Apua VAKAVAan asiaan

YKSITTÄISET/YHDENVERTAISUUS Syksyllä 2017 muutama Helsingin yliopiston yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelija löysi itsensä keskustelemasta yliopistojen pääsykokeista, maksullisista valmennuskursseista ja koulujen sisäänpääsyjärjestelmien eriarvoistumisesta. Näin alkoi Aikuiskasvatuksen Killan valtakunnallisen kasvatustieteiden valintakokeen ilmainen valmennusprojekti.

7
AKKvalmennuksen vastaava Pinja Ryky jutun kirjoittajan Sophie Nyyssösen haastateltavana

VAKAVA-koe on valtakunnallinen kasvatusalan valintayhteistyöverkoston laatima ja toteuttama pääsykoe, jonka avulla voi hakea Suomessa seitsemään yliopistoon ja yli 30 eri kasvatusalan hakukohteeseen opiskelemaan. VAKAVA luotiin selkeyttämään koko kasvatustieteiden alaa koskevaa valintamenettelyä, sekä loiventamaan pääsyä yliopistolle suoraan lukiosta.

Kokeen juuret juontavat aikaan, jolloin esimerkiksi luokanopettajaksi opiskelemaan pääsemiseksi tarkasteltiin ylioppilastutkintoa sekä työkokemusta. Opetusministeriön ”välivuosipelko” johti keskusteluun, tarpeesta helpottaa yliopistolle pääsyä suoraan lukiosta, kun koulunpenkiltä saapuvilla ei ollutkaan työkokemuksesta saatavia pisteitä. Yllättävää kyllä, nuoria suosivien lähtökohtienkin jälkeen, koe toi myös tasa-arvoisempia puolia hakemiseen.

Kokeen pilottiotos tehtiin vuonna 2006 ja sitä pyritään kehittämään joka vuosi. Nykyisin yksi kokeen laatimisen tavoitteista on hakijaystävällisyys. Se tulee mielestäni melko hyvin esiin esimerkiksi koeaineiston julkaisukäytänteissä. Artikkelikokoelma- rakenteinen aineisto julkaistaan noin kuukautta ennen koetta, kevään ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Täten kaikille annetaan teoriassa saman verran aikaa tutustua joka vuosi vaihtuvaan aineistoon ja tehdä koe muiden hakijoiden kanssa samana päivänä yhdessä yhteistyöyliopistoista.

Pääsykokeiden ympärillä on silti useita eriarvoistavia tekijöitä, erityisen mielenkiintoisena sellaisena maksullinen valmennussektori. Korkeakoulutukseen hakiessa on tarjolla lähes joka alalle erinäisiä valmennuskursseja, apuohjelmia, henkilökohtaista sparrausta, ryhmätukea ja monella niistä on muhkea hintalappu.

Oma valmennustiimi

Syksyllä 2017 Aikuiskasvatuksen Kilta Ry:n opiskelijoille tarkoitetussa iltamassa oli pohdittu järjestön kehittämismahdollisuuksia. Helsingin yliopiston yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijat Pinja Ryky, Pinja Fernström ja Nana Pylkkänen löysivät itsensä pohtimasta yliopistojen pääsykokeita ja maksullisia valmennuskursseja. Keskustelussa tuotiin esiin, että myös jotkin järjestöt tarjoavat tämän kaltaista valmennusta. Yhteisymmärryksessä tultiin siihen tulokseen, että miksi emme mekin ja miksi kukaan ei ole ennen tajunnut tehdä tätä meidän tuleville opiskelijoillemme. Edellä mainittuihin tahoihin haluttiin kuitenkin tehdä selvä ero, ja järjestää toiminta alusta alkaen ilmaiseksi.

Valmennustiimiin lähti syksyn aikana mukaan parikymmentä yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijaa eri vuosikursseilta. Killan varapuheenjohtajana oli upeaa huomata miten intohimoisesti ja aidosti opiskelijamme halusivat tulla auttamaan tulevia polvia. Idean liikkeelle lähdöstä meni vain muutamia viikkoja kun tiimi alkoi olla kasassa. Aikuiskasvatuksen Killan syyskokouksessa projekti otettiin vahvaksi osaksi tulevan vuoden suunnitelmia ja lopulta se sai paikkansa omana sektorinaan.

Vastaavan terveiset

Vapaaehtoisesti tehtävä kuukausia kestävä työsarka ansaitsee mielestäni arvoistansa huomiota ja halusin täten antaa tiimiläisille äänen. Haastattelin projektin vastaavaksi valikoitunutta maisteriopiskelija Pinja Rykyä toiveenani kartoittaa koko tiimin ajatuksia ja tuntemuksia projektiin ryhtymisestä, sen tulevaisuudesta ja siitä mitä tekijät tästä saavat.

Ryky tähdentää heti haastattelun alkuun suurella ylpeydellä, että valmennusta tehdään ilmaiseksi verkossa, tavoitteena edistää koulutuksellista tasa-arvoa. Projektilla vastustetaan koulutuksen markkinallistumista ja rahan vaikutusta yliopistoon pääsemisessä. Ryky korostaa myös paikallisen tasa-arvoisuuden merkitystä, jonka verkkovalmentaminen tarjoaa. Monet valmennuskurssit pidetään lähiopetuksena ja niitä tarjotaan usein ainoastaan suurilla paikkakunnilla. Lähiopetus itsessään on erinomainen opetustapa, mutta AKKvalmennus päätti linjata tasa-arvoisuuden nimissä keskittävänsä kaikki voimanvarat nettiin, jotta kaikki materiaalit olisivat hakijoiden käytössä verkon luomissa raameissa. Erittäin merkittävänä projektin mahdollistajana on toiminut yhteistyö Claned-oppimisalustan kanssa.

Claned on startup-yrityksenä ylös ponkaissut nettialusta, jota käyttävät monet suuret yritykset ja yhteisöt kuten Microsoft sekä Yhdistyneet kansakunnat. Oulun yliopisto käyttää Clanedia Helsingin yliopistolle tutun Moodlen sijaan. Ryky on iloinen, että valmennustiimi sai alustan yhteityösuhteiden kautta käyttöön. Alusta sisältää nyt kaikki tehdyt materiaalit, ja on täten toiminnan pohja. Sijainnin lisäksi Claned tarjoaa paljon statistista tietoa valmennustiimille materiaalien käytöstä: esimerkiksi mikäli jokin tehtävistä on liian vaikea, ja minkälainen materiaali on suosituinta. Yhteistyö on siis oikea onnen potku!

