Mitä sivuaineeksi kasvatustieteilijälle?

MITÄ SIVUAINEEKSI? Sivuaineet tuovat opintoihin uutta näkökulmaa, jotka täydentävät pääaineen opintoja ja rikastuttavat koko kokonaisuutta, mutta mitä valita sivuaineeksi? Muutoksiakin sivuaineopintoihin on luvassa. Sivuaineiden asema kuitenkin säilyy osana tutkintoa vaikka nimi muuttuu.

sivuaine-1-3

Sivuaineet muuttuvat valinnaisiksi aineiksi

Sivuaineissa tulee muutoksia siirryttäessä uudistettuihin tutkintoihin. Uudet kandiohjelmat alkavat seuraavan lukuvuoden alusta, eli syksyllä 2017. Uudet maisteriohjelmat alkavat syksyllä 2018. Vanhojen tutkintovaatimusten mukaisesti saa opiskella vielä lukuvuoden 2019–2020 loppuun saakka.

Sivuaineet eivät ole poistumassa mihinkään, mutta niitä kutsutaan jatkossa valinnaisiksi opinnoiksi ja niitä kuuluu sijoittaa omaan tutkintoonsa tietty opintopistemäärä kuten tähänkin asti. Muutoksia tulee jonkin verran siihen millaisia valinnaisia opintoja eri koulutusohjelmista tarjotaan ja minkä kokoisista paketeista ne koostuvat.

Kaikissa aineissa kokonaisuudet eivät välttämättä ole jatkossa enää 25 op + 35 op, vaan ne voivat vaihdella erikokoisina opintojaksorykelminä, esimerkiksi 15 tai 30 op. Lisää tietoa yleisen- ja aikuiskasvatustieteen koulutusohjelmaan sisällytettävien kokonaisuuksien vaadittavasta määrästä tulee myöhemmin, nyt määrät ovat vielä avoimina. Vaihdossa suoritetut ja JOO-opinnot hyväksytään valinnaisiin opintoihin samoin kuten nykyisinkin.

Miten valita sopiva sivuaine?

Sivuainevalintaa suunnitellessa kannattaa pitää mielessä, että valitse sitä mitä itseä kiinnostaa. Työelämän näkökulmasta sivuainevalinnassa on järkeä, jos se voi johtaa sellaisiin töihin joihin oikeasti haluat. Väärin valitsemista ei kannata pelätä, voi olla avartava kokemus käydä opiskelemassa sellainenkin johdantokurssi, josta et sivuainetta kuitenkaan tee.

Sivuaineiden avulla on mahdollista ei vain suunnata omaa opiskelua vaan myös erottautua muista saman alan opiskelijoista. Toisinaan harjoittelupaikka tai työpaikka voi irrota juuri sivuaineen kautta.

Itse aineita on mahdollista lukea sekä omassa yliopistossa, että muissa yliopistoissa. Omassa yliopistossa opiskella voi sekä tiedekunnissa, että avoimessa yliopisto-opetuksessa. Muissa yliopistoissa opinnot tapahtuvat JOO-opintoina tai avoimen yliopiston kautta.

Avoimen yliopiston opinnot ovat maksullisia, paitsi  Helsingin yliopiston tarjoamat kesäopinnot, joihin tutkinto-opiskelijalla on oikeus osallistua maksutta. Kurssimaksuja ajatellessa kannattaa muistaa Specian jäsenilleen tarjoama koulutustuki, jolla voi kattaa osan kuluista.

Seuraavaksi lyhyt esittely kymmenestä kasvatustieteilijän sivuainevaihtoehdosta. Aiempia pidempiä sivuaine-esittelyitä voi katsoa tästä.

sivuaine-2-2

Sukupuolentutkimus

Kiinnostaako täydentää kasvatustieteen opintoja syventämällä omaa ajatteluasi ihmisten eroavaisuuksista, mahdollisuuksista tai tasa-arvoisuudesta? Mietityttävätkö tyttöjen ja poikien erot koulutuksessa? Kokeile sukupuolentutkimusta. Sukupuolentutkimuksessa pääset laajentamaan tarkastelukulmiasi, sekä koulutuksen, että yhteiskunnan osalta. Sukupuolentutkimus on kaikille avoin sivuaine, josta voi tehdä lyhyen tai pitkän kokonaisuuden. Opetusmenetelmät sisältävät paljon esseitä, oppimispäiväkirjoja sekä pari- ja ryhmätöitä. Vaihtelua opiskeluun tuovat erilaiset soveltavat oppimistehtävät kuten posterit ja videoblogit.

TUTA, eli tuotantotalous, management and leadership

Jos kaupallisuus, johtajuus ja käytännönläheinen opetus kuulostavat korvaasi hyvältä kolmikolta, voi TUTA olla sinun juttusi. Tutaa opiskellaan Aalto-yliopiston puolella, jonne haetaan JOO-haussa keväisin tai syksyisin. Haku tapahtuu JOOPAS-palvelun kautta. Tutan opiskelu on monipuolista ja käytännönläheistä ja siihen kuuluu paljon ryhmätöitä, excelöintiä ja laskemista. Opiskelun sisällöt ovat strategista johtamista, laskentatoimiea ja leadership ja knowledge managementia. Opiskeluun joutuu panostamaan paljon, mutta se myös antaa paljon.

Sosiaalipsykologia

Onko yhteiskunnallisten ongelmien ymmärtäminen lähellä sydäntäsi? Kiinnostavatko ryhmien väliset suhteet? Sosiaalipsykologia voi olla sinun juttusi. Sosiaalipsykologiassa pääset kiinni kasvatustieteitä yhteiskunnallisempaan näkökulmaan ja pohtimaan konkreettisia yhteiskunnallisia ongelmia ryhmien, asenteiden ja identiteettien valossa. Sosiaalipsykologia on kaikille avoin sivuaine, jota voi opiskella myös avoimessa yliopistossa. Avoimessa tarjolla on enemmän lähiopetusta, muuten opiskelumuotoina ovat lähinnä verkkokurssit ja kirjatentit. Myös lukupiirikursseja löytyy, joten kaikkea ei tarvitse yksin päntätä kirjasta.

Psykologia

Kaipaatko opintoihisi jotain ihan erilaista sisältöä kuin mitä kasvatustiede antaa, innostaako yksilöön perehtyminen? Mitä jos kokeilisit psykologiaa. Psykologia täydentää kasvatustieteiden opiskelua tuomalla lisää ymmärrystä vaikkapa ihmisen motivaatioon, eli valottamalla asioita, jotka ovat lähellä työelämässä. Psykologiaa pääset opiskelemaan joko pääsykokeen kautta tiedekunnassa, tai eri avoimissa yliopistoissa. Eri yliopistojen painotukset psykologiassa ovat erilaiset, esimerkiksi Helsingissä painotus on neurotieteessä. Jyväskylän avoimessa yliopistossa opetus on hyvin laaja-alaista ja sen painotusta voi valita oman mielenkiinnon mukaan.

Pedagogiset opinnot

Kiinnostaako kouluttaminen, haluaisitko harjoitella sitä käytännössä? Pedagogiset opinnot voivat olla sinun ratkaisusi. Pedagogisissa opinnoissa pääsee tekemään paljon ryhmätöitä ja tekemään käytännön harjoittelua itse valitsemaan yrityksessä. Pedagogisista on hyötyä, koska perehdyttämistä ja kouluttamista pääsee oppimaan muutenkin kuin teorian tasolla. Opiskeluun kannattaa varata aikaa, koska se vaatii paljon läsnäoloa. Opintojen pituus on meille 35op ja haku siihen on keväällä. Hakuun kuuluu motivaatiokirje ja haastattelu, jossa keskustellaan sekä omasta hakemuksesta, että luetusta artikkelista.

Viestintä

Jos viestintä työmaailmassa kiinnostaa tai haluaisit ymmärtää paremmin ympäröivää maailmaa viestinnän valossa, valitse viestinnän opiskelu. Viestintä on varsin yleissivistävä opintokokonaisuus, jossa tutkitaan eri tavoin mediaa ja julkisuutta ja niiden toimintaa. Viestinnästä on mahdollista tehdä pitkä sivuaine. Opetuksessa on mahdollista valita luento- tai verkko-opetuksesta.

Erityispedagogiikka

Kaipaatko käytännönläheisyyttä teoreettiseen opiskeluun? Mitä jos kokeilisit erityispedagogiikkaa. Erityisepeda tuo vaihtelua opiskeluun sekä käytännönläheisyytensä, että vaihtelevien oppimismenetelmiensä ansiosta. Sivuaineesta on mahdollisuus tehdä lyhyt tai pitkä ja sekä perus-, että aineopintoihin on haku. Se on kuitenkin varsin pieni homma, joten sitä ei kannata pitää esteenä, jos aihepiiri kiinnostaa. Perusopinnot ovat tarjolla myös avoimessa yliopistossa.

Vammaistutkimus

Kiinnostavatko uudet näkökulmat ja se miten asioista puhutaan? Kokeile vammaistutkimusta. Se avaa uusia persepektiivejä asioihin sekä yleisesti, että tekee omat opitut katsantokannat näkyviksi. Vammaistutkimus on monitieteinen sivuainekokonaisuus, josta on mahdollista tehdä lyhyt sivuaine. Sivuaineeseen ei ole hakua ja se on tarjolla myös avoimen yliopiston puolella.

Kehitysmaatutkimus

Jos maailman ongelmat kiinnostavat ja maailmantuska vaivaa, valitse kehitysmaatutkimus. Se ei tosin paranna maailmantuskaa, mutta saat silti kiinnostavan sivuainekokonaisuuden. Kehitysmaatutkimus on monitieteinen opintokokonaisuus, josta saa tehtyä pitkän sivuaineen. Kokonaisuuden sisällä on mahdollista valita suuresta määrästä erilaisia kursseja ja kursseja tarjotaan myös eri kielillä.

