Opettamista ja opettelua nepalilaisittain

KANSAINVÄLISYYS Vaihtovuosi jäi kohdallani väliin. Matkustaminen kiinnosti, mutta tuntui vaikealta lähteä muualle pitkäksi aikaa nimenomaan opiskelemaan. Kiinnostuin vapaaehtoistöistä, ja päädyinkin lopulta Nepaliin opettamaan englantia Helsingin yliopistollakin vaikuttavan Aiesecin kautta. Tätä kirjoittaessani matkasta oli takana ensimmäinen kuukausi.

Mitä ja miksi?

Päätin lähteä johonkin 2014 syyskuussa. Mielessäni leijui epämääräinen Aasia, jossa en ollut koskaan vieraillut, ja jonne olin niin monesti luvannut lähivuosina suuntaavani. Vapaaehtoistyötä järjestävät monet tahot, mutta rajasin hakuni Aieseciin, koska siskollani oli sen kautta hyviä kokemuksia. Suomen Aiesecilla oli viime vuonna neljä pääasiallista yhteistyömaata: Puola, Filippiinit, Uganda ja Columbia. Harkitsin Filippiinejä, mutta halusin kuitenkin suunnata lähelle luontoa, mieluiten maaseudulle, minkä vuoksi kouluprojektit Filippiinien saasteisissa suurkaupungeissa eivät houkutelleet.

Nepal_riisi
Riisin istutusta

Päädyin hetken mielijohteesta kysymään, olisiko mahdollista lähteä Nepaliin, joka oli mielessäni jonkinlainen Himalajan saartama mystinen vuoristokuningaskunta. Asia järjestyi, ja löysin itseni lentokoneesta 12.3.2015 suuntanani Kathmandu. Suunnitelmana oli viettää muutama päivä pääkaupungissa, jonka jälkeen lähtisin noin kahdeksan tunnin bussimatkan päähän pieneen kylään opettamaan englantia kuudeksi viikoksi.

Elämä hyppii silmille

Eräänä lauantaina kävelen muutaman paikallisen kanssa korkean kukkulan laella olevalle hindutemppelille. Hinduja on nepalilaisista 90 %. Vuoristopolkujen hiljaisuudesta saavun kuplivaan väenpaljouteen. Päivän väri on punainen: se näkyy naisten juhlavaatetuksessa ja kaikkien otsiin painetuissa bindeissä.. Se tirskahtelee uhrattavien puhveleiden, kukkojen ja vuohien kauloista. Myös temppeli on punainen ja punatähdet koristavat viereisen kommunistien puoluetalon seiniä. Perheet nauttivat lomapäivästään ja pitävät piknikkiä temppelin viereisellä nurmikolla. Jossain vaiheessa alkaa hypnoottinen rummutus, ja osa väestä alkaa tanssia. Tunnelma tulee iholle, ehkä sen allekin.

Olen kauempana kotoa kuin koskaan. Sen lisäksi olen kaukana ainakin tietokoneista, terveyspalveluista ja muista länsimaalaisista. Toisaalta jotkut asiat tuntuvat olevan täällä lähempänä kuin Suomessa.

Isäntäperheeni pihassa makaa kaksi puhvelia, viisi vuohta, kanoja ja kukko. Myös muuten luonto on hämmentävän rikasta. Aamuisin voi todistaa apinoiden ryöstöretkeä hedelmäpuihin tai kuningaskalastajan syöksähtelyä oksalta toiselle. Syön päivässä kaksi ateriaa, jotka koostuvat riisistä, linsseistä, perunoista, bambusta, chilistä, pinaatista ja vihanneksista. Kaikki on omasta pihasta. Eräänä iltana mukaan teurastetaan kukko, joskus höysteenä on lähijoesta hakemiamme kaloja tai rapuja. Nuudeleita lukuun ottamatta en usko nauttineeni tähän mennessä mitään, mitä ei ole tuotettu sadan metrin säteellä.

Nepal_huone
Vierailijoita huoneessani

Ihmiset vaeltavat kylässä pihasta toiseen, ja vaihtavat maataloustyönsä lomassa kuulumisia. Lapset tuntuvat olevan osittain yhteisiä, sillä he saattavat tulla vastaan milloin minkäkin talon ovista ja ikkunoista. Useimmiten, kun olen kävelemässä johonkin, minut istutetaan alas, ja saan eteeni kupin teetä. Saan vastata hämmentävän usein kysymyksiin siitä, mitä perheenjäseneni tekevät työkseen ja miksi en ole jo naimisissa. Kaikki tuntevat kaikki, ja ilman yhteisöään (tai kastiaan) ihmistä ei täällä käytännössä ole olemassa.