29994594_10155405827485737_1112000168_o

Mitä AKK Valmennus siis tekee?

Markkinointi- ja yhteistyötä tehtiin kovaan tahtiin koko talvi ja kevät. Läsnäolo kouluilla sekä abi-tapahtumissa oli arvokasta, jotta valmennus löydettäisiin ja se palvelisi sitä tarvitsevia ja siitä kiinnostuneita. Ydintavoite valmennuksella on kuitenkin luonnollisesti auttaa opiskelemaan hakevia tulevaa koetta varten.

Yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijoina oppimisstrategioiden ja tekniikoiden tuntemus kuuluu ammatilliseen osaamiseemme. Yksilöllisten oppimistapojen tukemiseksi haluttiin opetusmateriaali, harjoitustehtävät ja -kokeet pitää monipuolisina.

Sisällöntuotanto aloitettiin jo paljon ennen VAKAVA-aineiston julkaisemista, luomalla materiaaleja oppimisstrategioista ja henkisestä valmistautumisesta. Lisäksi tiimi teki erityisen harjoituskokeen alamme artikkelista, jolla saada käsitystä kokeen hengestä ja vaatimustasosta sekä harjoitusta Clanedin käytöstä.

Noin viikko on kulunut VAKAVA-kokeen julkaisemisesta ja itsenäiset artikkelitiimit ovat tehneet jo useita  monivalinta- ja soveltavia tehtäviä, miellekarttoja sekä kaksi aineiston kokonaisuutta strukturoivaa lukusuunnitelmaehdotusta. Tavoitteena on tuottaa artikkeleiden käsittelyn tueksi vielä paljon materiaalia esimerkiksi videoita ja termipankkeja.

Onko laatutakuita?

Kuten muukin Aikuiskasvatuksen Killan toiminta, on valmennuksen vapaaehtoisuus ja toimijoiden jaksaminen ensiarvoisen tärkeää. Toiminnan yleinen matalakynnyksisyys on varmasti yksi niistä liikuttavista voimista, jotka saivat valmennustiimin yhteen ja innostumaan.

Haastattelussaan Ryky painottaa, että vaikka toiminnan kehittäminen ja palautteen kuuleminen on suuressa arvossa, on muistettava, että koko toiminta pyörii vapaaehtoisten opiskelijoiden voimin, heidän halustaan auttaa.

Tiimiläiset tekevät siis yhteistyönä parhaansa, jotta mahdollisimman moni olisi tuettu tärkeässä kokeessa, jossa rahalla ei saisi olla osuutta.

Inhimillisen toisten auttamisen ilon lisäksi uskon, että kokemus valmennustiimin jäsenenä antaa paljon enemmän kuin ottaa. Projekti on erinomainen oman ammatillisen osaamisen kehittämisessä aikuiskasvatustieteilijöinä.

Miksi AKKvalmennusta?

VAKAVA-kokeen tulevaisuus ei ole varmaa. Suomessa puhutaan paljon pääsykokeiden poistamisesta ja siirtymisestä suoraviivaiseen ylioppilastodistuksen mukaiseen jatko-opiskeluun. Moni näkee tämän kehityskulun hyvin huolestuttavana. Ryky toteaa oman oppiaineemme kuuluvan generalistialoihin, mutta samoja kysymyksiä herää myös esimerkiksi opettajuudesta. Mikä on opettajan tai kasvatustieteilijän oppimäärä lukiossa? Mikä aine mittaa parasta soveltuvuutta ja kuuluvuutta tällaisille aloille? Lisäksi elinikäiseen oppimiseen perustuva vaade kyvylle päästä opiskelemaan missä tahansa elämän vaiheessa luhistuu järjestelmästä, jonka mukaan omat kyvyt määritellään kerran ylioppilaskirjoitusten aikaisista arvosanoista. Toki ylioppilaskirjoitukset voi uusia, mutta nykyisessä muodossaan tällainen menettely ei palvele optimaalisesti sitä tarvitsevia. Pääsykokeissa on myös haasteita mutta, ne tarjoavat aina uuden mahdollisuuden ja niissä Rykyn sanoin ”Aina voi tsempata ja raivata tiensä eteenpäin.”

AKKvalmennus taistelee koulutuksellisen tasa-arvon puolesta, yksi koe kerrallaan. Tästä olemme ylpeitä. Opiskelijoiden tekemä valmennus ei ole ennennäkemätöntä, mutta tässä mittakaavassa, täydellä vapaaehtoisuudella ja suurella sydämellä ollaan mielestäni suuren äärellä.

29994721_10155405781390737_1377012161_o
AKKvalmennuksen iloinen tiimi suunnittelutouhussa

 

AKKvalmennuksen sivuille pääset tästä!

Suuri kiitos teille,

Pinja Ryky, Otto Knuutila, Anna Veijola, Nana Pylkkänen, Minttu Lindholm, Oskar Tommola,  Sanni Myllylä, Venla Järvensivu, Sally Tähkälä, Heini Laukkanen, Vilma Pöyry, Jasmin Seppälä, Sanni Malander,Sandra Luoma, Rosanna Fasta, Saga Myllymäki, Anttoni Tumanoff, Anna Delis, Emmi Piirainen, Elina Pirinen ja Jemina Rytilahti.

Sophie Nyyssönen

Kuvat|Sophie Nyyssönen

Mainokset

10 vinkkiä gradun tekoon

TUTKIMUS Joskus gradun tekeminen tuntuu työläältä. Kun huomaa lukevansa tieteellistä tutkimusta prokrastinaatiosta on huippu tavoitettu juuri siinä itsessään. Elon toimittaja Pinja on koonnut 10 vinkkiä, jotka auttavat gradun etenemisessä.  