Työ ja organisaatiopsykologia

Kaipaatko joustavuutta opintoihin? Kiinnostutko työelämälähtöisestä näkökulmasta ja kaipaat laajaa perspektiiviä? Työ- ja organisaatiopsykologia avoimen opetuksen kautta voi olla sinun juttusi. Tarjolla sitä on esimerkiksi Itä-Suomen avoimen yliopiston kautta. Opintokokonaisuus on 25op ja siihen on puolitoista vuotta suoritusoikeutta. Opinnot suoritetaan pääasiallisesti esseinä ja tentteinä netissä. Opinnoissa pääset tutustumaan moniin eri työelämän teemoihin johtamisesta viestintään.

Mina-Maria Poppeli, Pinja Fernstöm

Kuvat | Mina-Maria Poppeli

Mainokset

Sivuaine-esittelyssä aikuisopettajan pedagogiset opinnot

MITÄ SIVUAINEEKSI? Opettajan pedagogiset opinnot avartavat kasvatustieteilijän uravaihtoehtoja ja antavat mahdollisuuden tutustua eri koulutusorganisaatioihin tarkemmin. Opintojen aikana oma osaaminen ja urapolku kirkastuvat. Pänttäämisen sijaan pääset käytännön hommiin soveltamaan oppimaasi.

Aikuisopettajan pedagogiset opinnot ovat 35 opintopisteen laajuiset yleisen- ja aikuiskasvatustieteen opiskelijoille. Tästä 17 opintopistettä koostuu harjoitteluista, eli teoriaa ja käytäntöä on sopivassa suhteessa. Opintoihin haetaan erikseen keväisin, mutta pääsykokeeseen ei ole ennakkomateriaaleja, vaan haastattelu ratkaisee. Mikäli kaipaat akateemisen teoreettisuuden rinnalle jotain käytännöllisempää sekä pohdit kasvatustieteilijän työllistymismahdollisuuksia, antavat opeopinnot sinulle uusia näkökulmia.

munkan koulu (2)

Hakeminen on helppoa

Pedagogisiin opintoihin on erillinen pääsykoe huhtikuussa, mutta siitä ei tarvitse ottaa stressiä, sillä siihen ei oikeastaan edes voi valmistautua. Kokeessa valitaan paikanpäällä annetuista materiaaleista jokin teksti, jotka ovat lähinnä kolumneja tai mielipidekirjoituksia. Noin puolessa tunnissa tulee suunnitella, millä keinoin jutussa ilmenevät asiat opettaisi valitsemalleen kohderyhmälle. Kohderyhmän ja keinot saa itse keksiä. Mitään käytännön opetusnäytettä ei tarvitse antaa, vaan kompakti selostus noin kymmenessä minuutissa siitä, millä kaavalla kurssin/tunnin vetäisi, riittää. Tämän jälkeen on kymmenen minuutin haastattelu, joka muistutti työhaastattelusta rennompaa versiota. Keskeisin kysymys oli, mitkä ovat omat tulevaisuuden suunnitelmat.

Vinkkinä: Ei kannata sanoa, että on aina halunnut opettajaksi, se haiskahtaa kuulemma mielistelyltä…

Ei vain peruskansankynttiläksi

Sanoin rehellisesti jo pääsykokeen haastattelussa, etten halua miksikään tavalliseksi opettajaksi, vaan olen kiinnostunut kouluttajan, ohjaajan, konsultin tai muista vastaavista tehtävistä, sekä uskon pedagogisen pätevyyden avaavan muita työllistymismahdollisuuksia kasvatustieteilijänä – näin ainakin olen kuullut myös koulutusfirmojen edustajilta.

Opiskelu on sosiaalista

Meitä aikuisopeopiskelijoita on laidasta laitaan eri aloilta ja hyvin eri-ikäisiä. Opinnot antoivatkin mahdollisuuden tutustua täysin erilaisilta aloilta tuleviin opiskelijoihin. Omina kurssikavereinani oli muun muassa ravitsemustieteilijä, mehiläistutkija, kasvitutkija, sairaanhoitaja sekä poliittisen historian opiskelija.

Siinä, missä kasvatustieteissä puurretaan paljon yksin, opeopinnoissa oli läsnäoloa joka kurssilla, paljon keskustelua koko luokan kesken ja pienryhmissä. Usein tunnille oli luettavana jokin ennalta sovittu luku jostain kirjasta, joka sitten tuli omin sanoin avata omalle pienryhmälle. Sosiokonstruktivismi oli hyvin vahvasti valloillaan, koska kuulemma pahinta, mitä opettajalle voi sanoa on ”senkin behavioristi!”. Yhteisöllinen opiskelutapa ja pohtiva ote olivat siis homman ydin. Tulipa koettua ryhmätenttikin!

Aalto (1)

Kasvatustieteilijän taustasta on etua

Aikuisopettajaopiskelijoista suurin osa tulee muilta kuin kasvatustieteellisiltä aloilta ja osa on ollut jo useita vuosia epäpätevänä opettajana ja hankkivat vasta nyt muodollisen pätevyyden.  Opinnot koostuvat pitkälti didaktisista teorioista ja jo kasvatustieteilijälle tutuista taustateorioista, joten itse kurssit eivät antaneet paljoakaan uutta ajateltavaa. Olisin odottanut opinnoilta enemmän käytäntöä opetuksen suunnittelusta ja opetusmetodeista. Niitä ei varsinaisesti opetettu, vaan joitakin metodeita tuli siinä sivussa itse opetuksen aikana. Luettavaa ja omalla ajalla suoritettavia tehtäviä oli melko vähän eli työlääksi tätä 35op:n pakettia ei voi sanoa. Uskon, että jokaisella kasvatustieteilijällä on vuosien varrella tarttunut sen verran teorioita takaraivoon, että ne helpottavat kurssien suorittamista.

Harjoittelut ovat opintojen suola

Opintoihin kuuluu kaksi harjoittelua. Koska aikuiskasvatustieteilijällä ei ole varsinaista omaa ainetta, oli hieman hankala keksiä, mistä harjoittelupaikkaa lähtisi hakemaan. Mitä oikeastaan osaan, jotta voin opettaa sitä jollekin toiselle? Tässä kohtaa kannattaa laajentaa ajattelua yliopisto-opintojen ulkopuolelle, sillä taitojen ja vahvuuksien ei välttämättä tarvitse olla akateemista tietoutta, vaan voit mennä opettamaan vaikka käsitöitä kansanopistoon! Kaikki opetusta tarjoavat tahot, paitsi peruskoulu ja tavallinen päivälukio, ovat sallittuja.

leppis.JPG

Uravalmennusta

Itse päädyin lukuisten koulutuskeskusten ja oppilaitosten opintotarjontaa selailtuani suorittamaan perusharjoitteluni aikuiskoulutuskeskus Amiedun Uravalmennus 40 päivää -kurssille. Kurssi piti sisällään muun muassa eri koulutusvaihtoehtojen ja oman oppimisen pohdintaa sekä työnhaun asiakirjojen laatimista ja käytännön työnhakua.

Ennen oman opetuksen aloittamista harjoitteluun kuului runsaasti opetuksen seurantaa omassa harjoitteluoppilaitoksessa pedagogisella silmällä. Seurasin maahanmuuttajien uravalmennuskurssia ja opetin itse nuorten vastaavalla kurssilla. Sovin ohjaajani kanssa omat opetuspäiväni sen mukaan, mitkä kurssin teemoista tuntuivat minulle tutuilta. Teemoinani olivat muun muassa minä oppijana ja työnhaku.

Sain vinkkejä opetusmateriaaleihin, mutta pääasiassa suunnittelin päivien sisällön ja materiaalit itse. Minulla oli opetuskokemusta ennen ensimmäistä harjoitteluani huikeat nolla tuntia, mutta onneksi olen jokseenkin luontainen esiintyjä. Tuntui onnistuneelta, kun ohjaaja kysyi päivän lopuksi, saako hän käyttää jatkossa diojani. Sain kipinän aikuiskouluttajaksi tämän jälkeen!

Avoimessa yliopistossa kasvatussosiologiaa

Syventävän harjoitteluni tein HEOssa eli Helsingin evankelisessa opistossa, joka tarjoaa muun muassa avoimen yliopiston kursseja. Opetin kasvatustieteen perusopintojen kakkoskurssia eli kasvatussosiologiaa (nykyään eri nimellä). Aluksi seurasin ryhmän opetusta kasvatustieteiden johdantokurssilla ja tämän jälkeen opetin noin neljä tuntia viikossa itse samaa ryhmää. Osa opetuksesta oli perinteistä luennointia ja käsitteiden avaamista, mutta kurssin loppua kohden opiskelijat saivat kirjoittaa kurssin lopputyötä eli ensimmäistä tieteellistä esseetään tuntien aikana. Roolini oli ohjata kirjoitusprosessia ja avata tieteellisen kirjoittamisen saloja opiskelijoille. Koska opiskelijat olivat nuoria, jotka pohtivat vielä opintosuuntaansa, valotin heille myös yleisen ja aikuiskasvatustieteen eri opintopolkuja ja mahdollisuuksia. Sisäinen oponi heräsi.

Mahdollisuuksien maailma kasvatustieteilijänä

Syventävään harjoitteluun kuului myös vierailuja muihin kuin oman alan aikuisoppilaitoksiin, joten omaehtoisia ekskursioita tuli tehtyä ammattikorkeakouluun ja kansanopistoon. Aikuiskoulutuksenkentän laajuus hahmottui todella. Niinä hetkinä, kun on epävarma olo siitä, mihin valmistuttuani oikein päädyn, voin lohduttautua sillä, että mahdollisuuksia on ainakin runsaasti! Opetusharjoittelujeni myötä tulevaisuuden urasuuntaukseni on vahvistunut. Suosittelen sivuainetta niille, jotka miettivät mahdollista kouluttajan uraa sekä niille, jotka ovat vielä epävarmoja omasta urapolustaan. Keep options open!