Yhteisön nurjana puolena on se, että oma aika, tahto ja suunnitelmat hautautuvat useimmiten isäntäperheeni vastaavien alle. Kaikki järjestetään puolestani, mikä on vapauttavaa, mutta välillä turhauttavaa. Joskus tuntuu, että kioskilta ostamani limupullokin raportoidaan isäntäperheelle. ”Ette varmaan ruoki sitä tarpeeksi…”

Kova lempeä koulu

Ruumiillisen rankaisun kieltämiseksi kampanjoidaan Nepalissa laajasti tälläkin hetkellä, mutta koulussani käytäntö on edelleen voimissaan. Eräänä päivänä opettajatutorini kuulustelee lapsilta läksyjä, minkä lopuksi hän pyytää tekemättä jättäneitä avaamaan kämmenensä ylöspäin. Hän pyytää minua rankaisemaan oppilaita läpsimällä heitä käsille. Kieltäydyn. Hän naurahtaa, ja tekee sen puolestani. Oppilaitakin hymyilyttää, myös heitä joita rankaistiin. Myöhemmällä tunnilla huomaan, että minun on vaikea saada lapsiin kuria. Mieleni tekisi laittaa mölyävät yksilöt seisomaan, nurkkaan häpeämään tai jotain. Äkkiä havahdun ja alan pohtia, eikö seisottaminenkin ole ruumiillista rankaisua? Hämilläni jätän sen tekemättä.

Lapset menevät Nepalissa kouluun 6-7 vuotiaina, mitä seuraa kahdeksan luokkaa peruskoulun alempaa astetta. Opetan englantia luokille 3-8. Kielitaito on heikohkoa ja pedagogisena työkalunani on pelkkä liitutaulu, joten improvisoinnille on varaa. On yllättävää, miten paljon eleillä ja kuvilla voi saada aikaan. Yhteinen kieli löytyy aina jostakin. Opiskelen myös nepalia, jossa sanavarastoni karttuu päivittäin.

Nepal_koulu
Koulun seinää koristavat kansalliset symbolit: lippu, Buddha ja Mount Everest

Paikallinen pedagogiikka on melko kehittymätöntä ja koostuu lähinnä taululta kopioinnista ja ulkoa opettelusta. Tulokset ovat tämän mukaisia: esimerkiksi englannin kielitaito on melko heikko vielä 13–14 -vuotiaillakin. Toisaalta henki koulussa on yllättävän hyvä. Välillä tuntuu, että koulu palvelee enemmänkin kyläyhteisön integraation instituutiona kuin tiedollisia valmiuksia ”maailman kohtaamiseen” antavana kasvattajana. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että laiska on painava haukkumasana. Kukaan ei halua olla muiden silmissä laiska, yhteisönsä ja perheensä riippakivi. Tämän on itsessään hyvä syy opiskella ja noudattaa normeja, tapahtui sitten todellista oppimista tai ei.

Kohti kehitystä

Matkasta on takana viikko, ja sairastan lähes jokaisen reissaajan riesaksi lankeavaa vatsatautia. 30-vuotias Ram on näyttänyt minulle paikkoja, ja kutsuu minut nyt illaksi perheensä luo katselemaan tv:tä. Ram on ollut venekuskina Malesiassa neljä vuotta, josta tv-rahatkin taitavat olla peräisin. Seuraavaksi suuntana on Japani tai Eurooppa: kylässä ei ole töitä. Itse olen matkustanut tänne kehityksen kehdosta unelmanani jonkinlainen ihmisen alkukoti, ja katselen B-luokan Hollywood-elokuvaa hieman vaivaantuneena. Tätäkö varten tänne tulin? Miksi Nepalissa unelmoidaan Euroopasta ja Euroopassa Nepalista?

Nepalilla on hyvin alhainen bruttokansantuote ja 75% sen väestöstä työskentelee maatalouden parissa. Kylässäni vastaava prosenttiluku on lähellä sataa. Koulun rehtorikin kiipeää työpäivän jälkeen puuhun pilkkomaan oksia puhveleilleen. Ulkomailta perheille lähetetyt varat muodostavat summan, joka on viidennes BKT:stä. Ulkomailla työskentely onkin monelle nuorelle realistisin tapa saavuttaa parempi toimeentulo. Moni kyläni nuorista miehistä aikoo hakea töihin Intian armeijaan. Niin lukutaidon, bruttokansantuotteen kuin elinajanodotteenkin suhteen Nepal on epäilemättä kehitysmaa.

Mentaliteetiltaan nepalilaiset ovat äärimmäisen ystävällisiä ja jollain naivilla mutta lämpimällä tavalla hyvinkin isänmaallisia. Tämä näkyy mm. I love Nepal –asusteista, joita käyttävät ihmiset vauvasta vaariin vailla minkäänlaista ironiaa tai juntiksi leimaantumisen pelkoa (toiseksi suosituin vaatemerkki on muuten Angry Birds, ei voi kuin hämmentyä Rovion invaasiosta). Ironian lisäksi myös kyynisyys loistaa poissaolollaan: täällä ei puhuta ilmastonmuutoksesta.

Nepal_tyypit

Kun takana on sisällissota ja ihmiset ovat köyhiä, ovat talkoohenkinen yhteisöllisyys ja lempeä usko tulevaisuuteen kenties parhaita arjen selviytymiskeinoja. On vaikeaa välttyä analogialta sodan jälkeiseen Suomeen, jota ainakin myytin mukaan rakennettiin samassa hengessä.

Voiko Nepalinkin siis asettaa janalle, jonka tulevaisuudessa siintää teollistuminen, tehokkaat markkinat sekä perinteisen elämäntavan ja siten yhteisöllisyydenkin murentuminen? Ehkä. Toivon, että nepalilaisten elintaso kasvaa ja koulutus kehittyy. Samalla toivon, että maa säilyttää ainakin osan siitä ”takapajuisesta” autenttisuudestaan, luonnonläheisyydestään ja ystävällisyydestään, jonka itse koin täällä niin virkistäväksi.

