijoita tai opiskelijoita vakituisista työntekijöistä. Meillä oli samat vastuut ja samanlaisia projekteja. Muutaman kuukauden jälkeen olin myös äärimmäisen tyytyväinen kasvatustieteilijän koulutukseeni, sillä huomasin, miten paljon minulla on annettavaa. Suunnittelin kokonaisen oppimisalustan nettiin. Päätin, mitkä ovat parhaat tavat opettaa tiettyjä asiakokonaisuuksia, ja myös miten suunnitella nettisivujen rakenne. Opin HTML:ää ja luin oppimisteorioita. Työ vaati, tai mahdollisti, jatkuvan uuden oppimisen.

Suurimpia haasteita minulle olivat kieli ja työajat. Aloitin työt yhdeksältä ja lähdin kuudelta, tai viimeistään kahdeksalta. Tähän oli ensimmäisten kuukausien aikana suomalaisella tottumista. Työkielemme oli englanti, mutta saksalaisessa yrityksessä (vaikka me työntekijät tulimmekin yli 30:stä eri maasta!) puhutaan paljon saksaa. Muita haasteita olivat bisnesympäristö ja -sanasto, joista minulla ei juurikaan ollut kokemusta. Opettelin. Yllättävä haaste oli myös ajankäyttö vapaa-ajalla. Aika usein minulla oli tylsää, sillä uusien kavereiden löytäminen ei tapahdu viikossa tai kuukaudessakaan. Kotiin oli ikävä. Kämppikseni kuitenkin olivat kaikki mukavia, ja illat menivät usein kotona kokkaillessa. Suomen kaverit tulivat onneksi käymään, ja sain esitellä Müncheniä ja Alppeja! Olen edelleen täysin rakastunut siistiin, puistomaiseen, jättimäistä kylää muistuttavaan kaupunkiin. Lempipaikkani on Euroopan suurin puisto Englischer Garten.

Miksi harkkaan sitten kannattaa lähteä ulkomaille? Vaikka vaan siksi, että se on mahdollista. Opit valtavasti uudesta kulttuurista, saat uusia kavereita, kaikki on jännittävää. Kaikki on myös uutta ja vaikeaa, mikään ei toimi niin kuin olettaisit, eikä sinua aina ymmärretä. Haasteita on läjäpäin, alkaen tilin avaamisen byrokratiasta ja kalliista nettimaksuista. Itselläni seikkailunhimo painoi kuitenkin vaa’assa enemmän kuin pelot. Olin lisäksi asunut Münchenissä poikaystäväni luona jo edellisenä vuonna, ja halusin lisää työkokemusta juuri Saksasta. Ja täytyy myöntää, olen pohjattoman utelias. Joten miksi ei. Kokeile!

Heini Vainikka

Kirjoittaja on nyt jo kuudennen vuoden kasvatustieteiden opiskelija, jolle Müncheniin muuttaminen oli tärkeämpää kuin gradu

Mainokset

Harjoittelu start up -yritys Lentävässä Liitutaulussa

HARJOITELLAAN Aloittaessani kasvatustieteen opinnot en tiennyt juurikaan, mitä tulevaisuudessa haluaisin tehdä. Siksi olen opiskellut laajasti kaikenlaista, käynyt vaihdossa sekä lyhyemmillä kursseilla ulkomailla ja valtiotieteellisessä. Harjoitteluun päätyminen kävi itselläni aika nopeasti, sillä en ollut suunnitellut suorittavani sitä vielä keväällä 2015, jolloin aloitin myös ensimmäisen graduseminaarini. Huomasin kuitenkin harjoittelupaikan auenneen startup -yritykseen nimeltä Lentävä Liitutaulu, ja innostuin jättämään hakemuksen. Eikä haun jälkeen kulunut kuin parisen viikkoa, kun eräänä lauantaina puhelin soi ja Riku (CEO) kysyi, olisinko halukas liittymään heidän kolmen hengen tiimiinsä. Eihän siitä voinut kieltäytyä!

Screen Shot 2016-04-03 at 16.58.39

Lentävä Liitutaulu on kehittänyt oppimisalustan, seppon, joka tukee tiimityötä, tutkivaa- ja ilmiöpohjaista oppimista sekä tekee oppimisesta motivoivaa ja hauskaa. Sen avulla opetellaan myös erittäin tärkeitä teknologiataitoja, joita jokaisen tulisi tänä päivänä osata. Koodareita lukuun ottamatta työtiimini koostui minun lisäkseni kolmesta henkilöstä, joilla kaikilla oli erilainen koulutustausta. Riku on opettaja, Tero valmistunut kauppatieteellisestä ja Eva TKK:lta.