Heidi Romppanen

Sisäisen kouluttajansa löytänyt n:en vuoden opiskelija

kuvat Mina-Maria Poppleli, Henrietta Pihlaja

 

 

Sivuaine-esittelyssä yhteiskuntapolitiikka

Näyttökuva 2015-12-05 kohteessa 12.17.17MITÄ SIVUAINEEKSI? Mitä on hyvinvointi ja miten sen olemassa olo taataan? Kenen tehtävä on huolehtia ihmisten hyvinvoinnista? Millainen on oikeudenmukainen yhteiskunta ja millaista eriarvoisuutta tai syrjäytymistä yhteiskunnassa ilmenee? Mitkä ovat sosiaalipolitiikkamme haasteet ja mahdollisuudet globalisoituvassa, markkinavetoisessa maailmassamme? Jos nämä kysymykset ovat joskus pyörineet mielessäsi, on Valtiotieteellisen tiedekunnan tarjoama Yhteiskuntapolitiikan sivuainekokonaisuus mahdollisesti sinua varten!

Helsingin yliopiston Valtiotieteellisen tiedekunnan sosiaalitieteiden laitokselle sijoittuva oppiaine yhteiskuntapolitiikka pyrkii tutkimuksellaan ja opetuksellaan vastamaan edellä esitettyihin kysymyksiin. Yhteiskuntapolitiikka tarkastelee yhteiskuntaa monilla tasoilla, aina globaalista järjestelmästä ihmisten yksilölliseen elämään asti. Yhteiskuntapolitiikan keskeisimpiä tutkimusalueita ovat hyvinvointivaltion nykyisyys ja tulevaisuus, kansalaisyhteiskunta sekä elämää koskevat poliittiset kysymykset.

Helsingin yliopistossa yhteiskuntapolitiikan tutkimus jakautuu muun muassa seuraaville painopistealueille: kaupunkitutkimus, vanhenemisen tutkimus, ympäristöpolitiikka sekä yhteiskunnallinen vammaistutkimus. Näiden painopistealueiden lisäksi jo johdantokurssilla pääset tutustumaan suomalaiseen sosiaalipolitiikkaan aina terveys- ja työelämäpolitiikasta perhepolitiikkaan asti. Sivuaineopiskelijoille tarkoitetut perus- ja aineopinnot ovat avoimia kaikille Helsingin yliopiston opiskelijoille ja ilmoittautuminen kursseille tapahtuu tutun ja turvallisen WebOodin kautta.

Valinnanvapautta ja hieman vähemmän vapaita lauantaiaamuja

Yhteiskuntapolitiikan sivuaineopinnot järjestetään pitkälti samalla lailla kuin muutkin valtiotieteellisen tiedekunnan sivuaineopinnot, joissa opiskelu painottuu itsenäisesti suoritettaviin kirjatentteihin. Johdantokurssi järjestetään heti alkusyksystä ja se on tarkoitettu kaikille yhteiskuntapolitiikan opintoja aloitteleville pää- ja sivuaineopiskelijoille. Tämän lisäksi perusopintoihin kuuluu kaksi kaikille sivuaineopiskelijoille pakollista kurssia sekä kaksi vaihtoehtoista, tietystä ryhmästä valittavaa kurssia. Aineopintojen kohdalla puolestaan ennalta määrättyjä, kaikille pakollisia opintoja on 20 opintopisteen verran ja loput 15 opintopistettä opiskelija saa valita omien kiinnostuksen kohteiden mukaan kurssitarjottimelta, jossa on reilut kymmenenkunta eri vaihtoehtoa. Valinnanvapaus sekä perus- että aineopintojen kohdalla mahdollistaa kokonaisuuden, jossa voit painottaa juuri niitä osa-alueita, jotka sinua yhteiskuntapolitiikassa kiinnostavat.

Vaikka kirjatenttejä on paljon ja ainakin 70 % kursseista tulee suorittaa itsenäisesti niiden muodossa, on se kaikessa tylsyydessään myös jonkinlainen etu. Voit suunnitella opintosi pitkälti omiin aikatauluihin sopivaksi ja viettää hieman totutusta poikkeavia lauantai-aamuja muiden opiskelijoiden kanssa. Yhteiskuntapolitiikan tiedekuntatentit järjestetään nimittäin kerran kuukaudessa lauantaiaamuna Porthanian suuressa salissa. Vaikka ajatus tentistä keskellä viikonloppua voi tuntua painajaiselta, sisältää se myös aivan ainutlaatuisen startin viikonloppuun ja näin viikonlopputyötä tekevän näkökulmasta myös takuuvarman lauantaivapaan töistä ainakin kerran kuussa. Tämän lisäksi osan tenteistä voi tästä vuodesta lähtien suorittaa joko verkko- tai akvaariotentteinä, joista lisätietoja löytyy yhteiskuntapolitiikan opinto-oppaasta WebOodin kautta.

Jatkuvaa kyseenalaistamista ja antoisaa pohdintaa

Aloitin yhteiskuntapolitiikan sivuaineopinnot toisena opiskeluvuotenani ja valtiotieteellisen tiedekunnan joustavien käytäntöjen avulla sainkin suurimman osan kursseista suoritetuksi jo ensimmäisen vuoden aikana. Sivuainevalintani kumpusi pitkälti fuksivuoden aikana heränneestä kiinnostuksesta kasvatuksen ja koulutuksen yhteiskunnallista roolia ja kysymyksiä kohtaan. Koska tiedonjanoni on aidon kiinnostuksen alla usein sammumaton, kaipasin lisää näkökulmaa ja tarttumapintaa aloittelevan tieteilijäsieluni intohimon kohteisiin; eriarvoisuuteen, tasa-arvoon ja yhteiskuntamme keskeisimpiin ongelmiin ja mahdollisuuksiin.

Yhteiskuntapolitiikalta olen saanut kasvatustieteen opintoihini juuri sen lisän, mitä olin kaivannutkin! Yhteiskuntapolitiikan teoreettiset ja metodologiset lähtökohdat ovat hyvin samanlaisia muiden yhteiskuntatieteiden sekä kasvatustieteiden kanssa. Oppiaineen kriittinen, kyseenalaistava sekä pohdiskeleva tarkastelutapa pyrkii arkikäsitysten kyseenalaistamiseen, mutta toisaalta aivan arkipäiväisten ja meitä jokaista koskettavien ongelmien ratkaisemiseen.

Yhteiskuntapolitiikkaa voisi kuvailla jopa aika käytännönläheiseksi tieteenalaksi keskellä akateemista teoriaviidakkoa. Vaikka se sisältää pari puhtaasti yhteiskuntateorioihin perustuvaa tenttiä, ovat kurssien teemat pitkälti teemoja, jotka ovat yleissivistäviä ja koskettavat jokaista kansalaista. Sekä opetuksen että tenttien tehtävänä on ensisijaisesti herättää opiskelija ajattelemaan ja kyseenalaistamaan, ei opettelemaan ulkoa. Koenkin, että vaikka kirjatenttejä on ollut varmaan kymmenkunta ja luettavia sivuja monia tuhansia, ei opiskelu ole vaatinut järjetöntä pänttäämistä vaan ennemminkin aktiivista ympäröivän maailman seuraamista ja kykyä ymmärtää ja toisaalta kyseenalaistaa kaikkea sitä, mitä ympärillämme tapahtuu.

yhpo

Ne kurssit, joissa myös sivuaineopiskelijoilla on ollut mahdollisuus osallistua opetukseen, ovat olleet ainakin omien yhteiskuntapolitiikan opintojeni suola. Opetus on ollut harvinaisen hyvää ja aktivoivaa ja paras asia luennoilla on ehdottomasti ollut avoin, joskus kuumiakin tunteita sisältänyt keskusteluilmapiiri, jossa muiden opiskelijoiden näkökulmat yhteiskuntapoliittisiin kysymyksiin ovat avartaneet myös omaa, vahvasti kasvatustieteellistä ajattelutapaa.

Erityisesti aineopintojen vapaavalintaisiin kursseihin kuuluva, tänä syksynä järjestetty seminaarimuotoinen Yksinäisyys hyvinvointivaltiossa –kurssi herätti ajattelemaan yksinäisyyttä ja yksilöiden sosiaalista asemaa aivan uudella tapaa. En tiedä, olenko yliopistourani aikana kokenut millään muulla kurssilla yhtä vahvaa kiinnostusta ja intohimoa opiskeltavaa asiaa kohtaan ja hetken aikaa innostuksissani päässä pyöri jopa ajatus pääaineen vaihtamisesta. Vain sen takia, että aihe kosketti niin lujaa tärkeydellään ja kiinnostavuudellaan.

Koen, että yhteiskuntapolitiikka ja kasvatustiede muodostavat lyömättömän combon, joka antaa opiskelijalle vankan asiantuntijuuden ymmärtää yksilön sekä ryhmien erilaisia sosiaalisia lähtökohtia elämään. Yhteiskuntapolitiikka auttaa kasvatustieteilijää ymmärtämään tasa-arvon, eriarvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden kysymyksiä myös kasvatuksen ja koulutuksen ulkopuolelta kuten terveydestä, asuinalueesta ja sosiaalisesta taustasta käsin.