Epilogi: Suomessa

Avaan facebookin, jossa kummittelee taas yksi kaveripyyntö Nepalista. Se on ihmiseltä, johon kylässä ollessani hädin tuskin tutustuin. Hyväksyttyäni sen päädyn käymään viime aikoina tutuksi tullutta keskustelua.

Hello, How are you, How isyour family, when you come nepal…

Huomaan turhautuvani.

On olemassa kuilu länsimaiden ja kehitysmaiden välillä. Aiemmin toin esiin joitain numeerisia mittareita, mutta tässä ideologinen: individualistinen vapaaehtoistyöturismi ja yhteisöllisempi elämäntapa ovat eri maailmoista. Olin shoppailemassa kokemuksia, mutta paikallisille olin tärkeä osa perhettä.

Siinäpä opittavaa.


Mikko Eloholma

Kuvat |
Mikko Eloholma

Mainokset

Opiskelijoilta opiskelijoille – Päätoimittajan terveiset

KANSAINVÄLISYYS Mitä tarkoitetaan sillä, että Suomen on oltava kansainvälinen? Millaista on oikeanlainen kansainvälisyys? Miten saavutetaan kansainvälistä osaamista, joka on kovaa valuuttaa työmarkkinoilla?


Jos video ei toimi, voit katsoa sen täällä.

Kansainvälisen yhteistyön ja liikkuvuuden keskus CIMO julkaisi yllä olevan videon joulukuun alussa. Tiivistetty sanoma on, että kansainvälinen osaaminen on paljon muutakin kuin kielitaitoa. Vuoden viimeisessä Elossa tutustutaan kolmeen hyvin erilaiseen kansainväliseen kokemukseen. Kenellekään kirjoittajista ei ole jäänyt päällimmäiseksi mieleen kielitaito, vaan tärkeimmät opetukset kumpuavat uusista kokemuksista, näkökulmista ja erilaisuuden kohtaamisesta.

Kansainvälisyys ja maailmankansalaisuus ovat tietyllä tapaa teollistuneiden maiden asukkaiden etuoikeuksia. On hyvin eri asia lähteä vapaaehtoistöihin kehittyvään maahan etsimään uusia kokemuksia, kuin jättää köyhä kotikylänsä löytääkseen töitä sekä turvatakseen perheensä toimeentulon. Tätä pohtii jutussaan Mikko Eloholma, joka vietti viime keväänä pari kuukautta Nepalissa vapaaehtoistyössä.

marja

Jo viime keväänä Elossa tutustuttiin Aikuiskasvatuksen Killan Matkapoppooseen ja tulevaan Firenzen matkaan. Italialaisten opiskelijoiden ja opettajien vilpittömän vieraanvarainen vastaanotto yllätti koko joukon iloisesti. Vaikka matka kesti vain viikon, antoi se niin suomalaisille kuin paikallisillekin opiskelijoille paljon. Lyhyetkin kohtaamiset ovat tärkeitä – vielä jälkikäteen saimme Firenzestä viestejä, joissa kerrottiin kuinka vierailumme oli ollut todella tärkeä ja kuinka ilahtuneita he olivat, että valitsimme juuri Firenzen yliopiston matkakohteeksemme. Matkapoppoon jutussa esitelläänkin paikallisen aikuiskasvatuksen opiskelun erityispiirteitä sekä tietysti opintomatkaa itseään.

Vaihto-opiskelijoilla on loistava tilaisuus ammentaa kansainvälisen osaamisen kaikista osa-alueista. Vaikka toisinaan kuulee sanottavan, että vaihtarivuosi on paljon muutakin kuin pänttäämistä, voi toisenlaisen opiskeluympäristön ja -kulttuurin omaksuminen olla yksi merkittävä ja mieltä avartava kokemus. Israelissa maisteriopintoja tekevä Heini Vainikka listaa omat kokemuksensa siitä, miten luentokulttuuri voi muuttaa käsityksen opiskelusta. Työelämärelevanssin lisääminen yliopistokoulutuksiin on toki kaunis suunnitelma paperilla Suomessakin, mutta Israelissa se on jo arkipäivää.

pisara

Tärkeintä kai olisi, etteivät oppimamme asiat jäisi vain omaan päähän pyörimään. Mikään ei koskaan muutu, ellemme jaa tietoa eteenpäin ja pyri vaikuttamaan ympäristöömme positiivisesti. Yksi jakamisen muoto onkin journalismi – opiskelijoilta opiskelijoille. Vuodelle 2016 Elo etsii uusia kirjoittajia, kuvaajia tai muuten vaan verkkolehden tekemisestä innostuneita toimijoita. Elossa pääset syventymään ajankohtaisimpiin kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen ilmiöihin. Elon toimituksen jäsenenä pääset hiomaan kirjoitustaitojasi sekä tapaamaan mielenkiintoisia alamme toimijoita. Mikäli olet kiinnostunut vaikuttamaan Elossa, ota yhteys päätoimittajaan sähköpostitse osoitteessa elolehti [at] gmail.com.

Päätoimittaja kiittää kuluneesta vuodesta!