1.Pidä päiväkirjaa

Eikö ajatus kulje? Tuskastuttaako kirjoittaminen? Etkö saa aloitettua graduasi tai jotakin sen osaa? Päiväkirjaa ei tarvitse kirjoittaa joka päivä ja voit kirjoittaa sitä ihan millä tavalla tahansa. Tämä saattaa tuntua hassulta aluksi – mitä hyötyä muka tuskastumisen kirjoittamisesta voi olla? Paineettoman kirjoittamisen lomassa yhtäkkiä ajatus saattaakin alkaa kulkea ja päiväkirjan avautumisen väliin saattaa jopa tulla hyvä ja valmis kappale graduun tai avautua uusi näkökulma ilmiöön. Jos ei mitään näistä, niin ainakin gradun valmistumisen jälkeen voi katsoa taaksepäin omaa matkaansa.

2. Hiljaa hyvä tulee

Kannattaa edes avata oma työnsä joka päivä. Jos ei huvita kirjoittaa, lue. Jos ei huvita lukea, kirjoita. Jos kumpikaan ei luonnistu, korjaa kielioppivirheitä, parantele jo valmista tekstiä. Palaaminen omaan työhönsä päivittäin vie gradua eteenpäin huomaamattomastikin. Mieluummin tunti joka päivä, kuin 12 tuntia monta päivää peräkkäin kun deadline lähestyy.

3. Aina kun luet, kirjoita myös

Kamalinta on huomata luku-urakan jälkeen, ettei muista tarkkaan mitä oikeastaan tuli luettua. Samalla kun luet, ota ainakin muistiinpanoja, mutta parasta on kirjoittaa vaikka pari kappaletta jokaisesta lukemastaan artikkelista. Ja muista kirjoittaa lukemiset heti lähdeluetteloon.

4. Rajaa, rajaa, rajaa

Mitä enemmän lukee, sitä enemmän näkökulmia ja tapoja ymmärtää tutkimaasi ilmiötä tulee. Pitäydy tietyssä rajauksessa ja opi luopumaan tiedosta – muista, tämä on vain gradu. Aina voi jatkaa väitöskirjaan!

5. Luetuta tekstisi muillakin kuin seminaarilaisilla

Joskus omalle tekstilleen sokeutuu ja usein seminaarilaisetkin saattavat sokeutua sille, koska myös selität tavoitteesi heille. Jotta teksti olisi ymmärrettävää ja sujuvaa, luetuta se muilla.

 

DSC_1979

6. Sinä et ole yhtä kuin tekstisi

Joskus oman tekstin näyttäminen voi tuntua intiimiltä, jännittävältä ja jopa ahdistavalta. Muista, että oma työsi on vain sinun tuotoksesi, se ei ole yhtä kuin sinun älykkyytesi, persoonallisuutesi tai sielusi. Terveen objektiivisuuden saaminen omaan tekstiin on pitkä tie, mutta pieni ajatusleikki helpottaa paljon. Yhtäkkiä kirjoittaminenkin saattaa sujua paremmin.

7. Tehty on parempi kuin täydellinen

Peppu tuoliin ja kirjoittamaan. Ei siitä täydellistä tarvitse heti tulla. Jos pyrit hyvään arvosanaan, varaa lopusta aikaa hiomiseen ja tekstin uudelleen kirjoittamiseen. Älä siis aseta heti alkuun itsellesi kovia paineita.

8. Aikatauluta, aikatauluta, aikatauluta

Kannattaa tehdä itselleen deadlineja, vaikkei ne pitäisikään. Jos jossain lukee, että analyysi on oltava tehtynä tietyssä aikataulussa vaikkei se valmistuisi täysin ajallaan on se mennyt jo paljon enemmän eteenpäin kun ilman dedistä.

9. Muista palikkateoria!

Ajattele jokaista osaa (johdanto, tausta, teoria, analyysi…) omina palikkoinaan ja keskity yhteen kerrallaan. Kun et ajattele tekeväsi yhtä jättimäistä työtä vaan monta pienempää kokonaisuutta gradu valmistuu myös helpommin.

10. Think positive!

Helpommin sanottu kuin tehty. Jollekin voi toimia palkitseminen, toiselle gradun valmistumisesta unelmoiminen. Tärkeintä on kuitenkin yrittää saada gradun teosta positiivinen oppimiskokemus – nimenomaan oppimiskokemus. Kukaan ei ole koskaan valmis, mikään ei ole koskaan valmista. Gradu on tutkimuksen teon harjoittelua, tarkoitus ei ole tehdä täydellistä tutkimusta ja harvoin ne sitä onkaan.

Ole itsellesi armollinen!

Tsemppiä!

Pinja Fernström

Kuva: Henrietta Pihlaja

Tutkimusmatka Kataloniaan

KANSAINVÄLISYYS Aikuiskasvatuksen killan ja Erikeepperi ry:n Matkapoppoo lähti reissuun Kataloniaan juuri poliittisen itsenäistymiskriisin aikoihin. Jutusta pääset lukemaan, mikä sai opiskelijat lähtemään reissuun ja mitä he matkallaan kuulivat ja kokivat kasvatustieteiden opinnoista, ajankohtaispolitiikasta ja elämästä.

matkapoppoo 1
Iloinen Matkapoppoo reissussa

Miten muualla opiskellaan kasvatustieteitä? Entä miltäköhän opiskelijaelämä näyttää muualla? Nämä olivat kysymyksiä joista lähdimme liikkeelle. Ei kauaakaan kun suunta oli selvä: lähtisimme syksyllä Barcelonaan.

Kilta oli lähtenyt pari vuotta aikaisemmin matkalle yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijoiden voimin, mutta tällä kertaa halusimme tehdä yhteistyötä myös Erikeepperin, erityispedagogiikkaa opiskelevien opiskelijoiden kanssa. Erityispedagogiikan opiskelijoilla on paljon samoja teemoja opinnoissaan kun yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijoilla, joten voimien yhdistäminen ja yhteisten teemojen löytäminen oli melko helppoa. Saimme yhteyden Barcelonan yliopistoon ja suunta oli valmis.matkapoppoo 2

Varainkeruu kuudentoista ihmisen matkaa varten on pitkäjänteistä työtä. Järjestimme sitsejä, myimme sukkia, kävimme ruokakaupoissa inventoimassa ja teimme kaikenlaisia muita pieniä tempauksia kerätäksemme rahaa. Ryhmä alkoi muotoutua ja osallistujista tuli toisilleen hyvin rakkaita. Yhteinen tavoite ja yhteinen vuosi lähentää ihmisiä melkoisen paljon.