On ollut tärkeää ymmärtää, miten kasvatus ja koulutus ovat yhteydessä terveyteemme, tulotasoomme, asuinalueeseemme ja miten nämä seikat puolestaan vaikuttavat ihmisen mahdollisuuksiin esimerkiksi kouluttautua. Toisaalta yhteiskuntapolitiikka antaa eväitä jokapäiväiseen elämäämme selittämällä, miten sosiaaliturvamme toimii tai miten päivittäinen kulutuskäyttäytymisemme vaikuttaa yhteiskunnan toimintaan tänä päivänä ja tulevaisuudessa. Tärkeintä minulle yhteiskuntapolitiikan opinnoissa on ollut ymmärtää usein luonnollisia, mutta toisinaan monimutkaisiakin syy-seuraussuhteita, jotka vaikuttavat jokaisen yksilön asemaan ja mahdollisuuksiin sekä laajemmassa mittakaavassa yhteiskuntamme ja koko maailmaan rakenteisiin ja olosuhteisiin.

Suosittelen sivuainetta kaikille niille, jotka kokevat kriittisen ajattelun ja avoimen pohdinnan opiskelujen ja oman asiantuntijuuden avainasioiksi ja joiden mielestä yhteiskuntamme tasa-arvolle ja oikeudenmukaisuudelle on vielä paljon tehtävissä. Maailmanparantajat sekä yhteiskuntakriittiset ajattelijat, yhteiskuntapolitiikka on ehdottomasti teitä varten!


Pauliina Turunen
Kolmannen vuoden opiskelija, joka hahmottaa jokapäiväistä ympäristöään nykyään (turhankin) usein yhteiskuntapoliittiset linssit silmillä

Kuvat | 1. Pauliina Turunen 2. Aikuiskasvatuksen Kilta

Sivuaine-esittelyssä sosiaalipsykologia

sosiaalipsyka1MITÄ SIVUAINEEKSI? Mistä sosiaalinen identiteetti muodostuu? Miksi ihmiset tekevät ryhmässä erilaisia päätöksiä kuin yksin? Mistä ennakkoluulot syntyvät? Sosiaalipsykologia tutkii yksilön ja sosiaalisen maailman välistä suhdetta ja sitä, miten ne vaikuttavat toisiinsa. Sen keskeisiä tutkimuskohteita ovat ryhmäilmiöt, asenteet ja ennakkoluulot, arvot sekä sosiaalisen identiteetin ja todellisuuden rakentuminen.

Sosiaalinen maailma viittaa todellisuuteen, jossa ihminen on vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Sosiaalipsykologia korostaa ympäristön merkitystä ihmisen jokapäiväisessä elämässä. Ympäristömme ohjaa ajatteluamme, sillä se vaikuttaa siihen, mitä pidämme yhteiskunnassa tavallisena, arvostettuna tai sopivana. Nämä asiat puolestaan vaikuttavat käyttäytymiseemme ja tulkintoihimme muista ihmisistä. Olen kuullut sanottavan, että sosiaalipsykologia on ikään kuin sosiologian ja psykologian yhdistelmä. Mielestäni kuvaus on melko osuva.

Aloitin sivuaineopintoni toisen opiskeluvuotena ja valitsin sosiaalipsykologian yksinkertaisesta syystä: se kuulosti todella mielenkiintoiselta! Sitä se onkin. Opintojen sisältö tarkastelee monipuolisesti ihmisen sisäisen maailman, kuten emootioiden, subjektiivisten kokemusten ja kognition liitosta sosiaaliseen maailmaan, kuten yhteiskunnan arvoihin ja kulttuurisiin normeihin. Useimmat teoriat on helppo sitoa arkielämään, mikä tekee opiskelusta innostavaa. Pian huomaa analysoivansa omaa elämää sosiaalipsykologisten teorioiden kautta.

Selätä kirjatenttikammo

Sosiaalipsykologian oppiaine sijoittuu Helsingin yliopistossa valtiotieteelliseen tiedekuntaan, sosiaalitieteiden laitokselle ja sen opiskelu on avointa kaikille yliopiston perustutkinto-opiskelijoille. Sivuaineopintojen aloittaminen on siis helppoa. Ainoa negatiiviseksi kokemani puoli sosiaalipsykologian opiskelussa ei ole sisällöllinen, vaan käytännöllinen: lähes kaikki kurssit johdantokurssia lukuunottamatta suoritetaan kirjallisuustentteinä. Se tarkoittaa sitä, ettei lähiopetusta järjestetä tarpeeksi ainakaan sivuaineopiskelijan näkökulmasta. Luentokursseille saa toki ilmoittautua, mutta valinnassa pääaineopiskelijat ovat etusijalla. Jatkuva lukeminen myös silloin, kun ei huvittaisi, on sivuaineen turhauttavin tekijä.

Kirjallisuustenteissä on kuitenkin positiivisetkin puolensa. Lukea ja opiskella voi silloin, kun itselle sopii. Kun aiheen kokee mielenkiintoiseksi, ei lukeminen tunnu pakottavalta, vaan lähes rentouttavalta. Tämä vaatii tietysti aikaa ja aitoa kiinnostusta! Oppiaineen kirjallisuus on suurimmaksi osaksi englanninkielistä, mikä on kehittänyt tieteellistä lukutaitoani. Vieraskielisyyttä ei kannata pelätä. Lisäksi tentit eivät mene päällekkäin kasvatustieteen tenttien kanssa, sillä Valtsikan tiedekuntatentit järjestetään lauantaisin. Monelle lauantai-aamun tentti voi ehkä kuulostaa painajaismaiselta, mutta itse olen kokenut ne varsin mukavina.

Toki olen saanut myös lähiopetusta! Sosiaalipsykologian sivuaineopintoihin kuuluu myös 15 opintopistettä vapaasti valittavia opintoja. Yksi valinnoistani oli terveyden ja syömisen sosiaalipsykologian seminaari, jonka koin erityisen kiehtovana sekä aihepiiriltään, että suoritustavaltaan. Seminaari toi mielekästä vaihtelua lukupainotteiseen opiskeluun ja osoitti, kuinka moneen suuntaan sosiaalipsykologiaa voidaan soveltaa. Erilaista näkökulmaa tarjosi myös tieto- ja viestintäteknologian sosiaalipsykologian luentokurssi sekä Avoimen yliopiston kautta valittu positiivisen psykologian luentosarja, jota pystyi seuraamaan myös verkossa.

Olen opiskellut sivuainettani vanhojen tutkintovaatimusten mukaisesti, joten ”täydellistä” kokemusta nykyisestä sosiaalipsykologian tutkintorakenteesta minulla ei ole. Monen kurssin nimi on muuttunut ja samalla sisältöä on hienosäädetty, mutta kaiken kaikkiaan opintokokonaisuudet koostuvat samoista teemoista kuin aiemminkin.

sosiaalipsyka2

Arjen sosiaalipsykologiaa

Tieteenalan opiskelu on aiheuttanut sen, että sovellan sosiaalipsykologista teoriaa arkielämän tarkasteluun ja pohdin tavalliselta tuntuvia sosiaalisia tapahtumia analyyttisemmin. Pohtivalle luonteelle tämä lienee tyypillistä. Sosiaalipsykologia tukee ja täydentää kasvatustieteen opintoja paremmin kuin hyvin. Esimerkiksi näkökulmat ihmisen sosiaalisesta kehityksestä ja minuuden muodostumisesta ovat arvokasta täytettä pääaineopintoihimme. Kiinnostukseni kasvatustieteissä kohdistuu pitkälti yksilöllisiin ja oppimispsykologisiin sekä yhteiskunnallisiin painoalueisiin, joihin sosiaalipsykologia sopii mainiosti: jotkin teorioista esiintyvät myös kasvatustieteiden opinnoissa.

Parasta sosiaalipsykologian opinnoissa on ehdottomasti aiheiden kiinnostavuus ja teorioiden konkreettinen sovellettavuus sekä alan monipuolisuus. Oppiaineen sisällä voi opiskella toisistaan hyvinkin erilaisia asioita. Tuntuu hienolta, kun opittua soveltaa välillä jopa huomaamattaan. Oivalluksia syntyy monesti yllättäen, esimerkiksi silloin, kun huomaan oman argumentointini pohjautuvan sosiaalipsykologiaan kasvatustieteen kurssilla.

Kirjallisuussuoritusten takia sosiaalipsykologian pääaineopiskelijoihin tutustuminen opintojen kautta on ollut valitettavan vähäistä. Antoisin hetki sivuaineopinnoissani olikin se, kun pääsin samaan seminaariin pääaineopiskelijoiden kanssa. Seminaarityöskentely oli todella mukavaa ja sain tutustua muihin opiskelijoihin. Suosittelen sivuainetta niille, jotka ovat kiinnostuneita ihmisen psykologiasta ja sosiaalisista rakenteista sekä erityisesti näiden yhdistämisestä. Suosittelen myös, että pidät lukemisesta!


Elina Tervonen
Viidennen vuoden opiskelija, joka analysoi sosiaalista identiteettiään jatkuvasti

Kuvat | 1. Elina Tervonen | 2. Maiju-Leena Tommila

Sivuaine-esittelyssä mediakasvatus

MITÄ SIVUAINEEKSI? Mediakasvatuksen opinnoissa opiskellaan muun muassa seuraavia asioita: Mikä on tietoyhteiskunta? Millaisia valmiuksia tietoyhteiskunnassa tarvitaan? Miten tieto- ja viestintätekniikkaa voidaan hyödyntää opiskelussa ja opettamisessa? Millaista on vuorovaikutuksellinen oppiminen verkossa?

Mediakasvatus on opettajankoulutuslaitoksen toteuttama opintokokonaisuus. Se antaa valmiuksia median käyttöön opetuksessa sekä sen kriittiseen pohdintaan. Opiskelemaan sitä pääsee erillisessä haussa ja määräajassa hakeneista arvotaan kaksitoista, jotka saavat opinto-oikeuden.