Vivi Vaissi
Päätoimittaja

Kuvat | Vivi Vaissi

Budjettimatkaten maailman ääriin

KANSAINVÄLISYYS Luulitko, että opiskelijaystävällisillä hinnoilla matkaavan reissukokemus olisi viiden tähden budjetilla matkaavien kokemuksia laimeampi? Tai että vain luksushotelleissa yöpyvät pääsevät nauttimaan kattonäköaloista, syömään sitä aitoa pariisilaista aamiaista tai löytävät innokkaan respahenkilökunnan avustuksella ne cooleimmat paikat? Eihän se ihan näin mene. Toki kattonäköalasta voi pulittaa pienen omaisuuden, mutta näillä vinkeillä opiskelija takuuvarmasti maksimoi seuraavan reissunsa annin! Hyvä loma voi sisältää niin keväistä reppureissausta Euroopassa tai biitsejä Aasiassa kuin myös Kiinan suurkaupungeissa seikkailua. Kaikki tämä on mahdollista tehdä opiskelijaystävälliseen hintaan!

Aamuaurinko paljastaa hätkähdyttävän näkymän Raiton vuoristokylästä Tyrrhenian merelle ja Salernoon.
Aamuaurinko paljastaa hätkähdyttävän näkymän Raiton vuoristokylästä Tyrrhenian merelle ja Salernoon.

Aloitetaan matka. Ensimmäinen asia, mikä reissua suunniteltaessa kannattaa pitää mielessä, on tämä: älä suunnittele liikaa. Toki lento-, juna- tai laivaliput on hyvä varata huolella, pakkaamiseen on syytä kiinnittää huomiota, eikä reitin selvittäminen lentokentältä tai juna-asemalta ensimmäiseen yöpymispaikkaankaan ole pahitteeksi. Tämän jälkeen anna mennä. Ota päivä tai pari kerrallaan. Enempää älä suunnittele. Kun reissaaja jättää tilaa spontaaniudelle, vahingoille ja sattumuksille, matka suunnittelee itse itsensä ja johdattaa sinut elämäsi seikkailuun. Eikä tämä ole vitsi. Junasta myöhästyminen viekin uuteen kohteeseen, tai remontissa oleva hotellin alakerta pakottaa sinut muuttamaan viidenteen kerrokseen niitä kattonäköaloja ihailemaan. Pelkkä biitsillä makaaminenkaan ei koskaan ole pahitteeksi! Ole hyvä, nauti.

Poikkeus suunnittelemattomuuteen kannattaa tehdä junia tai muita kulkupelejä käyttäessä. Halvimmat liput eivät ehkä ole aina ne ensimmäiseksi tarjolla olevat. Aasiassa reissatessa junaliput tuskin ovat se ensimmäisenä tingittävä kohde, mutta esimerkiksi Australiassa junaa huomattavasti edullisempi vaihtoehto on lentäminen. Useissa Euroopan maissa toimii rinnakkaisia junayhtiöitä sekä koko maan laajuisia paikallis- ja pikajunien verkostoja toisistaan erillään, eri hintaisina. Turha kai sanoakaan kumpi on edullisempi vaihtoehto. Vinkki: jos haluat edetä maisemareittejä, eikä sinulla ole kiire, valitse paikallisjuna. Jos haluat edetä tuhat kilometriä Etelä-Italiasta Milanoon ja nukkua kunnon yöunet niin tehdessäsi, valitse pikajuna. Tutustu Interrail-lippuihin ja opiskelijahintoihin! Vertaile!

Junaakin parempi vaihtoehto on tutustua omaan kroppaan ja yllättyä sen jaksamisesta. Omat jalat ovat mahdollisesti kaikkein kätevin tapa liikkua paikasta A paikkaan B. Tämä ei välttämättä tarkoita satojen kilometrien patikointia Alpeilla. Pyöräily – tai miksei myös potkulautailu, rullasuksilla ja yksipyöräisellä ajaminen – pienen maanosamme halki on yllättävän aliarvostettua mutta hyvinkin mahdollista. Viitisenkymmentä kilometriä pyöräilee muutamassa tunnissa, ja esimerkiksi Amsterdamista Antwerpeniin siirtyy kaksipyöräisellä päivässä. Länsi-Eurooppa on lisäksi mukavan litteää. Jos kaupunkien välillä liikkuminen ilman julkisia kulkuneuvoja ja kuljettajaa, joka oikeasti tietää mihin on menossa, arveluttaa, eikä kuntoileminen innosta, jätä tämä väliin ja käytä aikasi kaupunkeihin tutustumiseen. Sekin onnistuu pyörällä, omin jaloin tai vaikka rullaluistimilla!

Kävely ja pyöräileminen ovat paitsi edullisia, siis täysin ilmaisia, myös ympäristöystävällisimpiä ja down-shiftaavimpia vaihtoehtoja. Lisäksi monet kaupungit avaavat pyöräilijälle täysin uuden puolen itsestään. Kokeile aurinkoisena päivänä esimerkiksi Malmötä. Ylitä Juutinrauman siltä Köpikseen ja jatka siitä Eurooppaan. Ihastu. Käytä kaikki aika rauhassa seikkailemiseen ja uusien paikkojen tutkimiseen. Maailma ei karkaa mihinkään, vaikket kököttäisikään pikajunassa sitä jahtaamassa. Kävellen ja (vuokra-)pyörällä ehdit myös nauttia näkymistä ja pysähtyä kuvailemaan silloin kun mieli tekee. Kynnys poiketa reitiltä ja löytää uusia paikkoja – niitä, joita karttoihin ja matkaoppaisiin ei kukaan ole merkinnyt – madaltuu. Seuraa pelkästään nousevia katuja, ja löydät itsesi vuorelta. Laskeudu sitten alas meren kohinaa seuraten, ja päädyt rannalle. Älä pelkää eksyä – eksyminen on vain kiertotie perille! Moniin paikkoihin et muuten pääsisikään.

