Tutkimusmatka Kataloniaan

KANSAINVÄLISYYS Aikuiskasvatuksen killan ja Erikeepperi ry:n Matkapoppoo lähti reissuun Kataloniaan juuri poliittisen itsenäistymiskriisin aikoihin. Jutusta pääset lukemaan, mikä sai opiskelijat lähtemään reissuun ja mitä he matkallaan kuulivat ja kokivat kasvatustieteiden opinnoista, ajankohtaispolitiikasta ja elämästä.

matkapoppoo 1
Iloinen Matkapoppoo reissussa

Miten muualla opiskellaan kasvatustieteitä? Entä miltäköhän opiskelijaelämä näyttää muualla? Nämä olivat kysymyksiä joista lähdimme liikkeelle. Ei kauaakaan kun suunta oli selvä: lähtisimme syksyllä Barcelonaan.

Kilta oli lähtenyt pari vuotta aikaisemmin matkalle yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijoiden voimin, mutta tällä kertaa halusimme tehdä yhteistyötä myös Erikeepperin, erityispedagogiikkaa opiskelevien opiskelijoiden kanssa. Erityispedagogiikan opiskelijoilla on paljon samoja teemoja opinnoissaan kun yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijoilla, joten voimien yhdistäminen ja yhteisten teemojen löytäminen oli melko helppoa. Saimme yhteyden Barcelonan yliopistoon ja suunta oli valmis.matkapoppoo 2

Varainkeruu kuudentoista ihmisen matkaa varten on pitkäjänteistä työtä. Järjestimme sitsejä, myimme sukkia, kävimme ruokakaupoissa inventoimassa ja teimme kaikenlaisia muita pieniä tempauksia kerätäksemme rahaa. Ryhmä alkoi muotoutua ja osallistujista tuli toisilleen hyvin rakkaita. Yhteinen tavoite ja yhteinen vuosi lähentää ihmisiä melkoisen paljon.

Hieman ennen lähtöämme Barceloonaan Katalonia ilmoitti aikeistaan itsenäistyä. Seurasimme tarkasti ja hieman varuillamme tilannetta Kataloniassa, jossa äänestyspäivänä (viikko ennen lähtöämme) poliisi pahoinpiteli äänestäjiä. Miltä tilanne tulisi näyttämään paikan päällä? Olisiko kaupat ja ravintolat auki? Kuinka paha tilanne todella oli?

Päästessämme Barcelonaan Suomen medioissa luki puolenmiljoonan ihmisen olevan kaduilla osoittamassa mieltään. Mitään ei kuitenkaan näkynyt missään vaiheessa matkaamme ja matka sujui hyvin. Ensimmäisenä iltana söimme kaikki yhdessä hostellimme suosittelemassa ravintolassa (jota emme ehkä itse olisi suositelleet), ja juhlistimme koko vuoden kestävän työn loppua: olimme päässeet perille.

Barcelonan yliopistovierailu oli erittäin mielenkiintoinen. Opiskelijat ja opettajat olivat melko aktiivisia poliittisesti ja saimme kuulla mielenkiintoisia näkemyksiä Katalonian senhetkisestä tilanteesta. Meille selitettiin Katalonian koulutuksen toimintaa antaen myös esimerkkejä senhetkiseen poliittiseen tilanteeseen. En esimerkiksi tiennyt, että Kataloniassa ensimmäiset kouluvuodet käydään kataloniaksi ja vasta sen jälkeen koulun kieli muuttuu espanjaksi. Vaikka paikalliset lait vaikuttavat koulunkäyntiin, suuret linjat tehdään keskushallinnossa: katalonialaiset ovat usein eri mieltä näistä laeista.

Kaiken kaikkiaan matka oli erittäin onnistunut ja suosittelen lähtemään vastaavalle matkalle mukaan, jos vain tilanne sallii. Matkapäivistä on muodostunut opiskeluaikani parhaimpia muistoja.

Pinja Fernström
Yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelija ja Matkapoppoon 2017 jäsen

 

Mainokset

Kokemuksia vaihdosta Madridissa – hakuprosessista ja ripaus alkufiiliksiä

KANSAINVÄLISYYS Niin yksinkertaista kuin onkin sanoa: ”Kysyvä ei tieltä eksy”. Alusta saakka olin liikenteessä juuri tuolla asenteella, joka kantoi pitkälle ja eliminoi ylimääräisen stressin. Toki olin ottanut selvää puskaradion kautta hakuprosessin ajankohdasta, mutta kaiken kaikkiaan en halkonut hiuksia sen takia, että kaikesta olisi pitänyt selvitä yksin vain tietokoneen avulla.

En toki tarkoita, että Flamma tai muut informaatiolähteet netistä olisivat lainkaan turhia. Kuitenkin, ennen kuin availet kymmeniä eri sivustoja ja seurailet vinkkejä hakuprosessista, kannattaa käydä asiansa osaavien juttusilla. Sen lisäksi että silmäilee portaalin kautta tärkeitä päivämääriä sekä ”ohjeita lähtijälle” alustaa, suosittelen lämpimästi menemään Liikkuvuuspalveluiden juttusille. Kävin siellä yhteensä noin 3-5 kertaa, ja täytynee mainita nimeltä Silavuorenpenkereen Liikkuvuuspalveluista Mikko Moilanen; ilman häntä en varmaankaan olisi nyt täällä mihin alusta saakka toivoin pääseväni, etenkään näin stressittömillä fiiliksillä kaikesta.

Vaikka erilaiset dokumentit hakuprosessiin liittyen Helsingin yliopiston ja vaihtokohteen välillä tuntuivat ehkä loputtomilta, loppujen lopuksi niiden hankkiminen ja saaminen ei ollut haastavaa. Suosittelen, että teet listan niistä kaikista ja sitten keräät niitä pikku hiljaa vaikka tietokoneesi työpöydälle. Siitä voit sitten helposti nappailla niitä lähetettäväksi, kun tarve ja ajankohta vaatii. Tämän lisäksi, suosittelen menemään tapahtumaan, jossa voit yhdessä Liikkuvuuspalveluiden henkilökunnan kanssa hakea haluamaasi kohteeseen. Ylipäätään kaikki tapaamiset, infotilaisuudet ja juuri ennen lähtöä järjestetty ”Lähtöorientaatio” olivat hyödyllisiä. Loppuvaiheessa Lähtöorientaation jälkeen tapasimme myös tuutorin, joka oli juuri ollut itse vaihdossa kyseisessä kohteessa. Kokemusasiantuntijan eli tuutorin kautta selvisi mielestäni kaikki olennainen tieto siitä mitä tuli tietää ennen juuri ennen lähtöä ja paljon käytännön tietoa paikan päältä. Vaihto-tuutorit kunniaan!

Alkufiilikset ovat jatkuneet tähän päivään asti positiivisina; kiitollisuutta, innostusta, inspiraatiota ja onnea täynnä. Luotin tulevaan ja se kannatti. Ainoat huolen hetket ovat liittyneet turhautuneisuuteen oman kielen oppimisen suhteen. Vaikka lähes kaikki informaatio vaihto kohteesta tuli vain noin kuukausi ennen lähtöä, se ei haitannut. Ainakin Madridissa, orientaatiot ja yliopiston kurssit alkavat paljon myöhemmin Suomen aikatauluun verrattuna. Kurssit realisoituvat vasta seuraavien kuukausien aikana, ja ennen lopullisia kurssivalintoja muutoksia omaan lukujärjestykseen on mahdollista tehdä joustavasti. Vaihtokohteen yliopiston henkilökunta on hyvin ymmärtäväistä, joustavaa, rentoa ja avuliasta vaihto-opiskelijoita kohtaan, puhumattakaan paikallisista. Asunnon hankkiminen voi tuottaa paineita, mutta itse selailin Facebook-yhteisöjä pari viikkoa ennen lähtöä ja sieltä löysinkin lopullisen asuntoni. Vaikka asunnon hankinta Facebookin kautta saattaa kuulostaa hölmöltä, maalaisjärkeä käyttäen ja Skypen kautta kommunikoiden melko luottavaisin tunnelmin voi olla. Toki on olemassa myös lukematon määrä eri järjestöjä, jotka auttavat asunnon hankinnassa; niin kohteen yliopisto itse kuin yksityiset yritykset.

22117883_10212277817494748_1083719411_o

Erasmus –järjestön kautta on täysi mahdottomuus olla tutustumatta uusiin ihmisiin. Koska itse lähtökohtaisesti tulin tänne oppimaan kieltä, en voi muuta kuin olla kiitollisin mielin siitä, että kämppikseni ovat Etelä-Amerikasta sekä siitä, että kursseillani on vain espanjalaisia, jotka ovat hyvin ottaneet minut mukaan ja olleet avuliaita. Kuten alussa painotin kysymisen tärkeyttä, painotan sitä edelleen. Täällä paikan päällä olen kysymällä selvinnyt kaikesta, ilman stressin tunnetta ja painetta. Mielestäni tärkeimmät vinkit vaihtoon lähtijälle tiivistyvät tähän kehotukseen: ”Muista nauttia myös epävarmuudesta, kaikki asiat järjestyvät kyllä!” Kun uskaltaa astua omalle epämukavuusalueelle, seurata intuitiotaan ja tehdä asioita joista itse nauttii, ei voi epäonnistua.

 

Saludos, Sandra

Palvelusuunnittelua alppimaisemissa

Korkeakouluharjoittelu_513xxKANSAINVÄLISYYS JA HARJOITTELU Oletko aina unelmoinut töiden tekemisestä ulkomailla? Minä en ollut, en ainakaan siinä määrin että olisin aktiivisesti tavoitellut harjoittelupaikkaa Saksassa. Sinne kuitenkin päädyin. Suunnittelin puoli vuotta koulutuksia IT-yrityksessä robotiikan ja koodauksen parissa – ja rakastuin teknologiaan. Kerron tässä jutussa kokemuksistani ja harkkapaikan hakemisesta sekä ihan vähän Münchenistä. Toivottavasti inspiroidut!