12962565_10154117842995970_1584177351_o

Pääsin harjoitteluni aikana tekemään mitä erilaisimpia työtehtäviä. Alkuun aika meni tutustumalla “Liitiksen” tuotteeseen, ja sain yhdessä kollegani kanssa luoda alustalle neljäsluokkalaisille tarkoitetun, liikuntaa ja matematiikka yhdistävän pelin. Eniten koin oppivani tilaisuuksista, joissa pääsin kouluttamaan opettajia seppon käyttöön. Hienointa harjoittelussa olikin se, että Riku ja Tero luottivat kykyihini sekä antoivat minulle vastuuta. Tero tapasi sanoa, että “kylmään veteen heittämällä oppii parhaiten”. Olin Teron kanssa myös SETT –päivillä (Scandinavian Educational Technology Transformation) kertomassa oppimisalustasta ruotsalaisille opettajille ruotsiksi, joten pääsinpä kehittämään kielitaitoanikin. Vietin pari viikkoa harjoittelustani yksin toimistolla, kun muut liitisläiset olivat ulkomailla. Silloin pääsin esittelemään seppoa koulutoimenjohtajille, mikä oli jännittävä ja opettava kokemus. Oli myös mielenkiintoista päästä seuraamaan yrityksen brändimuutosta, kun SmartFeet muutti nimensä seppoksi ja vaihtoi täysin ilmettään. Oli hienoa myös seurata vierestä, miten tuotekehitys tapahtuu ja miten seppo koko ajan muuttui paremmaksi ja paremmaksi.

Marika

Harjoittelujaksoni antoi minulle todella paljon. Näin läheltä, mitä startupissa työskenteleminen on ja ennen kaikkea pääsin hyödyntämään kasvatustieteellistä osaamistani monella saralla. Tästä innostuneena huomasin pitäväni kouluttamisesta ja kehittämisestä, jonka vuoksi tällä hetkellä uratoiveenani on päästä työskentelemään henkilöstönkehittämisen parissa tai koulutussuunnittelijana. Kuten jo aiemmin kerroin, aloitin samaan aikaan harjoittelun kanssa gradun puurtamisen, mikä ei ehkä jälkeenpäin ajateltuna ollut paras ratkaisu, mutta siitäkin on selvitty ja gradukin pian paketissa. Hyvien tilaisuuksien ei kannata antaa lipua ohi, sillä aikataulut saa varmasti sovitettua ja järjestettyä. Tämä harjoittelukokemus avasi tien työelämään, sillä pääsin siirtymään kahvilatyöstä enemmän oman alan hommiin, mikä tuntui mahtavalta!

Marika Weckström

Harjoittelu Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa

aalto1

HARJOITELLAAN Opintojeni aikana minua on alkanut yhä enemmän kiinnostaa yliopisto- oppimiseen ja opettamiseen liittyvät asiat sekä työssä oppiminen. Periaatteeni oli hakea harjoitteluun sellaisiin organisaatioihin, joissa voisin kuvitella työskenteleväni valmistumiseni jälkeenkin. Aloitin harjoittelupaikan etsimisen helmikuussa 2014, jotta saisin suoritettua harjoittelun ennen syksyllä alkavaa graduprosessia. Harjoittelupaikkaa etsiessäni tuntui, että heikentynyt työllisyystilanne heijastui myös harjoittelupaikkojen määrään, ja hakijoita kutakin paikkaa kohden oli useampia. Hain muutamiin paikkoihin, joista yhtenä oli suunnittelijaharjoittelijan paikka Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun opintohallinnossa. Kyseisen tehtävän hakeminen tuntui luontevalta, koska olen kokenut yliopistopedagogiikan kiinnostavaksi aihealueeksi opinnoissani. Sain paikan ja mahdollisuuden työskennellä kesän yli toiveideni mukaisesti.