Hieman ennen lähtöämme Barceloonaan Katalonia ilmoitti aikeistaan itsenäistyä. Seurasimme tarkasti ja hieman varuillamme tilannetta Kataloniassa, jossa äänestyspäivänä (viikko ennen lähtöämme) poliisi pahoinpiteli äänestäjiä. Miltä tilanne tulisi näyttämään paikan päällä? Olisiko kaupat ja ravintolat auki? Kuinka paha tilanne todella oli?

Päästessämme Barcelonaan Suomen medioissa luki puolenmiljoonan ihmisen olevan kaduilla osoittamassa mieltään. Mitään ei kuitenkaan näkynyt missään vaiheessa matkaamme ja matka sujui hyvin. Ensimmäisenä iltana söimme kaikki yhdessä hostellimme suosittelemassa ravintolassa (jota emme ehkä itse olisi suositelleet), ja juhlistimme koko vuoden kestävän työn loppua: olimme päässeet perille.

Barcelonan yliopistovierailu oli erittäin mielenkiintoinen. Opiskelijat ja opettajat olivat melko aktiivisia poliittisesti ja saimme kuulla mielenkiintoisia näkemyksiä Katalonian senhetkisestä tilanteesta. Meille selitettiin Katalonian koulutuksen toimintaa antaen myös esimerkkejä senhetkiseen poliittiseen tilanteeseen. En esimerkiksi tiennyt, että Kataloniassa ensimmäiset kouluvuodet käydään kataloniaksi ja vasta sen jälkeen koulun kieli muuttuu espanjaksi. Vaikka paikalliset lait vaikuttavat koulunkäyntiin, suuret linjat tehdään keskushallinnossa: katalonialaiset ovat usein eri mieltä näistä laeista.

Kaiken kaikkiaan matka oli erittäin onnistunut ja suosittelen lähtemään vastaavalle matkalle mukaan, jos vain tilanne sallii. Matkapäivistä on muodostunut opiskeluaikani parhaimpia muistoja.

Pinja Fernström
Yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelija ja Matkapoppoon 2017 jäsen

 

Kokemuksia vaihdosta Madridissa – hakuprosessista ja ripaus alkufiiliksiä

KANSAINVÄLISYYS Niin yksinkertaista kuin onkin sanoa: ”Kysyvä ei tieltä eksy”. Alusta saakka olin liikenteessä juuri tuolla asenteella, joka kantoi pitkälle ja eliminoi ylimääräisen stressin. Toki olin ottanut selvää puskaradion kautta hakuprosessin ajankohdasta, mutta kaiken kaikkiaan en halkonut hiuksia sen takia, että kaikesta olisi pitänyt selvitä yksin vain tietokoneen avulla.

En toki tarkoita, että Flamma tai muut informaatiolähteet netistä olisivat lainkaan turhia. Kuitenkin, ennen kuin availet kymmeniä eri sivustoja ja seurailet vinkkejä hakuprosessista, kannattaa käydä asiansa osaavien juttusilla. Sen lisäksi että silmäilee portaalin kautta tärkeitä päivämääriä sekä ”ohjeita lähtijälle” alustaa, suosittelen lämpimästi menemään Liikkuvuuspalveluiden juttusille. Kävin siellä yhteensä noin 3-5 kertaa, ja täytynee mainita nimeltä Silavuorenpenkereen Liikkuvuuspalveluista Mikko Moilanen; ilman häntä en varmaankaan olisi nyt täällä mihin alusta saakka toivoin pääseväni, etenkään näin stressittömillä fiiliksillä kaikesta.

Vaikka erilaiset dokumentit hakuprosessiin liittyen Helsingin yliopiston ja vaihtokohteen välillä tuntuivat ehkä loputtomilta, loppujen lopuksi niiden hankkiminen ja saaminen ei ollut haastavaa. Suosittelen, että teet listan niistä kaikista ja sitten keräät niitä pikku hiljaa vaikka tietokoneesi työpöydälle. Siitä voit sitten helposti nappailla niitä lähetettäväksi, kun tarve ja ajankohta vaatii. Tämän lisäksi, suosittelen menemään tapahtumaan, jossa voit yhdessä Liikkuvuuspalveluiden henkilökunnan kanssa hakea haluamaasi kohteeseen. Ylipäätään kaikki tapaamiset, infotilaisuudet ja juuri ennen lähtöä järjestetty ”Lähtöorientaatio” olivat hyödyllisiä. Loppuvaiheessa Lähtöorientaation jälkeen tapasimme myös tuutorin, joka oli juuri ollut itse vaihdossa kyseisessä kohteessa. Kokemusasiantuntijan eli tuutorin kautta selvisi mielestäni kaikki olennainen tieto siitä mitä tuli tietää ennen juuri ennen lähtöä ja paljon käytännön tietoa paikan päältä. Vaihto-tuutorit kunniaan!

Alkufiilikset ovat jatkuneet tähän päivään asti positiivisina; kiitollisuutta, innostusta, inspiraatiota ja onnea täynnä. Luotin tulevaan ja se kannatti. Ainoat huolen hetket ovat liittyneet turhautuneisuuteen oman kielen oppimisen suhteen. Vaikka lähes kaikki informaatio vaihto kohteesta tuli vain noin kuukausi ennen lähtöä, se ei haitannut. Ainakin Madridissa, orientaatiot ja yliopiston kurssit alkavat paljon myöhemmin Suomen aikatauluun verrattuna. Kurssit realisoituvat vasta seuraavien kuukausien aikana, ja ennen lopullisia kurssivalintoja muutoksia omaan lukujärjestykseen on mahdollista tehdä joustavasti. Vaihtokohteen yliopiston henkilökunta on hyvin ymmärtäväistä, joustavaa, rentoa ja avuliasta vaihto-opiskelijoita kohtaan, puhumattakaan paikallisista. Asunnon hankkiminen voi tuottaa paineita, mutta itse selailin Facebook-yhteisöjä pari viikkoa ennen lähtöä ja sieltä löysinkin lopullisen asuntoni. Vaikka asunnon hankinta Facebookin kautta saattaa kuulostaa hölmöltä, maalaisjärkeä käyttäen ja Skypen kautta kommunikoiden melko luottavaisin tunnelmin voi olla. Toki on olemassa myös lukematon määrä eri järjestöjä, jotka auttavat asunnon hankinnassa; niin kohteen yliopisto itse kuin yksityiset yritykset.