Eksyminen ja kiertotiet saattavat johdattaa sinut kiinnostavia paikkojakin vielä parempiin seikkailuihin, nimittäin tutustumaan uusiin ihmisiin. Allekirjoittaneen vinkit Sinulle: ole utelias, puhu, kysele, luota. Parhaat tyypit tapaat juurikin näin, ja parhaat paikat löydät parhaiden tyyppien avulla. Jos reissaat yksin, älä pelkää. Uskalla. Jos reissaat kaksin tai kolmin, kuvittele reissaavasi yksin. Missä näitä ihmisiä sitten tapaa? Vastaus on kaikkialla. Ehkei kannata raahata sitä suurinta vanhempien ullakolta löytynyttä matkalaukkua mukanaan, tai valittaa suureen ääneen paikallisista oloista. Voit myös olla matkaoppaiden turistikohdekarttaa seuratessasi varma siitä, että turistikohteissa tapaat turisteja. Uskaltaudu siis pois merkityltä polulta (paitsi jos patikoit keskellä Pirin vuoristoa!) ja vietä unohtumaton seikkailu kaupungin vilinässä sukkuloiden, unohdetulla rannalla lojuen tai puistopiknikillä uusien tuttaviesi kanssa!

AirBnB-majoittajat usein tietävät kotikulmiensa huikeimmista paikoista - kuten tästä salabiitsistä, joka tarjoaa upean näkymän suoraan Sydneyn keskustaan!
AirBnB-majoittajat usein tietävät kotikulmiensa huikeimmista paikoista – kuten tästä salabiitsistä, joka tarjoaa upean näkymän suoraan Sydneyn keskustaan!

Vielä viimeiset sanat. Kun nyt olet sen kummempia suunnittelematta ja stressaamatta lähtenyt reissuun, suosinut junia, pyöräilyä ja patikoimista, saanut uusia ystäviä sekä löytänyt upeimmat kartoittamattomat nähtävyydet. Mitä tehdä seuraavaksi? Pysähdy. Nauti. Elä hetkessä. Pidä matkapäiväkirjaa. Muista. Ja ennen kaikkea – ole rohkea! Uskalla! Luota itseesi!


Heini Vainikka
Kirjoittaja eksyi ensimmäisen kuvan vuoren huipulla sijaitsevaan Raiton pikkukylään pilkkopimeässä ja oli aamulla herätessään jokseenkin hämmentynyt näkymästä.

Kuvat | Heini Vainikka

Johdantokurssi opintomatkalle

KANSAINVÄLISYYS Monelle opiskelijaelämän aikainen matkustus rajoittuu vain reissaamiseen kelluvaan muotoon Itämerellä. Sieltäkin voi toki etsiä itseään ja uusia kokemuksia – useammin tosin hytteihin kadonneita kavereita – mutta opiskelijaporukalla ja -budjetilla voi päästä myös kauemmas. Muutaman vuoden talviunta nukkunut Matkapoppoo alkoi taas viime syksynä availla matkalaukkuaan aktiivisen, matkakuumeisen fuksin johdolla. Tänä lokakuussa suuntana on Italia ja Firenzen yliopisto.

Yleisen ja aikuiskasvatustieteen fuksi Pinja Fernström on ranskalais-suomalaisen koulun kasvatti ja siten kouluporukalla tehtävien matkojen, lyhyiden ”mini-kouluvaihtojen”, konkari. Idea lyhykäisessä oppimäärässään on, että ensin Suomesta lähdettiin kohdekouluun Ranskaan noin viikoksi ja myöhemmin ranskalaistutut suuntasivat Suomeen.

”Musta ne matkat oli tosi kivoja ja ajattelin, että yliopistolla olisi hauskaa tehdä jotain tuon tyyppistä. Sitten kuulin jossain kokouksessa syksyllä että sellaista on joskus kauan sitten tehty, joten huusin heti, että mä järkkään! Siitä se sitten lähti!”

Vuonna 2011 Matkapoppoo nautti barcelonalaisesta yliopistoelämästä, mutta vuosia on ehtinyt hiipiä väliin jo sen verran monta, että silloiset matkaajat ovat pitkälti karanneet työelämään ja neuvonantojen ulottumattomin. Niinpä uusi Matkapoppoo joutui pitkälle aloittamaan reissun suunnittelun nollapisteestä, omin ideoin ja avuin. Toisaalta se saattaa olla vain hyvä mauste, joka lisää poppoon sisäistä motivaatiota: toteuttaa matka täysin omin ehdoin ja itse.

”Jännää on ollut siinä mielessä, että mitään kaavaa ei ole ollut. Aika arvailua ja sokeana tähystämistä, mutta se onkin ollut tosi hauskaa!” toteaa Pinja.