Aalto-yliopisto on iso organisaatio, joka tavoittelee paikkaa huippuyliopistojen joukossa tulevina vuosina. Aalto-yliopistoon kuuluu insinööritieteiden korkeakoulun lisäksi viisi muuta korkeakoulua. Työpaikkani sijaitsi minulle jo sivuaineopintojeni myötä tutuksi tulleella Otaniemen kampuksella. Insinööritieteiden korkeakoulun opintohallinnon tehtäviin kuuluu muun muassa koulutuksen kehittämistä, koulutusasioiden viestintää, opettajien koulutustilaisuuksien järjestämistä, opiskelijoiden ohjausta sekä opiskelijamarkkinointiin ja opiskelijavalintoihin liittyviä tehtäviä. Korkeakoulun opettajat ja muu henkilökunta tekevät aktiivisesti töitä yhdessä sekä työelämäyhdyshenkilöiden kanssa. Opintohallinnossa työskentelee koulutustaustoiltaan erilaisia ihmisiä, joiden joukossa on myös useita kasvatustieteilijöitä. Kasvatustieteilijöiden työtehtävistä voin esimerkkeinä mainita opinto-oppaiden suunnittelun ja laatimisen sekä erilaisten koulutukseen liittyvien prosessien suunnittelun ja kehittämisen.

aalto2

Harjoittelujakson aikana pääsin kokemaan monipuolisesti mitä insinööritieteiden korkeakoulun opintohallinnossa tapahtuu. Aluksi olin lähinnä vain kuunteluoppilaana, mutta osallistuminen helpottui sen myötä kun asiat tulivat tutuiksi. Uusille harjoittelijoille voisin antaa vinkin, että kannattaa itse rohkeasti kysellä ja ottaa asioista selvää alkuvaiheessa. Omiin tehtäviini harjoittelun aikana kuului opettajille suunnattujen opetusfoorumien suunnittelussa ja järjestelyissä avustamista, opintoasioiden kokousten valmistelua ja kokousmuistioiden laadintaa sekä opintoasioiden viestintään liittyviä tehtäviä. Harjoitteluni aikana sain osallistua myös korkeakoulun henkilökunnalle suunnattuihin koulutuksiin. Harjoitteluaikani oli toukokuusta syyskuuhun, ja osan ajasta tein töitä vain muutamana päivänä viikossa. Lukukausien aikana oli tapahtumien saralla kiireistä, mutta kesä oli rauhallinen. Kesän aikana sain tehtäväkseni toteuttaa pienimuotoisen selvitystyön liittyen akateemisen ohjauksen kehittämiseen insinööritieteiden korkeakoulussa. Valmistelin ja lähetin opiskelijoille kyselyn, jossa kartoitettiin heidän kokemuksiaan ja toiveitaan akateemiseen ohjaukseen liittyen. Osa tehtävistäni oli rutiiniluonteisia ja haastetta olisi paikoitellen voinut olla enemmänkin. Edellä mainittuja asioita tärkeämpänä koin kuitenkin työtehtävieni monipuolisuuden sekä työyhteisöön ja uusiin toimintaperiaatteisiin tutustumisen.

Koska koulutusalan organisaatiot ovat potentiaalisia työpaikkoja kasvatustieteilijöille, koen, että kokemus sellaisesta työskentelystä jo opintojen aikana on ollut hyödyksi. Minulle ei ole vielä muodostunut käsitystä ”unelmieni” työpaikasta, mutta opintohallinnon puoli kiinnostaa kyllä jatkossakin, mikäli sellaisia paikkoja on tarjolla. Työjakson jälkeen on ollut taas mukava palata viimeisten opintojen pariin ja nauttia opiskeluelämän suomista vapauksista.

Elisa Huotari
Kirjoittaja palasi työelämästä uudella innolla opintojen pariin

Kuvat | Ilari Helvamo

Harjoittelu Opetushallituksessa

14071970872_594956c5d0_o

HARJOITELLAAN Kasvatus ja koulutus yhteiskunnallisina ilmiöinä ovat kiinnostaneet minua opintojeni alusta alkaen. Joskus kolmannen opiskeluvuoteni tietämillä minulle alkoi vihdoin hahmottua, millaisiin työtehtäviin tällaisilla kiinnostuksen kohteilla voisi sijoittua. Lopulta valmistumisaikataulun tarkennuttua koitti aika etsiä harjoittelupaikka. Hakemustehtailuni jäi lopulta aika vähäiseksi, sillä en halunnut käyttää energiaa paikkoihin, jotka eivät kiinnostaneet minua. Erään haastattelun jälkeen soi puhelin, ja muutaman viikon päästä huomasin katselevani kotoista Siltavuorenpenkerettä uudesta vinkkelistä – jorpakon takaa, Hakaniemenranta kuutosen ovilta.