22117883_10212277817494748_1083719411_o

Erasmus –järjestön kautta on täysi mahdottomuus olla tutustumatta uusiin ihmisiin. Koska itse lähtökohtaisesti tulin tänne oppimaan kieltä, en voi muuta kuin olla kiitollisin mielin siitä, että kämppikseni ovat Etelä-Amerikasta sekä siitä, että kursseillani on vain espanjalaisia, jotka ovat hyvin ottaneet minut mukaan ja olleet avuliaita. Kuten alussa painotin kysymisen tärkeyttä, painotan sitä edelleen. Täällä paikan päällä olen kysymällä selvinnyt kaikesta, ilman stressin tunnetta ja painetta. Mielestäni tärkeimmät vinkit vaihtoon lähtijälle tiivistyvät tähän kehotukseen: ”Muista nauttia myös epävarmuudesta, kaikki asiat järjestyvät kyllä!” Kun uskaltaa astua omalle epämukavuusalueelle, seurata intuitiotaan ja tehdä asioita joista itse nauttii, ei voi epäonnistua.

 

Saludos, Sandra

Opinnot vaihdon aikana

KANSAINVÄLISYYS Toiseksi viimeisessä vaihtopäiväkirjan osassa kerrotaan opiskelusta ulkomailla. Pelkällä vieraalla kielelä opiskeleminen ja eläminen voi tuntua haastavalta ajatukselta, mutta siihen voi tottua yllättävänkin helposti. Vaihtoyliopiston erilaiset käytännöt ja opetusmenetelmät vaikuttavat osaltaan omaan sopeutumiseen opiskeluissa.

DSC_3422.JPG
Opiskelua kotosalla

 

Haastetekijöitä

Isoimmaksi haasteeksi itse koin opintojen alussa englanniksi opiskelun. Monia saattaa pelottaa onko kielitaito sittenkään riittävä akateemiseen kieleen, vaikka arkipäivän kommunikointi sujuisikin mutkitta. Omalla kohdallani jopa arkinen kommunikointi englanniksi tuotti jännitystä ennen vaihtoon lähtöä.

Vaikka olin läpäissyt akateemisen englannin kurssin yliopistolla ja lukenut joitakuita artikkeleitakin englanniksi, tiesin, että sanastoni on hyvin köyhä ja muistikuva kutosen keskiarvosta ja B:n YO-arvosanasta lukion päättyessä kolkutteli itsetuntoa pohjaan vetäen vielä näin melkein neljä vuotta lukion jälkeenkin. Todellinen selviytyminen vaihtelee yksilöittäin, mutta yleisesti on hyvä muistaa, että monessa muissa maissa englanninkielen taso on yleisesti paljon matalampi kuin Suomessa, ja jopa tällainen kutosen tyttö voi tuntea olevansa englannissa melko hyvä.

En uskalla väittää, että vieraalla kielellä tai vaihdossa opiskelu olisi yksiselitteisesti kaikille helppoa. Paljon riippuu varmasti siitä, missä opiskelee, mitä opiskelee ja millä kielellä opiskelee. Itselläni kielitaito ulottuu vain englannin ja ruotsin hallitsemiseen, ja koska ruotsinkielen taito on vielä kehnompi kuin englannin, olen opiskellut täällä Ruotsissa vain englanniksi. Aluksi joidenkin artikkelien lukeminen saattoi olla hyvin hidasta ja etenkin esitelmiä pitäessä kieli takelteli. Luennolla pysyin kuitenkin mukana, sillä siellä asiat selitettiin arkikielisemmin.

Englanniksi opiskeluun ja kommunikointiin tottui kuitenkin niin nopeasti, että alun puurtamisen ja voimaa vievien opiskelusessioiden jälkeen hommaa ei enää edes osannut ajatella vaikeammaksi kuin suomeksi opiskelua. En pysty oman kokemukseni pohjalta sanoa, millaista olisi opiskella jollain muulla kielellä kuin englanti, mutta tahtoisin uskoa, että mitä tulee kaikkiin kieliin, käyttämällä – ilman muita vaihtoehtoja– oppii.

 

18342671_10211662949721708_660475532838249394_n
Neuropsykologian tenttimuistiinpanoja

 

Omissa opinnoissa jotkut asiat ovat tuntuneet jopa liian helpoilta. En kuitenkaan tahdo myöskään väittää, että tämä olisi oletus kaikkien vaihtoon lähtevien kohdalla. Omana etunani on ollut se, että olen opiskellut pääasiassa kasvatustieteen opintoja, eli aluetta, josta tiedän ja jota hallitsen. Ennakkotietojen valossa paitsi vieraalla kielellä lukeminen on helpompaa, myös uusia asioita on helpompi oppia ja rakentaa vanhan tietämyksen päälle.

Tällä hetkellä pänttään psykologian tenttiin ja koko kevään ”lomailun” jälkeen ensi kertaa tunnen, ettei opiskelu täällä ole ollenkaan helppoa, sillä psykologian taitoni rajoittuvat neljän vuoden takaiseen lukiopsykologian tietämykseen, mistä iso osa on jo unohtunut. Alkukeväästä kävin myös yhdellä teologian luennolla, mutta tulin päätökseen, että teologian opettelu ilman minkäänlaisia ennakkotietoja, kera valtavan määrän luettavaa joka viikko, on liian haastavaa heti ensimmäiseksi, joten vaihdoin kurssin kasvatustieteeseen. Mikäli siis menet vaihtoon opiskelemaan muuta kuin omaa pääainetta, voi luultavasti opinnot tuntua raskaammilta ja haasteellisimmilta.

Lisäksi opintojen haastavuudessa on paljon kyse siitä, millainen on itse opiskelijana ja millaisia opetusmuotoja vaihtoyliopistossa tuetaan. Ruotsissa opiskelumetodit perustuvat pitkälti seminaarityöskentelyyn ja kirjoittamiseen, mikä tuki aikaisempia opiskelumuotojani. Ryhmätyöt, esseet ja keskustelut opettajan sekä kurssitovereiden kanssa käsiteltävistä aihepiireistä ovat olleet minulle hyvin mielekäs ja tuttu tapa oppia ja opiskella.