Tietenkin minua jännitti järjettömän paljon. Ehtisin laskeutua lennolta, viettää puolitoista päivää poikaystäväni kanssa ja valita työvaatteet. Maanantaihin oli kaksi päivää. Aloittaisin kahden päivän kuluttua työt IT-alan yrityksessä, jossa loisin koulutuksia ja rakentaisin nettialustan asiakkaidemme oppimisen tueksi, eikä minulla ollut IT-alalta lainkaan aiempaa työkokemusta. Tämän olin kertonut aivan avoimesti haastattelussa. Motivaationi oli kuitenkin vakuuttanut, ja kun kerran minuun uskottiin, täytyi minunkin uskoa itseeni. Minua pelotti, mutta enemmän olin innoissani.

Miten oikein päädyinkään Müncheniin NavVis-nimiseen yritykseen? Enhän todellakaan ollut koko ikääni unelmoinut Saksassa työskentelemisestä. Oikeastaan koko maa ei kiinnostanut minua juurikaan. Silti olin viettänyt edellisen kesän poikaystäväni kanssa Münchenissä, ja hullaantunut Alppimaisemiin. Kun vuosi vaihtui, päätin että haluan takaisin. Tein näin: kerroin kaikille kavereilleni, kavereiden kavereille, kavereiden vanhemmille ja ties kenelle, että etsin harjoittelupaikkaa Münchenissä. Kerroin siitä Facebookin Ompeluseurassa ja LinkedInissä. Fiksua olisi varmaan ollut kertoa siitä vielä Saksassa suositussa Xingissä. Vinkkejä ja kokemuksia alkoi joka tapauksessa sataa niskaani. Valitsin niistä kiinnostavimmat.

Kuukauden hakemusten rustailun jälkeen lensin haastatteluun, joka sitten kuitenkin tapahtui Skypessä. Tästä lannistumatta vietin ihanan keväisen viikon Münchenissä ja valmistauduin haastattelun kakkosvaiheeseen. Minut nimittäin oli kutsuttu koko päiväksi toimistolle sekä tulevan tiimini kanssa lounaalle. Minulle oli lisäksi annettu haaste, jonka kanssa työskentelin neljä päivää. Enhän vielä aiemmin ollut kokeillut palveluiden suunnittelua, mutta nyt raapustin arviota nettisivujen käyttöliittymästä palveluna ja luin tilastoista yrityksen menestymisestä. Tärisin jännityksestä esittäessäni tuloksiani uudelle tiimilleni. Kun people-tiimistä soitettiin minulle vielä saman iltana, olin jo poikaystäväni kanssa ravintolassa juhlimassa onnistunutta haastattelua.

Uusi tiimini oli ihana. Jo työnhakuprosessi oli miellyttävä, ja se vahvisti haluani päästä yritykseen töihin. Hype tietenkin aina laskee. Minulle näin kävi muutaman ensimmäisen työpäivän aikana, kun huomasin, etten ymmärtänyt mistään mitään. Tapaamisissa ja tiimimiiteissä tuijotin työkavereitani silmä kovana käsittääkseni mistä he puhuvat. Höristin korviani saadessani ensimmäiset tehtäväni, navigation app back-end processing training, vaikka kielen tasolla ymmärsinkin sanat. Työkaverini olivat onneksi uskomattoman mukavia. Teimme paljon asioita

yhdessä töiden jälkeen, sillä lähes jokainen oli muuttanut Müncheniin muualta, ja harva oli vielä asettunut. Tutustuin myös siihen kaverin kaveriin, joka minua oli suositellut NavVisille.

Olin NavVisilla töissä viisi kuukautta. Tuona aikana ehdin oppia yrityksen teknologiasta ja toiminnasta, sekä työskennellä neljän oman projektin parissa. Näimme NavVisilla oppimisen palveluna, jota tarjoamme asiakkaillemme. Näitä palveluja pääsin kehittämään. NavVisilla ei oikeastaan eroteltu harjoittelijoita tai opiskelijoita vakituisista työntekijöistä. Meillä oli samat vastuut ja samanlaisia projekteja. Muutaman kuukauden jälkeen olin myös äärimmäisen tyytyväinen kasvatustieteilijän koulutukseeni, sillä huomasin, miten paljon minulla on annettavaa. Suunnittelin kokonaisen oppimisalustan nettiin. Päätin, mitkä ovat parhaat tavat opettaa tiettyjä asiakokonaisuuksia, ja myös miten suunnitella nettisivujen rakenne. Opin HTML:ää ja luin oppimisteorioita. Työ vaati, tai mahdollisti, jatkuvan uuden oppimisen.

Suurimpia haasteita minulle olivat kieli ja työajat. Aloitin työt yhdeksältä ja lähdin kuudelta, tai viimeistään kahdeksalta. Tähän oli ensimmäisten kuukausien aikana suomalaisella tottumista. Työkielemme oli englanti, mutta saksalaisessa yrityksessä (vaikka me työntekijät tulimmekin yli 30:stä eri maasta!) puhutaan paljon saksaa. Muita haasteita olivat bisnesympäristö ja -sanasto, joista minulla ei juurikaan ollut kokemusta. Opettelin. Yllättävä haaste oli myös ajankäyttö vapaa-ajalla. Aika usein minulla oli tylsää, sillä uusien kavereiden löytäminen ei tapahdu viikossa tai kuukaudessakaan. Kotiin oli ikävä. Kämppikseni kuitenkin olivat kaikki mukavia, ja illat menivät usein kotona kokkaillessa. Suomen kaverit tulivat onneksi käymään, ja sain esitellä Müncheniä ja Alppeja! Olen edelleen täysin rakastunut siistiin, puistomaiseen, jättimäistä kylää muistuttavaan kaupunkiin. Lempipaikkani on Euroopan suurin puisto Englischer Garten.

Miksi harkkaan sitten kannattaa lähteä ulkomaille? Vaikka vaan siksi, että se on mahdollista. Opit valtavasti uudesta kulttuurista, saat uusia kavereita, kaikki on jännittävää. Kaikki on myös uutta ja vaikeaa, mikään ei toimi niin kuin olettaisit, eikä sinua aina ymmärretä. Haasteita on läjäpäin, alkaen tilin avaamisen byrokratiasta ja kalliista nettimaksuista. Itselläni seikkailunhimo painoi kuitenkin vaa’assa enemmän kuin pelot. Olin lisäksi asunut Münchenissä poikaystäväni luona jo edellisenä vuonna, ja halusin lisää työkokemusta juuri Saksasta. Ja täytyy myöntää, olen pohjattoman utelias. Joten miksi ei. Kokeile!

Heini Vainikka

Kirjoittaja on nyt jo kuudennen vuoden kasvatustieteiden opiskelija, jolle Müncheniin muuttaminen oli tärkeämpää kuin gradu

Opiskelijaelämää Uppsalassa

FB_IMG_1502889223572
Uppsalan international committee järjesti erilaisia retkiä ja tapahtumia vaihtareille. Itse menin mukaan Lapin reissulle, jossa sai kokea niin koiravaljakkoajelun, ajaa moottorikelkalla ja käydä jäähotellissa. Tässä olen kavereineni Norjassa jäämeren rannalla.

KANSAINVÄLISYYS. Miltä opiskelijavaihto näyttää? Viimeisessä Uppsalan vaihtopäiväkirjan osassa kuvitetaan kevätlukukauden opiskelijaelämää ja fiilistellään sitä, mitä vaihtokokemus oli ja mitä siitä jäi käteen. Uusia kokemuksia, ystävyyksiä ja kahvileivoksia, siitä on kevätkausi Uppsalassa tehty.

FB_IMG_1502891802908
Ruotsissa kahvittelua kutsutaan nimellä Fika ja siihen kuului aina ehdottomasti myös jokin herkkuleivos. Uppsalan kotoisissa kahviloissa vietin monesti leppoisia jutteluhetkiä kavereiden kanssa.

Viimeisenä tartun kaikkien janoamaan aiheeseen: opiskelijaelämä vaihdon aikana. Valitettavasti opiskelijaelämän osalta en voi näyttää muuta kuin oman kokemukseni Uppsalasta. Olen kuullut Saksassa olevan olutjuhlia, joissa ei syödä, mutta skoolataan eri asioiden kunniaksi ja paljon. Joistakin muista maista taas olen kuullut, ettei varsinaista opiskelijatoimintaa ole vaan riennot kytkeytyvät itse organisoituun vapaa-aikaan baareissa, kotibileissä tai harrastuksissa. Jenkeissä taas kuvittelen olevan kampusmenoja ja sisarkuntia, kuten elokuvissa. Mutta mitä tulee Uppsalaan: täällä on paras opiskelijaelämä, mitä voi kuvitella.

FB_IMG_1502889680376
Upplands Nationin Reccegaskeilla (vastaava kuin fuksisitsit) pääsi tutustumaan ruotsalaisiin perinteisiin.
FB_IMG_1502892123702.jpg
Kevät huipentui Vårbaliin, eli kevättanssiaisiin ja hienonhienoon pöytäjuhlaan. Kuvassa minä ja parini V-dala Nationin juhlassa.

Mitä tein Uppsalassa?

Fikauksesta (ruotsalaisten ilmaus kahvittelulle) tuli tapa, biletys lisääntyi ja ihmissuhteet karttuivat. Ruotsalaiset opiskelijat tulivat tutuksi harrastuksista, ja opinnoissa sekä muulla vapaa-ajalla vietin aikaani muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa. Pääsin näkemään Ruotsin- ja Norjan Lapin, sekä käymään Riikassa ja Gotlannissa itse kavereiden kanssa organisoiduilla mahtireissuilla.

FB_IMG_1502889550966.jpg
Juuri ennen paluuta kotimaihimme teimme ystävien kanssa reissun satumaiseen Gotlantiin.

Uppsalassa vietin yhdet elämäni kauneimmista ja onnellisimmista illoista. Löysin ystäviä eri puolilta Eurooppaa ja hitusen jopa rakastuin. Tahdon syvällä kokemuksen rintaäänellä sanoa, että vaihdossa tärkeintä on elää! Anna mennä, älä stressaa liikaa rahasta, tartu mahdollisuuksiin ja uskalla olla oma itsesi, mutta silti kokeilla uusia asioita. Avoimuus ja itsensä ylittäminen, sekä uudenlaisiin ihmisiin tutustuminen kasvattavat ja antavat valtavasti.

FB_IMG_1502891762734.jpg
V-dala Nationin kuoroni kanssa esiinnyimme erilaisissa tapahtumissa, joista yksi oli V-dalanationin Majmiddag, missä Valborgin (Vapun) kunniaksi käytimme studentmyssaa (ylioppilaslakkeja).