Mediakasvatuksen sivuainetta haetaan opiskelemaan sähköisellä lomakkeella tai ilmoittaudutaan kasvatustieteiden opintotoimistossa ja opinnot starttaavat aina syksyisin. Aiemmissa opinnoissa menestymisellä ei ole merkitystä sen kannalta, kenet hyväksytään suorittamaan perusopintoja, vaan kaikkien määräaikaan hakulomakkeen palauttaneiden joukosta arvotaan kaksitoista onnekasta, jotka saavat oikeuden opiskella ainetta. Kursseille ei ole tunkua, sillä vain rajattu määrä opiskelijoita voi opiskella ainetta vuosittain. Kilpajuoksulta ilmoittautumisissa siis välttyy.

Perusopinto-oikeuden saa vain vuodeksi ja kutakin kurssia on tarjolla vain kerran vuoden sisällä. Toisin sanoen hyväksyessään paikkansa kurssilla, on myös sitouduttava sen aikatauluun, jotta saa kaiken suoritettua. Sitoutumista helpottaa se, että koko vuoden kurssit aikatauluineen ovat nähtävillä jo hyvissä ajoin ennen ensimmäisiä opintoja. Perinteisten luentokurssien sijaan voi myös valita verkkokursseja, joka helpottaa aikataulujen sopimista muihin opintoihin. Vaihtoehtoisia kursseja löytyy, joiden avulla jo perusopinnotkin voi mukauttaa omaa kiinnostustaan vastaavaksi. Kursseja on mahdollista suorittaa vaikka kaikki tarjolla olevat, jos niille riittää aikaa.

Opiskelu kannustaa luovuuteen

Kurssit suoritetaan pääosin erilaisissa projekteissa tai harjoitustöillä. Suoritusmuoto on essee- ja tenttikulttuuriin tottuneelle alkuun pelottavan omaehtoista ja vapaata. Varsinaisia tenttejä ei ole ollenkaan. Kun lopulta ymmärtää oman vastuun, mutta myös vapauden tehdä kurssisuoritukset muun muassa erilaisten mediatyökalujen avulla (video, valokuvaus, bloggaus jne.), alkaa myös ymmärtää käytännössä kriittistä medianlukutaitoa (tuottaminen ja lukeminen). Näin oma vastuullinen toimijuus kehittyy.

Heti opintojen orientaatiossa käy selväksi, että omalla luovuudella ja kokemuksella on merkitystä. Johdantokurssi suoritetaan opiskelijan oma mediamaailma ja käyttökokemus huomioiden. Kurssin läpäisemiseen vaadittavan tehtävän saa toteuttaa haluamallaan tavalla ja esimerkkeinä mainitaan video, blog, vlog, prezi tai vaikka facebook. Toki saa käyttää myös perinteistä esseemuotoakin, jos ei muuta rohkene käyttää. Itse päätin tehdä valokuvablogin, jossa analysoin kadunvarsimainonnan muovaamaa ihmisihannetta. Tarkkoja ohjeita tehtävään ei saa, joten on luotettava omaan kriittiseen arviointikykyyn ja ilokseni se kannattaa. Kauneus (1)

Viestinnän perusteissa tehdään muun muassa muuttumisleikki joksikin julkisuuden henkilöksi tai hahmoksi ja otetaan siitä selfie kännykällä. Muut arvaavat ketä opiskelija on yrittänyt imitoida. Lopuksi vielä analysoidaan, mitkä tekijät tekevät hahmosta tunnistettavan (yllättävän pienet). Etenkin taitokursseilla opetellaan luomaan ja käyttämään erilaisia medioita opetuksen tukena.

Perusopinnot kokoava Projektiopinnot on haastava. Tehtävänä on suunnitella ja toteuttaa jokin mediakasvatuksen piiriin kuuluva projekti esimerkiksi jollekin yritykselle tai järjestölle. Jälleen kerran oma luovuus ja tapa tehdä ovat vapaat. Toteutan projektiani lyhytelokuvan muodossa ja jännitän miten koko kevään kestävä kurssi menee.

Teoreettinen puoli mediakasvatuksessa on hyvin laajaa. Myös alan jatkuvan kehittymisen uusia teorioita tulee jatkuvalla syötöllä. Perusopinnoissa tutustutaan kuitenkin alan perusteoksiin, jonka saa jälleen kerran opiskelija itse valita ja hyväksyttää kurssin vetäjällä. Itse löysin aarteen kirjaston kätköistä, joka on kylläkin vuodelta 1997 ja alaan nähden siis aika vanha, mutta silti oikea kultakaivos kriittiselle pohdinnalle. Douglas Kellnerin Mediakulttuuri avaa ajatuksia pohtimaan median käyttöä ja tarkoitusta ihan toisenlaisesta näkökulmasta. Muita teoreettisia käsitteitä, jotka tulevat kursseilla tutuksi on muun muassa monimediaistuminen, mediakonsortio, vuorovaikutuksellinen oppiminen, verkko-oppiminen, medialukutaito ja pelillisyys.

Mediakasvatus auttaa siis näkemään medioiden täyttämää maailmaa toisella tavalla ja tulemaan siitä tietoiseksi, sekä hyödyntämään sitä opetuksen ja oppimisen tukena. Hyötyä tällaisesta osaamisesta on tämän päivän työelämässä hurjasti. Nykyään on suuri kysyntä osaajille, joilla on viestinnän tai media-alan osaamista sillä enenevissä määrin eri toiminnot ja verkostot sijoittuvat verkkoon. Myös erilaisten yhteiskunnallisten toimintojen, kuten koulutuksen, muuttuessa enemmän verkkopainotteisiksi, tulee mediakasvatuksen osaaja tarpeelliseksi.

Koska oppiaineeseen hyväksytään vain vähän opiskelijoita, opiskelu on aina pienryhmäopetusta, ellei ole verkkokurssilla. Tämä mahdollistaa tutustumisen muihin opiskelijoihin, joiden taustat ovat melko heterogeenisia. Löytyy ainakin matematiikan, kasvatustieteen, viestinnän ja biologian pääaineista tulevia. Toisaalta tämä kuvaa myös sitä, miten poikkitieteellinen ala mediakasvatus on. Kursseilla on paljon keskustelua ja tietoa rakennetaan yhdessä alkaen alan käsitteistöstä. Toisaalta tämä on haastavaa, mutta haasteet opettavat pohtimaan asioita syvällisemmin. Tietoa ei enää ota annettuna vaan oppii pohtimaan ja luomaan sitä myös itse.

Suosittelen sivuainetta niille, jotka ovat kiinnostuneita opetuksesta sekä teknologian ja erilaisten sovellusten hyödyntämisestä opetuksessa tai alan tutkimuksesta ja kehittämisestä.

Opintojen rakenne

Perusopinnoissa (25 op) painottuvat erityisesti alan teoriapohjan lisäksi omaehtoinen median tuottaminen sekä median avulla kasvattaminen ja kouluttaminen. Perusopintojen ehkä yksi tärkeimmistä päämääristä on luoda opiskelijalle pohjaa kriittiseen mediankäyttöön niin tuottajana kuin lukijana. Opintokokonaisuuteen sisältyy Mediakasvatuksen perusteet (5op). Tämän kurssin voi myös suorittaa verkossa TVT1-kurssina (Pedagogisia ja oppimisteoreettisia näkökulmia tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöön (5op)). Johdatus viestintään ja mediaan (4op) on kaikille niille pakollinen, joilla ei ole ennestään viestinnän opintoja. Verkko-opetus (3op) suoritetaan sen jälkeen kun teoriatietoa on hiukan jo kerääntynyt, sillä tarkoituksena on suunnitella verkkokurssi. Katsausta alan tutkimukseen voi hakea joko Audiovisuaalinen mediasivistys tai TVT2 (Tietoyhteiskunta, media ja verkkokulttuuri) kurssilta (4op). Jälkimmäinen toteutetaan kokonaan verkossa. Käytännön taitoa taas opetellaan Tieto-ja viestintäverkkojen käyttö, media-analyysi ja verkkovideokursseilla. Näistä tulee valita joku, mutta ne voi myös suorittaa halutessaan kaikki. Perusopintojen osaaminen osoitetaan Projektiopinnoissa (6op), jossa opiskelija hankkii itse paikan (koulu, yritys, järjestö tms.) johon suunnittelee ja toteuttaa mediakasvatukseen liittyvän projektin. Mahdollisuus on myös osallistua johonkin juuri meneillään olevaan projektiin, jonka puitteissa suunnittelee oman projektinsa.

Marita Mustajärvi
Neljännen vuoden opiskelija, joka näkee median valtarakenteet uudella tavalla

Kuvat | Marita Mustajärvi

Sivuaine-esittelyssä sukupuolentutkimus

  Sukupuolentutkimus1MITÄ SIVUAINEEKSI? Sukupuolentutkimus (genusforskning) on monitieteinen tieteenala, joka kuuluu osaksi humanistista tiedekuntaa. Sukupuolentutkimuksen metodologia ja filosofia perustuvat feministisen teorian perinteeseen ja aikaisemmin sukupuolentutkimus tunnettiinkin nimellä naistutkimus. Keskeiset teemat ovat sukupuoli ja seksuaalisuus, mutta varsinkin nykyään sukupuolentutkimus tarkastelee monia ilmiöitä, esimerkiksi toiseutta, kansalaisuutta ja valtaa. Sukupuolentutkimus on avoin sivuaine kaikille Helsingin yliopistossa opiskeleville. Opintoja voi suorittaa vapaasti haluamansa määrän. Vaikka sukupuolentutkimusta ei voi opiskella kandidaattivaiheessa pääaineena, on kuitenkin mahdollista hakeutua pääaineopiskelijaksi maisterivaiheeseen. Tietoa opetuksesta löytyy WebOodin opinto-oppaasta kohdasta Humanistinen tiedekunta – Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos – Sukupuolentutkimus.