Ystäväni, joka tuli tänne vaihtoon Lapin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta, taas koki opinnot täällä hyvin rankaksi, sillä hän ei ollut Suomessa opinnoissaan tottunut interaktiivisuuteen luennoilla ja ainut hänen opinnoissa kirjoittamansa pitkä teksti oli ollut viidentoistasivun notaaritutkielma (vastaava kuin kandidaattitutkielma). Hän siis oli tottunut pänttäämään tentteihin, esseiden ja keskustelun sijasta, joten Ruotsin opiskelumuodot tuntuivat vaikeilta sisäistää. Samaten minusta tuntuu nyt haastavalta lukea itsenäisesti neuropsykologian tenttiin, sillä en ole tottunut lukemaan tentteihin enkä opettelemaan nippelitietoa ulkoa kasvatustieteen opinnoissani.

Viimeinen haastavuuteen vaikuttava tekijä kielen, opiskelu/opetusmuotojen ja sen, kuinka tuttuja aiheita opiskelee lisäksi, on ehkä yleisesti vaihtoyliopiston taso verrattuna Helsingin yliopistoon (tai muuhun Suomen yliopistoon). Kahdenvälisiä vaihtoja ei tehdä yliopistoihin, joiden tasoa ei nähdä tarpeeksi korkeaksi, mutta väitän silti, että taso yliopistojen välillä vaihtelee. Toisissa yliopistoissa täytyy istua luennoilla aamusta iltaan, toisissa muutama tunti päivässä ja toisissa parina tuntina viikossa. Joissain on enemmän yksilöllistä opiskelua ja toisissa ryhmätöitä tai osallistavaa opetusta. Toisissa opiskelijoita tuetaan paljon henkilökohtaisesti, toisissa ei lähes ollenkaan. Eri yliopistoissa on eri vaatimukset kurssien läpäisemiseksi ja opintopisteitä kohden vaadittava työmäärä vaihtelee erittäin paljon.

 

Sieppaa.JPG

 

Riemastuksia

Parasta vaihdossa opiskelussa on ollut oppia muista maista ja niiden käytännöistä. Väitän, että paljon kiinnostavampaa kuin yleiset kurssisisällöt, ovat olleet keskustelut kurssikavereiden ja muiden ihmisten kanssa. Olen saanut kuulla Saksan, Hollannin, Belgian ja Ranskan koulutusjärjestelmistä niin omakohtaista kokemusta kuin faktatietoa. Olen päässyt vertailemaan Suomen ja Ruotsin koulutusta ja havainnoimaan arkea ruotsalaisissa kouluissa. Olen päässyt keskustelemaan ja väittelemään siitä, mikä käytäntö eri koulutusten saralla olisi toimivin ja laajentanut näkökulmaani maailmasta.

Olen päässyt perehtymään erityisopetukseen Etelä-Koreassa, koulutuksen talouspolitiikkaan Ranskassa ja lukemaan artikkeleita Yhdysvaltojen, Englannin, Ruotsin, Sveitsin, Puolan ja Turkin koulutuksesta monista eri näkökulmista esiopetuksesta aina yliopistokoulutuksiin, historiaan ja arvokysymyksiin asti. Olen päässyt haastamaan kansallisia stereotypioita ja keskustellut usean ruotsalaisen oppilaan sekä muutaman turvapaikanhakija nuoren kanssa. Olen kaiken tämän myötä oppinut paitsi arvostamaan Suomen koulutusta aivan valtavasti, mutta myös pelkäämään sen puolesta ja näkemään entistä selkeämmin sen epäkohtia.

Toinen asia mistä olen pitänyt, on ollut opettajien huolenpito. Kokemus voi johtua siitä, että olen vaihto-opiskelija, mutta Ruotsissa opettajat tuntuvat tuntevan opiskelijansa paremmin. Seminaareissa väkeä on ollut viidestä kahteenkymmeneen, meidän nimemme ja kansallisuutemme muistetaan ja ohjeita kehotetaan kysymään, jos tulee ongelmia. Joskus toiminta täällä on tuntunut hieman liiankin holhoamiselta. Itsenäiselle psykologian kurssille annettiin aikataulu ja ohjeet, mitä kannattaa lukea milläkin viikolla ja millaisiin asioihin kiinnittää huomioita. Samoin kurssien lähdeartikkelit on jaettu tasaisesti jokaista luentokertaa varten, vaikkei niitä käsiteltäisi, vain jotta opiskelija perehtyisi aiheeseen jo ennen kuin esseen kirjoittaminen on pakko aloittaa. Useasti opettajat tarjoutuvat keskustelemaan täällä opiskelijan kanssa henkilökohtaisesti, kirjallisuus on laadittu valmiiksi kursseille ja edellisvuoden töistä näytetään malliesimerkkejä.

Omalla kohdallani englanniksi opiskelu on paitsi kartuttanut kielitaitoa myös rohkeutta käyttää ja kommunikoida englanniksi. Interaktiiviset opetusmenetelmät ja paljo kirjoittaminen ovat olleet myös siksi mieleeni, että olen oikeasti päässyt käyttämään englantia aktiivisesti myös kursseilla, en pelkästään vapaa-ajan riennoissa. Erityisesti olen pitänyt myös kouluvierailuista kurssieni aikana. Tuntuu, että olen saanut oikeaa kosketusta ja oppilaiden kertomaa näkemystä Ruotsin koulumaailmaan, en pelkästään teoriatason tietoa.

 

DSC_3845
Ruotsalaisen koulun erityisluokka

 

Henkilökohtaista

Viimeiseksi tahdon sanoa, että huomionarvoista omissa vaihto-opinnoissani on ollut, että olen opiskellut paitsi omaa pääainetta, myös kandidaattivaiheen opintoja, jotka oikeastaan ovat alempaa tasoa kuin tietotaitoni kasvatustieteistä. Tilanteeni on nimittäin se, että kandidaatiksi valmistumiseni on kiinni sivuaineeni loppuun suorittamisesta, mutta kasvatustieteen kandiopinnot tutkielmaa myöten olen suorittanut jo kaikki. Lisäksi kurssit, joita olen ruotsissa opiskellut, ovat nimenomaan vaihto-opiskelijoille suunnattuja kursseja. Käsitykseni mukaan ehkä vaihtarikurssit ovat hieman helpompia kuin kurssit, jotka ovat yhteisiä kyseisen yliopiston tutkinto-opiskelijoiden kanssa.