Osakuntia vastaavat Nationit ovat Uppsalan opiskelijaelämän A ja O yöklubeineen, tapahtumineen ja pubeineen. Uppsalassa on valtavasti niin biletysmahdollisuuksia kuin harrastustoimintaakin nimenomaan opiskelijoille.

FB_IMG_1502891747319
Uppsalassa tuli käytyä monenlaisissa bileissä. Tässä kuvassa kauneutta Uplands Nationin viikonlopun mittaisilta Poplands-konemusiikkifestareilta, jossa tanssijalka sai vipattaa ja sisäpiha täyttyi valoista.

Koska kuvat kertovat kuitenkin enemmän kuin tuhannet sanat, laitankin viimeiseen juttuuni tylsän jaarittelun sijasta kuvia, sillä jokaisen vaihtoon lähtijän on koettava opiskelijaelämä aivan itse.

FB_IMG_1502891904321.jpg
Päiväretkellä kavereiden kanssa päästiin joskus ihmettelemään myös Uppsalan ulkopuolella avautuvaa Ruotsia.

Muistutuksena vaihtoonlähtijöille, että edelliset tekstini vaihtoa koskien löytyvät elosta näiden linkkien takaa: Vaihtoon Uppsalaan, Välkommen till Uppsala Universitet! ja Opinnot vaihdon aikana.

FB_IMG_1502891735112.jpg
Valborgina (vappuna) bileet jatkuivat monta päivää ja Uppsala täyttyi opiskelijoista, jotka tulivat joka puolelta Ruotsia.
FB_IMG_1502891773030.jpg
Kauniina päivinä Uppsalan halki virtaavan Fyrisån-joen penger tarjosi usein ihanan hegailupaikan.

Viimeiset sanat

Kiitos, että jaksoit lukea ja MAHTAVAA VAIHTOA!

Kaiholla jo muistelen omia vaihtoaikojani, sillä se oli kokemus, jota ei olisi mitenkään muuten voinut saada, kuin uskalluksella lähteä.

 

FB_IMG_1502891584401.jpg
Lähdettiin kavereiden kanssa risteilylle Riikaan ja päätettiin pikku hytissämme pitää ”international dinner” jonne jokainen toi syötäväksi jotain oman maansa tyypillistä ruokaa.

Henrietta Pihlaja

Kuvat | Henrietta Pihlaja

Opinnot vaihdon aikana

KANSAINVÄLISYYS Toiseksi viimeisessä vaihtopäiväkirjan osassa kerrotaan opiskelusta ulkomailla. Pelkällä vieraalla kielelä opiskeleminen ja eläminen voi tuntua haastavalta ajatukselta, mutta siihen voi tottua yllättävänkin helposti. Vaihtoyliopiston erilaiset käytännöt ja opetusmenetelmät vaikuttavat osaltaan omaan sopeutumiseen opiskeluissa.

DSC_3422.JPG
Opiskelua kotosalla

 

Haastetekijöitä

Isoimmaksi haasteeksi itse koin opintojen alussa englanniksi opiskelun. Monia saattaa pelottaa onko kielitaito sittenkään riittävä akateemiseen kieleen, vaikka arkipäivän kommunikointi sujuisikin mutkitta. Omalla kohdallani jopa arkinen kommunikointi englanniksi tuotti jännitystä ennen vaihtoon lähtöä.

Vaikka olin läpäissyt akateemisen englannin kurssin yliopistolla ja lukenut joitakuita artikkeleitakin englanniksi, tiesin, että sanastoni on hyvin köyhä ja muistikuva kutosen keskiarvosta ja B:n YO-arvosanasta lukion päättyessä kolkutteli itsetuntoa pohjaan vetäen vielä näin melkein neljä vuotta lukion jälkeenkin. Todellinen selviytyminen vaihtelee yksilöittäin, mutta yleisesti on hyvä muistaa, että monessa muissa maissa englanninkielen taso on yleisesti paljon matalampi kuin Suomessa, ja jopa tällainen kutosen tyttö voi tuntea olevansa englannissa melko hyvä.

En uskalla väittää, että vieraalla kielellä tai vaihdossa opiskelu olisi yksiselitteisesti kaikille helppoa. Paljon riippuu varmasti siitä, missä opiskelee, mitä opiskelee ja millä kielellä opiskelee. Itselläni kielitaito ulottuu vain englannin ja ruotsin hallitsemiseen, ja koska ruotsinkielen taito on vielä kehnompi kuin englannin, olen opiskellut täällä Ruotsissa vain englanniksi. Aluksi joidenkin artikkelien lukeminen saattoi olla hyvin hidasta ja etenkin esitelmiä pitäessä kieli takelteli. Luennolla pysyin kuitenkin mukana, sillä siellä asiat selitettiin arkikielisemmin.

Englanniksi opiskeluun ja kommunikointiin tottui kuitenkin niin nopeasti, että alun puurtamisen ja voimaa vievien opiskelusessioiden jälkeen hommaa ei enää edes osannut ajatella vaikeammaksi kuin suomeksi opiskelua. En pysty oman kokemukseni pohjalta sanoa, millaista olisi opiskella jollain muulla kielellä kuin englanti, mutta tahtoisin uskoa, että mitä tulee kaikkiin kieliin, käyttämällä – ilman muita vaihtoehtoja– oppii.

 

18342671_10211662949721708_660475532838249394_n
Neuropsykologian tenttimuistiinpanoja

 

Omissa opinnoissa jotkut asiat ovat tuntuneet jopa liian helpoilta. En kuitenkaan tahdo myöskään väittää, että tämä olisi oletus kaikkien vaihtoon lähtevien kohdalla. Omana etunani on ollut se, että olen opiskellut pääasiassa kasvatustieteen opintoja, eli aluetta, josta tiedän ja jota hallitsen. Ennakkotietojen valossa paitsi vieraalla kielellä lukeminen on helpompaa, myös uusia asioita on helpompi oppia ja rakentaa vanhan tietämyksen päälle.

Tällä hetkellä pänttään psykologian tenttiin ja koko kevään ”lomailun” jälkeen ensi kertaa tunnen, ettei opiskelu täällä ole ollenkaan helppoa, sillä psykologian taitoni rajoittuvat neljän vuoden takaiseen lukiopsykologian tietämykseen, mistä iso osa on jo unohtunut. Alkukeväästä kävin myös yhdellä teologian luennolla, mutta tulin päätökseen, että teologian opettelu ilman minkäänlaisia ennakkotietoja, kera valtavan määrän luettavaa joka viikko, on liian haastavaa heti ensimmäiseksi, joten vaihdoin kurssin kasvatustieteeseen. Mikäli siis menet vaihtoon opiskelemaan muuta kuin omaa pääainetta, voi luultavasti opinnot tuntua raskaammilta ja haasteellisimmilta.

Lisäksi opintojen haastavuudessa on paljon kyse siitä, millainen on itse opiskelijana ja millaisia opetusmuotoja vaihtoyliopistossa tuetaan. Ruotsissa opiskelumetodit perustuvat pitkälti seminaarityöskentelyyn ja kirjoittamiseen, mikä tuki aikaisempia opiskelumuotojani. Ryhmätyöt, esseet ja keskustelut opettajan sekä kurssitovereiden kanssa käsiteltävistä aihepiireistä ovat olleet minulle hyvin mielekäs ja tuttu tapa oppia ja opiskella.

Ystäväni, joka tuli tänne vaihtoon Lapin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta, taas koki opinnot täällä hyvin rankaksi, sillä hän ei ollut Suomessa opinnoissaan tottunut interaktiivisuuteen luennoilla ja ainut hänen opinnoissa kirjoittamansa pitkä teksti oli ollut viidentoistasivun notaaritutkielma (vastaava kuin kandidaattitutkielma). Hän siis oli tottunut pänttäämään tentteihin, esseiden ja keskustelun sijasta, joten Ruotsin opiskelumuodot tuntuivat vaikeilta sisäistää. Samaten minusta tuntuu nyt haastavalta lukea itsenäisesti neuropsykologian tenttiin, sillä en ole tottunut lukemaan tentteihin enkä opettelemaan nippelitietoa ulkoa kasvatustieteen opinnoissani.

Viimeinen haastavuuteen vaikuttava tekijä kielen, opiskelu/opetusmuotojen ja sen, kuinka tuttuja aiheita opiskelee lisäksi, on ehkä yleisesti vaihtoyliopiston taso verrattuna Helsingin yliopistoon (tai muuhun Suomen yliopistoon). Kahdenvälisiä vaihtoja ei tehdä yliopistoihin, joiden tasoa ei nähdä tarpeeksi korkeaksi, mutta väitän silti, että taso yliopistojen välillä vaihtelee. Toisissa yliopistoissa täytyy istua luennoilla aamusta iltaan, toisissa muutama tunti päivässä ja toisissa parina tuntina viikossa. Joissain on enemmän yksilöllistä opiskelua ja toisissa ryhmätöitä tai osallistavaa opetusta. Toisissa opiskelijoita tuetaan paljon henkilökohtaisesti, toisissa ei lähes ollenkaan. Eri yliopistoissa on eri vaatimukset kurssien läpäisemiseksi ja opintopisteitä kohden vaadittava työmäärä vaihtelee erittäin paljon.

 

Sieppaa.JPG

 

Riemastuksia

Parasta vaihdossa opiskelussa on ollut oppia muista maista ja niiden käytännöistä. Väitän, että paljon kiinnostavampaa kuin yleiset kurssisisällöt, ovat olleet keskustelut kurssikavereiden ja muiden ihmisten kanssa. Olen saanut kuulla Saksan, Hollannin, Belgian ja Ranskan koulutusjärjestelmistä niin omakohtaista kokemusta kuin faktatietoa. Olen päässyt vertailemaan Suomen ja Ruotsin koulutusta ja havainnoimaan arkea ruotsalaisissa kouluissa. Olen päässyt keskustelemaan ja väittelemään siitä, mikä käytäntö eri koulutusten saralla olisi toimivin ja laajentanut näkökulmaani maailmasta.