Sukupuolentutkimuksessa sukupuoli on nimensä mukaisesti pääteema. Sukupuolta käsitellään sekä sosiaalisena, biologisena että kulttuurisena ilmiönä sekä sukupuolen moninaisuuden ja tasa-arvon näkökulmista. Seksuaalisuus on toinen merkittävä teema, sillä se usein, vaikkakaan ei aina, kietoutuu sukupuoleen erilaisin tavoin. Muita teemakokonaisuuksia ja tutkimusaloja ovat esimerkiksi tasa-arvotutkimus, naistutkimus, miestutkimus, homo-, lesbo-, ja queertutkimus sekä vammaistutkimus. Myös kansalaisuus, etnisyys ja media ovat keskeisiä teemoja. Valta läpäisee lähes kaikki teema-alueet, joten sitä käsitellään laajalti. Sukupuolentutkimus sekä feministiset teoretisoinnit keskittyvät myös usein marginaalissa olevien ryhmien tai ilmiöiden tutkimiseen, alistavien (ja muidenkin) valtarakenteiden paljastamiseen ja purkamiseen.

sukupuolentutkimus2

Sukupuolentutkimus on ajattelua kehittävä ja näkökulmaa avartava sivuaine. Opetus on pääasiassa luento-opetusta, joiden suoritustavoissa on sekä lukemis- ja kirjoitustöitä että tenttejä. Suuri osa kursseista on kuitenkin mahdollista suorittaa kirjatentillä. Perusopinnoissa (25op.) käsitellään sukupuolentutkimuksen peruskäsitteistö sekä keskeiset feministiset teoriat. Aineopinnoissa (35op.) syvennytään erilaisiin teemoihin ja päästään tarkastelemaan paljon vaativaakin kirjallisuutta. Erityisesti aine- ja syventävissä opinnoissa luetaan paljon artikkeleita, joista keskustellaan yhdessä ja/tai kirjoitetaan erilaisia kirjoitelmia. Aineopintoihin kuuluu osana myös 10 opintopisteen laajuinen tutkimusmenetelmä- ja kirjoitusseminaari, jossa perehdytään feministiseen metodologiaan. Tässä seminaarissa kirjoitetuista töistä julkaistaan artikkelikokoelma. Maisteriohjelmaan tulee hakea erikseen, mutta on mahdollista toteuttaa kahden oppiaineen yhteinen pro gradu-tutkielma. Tästä tulee erikseen neuvotella kummankin oppiaineen ohjaajien kanssa.

Yleisen ja aikuiskasvatustieteen suhteen tarttumapintaa on paljonkin. Koulutuksessa ja kasvatuksessa ei ole yhtään aihetta, joita ei voisi sukupuolentutkimuksellisten linssien läpi tarkastella. Erityisen antoisaa on myös se, että sukupuolentutkimus kehittää näkemään näkymättömiä valtarakenteita ja kyseenalaistamaan itsestäänselvyyksiä. Sukupuolentutkimuksen parissa myös kielitaito kehittyy, sillä useat luettavat tekstit ovat melko vaativaa englantia. Englanninkielistä materiaalia ei kuitenkaan kannata etukäteen pelätä, sillä kieli kehittyy nopeasti.

sukupuolentutkimus3


Sukupuolentutkimuksen opintojen parissa ei koskaan ole tylsää! Mielenkiintoisista aiheista ja keskusteluista jokainen varmasti löytää myös omaan elämään liittyviä teemoja. Vaikka opinnot ovat haastavia, ne myös antavat paljon. Opettajat ovat asiantuntevia, ja opiskelijat monitieteisiä. Keskustelua syntyy luonnostaan. Täytyy kuitenkin olla valmis ottamaan riski, että mikään ei enää koskaan tule näyttämään samalta maailmassa, kun sukupuolentutkimuksen linssit on iäksi puettu päälle.

Suosittelen sukupuolentutkimuksen opintoja erityisesti niille, jotka ovat kiinnostuneita oikeudenmukaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta, kaipaavat mielenkiintoisia haasteita, ja ovat valmiita kehittämään itseään ja ajatteluaan. Näissä opinnoissa tärkein työkalu on avoin asenne. Opintoihin lähteäkseen ei tarvitse olla aikaisempaa tietoa sukupuolen teoretisoinnista.

Omat opintoni sukupuolentutkimuksen parissa olivat suuria ymmärryksiä ja syvällisiä pohdiskeluja täynnä, ja ajatukset rullaa edelleen!

Saida Suonio
Kaikista sukupuolista ja sukupuolettomista tykkäävä feministi.

Kuvat | 1. ja 2. Saida Suonio | 3. Mikko Eloholma

Sivuaine-esittelyssä Sosiologia

heini
MITÄ SIVUAINEEKSI?
Sosiologia on valtiotieteellisen tiedekunnan tarjoama kokonaisuus, joka on kattava väestötieteen, antropologian ja sosiologian peruspaketti. Sivuaineopiskelijoille tarkoitetut sosiologian perus- ja aineopinnot voi suorittaa ilman rajoituksia, ja osallistua voi myös kaikille muille avoimille kursseille. Jos syventävät opinnot sivuainepaketin lisäksi kiinnostavat, tarvitaan niihin erillinen opinto-oikeus, jota haetaan valtiotieteelliseltä tiedekunnalta.

Sosiologia on useisiin koulutusohjelmiin soveltuva laaja-alainen yhteiskuntatiede ja yleissivistäväksikin luokiteltava sivuaine, joka syventää ymmärrystämme ympäröivästä yhteiskunnasta ja maailmasta. Sosiologi keskittyy yhteiskunnan ilmiöiden ja sen rakenteen ja sosiaalisen toiminnan tarkasteluun – siis kyseenalaistaa, kritisoi ja epäilee.
Kasvatustieteiden näkökulmasta sosiologia on juuri sitä, mitä sivuaineen pitääkin olla – se tukee pääainetta ja laajentaa jo perusopinnoissa käsiteltyjä teemoja. Media, koulutus, väestön ikääntyminen, maailmanpolitiikka, EU, terveys, teknologia ja kaupunkisuunnittelu ovat vain muutamia kymmenistä käsiteltävistä teemoista. Hyvin ajoitettuna sivuaineopinnot ovat yleis- ja aikuiskasvatuksen pääaineelle korvaamaton lisä.

Sosiologia_2

Valtiotieteellinen tiedekunta järjestää sosiologian johdantokurssin massaluentoina kaikille halukkaille kahdesti vuodessa, syys- ja tammikuussa, eikä sen käyminen luonnollisesti edellytä sitoutumaan mihinkään. Kannattaa siis ainakin kokeilla! Myös opintoihin kuuluville väestötieteen ja antropologian johdantokursseille on helppo osallistua, eivätkä ne ole (kasvatustieteiden opintoihin verrattuina) kovin suuritöisiä. Työskentely valtsikassa on jokseenkin erilaista kuin käyttiksellä, sillä ryhmätyöskentelyä ei juurikaan tunneta. Perusidea opiskelussa toki on sama – opiskelija (ideaalisesti) osallistuu luennoille, lukee kirjallisuutta ja suorittaa muutamia välitehtäviä, kurssin lopuksi järjestetään tentti. Useimmilla luennoilla ei ole läsnäolopakkoa.

Kaikki luentokurssit eivät valitettavasti ole sosiologian sivuaineopiskelijoille avoimia. Tällöin kurssit tentitään kuukausittain järjestettävissä tiedekuntatenteissä (yleensä kuun viimeinen lauantai), joihin ilmoittaudutaan WebOodin kautta vähintään kymmenen päivää ennen tenttiä. Suuri osa johdantokurssien jälkeisistä perusopinnoista suoritetaan tenttimällä. Vapaavalintaiset aineopintokurssit ovat usein luentokursseja, ja niitä on tarjolla runsaasti jokaiseen makuun perhe- ja läheissuhdesosiologiasta globaaleihin muuttovirtoihin. Aineopinnoissa opiskelu saattaa poiketa perusopintokursseista totutusta kaavasta. Teorialähtöisyys ja traditionaaliset opetusmuodot ovat voimissaan, mikä yhdistettynä valtsikan nostalgiaa henkiviin tiloihin osaltaan lisää opiskelun hohtoa, osaltaan taas turhauttaa. Tilat toki ovat upeat. Suositeltavia nähtävyyskohteita ovat esimerkiksi Snelmannia eli Unioninkatu 37 sekä tiedekunnan rakennusten ylimpien kerroksien näkymät.

Valtiotieteellisen tiedekunnan käytännöt eroavat hieman käyttäytymistieteellisen vastaavista, minkä vuoksi kannattaa kiinnittää huomiota opintojen aikataulutukseen. Kannattaa tutustua ensin Flammassa opintosisältöihin, minkä jälkeen WebOodi on asiantuntevin ohjaaja opintojen suunnittelussa. Joitain perusopintoja voi suorittaa myös avoimessa yliopiston ilmaisissa kesätenteissä. Sosiologian toimiston henkilökunta on todella ystävällistä ja avuliasta. Heidän puoleensa on helppo kääntyä, kun vaikkapa yksittäisen kurssin suorittaminen (tai mikä vaan muu asia) vaivaa.