Helpoissa kursseissa on ollut puolensa ja puolensa: toisaalta olen turhautunut, menettänyt motivaatiota ja kaivannut lisää haastetta, toisaalta minulla on ollut paljon aikaa keskittyä muuhun elämääni vaihdossa – mikä on omasta näkökulmastani tärkeämpi osa vaihtoa kuin itse opiskelu. Enkä tarkoita silti helpoilla opinnoilla sitä, etten olisi joutunut yhtään tekemään töitä, lähinnä ehkä sitä, että olen tottunut Suomessa tekemään enemmän töitä opintopistettä kohden.

Siinä missä Suomessakin, seminaareja/luentoja on Ruotsissa vähän. Monelle muulle vaihto-oppilaalle se on tullut suurena yllätyksenä. Itsenäisyyttä ja akateemista vapautta siis Suomen yliopiston tavoin vaalitaan. Toisaalta (ainakin kandiopinnoissa) silti opiskelijoiden holhoaminen ja huolenpito on suurempaa, mikä hieman vähentää akateemista vapautta niin hyvässä kuin pahassa. Esimerkiksi vapaus valita täysin oma itseään kiinnostava aihe esseelle antaa ihanasti vapautta, mutta valmiiksi annetun lähdekirjallisuuden käyttö kitkee sitä huimasti. Joskus on myös tuntunut, että holhoamista on täällä tarvinnut enemmän, sillä ohjeita kurssitöiden tekemiseen ei ole alun perin annettu kovin selkeästi ja sen vuoksi opiskelijat joutuvat erikseen kyselemään asioista paljon. Tämä saattaa tietenkin liittyä paljolti kurssin vetäjään, eikä siksi sovi yleistykseksi kaikkiin kursseihin.

Ruotsissa myös työmäärä on tuntunut pienemmältä kuin Suomessa. Kun mietin kandivaiheeni opintoja, on vaatimustaso ja työmäärä melko sama, mutta holhoaminen ja opintopistemäärä isompaa kurssia kohden. Huolenpito voi tehdä monille hyvää, mutta iso opintopistemäärä (ja yleensä vain yksi kurssi kerrallaan) tekee opiskeluun orientoitumisesta ainakin omalla kohdallani melko löysää. Sain melkein saman verran opintopisteitä (7,5 credits) kuin kandidaattitutkielmasta, kurssista, jonka opiskelumäärä on vastannut noin 3-5 opintopisteen kursseja Helsingin yliopistossa. Kun tällainen kurssi on ainut opiskeltava asia monen kuukauden aikana, jää helposti opiskelu viimeisille viikoille, sillä muiden kurssien töiden tekemistä ei tarvitse jaksottaa samaan ajankohtaan.

Oman kokemuksen mukaan pelkästään opintojen kautta on vaikeaa tutustua ruotsalaisiin opiskelijoihin. Itse olen löytänyt ruotsalaisia kavereita harrastustoiminnan kautta ja useimmat vaihto-opiskelijat eivät omista lainkaan ruotsalaisia kavereita. Kansallisia stereotypioita viljellen, ruotsalaiset ovat suomalaisten tavoin vaikeasti lähestyttäviä. Kuitenkaan en ehkä lopulta sanoisi, että kyse on vain kansallisuudesta, vaan ylipäänsä siitä, miten eri tavalla vaihto-opiskelijat ja tutkinto-opiskelijat suhtautuvat uusien ihmisten kohtaamiseen.

Yhteistyö kursseilla ruotsalaisten kanssa onnistuu aivan mainiosti, mutta luultavasti on helpompaa ja turvallisempaa viettää aikaa opiskelutovereiden kesken, jotka puhuvat samaa kieltä ja jotka on tuntenut jo muutaman vuoden – ei ole ehkä tarvetta luoda uusia ystävyyssuhteita ihmisten kanssa, joiden läsnäolo on vain väliaikaista. Vaihto-opiskelijana en ole suomalaisena tuntenut itseäni sen vähemmän sosiaaliseksi kuin muutkaan, vaikka Suomessa melko harvoin juttelen vaihto-opiskelijoiden kanssa. Kyse on samasta ilmiöstä: vaihtareilla on sama elämäntilanne, avoin asenne ja halu oppia tuntemaan uusia ihmisiä, ja opinnot ovat yleensä ainoita kytköksiä sosiaaliseen maailmaan vaihdon aikana, joten niissä päätyy tutustumaan lähinnä toisiin vaihtareihin – etenkin, jos kurssit ovat suunnattu pelkille vaihto-opiskelijoille.

 

DSC_3785.JPG
Opiskelijoita kampuksella

 

Vinkkejä

  • Muodosta käsityksesi opintojen haastavuudesta vasta niiden alettua, älä ennakko-oletusten tai kielipelon perusteella.
  • Älä luovuta heti kun tuntuu haastavalta! Uusia tapoja opiskeluun voi oppia, ja itsensä ylittää monessa suhteessa.
  • Kursseja voi luultavasti vaihtaa kohteeseen saavuttua – juttele vaihtoyliopistossa koordinaattorisi kanssa, jos tuntuu siltä, että haluat tehdä niin.
  • Suunnittele alun perin opintoja mieluummin yli vaaditun kuin nipin napin sen, mitä Kela ja apurahat velvoittavat – jos haastavuus yllättää, on kiva, jos ei tarvitse palauttaa rahoja.
  • Ota selvää mahdollisista kielikursseista: Alkeiskursseilla voi saavuttaa hätävaraopintopisteitä suhteellisen helposti.
  • Ole rohkea! Kieltä oppii vain käyttämällä ja läpi pääsee vain yrittämällä.
  • Älä silti ota liian vakavasti: Vaihdossa tärkeämpää on itse vaihtokokemus ja uusien ihmisten tapaaminen kuin kaikki päivät kotona pänttääminen, joten turhasta perfektionismista kannattaa hiukan yrittää höllentää, jos vain mitenkään kykenee.
  • Muista, että vaikka elämä vaihdossa on ainutlaatuista, välillä arki opiskelujen parissa saattaa tuntua yllättävän samanlaiselta kuin se tuntui ennen vaihtoa. Kyse on kuitenkin vaihto-opiskelusta, ei täysin vaihtolomailusta, vaikka se siltä joskus tuntuisikin.