 Harjoittelupaikkani Opetushallitus on opetuksen kehittämisvirasto, jossa esimerkiksi laaditaan opetussuunnitelmien perusteet, ylläpidetään yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijavalintarekisteriä ja järjestetään jatkokoulutusta koulutoimen henkilöstölle. Opetushallitus on lisäksi koulutuksen järjestäjä ja tuottaa erilaisia koulutukseen liittyviä julkaisuja.

14004488132_f575034977_b

Tätä tekstiä naputellessani harjoitteluani esi- ja perusopetuksen yksikössä on kulunut noin kuukausi. Työtehtäväni pyörivät pääasiassa OPS 2016 -hankkeen ympärillä, missä on kyse opetussuunnitelmien perusteiden uudistuksesta. Tiivistettynä voidaan todeta, että OPH asettaa opetussuunnitelmien perusteet, joiden pohjalta paikalliset opetussuunnitelmat kunta- ja koulutasolla laaditaan. Luonnollisesti perusteita työstäessä on huomioitava myös monenlaisia lakeja ja asetuksia. Koska perusteet osaltaan ohjaavat käytännön koulutyötä, niiden kehitystyöhön halutaan tukea ja näkemyksiä myös viraston seinien ulkopuolelta. Minä ja muutama muu harjoittelija työskentelemme pääasiallisesti OPS 2016 -hankkeen palauteprosessin suunnittelun ja käytännön toteutuksen kanssa. Olemme esimerkiksi rakennelleet tiedonkeruulomaketta, ja kommentointivaiheen päätyttyä luvassa on palautekoosteen laatimiseen liittyviä tehtäviä. Tavallinen työpäivä sisältää itsenäisen työskentelyn vastapainoksi paljon yhdessä tekemistä ja ideointia. Erikoisempaa ohjelmaa on ollut esimerkiksi koulu- ja eduskuntavierailuiden merkeissä.

Mielenkiintoisinta työssä on ollut mahdollisuus osallistua OPS-perustetyöhön käytännössä.  Erityisen hienoa on ollut seurata, millaisia mielipiteitä, havaintoja ja kehitysideoita opetustoimen henkilöstöllä ja muilla kiinnostuneilla on OPS-perusteisiin liittyen. Harjoittelun aikana olen myös päässyt tutustumaan itselleni vieraampiin kasvatuksen alueisiin, kuten varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen. Tähän mennessä kokemukseni harjoittelusta ovat olleet positiivisia. Harjoittelijoita ei ole työllistetty klemmari-inventaarioihin, vaan tehtävät ovat mielekkäitä. Ilokseni olen myös huomannut, ettei tutkinnossani ole yhtään kokonaisuutta, josta ei olisi ollut hyötyä harjoitteluni aikana: kasvatustiede, valtio-oppi ja tilastotiede ovat kaikki olleet enemmän tai vähemmän hyötykäytössä.

taulu

Samaan aikaan harjoittelun kanssa juoksee gradu – joskaan ei ihan samalla teholla kuin ennen sitä. Olen aina ihmetellyt, miten täysipäiväistä työtä tekevä ihminen jaksaa opiskella antaumuksella. Kaikkein koreimman papukaijamerkin ansaitsevat ne, joilla on elämässä muitakin raskaita velvoitteita, kuten pieniä lapsia tai muu hoivaa kaipaava läheinen. Suosittelenkin jokaista gradun ja harjoittelun ajallista yhdistämistä harkitsevaa käyttämään hetken ajankäytön ja jaksamisen arviointiin. Harjoittelupaikka voi kuitenkin olla monessa mielessä ainutlaatuinen tilaisuus, eikä sitä haluaisi päästää lipumaan ohi. Omassa tapauksessani monen tekijän summa johti siihen, että katsoin parhaaksi siirtää täysipäiväisen graduilun hieman tuonnemmaksi, jotta voisin innostua hetkeksi työelämästä.

Emilia Valtonen
Kirjoittaja kärsii huonosta graduomatunnosta, mutta nauttii työelämästä.