Sosiologia_1

Vaikka teoria lähes aina hallitseekin opetusta, uusiakin menetelmiä on ryhdytty kokeilemaan. Esimerkiksi aineopintokurssilla terveys, eriarvoisuus ja yhteiskunnallinen muutos opiskelijaryhmä toimii avoimena laboratoriona ja koekaniinina ensimmäisessä valtsikassa järjestettävässä ongelmalähtöisen oppimisen menetelmiä noudattelevassa projektissa. Väriä opetukseen tuovat myös valtsikan professorit, tutkijat ja opettajat, jotka ovat kirjava joukko asiantuntijoita ja inspiroivia hahmoja. Sosiaali- ja kulttuuriantropologian johdantokurssin opettajalla on vuosien kokemus kenttätyöstä, kun taas johdantokurssin karismaattinen professori, perinteisiä menetelmiä käyttäen, sai koko tieteenalan tuntumaan upouudelta ja jännittävältä. Opetus on siis opettajalähtöisistä metodeista huolimatta harvoin tylsää, ja keskustelun avauduttua voi se johtaa mitä mielenkiintoisimmille poluille. Kysymykset ovat aina tervetulleita, ja opettajat innoissaan kertovat tutkimuskohteistaan sekä ohjaavat lisäkirjallisuuden pariin. (Allekirjoittanut löysi näin kandiaiheensa: lapsen/nuoren oma sosiaalinen asema perusopetuksessa!)

Sosiologian sivuaineopiskelijat ovat lähtöisin hyvin erilaisista pääaineista. Jo hieman vakiintunut kasvatustieteellinen ajattelutapa onkin usein saanut tehdä tilaa uusille näkökulmille. Kun kasvatustieteissä aihe valitaan nimenomaan kasvatuksellisen tai koulutuksellisen linssin läpi, on sosiologi kiinnostunut kaikesta ihmisen toimintaan ja ympäröivään yhteiskuntaan liittyvästä tematiikasta, kuten kulttuurista ja kulutuksesta sekä elämäntyylien sosiaalisesta eriytymisestä. Oman näkökulman kyseenalaistaminen ja monien lähtökohtien yhdistäminen on oppimista parhaimmillaan. Tämä juuri on valtsikan hienouksia.

Sosiologia_5

Toisaalta opiskelijajoukon sirpaleisuus aiheuttaa myös haasteita. Yhteistä tekemistä ei liioin järjestetä, eikä ”yksi luennoi, muut kuuntelevat” -muotoinen opetus erityisesti kannusta ottamaan kontaktia muihin opiskelijoihin. Tosin saman pääaineen opiskelijat taipuvat ryhmäytymään keskenään, mikä voi johtaa uusiin tuttavuuksiin omalta alalta. Eihän kyse lopulta ole muusta kuin oman suunsa avaamisesta ja tutustumisesta. Kiinnostavista ihmisistä ei valtsikalla ole pulaa.

Käyttiksellä painotettu ryhmäytyminen ja verkostojen luominen ei tunnu olevan voimissaan keskustakampuksella, mutta työelämään tähtäävien avujen kerääminen on ehdottomasti sosiologiankin sivuaineopiskelijoille mahdollista. Vaikka opetus onkin teoriapainotteista ja konkretia lukuisia esimerkkejä lukuun ottamatta lähes kokonaan puuttuukin, ovat sosiologien oppimat asiat lopulta vain erimuotoisia kuin suoraan työelämään sovellettavat käytännöt. Laaja yhteiskunnan, politiikan tai väestöllisten ilmiöiden tunteminen ei koskaan voi olla haitaksi!

Suosittelen sivuainetta niille, joita yhteiskuntamme moniselitteisyys ja lukuisat ilmiöt terveydestä teknologiaan ja politiikkaan erityisesti kiinnostavat (ja joita yhteiskuntatieteiden teoriapainotteisuus ei hirvitä!).

Heini Vainikka
Kandia työstävä kasvatustieteilijä, joka on sosiologian luennoilla oppinut kyseenalaistamaan lähes kaiken

Kuvat | Heini Vainikka (1. ja 3.) | Mikko Eloholma (2.)

Sivuaine-esittelyssä työpsykologia ja johtaminen

MITÄ SIVUAINEEKSI? Aalto-yliopiston tuotantotalouden laitoksella on mahdollista opiskella työpsykologian ja johtamisen pitkä ja lyhyt sivuaine. Pitkä sivuaine koostuu tuotantotalouden perusopinnoista (25 opintopistettä) sekä syventävistä työpsykologian ja johtamisen aineopinnoista (35 opintopistettä).

Opiskelemaan pääsee hakemalla joustavaa opinto-oikeutta (JOO). Hakemusta varten on oltava kasvatustieteiden perusopinnot suoritettuna. JOO-hakemukset käsitellään keväisin ja syksyisin, ja haku tapahtuu JOOPAS-palvelun kautta tästä linkistä.

Opiskelussa korostuvat yritysnäkökulma sekä ihmisläheinen johtaminen. Opiskeluympäristö tarjoaa hyvät tilat, monipuolisen kurssivalikoiman sekä hyvät opiskelijahintaiset ruoat.

10014908_709710352407601_2115230103_n
A?!

Aallon yksi vahvimmista puolista on sen käytännönläheinen ote työmaailmaan. Monet kasvatustieteilijät vierastavat ajoittain opintojemme konkretian puutetta ja mikä olisikaan parempi tapa tuoda tasapainoa opintoihin kuin käytännön näkökulma. Sivuaineeseen on tullut syyslukukaudesta 2013 lähtien muutoksia: suoritettaessa pitkää sivuainetta tulee sivuaineopiskelijan käydä tuotantotalouden peruskurssit. Näitä peruskursseja tulee käydä noin 25:n opintopisteen verran, jonka jälkeen loput 35 opintopistettä voi käydä vapaavalintaisesti työpsykologian ja johtamisen aineopinnoista.

Opiskelemaan pääsee suorittamalla ensin oman pääaineemme perusopinnot, jonka jälkeen on mahdollista hakea joustavaa opinto-oikeutta. Jos perusopinnot eivät ole suoritettiuna, päätös todennäköisesti hylätään. Vaikka JOO-hakemuksessa kysytään perusteluita kyseisen aineen opiskeluun, ei suureen myyntipuheeseen ole tarvetta: riittää, kun mainitset haluavasi liittää tutkintoosi joko lyhyen tai pitkän sivuaineen työpsykologiasta ja johtamisesta, eikä sitä tarjota Helsingin yliopistossa. JOO-hakemukseen tulee täyttää kaikki kurssit, joita haluat opiskella, joten Aallon opinto-opasta kannattaa selata hakemusta tehdessä tai olla yhteydessä vanhempaan opiskelijaan, joka opiskelee jo työpsykologiaa ja johtamista. Ensimmäisellä hakukerralla voi opinto-oikeutta saada vain 28:n opintopisteen verran, joten laajaa sivuainetta varten tulee JOO-haku tehdä muutamaan kertaan (yleensä jatkohakemukset hyväksytään aina automaattisesti, jos ensimmäinen hakemus on hyväksytty). Yhteyshenkilönä Aalto-yliopistolta toimii Sari Salmisuo, joka vastailee kaikenlaisiin kysymyksiin, muun muassa liittyen Aalto-yliopiston kurssitarjontaan.

Opiskelu Aallossa on antoisaa, vaikka eroaakin varsinkin tuotantotalouden peruskursseilla paljon kasvatustieteellisestä tyylistä. Tuotantotalouden peruskurssilla tehtävänämme oli perustaa kuvitteellinen ravintola ja käydä tarkkaan läpi, millainen liiketoimintasuunnitelma veisi juuri ryhmätyössämme syntyvän ravintolan voittoon. Ihminen ryhmässä -peruskurssilla käsiteltiin ryhmän toimintaa organisaatiossa ja yksilöiden käyttäytymistä näissä ryhmissä. Jälkimmäisen kurssin aiheet käsittelevät juuri enemmän työpsykologian maailmaa, joka on varmasti jokaiselle työmaailmaan vähänkin tutustuneelle kiehtova aihe. Kaikki vastaantulevat aiheet ovat olleet vähintään kiehtovia, mutta opiskelutottumusten vuoksi jotkut konkreettiset laskemiseen liittyvät tehtävät ovat saattaneet aiheuttaa astetta tiukempaa pähkäilyä. Vertaistuella niistäkin on tosin selvitty!

Opetus koostuu usein massaluennoista, ryhmätöistä sekä erilaisista harjoituksista, joita voi pähkäillä yksin tai ryhmässä. Tuotantotalouden peruskursseilla osallistujia on useita satoja, joten opetus ei ole kovin henkilökohtaista, mutta työpsykologian opintoihin päästessä ryhmäkoot pienenevät rajusti ja opetus on lähiopetusta, keskustelua ja oikeaa kontaktia luennoitsijan ja muiden opiskelijoiden kanssa. Yksi Aallon isoista plussista on kurssiassistentit eli usein vanhemmat opiskelijat, joilta voi sähköpostitse tai kasvotusten kysyä tukea ja apuja, mikäli kurssilla jokin asia aiheuttaa epävarmuutta tai ahdistusta. Assistentit tai “assarit” myös jakavat opettajien taakkaa tehokkaasti, minkä vuoksi kurssien sisällöistä saadaan melko laajojakin.

1911816_709710392407597_1227373393_n
Paikallinen Minerva-tori

Tuotantotaloudessa opittavat taidot yhdistyvät hyvin kasvatustieteilijän tutkimukselliseen otteeseen. Erityisesti hyödyt tulevat esiin yritysmaailman tarkemmassa ymmärtämisestä: millaisiin asioihin yrityksen toiminta tähtää ja kuinka tavoitteisiin päästään? Työpsykologian ja johtamisen kursseilla pureudutaan tarkemmin organisaation johtamiseen ja kehittämiseen, uusiin organisaation ja työn muotoihin (verkostot, globaalit työyhteisöt, teknologian kehittymisen merkitys työnteolle), työhyvinvointiin sekä ryhmien ja ihmisten motivointiin ja näiden resurssien ideaaliin hyödyntämiseen. Kaikessa on mukana käytännön näkökulma: esimerkiksi kehittämisen teoriat eivät jää elämään omaa elämäänsä jonnekin esseen sivuille, vaan niitä avataan oikeiden konsulttien ja kehittäjien case-esimerkeillä.