Hyvin pian ensimmäisten yliopistoyhteydenottojen jälkeen Firenzen yliopisto ja sen kasvatustieteiden koulutus vilkutti poppoolle vihreää valoa. Porukassa ei lienny ketään, joka olisi mutristanut huuliaan Italian valikoiduttua matkan kohteeksi. Toistaiseksi ei ole tiedossa, että Firenzestä matkaisi myöhemmin Penkereelle italialaisia kasvatustieteilijän alkuja, mutta kaikkihan on mahdollista, kun reissuystävyydet syvenevät ja suomalaiset tartuttavat vakavan opintomatkailukuumeen myös paikallisiin opiskelijoihin.

Ain’ laulain työtäs tee…

Jotta jokaisen matkaajan omakustanteinen osuus saadaan mahdollisimman opiskelijaystävälliseksi summaksi, on vuoden aikana tehty ja tullaan vielä tekemään talkootyönä erilaisia töitä, tapahtumia ja tempauksia. Näitä ovat esimerkiksi osallistuminen toukokuun ravintolapäivään, kirppis- ja sukkamyynti, oman haalarimerkin myyminen, kaupan alan inventaarioissa työskentely sekä opiskelijatapahtumien järjestämiseen osallistuminen.

Lista on melko vaikuttava, kun ottaa huomioon, että kaikki reissaajat opiskelevat päätoimisesti ja useat käyvät sen ohella töissä. Osalla tehotytöistä on lisäksi muita aikaa vieviä aktiviteettejä esimerkiksi hallitustoiminnan tai speksin muodossa. Ilmeisesti tuuli ei kuitenkaan arjen kiireessä tuiverra kasvoille liikaa, sillä matkapoppoon meno vaikuttaa olevan iloista ja aktiivista. Edessä häämöttävä matka ja kaikki sen tulevat kokemukset kantavat pitkäksi venyvien päivien läpi.

Toisaalta vanha klisee ”ei päämäärä, vaan itse matkanteko” pitänee osin kiinni ajatuksestaan myös tässä: vaikka Firenze on se kaunein kirsikka kakun päällä, on kakun leipominenkin yllättävän hauskaa ja opettavaista. Ja se lähentää ihmisiä.

”Päätin, etten aio olla jänishousu tai pelätä etukäteen mahdollista stressiä, sillä matka tulee aivan varmasti olemaan kaiken vaivan arvoinen ja enemmän kadun asioita, joita jätän tekemättä kuin niitä, joita teen. Enkä todellakaan uskonut missään vaiheessa, että tästä voisi edes tulla mitään mitä katua! Lähdin siis saadakseni ihanan elämyksen ja ehkä myös pikkusen ylittääkseni itseni”, kuvaa ennakkofiiliksiään myöskin tämän vuoden fuksi, Henrietta Pihlaja.

”Odotan että me lähennytään matkapoppoolaisten kanssa matkajärkkäilyissä ja itse matkalla”, lisää kurssikaveri Seikku Högel.

Seikkailuja sateenkaaren toisessa päässä?

Matkapoppoolaiset tuntuvat olevan yksimielisiä yhdestä sanasta, johon odotukset tulevasta kokemuksesta kiteytyvät: elämys. Reissun luotetaan sisältävän sopivassa suhteessa matkustelun riemua ja toisaalta kokemuksellista tietoa kasvatustieteiden maailmasta italialaisessa yliopistokontekstissa. Opintomatkan opinnollinen osuus ei siis ole vain hämäystemppu, jolla napataan yliopiston avustus matkaa varten, vaan tarkoituksena on todella laajentaa omia näkökulmia yhteiseltä tieteenalalta. Toisaalta myöskään alan kollegoihin tutustuminen ei ole yhtään sen vähäpätöisempää, sillä työelämässä rummutetaan kaikin eri tavoin verkostoitumisen merkitystä.

”Odotan reissulta paljon uusien asioiden oppimista, Firenzen yliopistoon ja sen opiskelijoihin tutustumista sekä Italian ihanasta kulttuurista nauttimista”, summaa Annina Ahlroth.

Sandra Suomela komppaa matkaseuralaistaan ja täydentää listaa innostuneesti vielä muutaman muun odotuksen verran. ”Odotan hauskanpitoa upeiden ihmisten kanssa, uusia kontakteja ja näkökulmia kasvatustieteen opinnoista, yllätyksiä, arvoituksia, kommelluksia sekä uusia käsityksiä Italian yliopistomaailmasta ja siellä toimivasta järjestelmästä.”

”Lisäksi aion palauttaa mieleen joskus oppimani italian kielen alkeet ja maistella mahtavia italialaisia makuja, ainakin pasta carbonara ja italialaiset viinit on must!” Elina Kytömaa lisää nauraen.

”Miksen minäkin!” – muutama sana opintomatkan järjestämisestä

Matkapoppoo on Aikuiskasvatuksen Killan alainen ryhmä, mutta se on täysin itseorganisoitu ja herää eloon niinä vuosina, kun sille löytyy vetäjä ja halukkaita matkalle lähtijöitä. Se, että opintomatkaryhmä on jonkin yhdistyksen (eli esimerkiksi ainejärjestön) alaisuudessa, helpottaa etenkin varainkeruussa veronmaksua ja sponsorien saamista, kun heille voidaan tarjota jotain vastineeksi, kuten näkyvyyttä ainejärjestön toiminnassa. Jos olet siis kiinnostunut järjestämään tulevaisuudessa oman unelmien opintomatkasi, ota yhteyttä Kiltaan! Mahdollisen vuoden 2016 opintomatkan suunnittelu kannattaa aloittaa jo edeltävänä syksynä. Jos olisit kiinnostunut, mutta et tunne muita potentiaalisia matkaajia, voi AKK auttaa sopivan porukan rekrytoinnissa.