Olen päässyt perehtymään erityisopetukseen Etelä-Koreassa, koulutuksen talouspolitiikkaan Ranskassa ja lukemaan artikkeleita Yhdysvaltojen, Englannin, Ruotsin, Sveitsin, Puolan ja Turkin koulutuksesta monista eri näkökulmista esiopetuksesta aina yliopistokoulutuksiin, historiaan ja arvokysymyksiin asti. Olen päässyt haastamaan kansallisia stereotypioita ja keskustellut usean ruotsalaisen oppilaan sekä muutaman turvapaikanhakija nuoren kanssa. Olen kaiken tämän myötä oppinut paitsi arvostamaan Suomen koulutusta aivan valtavasti, mutta myös pelkäämään sen puolesta ja näkemään entistä selkeämmin sen epäkohtia.

Toinen asia mistä olen pitänyt, on ollut opettajien huolenpito. Kokemus voi johtua siitä, että olen vaihto-opiskelija, mutta Ruotsissa opettajat tuntuvat tuntevan opiskelijansa paremmin. Seminaareissa väkeä on ollut viidestä kahteenkymmeneen, meidän nimemme ja kansallisuutemme muistetaan ja ohjeita kehotetaan kysymään, jos tulee ongelmia. Joskus toiminta täällä on tuntunut hieman liiankin holhoamiselta. Itsenäiselle psykologian kurssille annettiin aikataulu ja ohjeet, mitä kannattaa lukea milläkin viikolla ja millaisiin asioihin kiinnittää huomioita. Samoin kurssien lähdeartikkelit on jaettu tasaisesti jokaista luentokertaa varten, vaikkei niitä käsiteltäisi, vain jotta opiskelija perehtyisi aiheeseen jo ennen kuin esseen kirjoittaminen on pakko aloittaa. Useasti opettajat tarjoutuvat keskustelemaan täällä opiskelijan kanssa henkilökohtaisesti, kirjallisuus on laadittu valmiiksi kursseille ja edellisvuoden töistä näytetään malliesimerkkejä.

Omalla kohdallani englanniksi opiskelu on paitsi kartuttanut kielitaitoa myös rohkeutta käyttää ja kommunikoida englanniksi. Interaktiiviset opetusmenetelmät ja paljo kirjoittaminen ovat olleet myös siksi mieleeni, että olen oikeasti päässyt käyttämään englantia aktiivisesti myös kursseilla, en pelkästään vapaa-ajan riennoissa. Erityisesti olen pitänyt myös kouluvierailuista kurssieni aikana. Tuntuu, että olen saanut oikeaa kosketusta ja oppilaiden kertomaa näkemystä Ruotsin koulumaailmaan, en pelkästään teoriatason tietoa.

 

DSC_3845
Ruotsalaisen koulun erityisluokka

 

Henkilökohtaista

Viimeiseksi tahdon sanoa, että huomionarvoista omissa vaihto-opinnoissani on ollut, että olen opiskellut paitsi omaa pääainetta, myös kandidaattivaiheen opintoja, jotka oikeastaan ovat alempaa tasoa kuin tietotaitoni kasvatustieteistä. Tilanteeni on nimittäin se, että kandidaatiksi valmistumiseni on kiinni sivuaineeni loppuun suorittamisesta, mutta kasvatustieteen kandiopinnot tutkielmaa myöten olen suorittanut jo kaikki. Lisäksi kurssit, joita olen ruotsissa opiskellut, ovat nimenomaan vaihto-opiskelijoille suunnattuja kursseja. Käsitykseni mukaan ehkä vaihtarikurssit ovat hieman helpompia kuin kurssit, jotka ovat yhteisiä kyseisen yliopiston tutkinto-opiskelijoiden kanssa.

Helpoissa kursseissa on ollut puolensa ja puolensa: toisaalta olen turhautunut, menettänyt motivaatiota ja kaivannut lisää haastetta, toisaalta minulla on ollut paljon aikaa keskittyä muuhun elämääni vaihdossa – mikä on omasta näkökulmastani tärkeämpi osa vaihtoa kuin itse opiskelu. Enkä tarkoita silti helpoilla opinnoilla sitä, etten olisi joutunut yhtään tekemään töitä, lähinnä ehkä sitä, että olen tottunut Suomessa tekemään enemmän töitä opintopistettä kohden.

Siinä missä Suomessakin, seminaareja/luentoja on Ruotsissa vähän. Monelle muulle vaihto-oppilaalle se on tullut suurena yllätyksenä. Itsenäisyyttä ja akateemista vapautta siis Suomen yliopiston tavoin vaalitaan. Toisaalta (ainakin kandiopinnoissa) silti opiskelijoiden holhoaminen ja huolenpito on suurempaa, mikä hieman vähentää akateemista vapautta niin hyvässä kuin pahassa. Esimerkiksi vapaus valita täysin oma itseään kiinnostava aihe esseelle antaa ihanasti vapautta, mutta valmiiksi annetun lähdekirjallisuuden käyttö kitkee sitä huimasti. Joskus on myös tuntunut, että holhoamista on täällä tarvinnut enemmän, sillä ohjeita kurssitöiden tekemiseen ei ole alun perin annettu kovin selkeästi ja sen vuoksi opiskelijat joutuvat erikseen kyselemään asioista paljon. Tämä saattaa tietenkin liittyä paljolti kurssin vetäjään, eikä siksi sovi yleistykseksi kaikkiin kursseihin.

Ruotsissa myös työmäärä on tuntunut pienemmältä kuin Suomessa. Kun mietin kandivaiheeni opintoja, on vaatimustaso ja työmäärä melko sama, mutta holhoaminen ja opintopistemäärä isompaa kurssia kohden. Huolenpito voi tehdä monille hyvää, mutta iso opintopistemäärä (ja yleensä vain yksi kurssi kerrallaan) tekee opiskeluun orientoitumisesta ainakin omalla kohdallani melko löysää. Sain melkein saman verran opintopisteitä (7,5 credits) kuin kandidaattitutkielmasta, kurssista, jonka opiskelumäärä on vastannut noin 3-5 opintopisteen kursseja Helsingin yliopistossa. Kun tällainen kurssi on ainut opiskeltava asia monen kuukauden aikana, jää helposti opiskelu viimeisille viikoille, sillä muiden kurssien töiden tekemistä ei tarvitse jaksottaa samaan ajankohtaan.

Oman kokemuksen mukaan pelkästään opintojen kautta on vaikeaa tutustua ruotsalaisiin opiskelijoihin. Itse olen löytänyt ruotsalaisia kavereita harrastustoiminnan kautta ja useimmat vaihto-opiskelijat eivät omista lainkaan ruotsalaisia kavereita. Kansallisia stereotypioita viljellen, ruotsalaiset ovat suomalaisten tavoin vaikeasti lähestyttäviä. Kuitenkaan en ehkä lopulta sanoisi, että kyse on vain kansallisuudesta, vaan ylipäänsä siitä, miten eri tavalla vaihto-opiskelijat ja tutkinto-opiskelijat suhtautuvat uusien ihmisten kohtaamiseen.

Yhteistyö kursseilla ruotsalaisten kanssa onnistuu aivan mainiosti, mutta luultavasti on helpompaa ja turvallisempaa viettää aikaa opiskelutovereiden kesken, jotka puhuvat samaa kieltä ja jotka on tuntenut jo muutaman vuoden – ei ole ehkä tarvetta luoda uusia ystävyyssuhteita ihmisten kanssa, joiden läsnäolo on vain väliaikaista. Vaihto-opiskelijana en ole suomalaisena tuntenut itseäni sen vähemmän sosiaaliseksi kuin muutkaan, vaikka Suomessa melko harvoin juttelen vaihto-opiskelijoiden kanssa. Kyse on samasta ilmiöstä: vaihtareilla on sama elämäntilanne, avoin asenne ja halu oppia tuntemaan uusia ihmisiä, ja opinnot ovat yleensä ainoita kytköksiä sosiaaliseen maailmaan vaihdon aikana, joten niissä päätyy tutustumaan lähinnä toisiin vaihtareihin – etenkin, jos kurssit ovat suunnattu pelkille vaihto-opiskelijoille.

 

DSC_3785.JPG
Opiskelijoita kampuksella

 

Vinkkejä

  • Muodosta käsityksesi opintojen haastavuudesta vasta niiden alettua, älä ennakko-oletusten tai kielipelon perusteella.
  • Älä luovuta heti kun tuntuu haastavalta! Uusia tapoja opiskeluun voi oppia, ja itsensä ylittää monessa suhteessa.
  • Kursseja voi luultavasti vaihtaa kohteeseen saavuttua – juttele vaihtoyliopistossa koordinaattorisi kanssa, jos tuntuu siltä, että haluat tehdä niin.
  • Suunnittele alun perin opintoja mieluummin yli vaaditun kuin nipin napin sen, mitä Kela ja apurahat velvoittavat – jos haastavuus yllättää, on kiva, jos ei tarvitse palauttaa rahoja.
  • Ota selvää mahdollisista kielikursseista: Alkeiskursseilla voi saavuttaa hätävaraopintopisteitä suhteellisen helposti.
  • Ole rohkea! Kieltä oppii vain käyttämällä ja läpi pääsee vain yrittämällä.
  • Älä silti ota liian vakavasti: Vaihdossa tärkeämpää on itse vaihtokokemus ja uusien ihmisten tapaaminen kuin kaikki päivät kotona pänttääminen, joten turhasta perfektionismista kannattaa hiukan yrittää höllentää, jos vain mitenkään kykenee.
  • Muista, että vaikka elämä vaihdossa on ainutlaatuista, välillä arki opiskelujen parissa saattaa tuntua yllättävän samanlaiselta kuin se tuntui ennen vaihtoa. Kyse on kuitenkin vaihto-opiskelusta, ei täysin vaihtolomailusta, vaikka se siltä joskus tuntuisikin.

 

etta-16508074_10210804777947950_6230884318794998620_n

Henrietta Pihlaja

Kuvat | Henrietta Pihlaja

 

 

Välkommen till Uppsala Universitet!

KANSAINVÄLISYYS. Toisessa osassa Henrietan vaihtopäiväkirjaa teemana ovat tuntemukset ennen vaihtoon lähtöä ja kohdemaahan saapumisen jälkeen. Lisäksi muistilistaa on niin käytännön tärkeistä asioista, kuin henkistä muistilistaa auttamaan jännitykseen ja paineeseen.

1. uppsala
Lähtö lähestyy

MUISTA HOITAA AJOISSA!