Harjoittelu tekee maisterin – näillä vinkeillä pääset alkuun!

portaat

HARJOITELLAAN Tutkintoon sisältyvä harjoittelu on monelle kasvatustieteen opiskelijalle ensimmäinen kosketus oman alan työtehtäviin. Nyt alkavassa Harjoitellaan-teemassa yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijat kertovat harjoittelukokemuksistaan erilaisissa työpaikoissa ja -tehtävissä. Valmistuneet kasvatustieteilijät sijoittuvat hyvin monenlaisiin tehtäviin, joten ei ole yllättävää, että myös harjoitteluvaiheessa työtehtävien kirjo on laaja. Harjoittelija voi toimia esimerkiksi tutkimuksen tekoon, arviointiin, selvitysten laatimiseen, organisaation kehittämiseen, opetussuunnitteluun tai HR:ään liittyvissä tehtävissä. Harjoitellaan -sarjan ensimmäinen juttu käsittelee omaa harjoitteluani Opetushallituksessa, ja sen voi lukea tästä.

Helsingin yliopistossa yleisen ja aikuiskasvatustieteen koulutuksen harjoittelun laajuus on 10 opintopistettä, mikä merkitsee täysipäiväisesti kolmen kuukauden työrupeamaa. Harjoittelun tavoitteena on tutustuttaa opiskelija koulutuksen mukaisiin tehtäväalueisiin sekä antaa opiskelijalle mahdollisuus soveltaa hankkimiaan tietoja ja taitoja työelämässä. Flammasta saat tietoa esimerkiksi harjoitteluun ilmoittautumisesta, palkkauksesta, ajoituksesta ja suoritusmerkinnöistä. Moodlen ”harjoittelupörssistä”, johon sinut liitetään harjoitteluun ilmoittautumisen yhteydessä, löydät monia kasvatustieteilijöille sopivia harjoittelupaikkoja. Tässä joitakin entisten ja nykyisten harjoittelijoiden vinkkejä ja huomioita harjoitteluun liittyen

  • Verkostot käyttöön harjoittelupaikkaa hakiessa! Kysy opiskelukavereiltasi vinkkejä, neuvoja ja kokemuksia.
  • Nirsoilun ja terveen valikoivuuden raja on joskus häilyvä. Huomioi harjoittelupaikkaa etsiessäsi omat kiinnostuksen kohteesi (opinnoissa ja niiden ulkopuolella) sekä urasuunnitelmasi. Toisaalta generalisti-alalla on harvinaista löytää kaikilta osin ”juuri sinulle” räätälöityä harjoittelupaikka, joten pidä mieli avoimena.
  • Eikö Moodlen harjoittelupörssistä löydy sinua kiinnostavaa paikkaa? Muista muut työnhakukanavat ja ”puhelin käteen” –taktiikka. Varmista kuitenkin laitoksen harjoitteluvastaavalta, että paikka sopii sisällytettäväksi tutkintoon.
  • ”Tehtävä sopii yhteiskuntatieteellisen/kaupallisen alan opiskelijalle” –teksti hakuilmoituksessa ei tarkoita, etteikö tehtävä voisi sopia myös kasvatustieteilijälle, jolla on työssä tarvittavia valmiuksia ja osaamista.

rengas

  • Vuorokauteen ei saa lisää tunteja, joten älä ahnehdi liikaa kursseja tai muita velvoitteita harjoittelun rinnalle. Oletko aivan varma, että kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen jaksat istua kuusi tuntia kirjastossa graduilemassa, käydä tunnin lenkillä, osallistua aktiivisesti järjestötoimintaan ja vetää kokkikerhoa lapsille? Entä kykenetkö varmasti kaikki viikonloput nenä kiinni tenttikirjassa? Muista, että uni, vapaa-aika ja ihmissuhteet ovat tärkeitä oman jaksamisen kannalta.
  • Käytä harjoittelussa viettämäsi aika hyvin: opi, innostu, kysy, verkostoidu! Onnistunut harjoittelu jättää kaikille hyvän mielen ja voi tulevaisuudessa poikia vaikka työpaikan!
  • Pidä kiinni oikeuksistasi työntekijänä (ja ihmisenä)! Tutkimusraportin laatiminen ei voi yhtäkkiä muuttua täysipäiväiseksi kahvin keittelyksi. Asiaton käyttäytyminen ei kuulu työpaikalle eikä muuallekaan. Jos kohtaat ongelman, joka ei näytä ratkeavan harjoittelupaikan edustajan kanssa keskustellen, ota yhteys laitoksen harjoitteluvastaavaan mahdollisimman pian.
  • Välttele epämiellyttäviä kohtaamisia verokarhun tai Kelan kanssa – laske tulosi huolella ja tarvittaessa peru tai palauta opintotukea!

Emilia Valtonen

 

 

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