Opintomatkat ovat oiva tapa kokea ainutlaatuisia ”opiskeluaikojen siistejä juttuja”, kuten Elina Tervonen kiteyttää, ja niiden muistot ja solmitut ystävyydet kantavat parhaimmillaan tulevat vuosikymmenet. On kuitenkin hyvä muistaa, että matka on tarkoitus rahoittaa enimmäkseen tai kokonaan yhteisellä työnteolla, ei jokaisen omasta pussista. Niinpä on kaikkien kannalta reiluinta, että sitoudut mukaan vain jos tiedät voivasi osallistua vuoden aikana erilaisiin varainkeruutempauksiin. Itse matkakassan haalimista ei sinänsä kannata stressata, sillä vain mielikuvitus muodostaa rajat mitä erilaisimmille tapahtumille ja toiminnalle, joiden tuotoista syntyy vaikka Italiaan asti ulottuva rahapuro. Varmaa myös on, että tämän vuoden matkapoppoolaisilta riittää arvokkaita tietoja ja niksejä tuleville reissaajille jaettavaksi.

Haluatko tietää, miten Matkapoppoon reissun lopulta kävi tai tukea heidän toimintaansa jo nyt? Seuraa Eloa ja yleisesti Killan viestintää Facebookissa ja nettisivuilla ja bongaa Matkapoppoon tulevat menot ja meiningit. Villi huhu kertoo, että itse matkasta olisi perusteilla myöhemmin myös reissublogi, joten kiinnitämme siis syksyllä kotisohvan turvavyöt ja odotamme värikkäitä ja elämäniloisia kuulumisia eteläisemmältä puolelta Eurooppaa!


Anni Klutas
Kirjoittaja lähtee 43 päivän päästä reissuun, eikä jaksaisi millään odottaa.

Kuvat | Anni Klutas

Vaihtoon hakijan ja lähtijän muistilista

KANSAINVÄLISYYS Mietitkö vaihtoon hakemista, mutta sinua kauhistuttaa koko hakuprosessi? Vai oletko kenties jo lunastanut paikkasi, muttet tiedä mitä sinun seuraavaksi pitäisi tehdä? Ei hätää, kaikki järjestyy! Tässä vinkkejä sekä vaihtoon hakijalle että lähtijälle!  11067805_10153289035404558_1073684302_o

1. Maailma on nyt avoin, ja vaihtopaikkoja löytyy ympäri maailmaa! Mieti, minne oikeasti haluat vaihtoon. Älä luovuta, vaikka hakuprosessi saattaakin aluksi tuntua pitkältä.

2. Hakupaperit: Täytä sähköinen lomake huolella Mobility Online -järjestelmässä ja muista toimittaa yliopistolle kaikki tarvittavat liitteet.

3. Opintosuunnitelma: Suunnittele, mitä kursseja haluat käydä. Mene rohkeasti kohdeyliopiston nettisivuille ja ota selvää, mitä kursseja voisit suorittaa. Selvitä myös, jos kursseilla on ennakkovaatimuksia (esim. edellytetään, että joku kurssi on suoritettu ennen toista).

4. Motivaatiokirje: Anna motivaatiosi ja asenteesi vaihtoa kohtaan näkyä! Perustele, miksi vaihto on sinulle tärkeä etenkin opintojen, mutta myös muun elämän kannalta. Voitko opiskella vaihdossa jotain sellaista, mitä ei voi Helsingissä lukea? Miksi haluaisit juuri sinne maahan ja kaupunkiin, mihin haet? Mikä merkitys vaihdolla olisi tulevaisuutesi kannalta?

5. Opintorekisteriote: Liitä mukaan hakemukseen.

6. Kielitaito: Selvitä, minkälaista kielitaitoa sinulta edellytetään. Sinun on mahdollisesti suoritettava kielikeskuksen testi tai esim. kansainvälinen maksullinen TOEFL- tai IELTS-testi.

1. Tarkista, että olet saanut hyväksynnän sekä Helsingin yliopiston että kohdeyliopistosi puolesta.

2. Opintotuki: Tee Kelaan opintotuen muutosilmoitus ulkomailla opiskeluasi varten.

3. Muutto ulkomaille: Ilmoita Kelaan ja maistraattiin, että muutat ulkomaille.

4. Asunto: Selvitä, millaisia asumisvaihtoehtoja sinulla on vaihtosi aikana (esim. opiskelija-asunnot, yksityiset, asuntosäätiöt). Tee asuntohakemukset ajoissa (voi olla mahdollista tehdä jo ennen kuin kohdeyliopisto on hyväksynyt sinut). Mieti myös, mitä teet Suomessa olevan asuntosi kanssa, laitatko sen vuokralle?

5. Vakuutus: Hanki koko vaihtoajan voimassa oleva ja kattava vakuutus.

6. HY:n apuraha: Kun sinut on hyväksytty vaihtoon, muista täyttää lomake, jotta saat apurahasi. Selvitä onko sinun mahdollista saada myös muita apurahoja (esim. joltakin liitolta tai jos teet tutkimusta matkasi aikana).