  • Osta lentoliput (tuskin tarvitsee edes muistuttaa)
  • Vuokran maksu ja vaihtoon liittyvät asiat kuntoon
  • Ota yhteyttä pankkiin ja kysy neuvoa kortti- ja raha-asioiden hoitamiseen vaihtoaikana (saattaa olla, että esimerkiksi uuden kortin hankkiminen on joillekuille tarpeellista)
  • Hoida vakuutusasiat kuntoon! (vaikka vakuutukset ovat hyvät, voi niitä olla hyvä muuttaa vaihtoajaksi ja varmistaa niiden riittävyys)
  • Mikäli käytät reseptilääkkeitä, pyydä lääkäriä kirjoittamaan kansainvälinen resepti
  • Riippuen minne olet menossa, varmista että yleisesti rokotukset ja terveysasiat ovat kunnossa
  • Varmista, että mahdolliset matkustamiseen vaikuttavat asiat, kuten viisumi ovat kunnossa, jos olet matkustamassa Euroopan ulkopuolelle

Kun lähdöstä tuli todellista…

Postissa saapui paketti, joka sisälsi Uppsalan yliopiston opinto-oppaan ja muuta materiaalia. Vielä elettiin jännityksessä – virallista tietoa yliopistolta sisään pääsystä ei ollut saapunut. Muutama viikko myöhemmin se tuli: sähköpostia Uppsalan yliopiston kansainvälisyyskoordinaattorilta. Sähköposti toivotti minut tervetulleeksi opiskelemaan Uppsalan yliopistoon, kertoi millä kursseilla olen, ja sisälsi paljon linkkejä.

Samoihin aikoihin sähköpostiin saapui vähän väliä viestejä Uppsalan International Officelta, missä oli tärkeitä tietoja asuntolahakuun ja muuhun liittyen. Vielä hyväksynnän jälkeenkin piti odottaa noin kaksi viikkoa, ennen kuin asuntolahaku aukesi. Kokoajan odotin, kokoajan elin jännityksessä. Tärkeiden asioiden deadline oli tiukka ja asiat piti hoitaa nopeasti.

Vuoden 2016 viimeiset kaksi kuukautta oli alituista odottamista ja jännittämistä. Mahdolliseen lähtöön oli enää kuukausi, kun vahvistus asuntolapaikasta tuli. Mikään ei tuntunut todelliselta, vaikka ajatukset pyörivät vaihdossa ja tein kaikkeni tehdäkseni sen todeksi.

Työt peruskoulussa loppuivat 22.12. Palautin määrätietoisesti kandidaattitutkielmani ennen joulua, 23.12. Palaset tuntuivat loksahtaneen kohdalleen joka alueella, mutta vasta lähempänä uutta vuotta vaihtoon lähtö alkoi tuntua oikeasti todelliselta. Vaikka viimeisen vuoden olin lähetellyt sähköposteja, täyttänyt hakemuksia ja katsellut vaihtoyliopiston kurssitarjontaa, ei prosessin hitaus ja muu elämä antanut vaihtoon lähdön muuttua todeksi ennen kuin vasta aivan viime hetkillä.

Syksyn rehkimisen jälkeen joulunpyhät menivät perheen kanssa aivoja nollatessa. Joulunvietosta palattuani 27.12. havahduin siihen, että neljän päivän päästä luovutan asuntoni alivuokralaiselle, ja kahden viikon päästä muutan Ruotsiin. Pitäisi varmaan pakata, mutta MITÄ?

2. lentoasema.jpg
Lähdön hetkillä. Nalle ja päiväkirja matkassa mukana.

Niin mitä siis ottaisin mukaan?

Mitä pakata mukaan, kun muuttaa puoleksi vuodeksi toisaalle? Aika on toisaalta niin lyhyt, mutta toisaalta pitkä. Asuminen ei vastaa reppureissaamista eikä lomamatkaa, joten kodin pitää tuntua kodilta ja vaatteita pitää olla jokaiselle vuodenajalle. Suurimpana prioriteettina olivat tietenkin välttämättömät tärkeät asiat, kuten passi, muut olennaiset paperit ja henkilökohtaisesti merkittävät tavarat.

Yhteensä matkatavaroita kertyi 50kg. En nihkeillyt sen kanssa, mitä pakkaan. Lajittelin vaatteet karkeasti ensin kolmeen, sitten kahteen: mitä ainakin otan, mitä en ota ja mitä ehkä otan. Mukaan mahtui niin kivoja bilevaatteita kuin mukavia oloasuja, tavallisia arkivaatteita ja käytännöllisiä ulkovaatteita. Isoin ongelma pakkaamisen suhteen oli kenkien ja sisustustavaran kanssa. Kodin pitää tuntua kodilta ja olen tyyliltäni nirso. Toisaalta tuntui myös hölmöltä käyttää paljon rahaa puolen vuoden sisustustavaroihin, joista pitää hankkiutua eroon lähtiessä.

Kukin pakkaa oman prioriteettinsa mukaan, mutta koska laukkuuni mahtui verhot sekä päiväpeitto, otin ne mukaan. En kadu, sillä tunsin heti oloni kotoisaksi kahvinkeittimen oston ja tavaroiden järjestelyn jälkeen, eikä tarvinnut tyytyä rumiin verhoihin. Turvaa oli luomassa myös poikaystävän antama nalle ja päiväkirja.

Pakatessa kannattaakin muistaa, että vaihdossa tulee elämään ihan normaalia elämää. Siis sen lisäksi, että pakkaa mukaan kaiken tarpeellisen, on hyvä pakata mukaan asioita, jotka ovat tärkeitä oman itsensä kannalta. Niitä asioita, mitkä luovat turvaa ja niitä, mitkä tekevät itsestä itsen. Erilaisia vaatteita tahtoo monipuolisesti käyttää varmasti vaihdossakin. Vaikka kaikkea tarpeellista saa varmasti kohdemaasta, on toinen juttu, paljonko tahtoo satsata ostoksiin rahaa ja kuinka omalta kaikki uutena ostettu tuntuu.

3. uppsala universitet
Vaihto-opiskelijoiden vastaanotto. Äiti otti jännittyneestä tyttärestä kuvan.

Lähdön hetkillä ja niiden jälkeen

Pakkaamisen vaikeuden, läksiäisten ja muiden hyvästien, sekä vakuutus- ja pankkiasioiden kuntoon hoitamisen jälkeen, oli vihdoin lähdön paikka. Päivä koitti epätodellisena. Lähdin parhaan ystävän, äidin ja poikaystävän kanssa lentokentälle suurien laukkujeni kanssa, enkä sisäistänyt lähtöä. Ystävä itki, itse en osannut. En tajunnut, mitä tapahtuu. Kumppanikaan ei tajunnut. Sanoimme heipat, kuin näkisimme taas huomenna. Seuraavaan näkemiseen ei osannut ajatella menevän kahta kuukautta.

Herkkänä ja hermoilevana ihmisenä tahdoin mennä Uppsalaan jo pari päivää ennen kuin asioita täytyi alkaa hoitaa. Tahdoin haistella Uppsalan tuulia ja ottaa selvää yliopiston sekä asuntolan sijainneista etukäteen. Olin ottanut äidin mukaan turvaksi, sillä Ruotsi ei ole kaukana ja tiesin sen tuovan mielenrauhaa myös hänelle. Äidin kanssa aika tuntui lomailulta, ja vasta hänen lähtiessään iski päin kasvoja todellisuus siitä, että jäisin Uppsalaan todella asumaan yksin.

Alussa olin väsynyt, jännittynyt ja stressasin pienistäkin asioista. Tunsin itseni hyvin yksinäiseksi ja irralliseksi. Oli viikonloppu, eivätkä opinnot olleet vielä alkaneet. Ostin ruokaa ja tarpeellisia tavaroita, sekä purin matkatavaroita. Mietin, että mitä ihmettä ajattelin, kun lähdin yksin asumaan toiseen maahan. Tuntui vahvasti, etten selviä ja pelkäsin tulevia opintoja ja sitä, etten saakaan ystäviä. Olen ihmisenä herkempi kokemaan vahvoja tunteita kuin moni muu, mutta uskon silti, että alussa samanlaisen irrallisuuden tunteen saattaa jakaa usea muukin, joko enemmissä tai vähemmissä määrin. Sitä ei kannata pelästyä. Omasta kokemuksestani sanoisin, että se kaikkoaa nopeasti.

Hyvä ystäväni, joka lähti Italiasta opiskelemaan Belgiaan, oli rohkaissut minua ennen lähtöä. Hän sanoi, että pitää muistaa, että vaihto on elämää siinä missä elämä muutenkin. Kun elämästä piirtää tunnekäyrän, se saattaa näyttää melkoiselta vuoristoradalta. Sama koskee vaihtoaikaa. Ensin voi jännittää, sitten tulla yksinäisyys, ahdistus ja putoamisen tunne, josta huippu nousee uuden innokkuuden myötä taas pilviin. Arki tasaantuu, tulee ehkä stressiä opinnoista, ihastumista, ihmissuhdehuolia, välillä on onnellinen, välillä vähemmän onnellinen.

On klisee sanoa, että vaihtoaika on parasta elämässä, mutta allekirjoitan kyseisen kliseen täysin. Kaikkine alun ahdistuksine ja muine elämään kuluvine tunteineenkin olen ollut Uppsalassa pääosin onnellisempi, kuin lähes koskaan Suomessa, syistä, joita en osaa edes sanallistaa.

Alussa voi siis tuntua pahalta, mutta heti uusia ihmisiä tavatessa ja arjen pyörähtäessä käyntiin, tilanne luultavasti muuttuu. Elämästä ei kannata ottaa paineita. Jokainen oppii vaihdossa varmasti eri asioita, mutta itselleni yksi suurimmista opituista asioista on ollut taito olla ottamatta liikaa paineita. Suomessa juoksen pää kolmantena jalkana stressaten joka ikisestä pienestäkin asiasta. Uppsalassa elän, opiskelen siinä sivussa, ja sitten taas elän, sillä olen vapaa tekemään elämälläni juuri, mitä itse tahdon, eikä mikään muu kuin Kelan säännökset ja apurahaehdot velvoita minua mihinkään täällä.