Oppiaine on ainakin nimensä puolesta lähellä valtiotieteellisen tiedekunnan johtamista, minkä vuoksi moni voi ihmetellä sivuainevaihtoehtojen eroja. Kuten aiemmin todettiin, sisältää Aalto-yliopiston sivuainekokonaisuus nykyään paljon myös tuotantotaloutta, jota valtiotieteellisessä tiedekunnassa ei käsitellä. Myöskään työpsykologia ei oikeastaan kuulu valtsikan johtamisen piiriin. Aallossa painotetaan enemmän käytännön tilanteita ja yritysjohtamista, kun taas valtsikan johtaminen on yliopistolle leimallisesti teorialähtöisempää ja painottuu yksityisen sektorin ohella myös julkiselle puolelle. Valtiotieteelliseen tiedekuntaan ei luonnollisesti tarvitse JOO-oikeutta, joten epäröijä voi helposti käydä katsastamassa johdantokurssin tarjonnan itse.

Aloittaessamme opiskelut Aallon puolella olivat asiat aika sekaisin kasvatustieteilijöiden näkökulmasta. Kurssivalintoihin ja opintorakenteeseen liittyi epävarmuutta, eivätkä asianomaiset yhteyshenkilötkään pysyneet tilanteissa ajan tasalla. Kiersi jopa huhu, että tämä sivuainemahdollisuus lakkautettaisiin. Myöhemmin on kuitenkin selvinnyt näiden huhujen paikkansapitämättömyys: sivuaine on yksi Aallon suositumpia, eikä sitä haluta lakkauttaa.

Rakennemuutoksen tuomiin epävarmuuksiin turhautuneena päätti toinen allekirjoittaneista perustaa kasvatustieteilijöille oman tukiryhmän Facebookiin. Ryhmän nimeksi tuli ”A(pua)! – Kasvisten aaltoileva tukiryhmä”. Kaikki kasvatustiedettä opiskelevat ovat enemmän kuin tervetulleita ryhmään. Ryhmä perustuu vapaaehtoiseen toimintaan, kuten opiskelijoiden tapaamisiin, lukupiireihin ja yksinkertaisesti stressaavien asioiden ja kysymysten läpikäymiseen. Suunnitteilla on ollut myös Aalto-yliopiston opiskelijaympäristöihin tutustuminen, jotta Otaniemi kaikessa laajuudessaan tulisi tutuksi ja turvalliseksi ympäristöksi opiskella. Allekirjoittanut ja muut opiskelijatoverimme toivoisivat lisää jäseniä ryhmään, jotta toimintaa voitaisiin järjestää tulevaisuudessakin ja kasvatustieteilijöiden kynnys opiskella Otaniemessä ei olisi liian korkea.

Jouni Vainio
Toisen vuoden opiskelija, joka perusti tuotantotalouden kurssilla terveysruokaa tarjoavan Pinkki kota –ravintolan.

Anni Klutas
Toisen vuoden opiskelija, joka on kokenut terapeuttiseksi sen, kun tutkimuskysymyksiin on vain ja ainoastaan yksi oikea vastaus.

Sivuainepaniikki? Ei hätää, me autamme!

sivuaineet

MITÄ SIVUAINEEKSI? Meille kasvatustieteilijöille ajatukset tulevasta työurasta tunnetusti aiheuttavat epävarmuutta ja ahdistusta. Ei hätää, tässä hyvä vinkki: sivuainevalinnoilla voit profiloitua, suuntautua ja erottautua  kasvatustieteilijänä! Helpottiko?

Sivuaineet todella ovat hyvä tapa profiloitua kasvatustieteilijänä, mutta mitkä sivuaineet? Miten minä löydän juuri ne mielenkiintoiset ja tulevan työelämän kannalta relevantit sivuaineet? Miten rakennan tutkinnostani mielekkään ja positiivisella tavalla erottuvan?

Älä hätäile. Elo ja Kilta auttavat.

Kilta järjesti 25.2. sivuaineillan, jossa tuttuun tapaan akateemisesti vanhemmat opiskelijat kertoivat  sivuaineistaan omien kokemustensa kautta. Illassa esiteltiin mm. työpsykologiaa ja johtamista, valtsikan  sosiaalitieteitä, tilastotiedettä, johtamisen sivuainekokonaisuutta, yhteiskuntapolitiikkaa,  erityispedagogiikkaa, käytännöllistä filosofiaa ja psykologiaa.

Lyhyiden esittelyiden jälkeen kuuntelemaan tulleilla oli mahdollisuus kysyä meiltä sivuaineiden lukijoilta  tarkempia kysymyksiä. Olin itse puhumassa sosiaalipsykologiasta, jota luen pitkänä sivuaineena.  Kiinnoistuin sosiaalipsykologiasta jo ennen kuin hain lukemaan kasvatustieteitä. Sosiaalipsykologia innosti minua myös kasvatuksen näkökulmasta,  onhan oppiminen sosiaalinen ilmiö. Luin perusopinnot myös sosiologiasta, mutta kovan harkinnan jälkeen päädyin kurssisisältöjen perusteella jatkamaan juuri sosiaalipsykologiaa.

Omaksi pettymyksekseni ketään sivuaineillassa ei tällä kertaa kiinnostanut sosiaalipsykologia. Minun oli tyydyttävä mielenkiintoisiin keskusteluihin sosiologiasta sivuaineena samalla, kun työpsyka ja johtaminen keräsi moninkertaisesti innokkaita kyselijöitä.

Trendejä on aina ja kestosuosikit pysyvät. Työpsykologia ja johtaminen tuntuu olevan yksi näistä kestosuosikeista. Kasvatustieteilijöiden sivuaineiden kirjo on kuitenkin erittäin laaja, eikä yhdessä illassa  voida käsitellä kuin vain ne suosituimmat ja kysytyimmät. Itselle illasta jäi kuitenkin jälleen se tunne, että tekisi mieli ottaa pari sivuainetta lisää. Niin ja pitäisikö lukea sosiologiastakin vähän aineopintoja?

Paine sivuaineen löytämiselle on kova. Pitkä sivuaine tarkoittaa 60 opintopistettä eli kokonaisen vuoden  opiskeluita. Pääaine- ja muiden opintojen takia sitä harvemmin pystyy lukemaan yhden vuoden aikana. Johdantokurssit pyörivät yleensä vain syksyn alussa, joten uuden sivuaineen aloittaminen kesken vuoden voi olla kinkkistä.

Kandidaatin tutkintoon (180 op) luetaan 60 opintopisteen pitkä sivuaine. Lisäksi sivuaineopintoja voi liittää vapaasti valittaviin opintoihin.
Kandidaatin tutkintoon (180 op) luetaan 60 opintopisteen pitkä sivuaine. Lisäksi sivuaineopintoja voi liittää vapaasti valittaviin opintoihin.

Kandin paperit kolmessa vuodessa vaatii siis sivuaineen aloittamista mielellään jo toisen vuoden syksyllä. Alkaako verenpaine taas nousta?

Annan vielä muutaman oikeasti hyödyllisen vinkin: älä panikoi ja stressaa liikaa. Tule sivuaineiltoihin, kysele vanhemmilta opiskelijoilta, keskustele, ota selvää ja käy koulutuksen omilla sivuilla. Kannattaa myös käydä kokeilemassa itse. Ilmoittaudu johdantokurssille ja käy ainakin parilla luennolla katsomassa, mistä on kyse. Myös omalaatuisempia sivuainevalintoja voi tehdä. Vaikka kukaan kavereistasi ei lukisi kehitysmaatutkimusta tai oikeussosiologiaa, ei se tarkoita, ettei niistä saisi hyvän lisän tutkintoon. Ainakin erotut joukosta.

Ehkäpä tärkein vinkki on kuitenkin se, että kannattaa lukea sellaisia sivuaineita, jotka oikeasti kiinnostavat. Jos et ole varma, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja mistä sivuaineista hyödyt, vastaus on kaikista. Valitsemalla juuri ne omasta mielestä mielenkiintoisimmat aineet, päädyt todennköisesti kiinnostavien asioiden pariin myös työelämässä. Tätä ovat toistaneet niin monet työuransa jo aloittaneet kasvatustieteiljät, jotka eivät ole itsekään vielä opiskeluidensa aikana tienneet, mitä tulevat tekemään ja mitä sivuaineita olisi järkevä valita.

Maisterin tutkintoon (180 op) voi myös liittää sivuaineopintoja vapaisiin opintoihin, mutta sivuainekokonaisuuden liittäminen ei ole pakollista.
Maisterin tutkintoon (180 op) voi myös liittää sivuaineopintoja vapaisiin opintoihin, mutta sivuainekokonaisuuden liittäminen ei ole pakollista.

Vielä viimeinen vinkki. Lue Elon Mitä sivuaineeksi? -teemaa, jonka johdantona tämä artikkeli toimii. Helpottaaksemme tiedon saamista ja kokemusten jakamista julkaisemme säännöllisesti kirjoituksia erilaisista mahdollisuuksista kyseisten sivuaineiden valinneiden näkökulmasta. Lue ensimmäinen esittely tuotantotaloudesta sekä työpsykologiasta ja johtamisesta tästä ja pysy kuulolla tulevista teksteistä sivupaneelin Mitä sivuaineeksi? -otsikon avulla. Ja jos juuri jokin tietty sivuaine-esittely kiinnostaa, niin kerro siitä toimituksellemme yläpalkin Ota yhteyttä -välilehden kautta!

Jussi Järvinen
Neljännen vuoden yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelija

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