7. Raha: Luottokortti saattaa olla toimivampi väline kuin Visa Electron joissakin kaukomaissa. Ota jonkin verran myös käteistä mukaasi, etenkin jos valuuttana kohdemaassasi ei ole euro. Mieti, kannattaako sinun perustaa paikallinen pankkitili vaihtosi ajaksi.

8. Viisumi: Jos kohdemaahan tarvitaan viisumi, muista hankkia se ajoissa.

9. Passi: Onhan passisi voimassa koko vaihtosi ajan?

10. Rokotukset: Joihinkin maihin edellytetään rokotusten ottamista. Muista miettiä aiotko matkustella vaihtosi aikana, ja olisiko silloin tarpeellista olla jokin rokotus otettuna.

11. Lähtöorientaatio: Helsingin yliopisto järjestää vaihtoon lähtijöille infotilaisuuden, josta saa kattavan paketin kaikkea infoa. Kannattaa siis osallistua!

12. Matkatavarat: Pakkaa mukaan tarvittava, mutta älä liikaa.

13. Matkustus: Kannattaa mennä kaupunkiin jo paria päivää ennen orientaatioviikon/luentojen alkua, niin ehdit majoittua ja tutustua jo vähän kohteeseen. Selvitä, miten pääset lentokentältä yliopistolle, saatko kenties yliopiston kautta kyydin?

14. Orientaatioviikko: Osallistu! Saat paljon infoa ja tutustut jo tuleviin vaihtokavereihisi!


Petra Katainen
Kirjoittaja on ollut yliopistovaihdossa Yhdysvalloissa ja kannustaa kaikkia lähtemään vaihtoon.

Kuvat | Feature-kuva & 1.-2. Riikka Helminen | 3.-4. Petra Katainen

Avaa ovi mahdollisuuksille – Päätoimittajalta

KANSAINVÄLISYYS Elo-lehden päätoimittajuuden siirtyminen on ollut kuin huolella harjoiteltu viestikapulan vaihto. Tammikuusta lähtien olen päässyt tutustumaan ja tekemään Eloa yhdessä taka-alalle siirtyvän päätoimittajan Mikko Eloholman kanssa. Viime vuoden aikana Mikko on puhaltanut Elon purjeisiin uutta tuulta ja nettiversio on saanut mainion vastaanoton. Tästä on keltanokan hyvä jatkaa!

Päätoimittajaksi ryhtyminen ei ollut minulle itsestäänselvyys. Puolitoista vuotta sitten tein suuren päätöksen, lopetin edelliset opintoni kesken ja sanoin sen ääneen: minusta ei tule toimittajaa. Kasvatustiede oli vetänyt puoleensa jo muutaman vuoden ajan, mutta vaihtelevista syistä en ollut saanut itseäni motivoitua pääsykoekirjojen ääreen. Kun huomasin, että koulussa kirjoittamieni juttujen aiheet tuntuivat aina ajautuvan koulutuspolitiikan ympärille, sopi se varsinaisesti kurssin aiheeseen tai ei, uskalsin vihdoin tehdä ratkaisevan liikkeen.

Siksi onkin jokseenkin epäloogista, että kun fuksivuoteni puolivälissä minua pyydettiin päätoimittajaksi, huomasin innostuvani. Kirjoittaminen on minulle jotain sellaista, jota haluan tehdä omilla ehdoillani ja Elon myötä tuntuu kuin olisin löytänyt oman ääneni uudelleen. Vasta reilun vuoden ikäinen netti-Elo onkin paikka, jossa me kirjoittajat ja kuvaajat pääsemme toteuttamaan itseämme ja kehittämään lehteä eteenpäin. Kuluvan vuoden aikana tavoitteenamme onkin tehdä Elosta entistä yhteisöllisempi lehti, jonka lukeminen ja tekeminen tuo opiskelijat yhteen.

Uskallusta uuteen tarjoaa myös huhtikuun kansainvälisyys-teemanumero. Useimmiten kansainvälisyyteen liittyy oman mukavuusalueen ulkopuolelle harppaamista, sillä uusien olosuhteiden armoille heittäytyminen vaatii aina rohkeutta. Opiskelijoina meillä on ainutlaatuisia mahdollisuuksia kansainvälistyä ja toivonkin tämän numeron kannustavan teitä tarttumaan tilaisuuteen!

Huhtikuun Elo vie sinut mieleisellesi nojatuolimatkalle. Jos opiskelijavaihtoon lähteminen kiinnostaa, mutta paperisota ja hakuprosessi lannistavat, saat pika-apua Petra Kataisen kirjoittamista muistilistoista vaihtoon hakijalle ja lähtijälle. Kasvatustieteiden opiskeluun ulkomailla voi tutustua myös toisella tavalla. Anni Klutas on koonnut kasvisten oman reissuryhmän, Matkapoppoon etukäteistunnelmia ensi syksylle ajoittuvasta opintomatkasta. Jutusta voi hakea inspiraatiota myös oman opintomatkan järjestämiseen! Jos porukalla matkaaminen on pahin painajaisesi ja olet reissaajana omatoimimatkailija henkeen ja vereen, uppoudu Heini Vainikan tunnelmointiin matkustamisen yllätyksellisyydestä.


Vivi Vaissi
Kirjoittaja on harrastanut reissaamista lähes maanisesti siitä asti kun täysi-ikäistyi, mutta olosuhteiden pakosta keskittynyt viime aikoina lähinnä risteilymatkailuun.

Kuvat | Vivi Vaissi

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