Jokaisella on varmasti myös eri motiivit vaihtoon lähtöön, mutta omat motiivini liittyivät puhtaasti kielitaidon harjaannuttamiseen, kokemusten kartuttamiseen ja itseni ylittämiseen. Oma prioriteettini ei siis ollut tulla opiskelemaan opintojen vuoksi, vaan opinnot ovat mukavaa extraa kaiken muun sivussa. Tähän mennessä olenkin niin ylittänyt itseni, vähintäänkin tullut rohkeammaksi vieraiden kielten käyttäjäksi ja kartuttanut kokemuksia, jonkalaisia tulee toivottavasti vielä paljon lisää.

4. IMG_1967.JPG

Elämänohjeita vaihtoajalle

Tärkeimmäksi neuvoksi antaisin jokaiselle, että olkaa rohkeita! Älkää ottako paineita siitä, miten olla mahdollisimman sosiaalinen ja keihin ihmisiin tutustua, mutta olkaa avoimia kohtaamaan uusia ihmisiä. Sillä ihmiset ovat vaihtoaikana parasta. He ovat avain uusien kokemusten kartuttamiseen ja maailmankatsomuksen avartamiseen paljon vahvemmin kuin opiskelupaikka tai opiskeluala.

Toisena neuvona tahtoisin muistuttaa, että olkaa omia itsejänne. Joskus näiden kahden asian yhdistäminen voi tuntua vaikealta, mutta itseään pitää muistaa kuunnella. Vaikka on hyvä pistää itsensä likoon, ei pidä tehdä mitään, mikä tuntuu liian epämukavalta. Varsinkin alkuun on hyvä olla rohkea ja mennä menoihin mukaan mahdollisimman aktiivisesti, mutta jos stressaa tai väsyttää, ei ole maailmanloppu, jos joskus jättää menemättä. Lisäksi tulee muistaa, että jos ihmiset eivät ole valmiita ottamaan sinua vastaan sellaisena kuin olet, silloin he eivät luultavasti ole oikeita ihmisiä sinulle.

Niin vaihtoaikana kuin elämässä yleensäkin, asioiden on tapana asettua paikoilleen omalla painollaan. Kun tähän veneeseen hyppää, sitä on miltei mahdotonta pysäyttää. Ja se siinä onkin ehkä parasta. Minkään suhteen ei kannata luovuttaa ensimmäisten päivien tuntemusten perusteella, mutta lohdullista on, että jos asiat eivät millään ala luonnistumaan, ei mikään ole lopullista. Irralliseksi voi tuntea itsensä, vaikka lähtee omasta tahdostaan, mutta jos antaa itsellensä mahdollisuuden, voi suoda itsellensä yhden elämänsä parhaista kokemuksista.

Henkinen muistilista

  • Ole oma itsesi
  • Mene rohkeasti mukaan
  • Älä ota liikaa paineita, kaikki järjestyy kyllä
  • Ota mukaan tarpeellisten tavaroiden lisäksi myös jotain, mikä luo itselle turvaa ja helpottaa oloa vaikeina hetkinä
  • Pyydä vaikka kavereita kirjoittamaan kirjeitä (ja muista että nykyaikana rakkaat ovat aina internetin päässä)
  • Muista, että vaikeatkin tunteet muuttuvat hyviksi, etkä ole koskaan täysin yksin
  • Elämä on elämistä varten
5. kaunis uppsala.jpg
Uusi kotikaupunki

Ensi kerralla höpöttelen…

Seuraavassa tekstissäni yritän todella päästä käsiksi opiskeluun ja opiskeluelämään liittyviin teemoihin vaihtoaikana. Koin tärkeäksi kuvailla tuntemuksia ennen lähtöä ja saapumisen jälkeen, sillä ne ovat yleensä hetkiä, jolloin ihmisiä eniten pelottaa. Ja niistä selviää. Siksi tahdoin antaa tukea siihen ja kertoa, että minuakin pelotti.

Hejdå!

Henrietta Pihlaja

Kuvat | Henrietta Pihlaja

 

 

Vaihtoon Uppsalaan

KANSAINVÄLISYYS Yksi Elolaisista lähti kevääksi vaihtoon Uppsalaan ja kirjoittaa nyt sieltä käsin vaihtokokemuksistaan. Uuden juttussarjan ensimmäisessä osassa käydään läpi vaihtopaikan valintaa ja vaihtoon lähdön järjestelyä. Ota tästä tärkeimmät pointit mukaan matkalle kohti opiskelijavaihtoa!

Kuka mä oon ja mikä tää on?

ETTA DSC_2766.JPG
Onnellisena Uppsalassa

Moikka! Olen Henrietta, tuttavallisemmin Etta. Opiskelen kolmatta vuotta yleistä ja aikuiskasvatustiedettä, sivuaineenani yleinen kirjallisuustiede. Tulevaisuudessa haaveilen työsekenteleväni äidinkielen- ja kirjallisuuden opettajana, aikuiskasvatuksen parissa, kirjailijana (hih) tai esimerkiksi lastensuojelujärjestössä. Yliopistotoiminnassa olen pööpöillyt tuutorina, aktiivisena Käyttiksen speksiläisenä sekä Peduca-lehden ja Elon toimituksessa. Tykkään muun muassa taiteista, kissoista, ihmisistä, pitkistä päämäärättömistä kävelyretkistä ja kahvista. Syksyn työskenneltyäni erityisopetuksen luokassa ja saatuani kanditutkielman pakettiin, lähdin Uppsalaan vaihtoon.

Nyt olen viettänyt Uppsalassa noin neljä viikkoa, ja aion kirjoittaa ajastani täällä jonkinmoista päiväkirjaa ehkä noin kerran kuussa Eloon. Yritän pitää tekstieni teemat nimenomaan opintoihin ja opiskelijaelämään liittyvinä. Vaikka puhunkin omasta kokemuksestani, ei tarvitse pelätä henkilökohtaisia, kiusallisia vuodatuksia. Toivon, että tämän avulla lukijat voisivat saada lisää tietoa vaihdosta ja opiskelusta ulkomailla, sekä jotain mihin samaistua ja tukeutua.

Vaikka itse en olekaan lähtenyt Ruotsia kauemmaksi, eikä Ruotsin vaihtokokemusta voi yleispätevästi yleistää muihin vaihtokohteisiin, toivon, että tästä silti on iloa ja hyötyä jollekulle. Eihän koskaan eri yksilöiden kokemukset ole muutenkaan samanlaisia, joten minun äänelläni, minun perspektiivistäni, Uppsalan yliopiston opinnoista käsin, lähden valottamaan asiaa niin hyvin kuin vain voin.

Miten kaikki sai alkunsa?

En edes aivan tiedä, miten päädyin valitsemaan Uppsalan. Moni nauraa, kun en ole lähtenyt Ruotsia kauemmaksi ja osa muista vaihtareista kysyy: ”Miksi suomalainen halusi tulla Ruotsiin?”. Omalla kohdallani olin kuitenkin vahvasti päättänyt, että aion lähteä vaihtoon yliopistoaikana. Alun perin haikailin Intiaan, mutta koska sinne ei järjestetä kahdenvälisiä vaihtoja, luovuin ajatuksesta. Kielitaitoni rajoittuu lähinnä ruotsiin ja englantiin, eivätkä nekään ole kovin vahvoja. Olen reissannut monessa paikkaa Eurooppaa ja rakastan nähdä elämää siellä, mutta jostain syystä muutto Etelä- tai Keski-Eurooppaan ei kiinnostanut. Jonnekin piti lähteä, joten aloin ajatella hyödyn kannalta. Jos pääsen oppimaan englantini ja ruotsini paremmaksi, ehkä vielä joskus uskallan hakea töitä, joissa niitä tarvitaan, ja opetella uusiakin kieliä. Mikäpä siihen olisi sitten ollutkaan parempi paikka kuin Ruotsi? Tutkailin netistä Ruotsin yliopistoja ja kurssitarjontaa, ja päädyin siihen, että Uppsala vaikuttaa paikalta, jonne haluan mennä – ennakko-oletuksia ei ollut ja yliopisto on Pohjoismaiden vanhin, suhteellisen kiinnostavalla kurssitarjonnalla.

Monet ovat tulleet kyselemään, miten vaihtoprosessini lähti alkuun, mistä sain tarvittavan informaation ja mitä kaikkea piti tehdä. Oletan siis, että nämä ovat asioita, joista ihmiset ovat kiinnostuneita. Hommahan lähti liikkeelle jo melkein vuosi ennen lähtöäni. Tämä aika riippuu lähinnä siitä, onko vaihtoon lähdössä syksyllä vai keväällä, ehkä myös siitä minne on lähdössä (Eurooppaan vai sen ulkopuolelle) – sekä syys- että kevätlukukauden haut tehdään edeltävänä keväänä. En muista valitettavasti enää kovin tarkkaan prosessin alkuvaiheita, mutta sen voin sanoa, että juuri nyt ovat ne hetket käsillä, kun vaihtohyväksyntää ja apurahaa haetaan omalta yliopistolta – lähti sitten syksyksi tai kevääksi. Jos hommaa ei nyt hoida, mahdollisuus lähtöön on luultavasti vasta lukuvuonna 2018-2019.

Alle koottu hyödyllisiä linkkejä ja asioita ennen vaihtoon lähtöä:

  • Vaihtoinfot: Taisin käydä tasan yhdessä – ilmankin siis pärjää, mutta antaa mielenrauhan ja mahdollisuuden kysellä. Ilmoitusta näistä tulee sähköpostilla, joten kannattaa tsekkailla meilit usein. Muistaakseni ensimmäisestä infosta sain kuitenkin tietoa vaihto-ohjelmista ja ylös tärkeimmät päivät ja yhteystiedot.
  • Vaihtokoordinaattorit: Isoin apuni ehdottomasti! Heille voi lähettää viestiä aina, kun jokin arveluttaa. Mikäli kansainvälisten asioiden hoitamisessa hommat eivät ole menneet huonompaan suuntaan, vastaukset tulevat nopeasti ja henkilökunta auttaa mielellään.
  • Flamma: Vaihtosivut
  • Muista lukea sähköpostia aktiivisesti!

ETTA 16508074_10210804777947950_6230884318794998620_n.jpg

Hyvä muistaa ennen vaihtoon lähtöä

Jokaista varmasti jännittää vaihtoon lähtö enemmän tai vähemmän. Jokaista ehkä myös hieman hermostuttaa kaikki hoidettavat asiat: Muistanko kaiken? Pitääkö vielä tehdä jotakin? Miten voin keskittyä opiskeluihin, vaihtoasioiden hoitamiseen ja töihin sekä harrastuksiin samaan aikaan?

Jokaisella on omat keinonsa selviytyä, mutta itse yksinkertaisesti tein listoja asioista, jotka täytyy muistaa hoitaa. Pistin kaikki päivämäärät tarkasti ylös ja yritin priorisoida vaihtoasiat sillä tavalla muiden asioiden edelle, että pyrin hoitamaan ne mahdollisimman nopeasti, jotta ne eivät jäisi roikkumaan. Puhelimessani sijaitsevasta listasta pystyin tarkistamaan, mitä on vielä tekemättä ja mitä pitää vielä muistaa. Vaihtoon liittyvät sähköpostit kiinnitin meilissäni ylimmäksi, jotta ne olivat aina helposti löydettävissä ja näkyvillä.

Vaikka elämässä on paljon muutakin, kehotan priorisoimaan vaihtoasioiden hoitamisen korkealle. Vaihto on ainutlaatuinen kokemus, jota ei kannata missata siksi, että unohtaa hoitaa jonkun asian tiettyyn päivään mennessä tai tuntee itsensä epävarmaksi. Paras keino itselle oli hoitaa määrätietoisesti pyydetyt asiat ja lukea ohjeet varmasti moneen kertaan kunnolla, jotten unohda mitään. Vaikka siihen toisaalta ”tuhlautui” aikaa, on parempi olla varma ja vaikka kysellä koordinaattoreilta ärsyttävyyteen asti, kuin jättää asioita hoitamatta ja olla epävarma siitä, mitä pitäisi tehdä.

Vaihtoon lähtö tuntuu luultavasti pitkään epätodelliselta ja hakuprosessi voi olla turhauttava. Järjestöstä ja vaihtokohteesta riippuen informaation ja päätösten saapumisessa saattaa mennä pitkään, ja sitten yhtäkkiä kerralla täytyy hoitaa nopeasti monta asiaa. Kehotan kärsivällisyyteen, ja alleviivaan sähköpostien aktiivista lukemista (myös roskapostit) tässäkin kohtaa. Kaikki tärkeimmät asiat informoidaan aina sähköpostilla, mutta deadlinet saattavat olla tiukkoja. Kun prosessi on lähtenyt liikkeelle, omasta kokemuksestani asiat neuvotaan aika ”kädestä pitäen” ja melko vähän asioita joutuu loppujenlopuksi selvitellä itse. Alleviivaan myös vaihtokoordinaattoreiden apua. Mikäli et ymmärrä jotakin tai olet epävarma jostakin, KYSY.

Flammasta selvittelemällä ja koordinaattoreilta kysymällä löytyy tietoa eri vaihto-ohjelmista. Suurin osa lähtee vaihtoon Erasmuksen kautta, mutta pohjoismaisten keskisissä vaihtoehdoissa kannattaa hyödyntää Nordplussaa, sillä se antaa ns. ”kotikenttäedun”. Kannattaa miettiä, mitkä ovat omat motiivit vaihtoon lähdölle ja sen perusteella miettiä, mikä järjestö palvelee omia tarpeita parhaiten. Itse lähdin vaihtoon Nordlys-ohjelman kautta, sillä halusin opiskella vaihdossa selkeästi muuta kuin pääainettani. (Ironista on, että loppujenlopuksi vaihdoin täällä kursseja niin, että opiskelen ¾ kurssia omaa pääainettani.) Erasmus velvoittaa vaihto-opintojen sisältävän käsittääkseni 75% omaa pääainetta, kun taas Nordlyssan kautta voi hakea täysin eri alan opintoihin.

Eri yliopistoissa on varmasti erilaiset vaihtohakemukset. Eri järjestöillä on myös erilaiset hakuprosessit esimerkiksi kielitestien osalta. Yhteistä kaikkialle kuitenkin varmasti on ensimmäisen hakuvaiheen motivaatiokirje. Se on yksi asia, johon kehotan panostamaan. Motivaatiokirjeessä kannattaa korostaa, miksi vaihto-opintosi olisivat tärkeitä paitsi opintojesi, kiinnostuksenkohteidesi ja tulevaisuuden työsuunnitelmiesi kannalta – miten ne tukevat suomessa käytyjä opintojasi, ja miten kehität asiantuntijuuttasi niiden kautta. Loppujenlopuksi on aivan sama sisällyttääkö vaihdossa käytyjä opintoja edes tutkintoon, vaihtaako alkuperäistä suunnitelmaa vaihdon aikana ja onko niistä todellista hyötyä tulevaisuudessa. Motivaatiokirjeessä on kuitenkin kyettävä osoittamaan, että vaihto-opinnot ovat oikeasti tärkeä osa opintoja, sillä kukaan ei halua myöntää apurahaa sellaiselle, joka tahtoo lähteä vaihtoon vain huvin vuoksi ja biletyksen takia. Pienet valkoiset valheet ovat tässä kohti ihan ok. Jos kirjoitustaito ei ole vahvuus, voi apua pyytää kaverilta. Tärkeintä on tehdä kaikkensa vakuuttaakseen koordinaattorit siitä, että TARVITSEE kyseisen vaihtopaikan.

etta-dsc_2775
Aamulla matkalla yliopistolle

Ensi kerralla höpöttelen…

Ensimmäisestä tekstistä tulikin vahingossa paljon informatiivisempi ja käytännönasioihin perustuva kuin oli tarkoitus. Jotten kirjoittaisi liian pitkää tekstiä, en jatka tällä erää enempää.

Seuraavassa kirjoituksessa aionkin ottaa enemmän esille elämää täällä. Avaan fiiliksiäni juuri ennen vaihtoon lähtöä ja juuri sen jälkeen. Kerron, miten olotilat ovat muuttuneet, mikä on stressannut ja mikä tuntunut vapauttavalta.

Hejdå!

Henrietta Pihlaja

Kuvat | Henrietta Pihlaja

Matkapoppoo Firenzessä

KANSAINVÄLISYYS Viime talvena fuksien keskuudesta lähti liikkeelle idea opintomatkasta ulkomaille. Sanoista ryhdyttiin nopeasti tekoihin ja pian kirjoiteltiinkin jo apurahahakemuksia ja suunniteltiin varainkeruutempauksia. Aikuiskasvatuksen Killan historiassa opintomatka ei suinkaan ollut ensimmäinen laatuaan, mutta edellisestä oli vierähtänyt aikaa jo useampi vuosi. Lokakuussa 15 seikkailuintoista kasvista pakkasivat reppunsa ja matkalaukkunsa ja suuntasivat kohti Italian Firenzeä.

Kasvatustieteitä Italiassa

Suomalaisen koulutuksen maine oli kiirinyt Firenzeen saakka, sillä ryhmämme sai yliopistolla hyvin innostuneen vastaanoton. Etukäteen tiesimme vain osallistuvamme aamuluennolle ja olimme varautuneet pari tuntia kestävään italiankieliseen opetukseen, josta emme ymmärtäisi sanaakaan. Sen sijaan professori oli valmistautunut pitämään koko laadullisten menetelmien luennon englanniksi ja pääsimme jopa tekemään ryhmätyötä paikallisten opiskelijoiden kanssa.

firenze1
Ryhmätyön aiheena oli haastattelulomakkeen tekeminen

Yliopistolla vieraillessamme saimme kattavan kuvan kasvatustieteiden opiskelusta ja opetuksesta Firenzessä ja ylipäänsä italialaisesta koulutusjärjestelmästä. Ehkä suurimman vaikutuksen teki meidät vastaanottaneen professori Boffon kiinnostus luennoimiseen. Hän ja muutama muu kasvatustieteen professori keräävät palautetta parantaakseen opetustaan – jokaisen luennon jälkeen! Opiskelijat siis kirjoittavat paperilapulle joka kerta palautetta opettajalle. Sen lisäksi kerätään kurssipalautetta kuten Helsingin yliopistossakin. Tällaiselle omistautuneisuudelle ei voi kuin nostaa hattua.

Omissa opinnoissamme lähdetään heti fuksivuonna liikkeelle tutkimuksen kautta. Firenzessä homma toimii juuri päinvastoin – ensin käytetään paljon aikaa teoriaan ja vasta sen jälkeen siirrytään tutkimuksen tekemiseen. Toki saimme myös kuulla tutkimuksesta, jota Firenzen yliopistolla kasvatustieteissä tehdään. Yksi esimerkki tutkimuskohteista oli opiskelijoiden siirtymä opiskelijaelämästä ensimmäiseen työpaikkaan. Erityisen kiinnostavan aiheesta tekee se, että Italiassa nuorisotyöttömyys on suurta, myös korkeakoulutettujen nuorten keskuudessa vaikka korkeakoulutettujen määrä onkin Italiassa pienempi kuin Suomessa. Tämä näkyy muunmuassa maisteriopiskelijoiden määrän kasvuna, sillä aiemmin on ollut yleistä siirtyä työelämään jo kandivaiheen jälkeen. Nykyisin moni italialainen nuori opiskelee pidempään välttääkseen työttömyyden. Niin opiskelijat kuin opettajatkin painottivat kuitenkin sitä, kuinka paljon yliopisto panostaa opiskelijoiden työllistymisen tukemiseen ja uraohjaukseen.

firenze6
Saimme nauttia Firenzen yliopiston kattoterassin näkymistä – taustalla tuomiokirkko

Saimme myös vastata lukuisiin kysymyksiin suomalaisesta koulujärjestelmästä ja sen hienouksista. Vaikka Suomessa ollaankin huolissaan uusimmista PISA-tuloksista ja tarpeesta uudistaa koulua, arvostetaan koulutusjärjestelmäämme edelleen ulkomailla. Paikallisten opiskelijoiden kanssa pääsimme myös esimerkiksi vertailemaan naisten aseman eroja Suomessa ja Italiassa sekä pohtimaan tieto- ja viestintätekniikan merkitystä opetuksessa ja yhteiskunnassa.

Pizzaa, pastaa ja patsaita

Viikon matkaan mahtui akateemisen osan lisäksi tietysti myös huvituksia ja erilaisista nähtävyyksistä nauttimista. Firenze on varsinainen taiteen, arkkitehtuurin ja historian ystävän unelmakohde. Kuljimme joka päivä Firenzen upean tuomiokirkon ohi ja haistelimme tunnelmaa kuuluisalla Ponte Vecchion sillalla. Osa matkapoppoolaisista kävi myös iltapäiväretkellä Pisan kaupungissa. Kaltevaa tornia yritettiin suoristaa monen kasviksen voimin, mutta vinoksi jäi! Kävimme myös tutustumassa paikallisen viinin tuotantoon Toscanan viinitiloilla ja opettelimme viininmaistelun kiemuroita.

firenze3
Monen matkapoppoolaisen mielestä reissun parasta antia oli retki Toscanan viinitiloille italialaisten oppaiden kanssa

Reissumme kohokohtia olivat ehdottomasti yhteiset, pitkän pöydän ääressä vietetyt illalliset. Suomen päässä 15 hengen seurueemme sai välillä innostuessaan osakseen pahoja katseita, mutta äänekkäässä italialaisessa seurustelukulttuurissa olimme kuin kotonamme. Metsästimme täydellistä pasta carbonaraa ja maistelimme paikallista herkkua tryffeliä kaikissa muodoissa.

firenze2
Italialainen ruoka vei mennessään

Mitä onnistunut ryhmämatka vaatii osallistujilta?

Jos haikailee onnistuneen ryhmämatkan perään, on syytä miettiä jo etukäteen millaisia odotuksia kullakin osallistujalla on. Matkapoppoolaisen ehkä tärkein ominaisuus on joustavuus. Ison porukan kanssa liikuttaessa on kuitenkin itsenäisen reppureissaajankin taivuttava tekemään jonkinlainen matkasuunnitelma. Suunnittelimme yhdessä väljän ohjelman viikon ajaksi ja pohdimme, mitkä ovat sellaisia aktiviteetteja, joihin kaikki yhdessä halusimme osallistua ja miten ne olisi järkevintä toteuttaa. Sen lisäksi jätimme riittävästi vapaata aikaa, jonka jokainen matkapoppoolainen sai viettää haluamallaan tavalla. On turha olettaa, että koko matka tulisi viettää 15 hengen porukassa aamusta iltaan. Oman ajan tärkeys, ennakoidusti suunnitellut tapaamiset ja välietapit, sekä luottamus muihin ovat tärkeitä elementtejä positiivisen ilmapiirin luomisessa ja rennon fiiliksen ylläpitämisessä.

firenze4
AKK:n oma akrobaatti Seikku innostui taiteilemaan valokuvauksellisissa maisemissa

Tietysti matka vaatii myös työtä ja sitoutumista jo ennen itse reissuun lähtöä. Varainkeruulla saimme kustannettua kaikille matkapoppoolaisille niin lennot kuin majoituksenkin, mutta se vaati kyllä jokaisen osallistujan panosta! Unohtumattomia kokemuksia keräsimme jo ennen reissua esimerkiksi perustamalla Ravintolapäivänä oman pienen kakkukahvilamme ja järjestämällä useammankin kirpparimyynnin. Mukaan mahtui kuitenkin myös muuta: opiskelijabileiden järjestämistä, sukkien myymistä ja ruokakauppojen inventaarioita. Opintomatkan voi toki järjestää aivan toisellakin tavalla, vaikkapa täysin omakustanteisena.

firenze5
Firenze iltahämärässä

Suurin osa matkapoppoolaisista oli toisen vuoden opiskelijoita ja siten jo entuudestaan jollain tasolla tuttuja keskenään. Onneksi mukaan lähti myös muutama ”vanhempi” opiskelija! Opintomatka on loistava tapa tutustua uusiin ihmisiin ja syventää ystävyyttä opiskelukavereiden kanssa entisestään. Matkapoppoo suositteleekin lämpimästi tarttumaan tuumasta toimeen, jos opintomatkalle lähteminen houkuttelee!

Aikuiskasvatuksen Killan Matkapoppoo sai Firenzen-matkaa varten apurahaa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalta ja Kansalaisopistojen liitolta. Suurkiitos tuesta kasvatustieteen opiskelijoiden kansainvälistymiselle!

Lue myös viime kevään artikkeli opintomatkan järjestämisestä!


Vivi Vaissi
Sandra Suomela

Kuvat | Vivi Vaissi

Suomi, ota mallia!

KANSAINVÄLISYYS Mitä suomalaisella yliopistolla on opittavana israelilaisesta yliopistokulttuurista? Paljon. Suomalainen korkeakoulutus on arvostettua, mutta mitä on suomalainen korkeakoulukulttuuri? Mitä luentosaleissa oikeastaan tapahtuu? Minkälaisin taidoin opiskelijat astelevat ulos koulutusputkesta? Toisin sanoen, mitä suomalaisessa yliopistossa meille opetetaan? Tässä muutamia huomioita kansainvälisistä maisteriohjelmista Israelissa vaihto-opiskelijan näkökulmasta.

Opiskeltuani ensimmäiset pari viikkoa Tel Avivin yliopistossa paloin halusta päästä jakamaan opiskelukokemukseni kaikille jotka minua jaksoivat kuunnella. Nyt parin kuukauden jälkeen olen edelleen yhtä innoissani, enkä näe yhtäkään pätevää syytä sille, miksei samanlaisia osallistavia, työelämään suuntaavia ja omaa aloitekykyä kehittäviä käytäntöjä voitaisi hyödyntää myös meillä pohjoisessa. Kerron tässä muutamia malliesimerkkejä.

1. Käytännön treeni

Minun on heti oikaistava yleinen virhekäsitys: yliopisto-opiskelu ja käytäntö eivät ole toistensa vastakohtia. Niiden ei tarvitse olla toistensa vastakohtia. Jokaisella kurssilla täällä osoitetaan yhteydet käytäntöön. Professorit kysyvät onko tässä mitään järkeä, pystyttekö hyödyntämään tätä tulevissa töissänne. Jos vastaus on ei, vaihdetaan opetustapaa. Osana arvostelua toteutettavat ryhmätyöt esitellään kursseilla käytännön kontekstin kautta – ei teoriapläjäystä (PowerPointit ovat toisinaan yliarvostettuja), vaan demonstraatio teoriasta vaikkapa roolipelin tai väittelyn muodossa: siis simulaation toteuttaminen muulle luokalle. Oikea käytännön treeni aiheesta.

heini1

2. Vuorovaikutus. Kannustus. Suora kommunikaatio

Opiskelijat ovat vähintään kolmasosan luennosta äänessä. Professorit kääntävät kysymykset ja keskustelun takaisin luokalle, ja ovat kiinnostuneita opiskelijoiden ajatuksista. Professorit tuntevat opiskelijat nimeltä – kyllä, kolmen-, neljänkymmenen hengen ryhmätkin. Ainakin ne äänekkäimmät. Taisin hieman järkyttyä, kun konfliktikurssin professori otti puheeksi erään opiskelijan tehtävässään mainitsemat kommentit ja jakoit ne huolettomasti luokalle – koska ne olivat hyviä kommentteja! Kaiken saa sanoa, kaikkea saa kysyä. Kaikilta saa kysyä. Jos joku luokasta vastaa kyllä, tiedän tästä aiheesta, professori voi pyytää tätä selittämään asian.

3. Argumentointi

Jos olet äänessä, yritä myös perustella. Sinut saatetaan kyseenalaistaa. Yksi tärkeimmistä ei vain tieteellisen kirjoittamisen vaan myös työnhaun, ideoiden läpiviemisen ja arjenkin olennaisista taidoista on argumentointi, joten miksei sitten harjoitella sitä. Eräs ensimmäisistä tehtävänannoistani täällä pyysi minua selittämään kolmella lauseella miksi valitsin aiheeni. Hyvä kysymys. Paras tapa oppia argumentointia on argumentoida. Sitä täällä tehdäänkin.

heini2

4. Opettajien oikeudet

Seuraavaksi puhun itseni pussiin. Professorit eivät aina vaivaudu vastaamaan kysymykseen juurta jaksain – siis eivät perustele ja argumentoi. Täällä opettajat saavat hermostua. Opettajat saavat innostua. He saavat vaatia vastauksia ja saavat kieltäytyä vastaamasta. Kaikkea ei tiedetä, mutta tarjoudutaan luennon jälkeen jäämään yhdessä selvittämään. (Tai kehotetaan suoraan googlettamaan.) Minulla jäi suu auki, kun luin erään professorin vastauksen ensimmäiseen tehtävänpalautukseeni: hän aloitti sähköpostikeskustelun, ja vei ajatuksiani pidemmälle, vastasi retorisiin kysymyksiini. Seuraavalla viikolla hän teki saman. Ja sitä seuraavalla.

5. Perinteinen kuuntelukulttuuri

PowerPointit voivat tosiaan olla yliarvostettuja. Täällä puolet opettajista ei käytä dioja muuta kuin korkeintaan listaamaan olennaiset pointit. Kuunnellaan mieluummin. Ja koska jokaisella kuitenkin on älypuhelin laukussaan, miksei niitä voisi käyttää? Live-gallupit näkyvät diagrammeina taululla, ja jokainen osallistuu luokan vuorovaikutukseen. YouTube, leffapätkät ja vanhat äänitteet ovat kaikki käytössä, lähes joka luennolla. Silti perinteiselle kuunteluopetukselle löytyy tilaa, eikä yksikään opettaja täällä lue kirjoittamaansa tekstiä suoraan dioista.

heini3

Mitä siis tästä opimme?

Hieman kärjistäen ilmaistuna, tarvitsemme Suomessa luottamusta opettajien ja opiskelijoiden välille. Luottamusta opiskelijoihin ja heidän kykyihinsä osallistua sekä vastavuoroista opetusta suosivia opettajia johdattamaan luentoja. Luentojen ei tarvitse olla kahden tunnin monologeja, vaan ne voivat vuorotella opiskelijoiden esitysten, itse luennoinnin ja osallistavan keskustelun välillä. Miksi? Koska monimuotoiset opetus- ja opiskelutavat tukevat oppimista. Koska se on hauskempaa. Koska se pitää keskittymiskyvyn korkealla. Koska luennoille on mukava mennä, opiskelutovereihin on helpompi tutustua, nauraminen yhdessä opettajan kanssa on mukavaa. Jatketaan listaa Suomessa.


Heini Vainikka

Kuvat | Heini Vainikka

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