 

etta-16508074_10210804777947950_6230884318794998620_n

Henrietta Pihlaja

Kuvat | Henrietta Pihlaja

 

 

Välkommen till Uppsala Universitet!

KANSAINVÄLISYYS. Toisessa osassa Henrietan vaihtopäiväkirjaa teemana ovat tuntemukset ennen vaihtoon lähtöä ja kohdemaahan saapumisen jälkeen. Lisäksi muistilistaa on niin käytännön tärkeistä asioista, kuin henkistä muistilistaa auttamaan jännitykseen ja paineeseen.

1. uppsala
Lähtö lähestyy

MUISTA HOITAA AJOISSA!

  • Osta lentoliput (tuskin tarvitsee edes muistuttaa)
  • Vuokran maksu ja vaihtoon liittyvät asiat kuntoon
  • Ota yhteyttä pankkiin ja kysy neuvoa kortti- ja raha-asioiden hoitamiseen vaihtoaikana (saattaa olla, että esimerkiksi uuden kortin hankkiminen on joillekuille tarpeellista)
  • Hoida vakuutusasiat kuntoon! (vaikka vakuutukset ovat hyvät, voi niitä olla hyvä muuttaa vaihtoajaksi ja varmistaa niiden riittävyys)
  • Mikäli käytät reseptilääkkeitä, pyydä lääkäriä kirjoittamaan kansainvälinen resepti
  • Riippuen minne olet menossa, varmista että yleisesti rokotukset ja terveysasiat ovat kunnossa
  • Varmista, että mahdolliset matkustamiseen vaikuttavat asiat, kuten viisumi ovat kunnossa, jos olet matkustamassa Euroopan ulkopuolelle

Kun lähdöstä tuli todellista…

Postissa saapui paketti, joka sisälsi Uppsalan yliopiston opinto-oppaan ja muuta materiaalia. Vielä elettiin jännityksessä – virallista tietoa yliopistolta sisään pääsystä ei ollut saapunut. Muutama viikko myöhemmin se tuli: sähköpostia Uppsalan yliopiston kansainvälisyyskoordinaattorilta. Sähköposti toivotti minut tervetulleeksi opiskelemaan Uppsalan yliopistoon, kertoi millä kursseilla olen, ja sisälsi paljon linkkejä.

Samoihin aikoihin sähköpostiin saapui vähän väliä viestejä Uppsalan International Officelta, missä oli tärkeitä tietoja asuntolahakuun ja muuhun liittyen. Vielä hyväksynnän jälkeenkin piti odottaa noin kaksi viikkoa, ennen kuin asuntolahaku aukesi. Kokoajan odotin, kokoajan elin jännityksessä. Tärkeiden asioiden deadline oli tiukka ja asiat piti hoitaa nopeasti.

Vuoden 2016 viimeiset kaksi kuukautta oli alituista odottamista ja jännittämistä. Mahdolliseen lähtöön oli enää kuukausi, kun vahvistus asuntolapaikasta tuli. Mikään ei tuntunut todelliselta, vaikka ajatukset pyörivät vaihdossa ja tein kaikkeni tehdäkseni sen todeksi.

Työt peruskoulussa loppuivat 22.12. Palautin määrätietoisesti kandidaattitutkielmani ennen joulua, 23.12. Palaset tuntuivat loksahtaneen kohdalleen joka alueella, mutta vasta lähempänä uutta vuotta vaihtoon lähtö alkoi tuntua oikeasti todelliselta. Vaikka viimeisen vuoden olin lähetellyt sähköposteja, täyttänyt hakemuksia ja katsellut vaihtoyliopiston kurssitarjontaa, ei prosessin hitaus ja muu elämä antanut vaihtoon lähdön muuttua todeksi ennen kuin vasta aivan viime hetkillä.

Syksyn rehkimisen jälkeen joulunpyhät menivät perheen kanssa aivoja nollatessa. Joulunvietosta palattuani 27.12. havahduin siihen, että neljän päivän päästä luovutan asuntoni alivuokralaiselle, ja kahden viikon päästä muutan Ruotsiin. Pitäisi varmaan pakata, mutta MITÄ?

2. lentoasema.jpg
Lähdön hetkillä. Nalle ja päiväkirja matkassa mukana.

Niin mitä siis ottaisin mukaan?

Mitä pakata mukaan, kun muuttaa puoleksi vuodeksi toisaalle? Aika on toisaalta niin lyhyt, mutta toisaalta pitkä. Asuminen ei vastaa reppureissaamista eikä lomamatkaa, joten kodin pitää tuntua kodilta ja vaatteita pitää olla jokaiselle vuodenajalle. Suurimpana prioriteettina olivat tietenkin välttämättömät tärkeät asiat, kuten passi, muut olennaiset paperit ja henkilökohtaisesti merkittävät tavarat.

Yhteensä matkatavaroita kertyi 50kg. En nihkeillyt sen kanssa, mitä pakkaan. Lajittelin vaatteet karkeasti ensin kolmeen, sitten kahteen: mitä ainakin otan, mitä en ota ja mitä ehkä otan. Mukaan mahtui niin kivoja bilevaatteita kuin mukavia oloasuja, tavallisia arkivaatteita ja käytännöllisiä ulkovaatteita. Isoin ongelma pakkaamisen suhteen oli kenkien ja sisustustavaran kanssa. Kodin pitää tuntua kodilta ja olen tyyliltäni nirso. Toisaalta tuntui myös hölmöltä käyttää paljon rahaa puolen vuoden sisustustavaroihin, joista pitää hankkiutua eroon lähtiessä.

Kukin pakkaa oman prioriteettinsa mukaan, mutta koska laukkuuni mahtui verhot sekä päiväpeitto, otin ne mukaan. En kadu, sillä tunsin heti oloni kotoisaksi kahvinkeittimen oston ja tavaroiden järjestelyn jälkeen, eikä tarvinnut tyytyä rumiin verhoihin. Turvaa oli luomassa myös poikaystävän antama nalle ja päiväkirja.

Pakatessa kannattaakin muistaa, että vaihdossa tulee elämään ihan normaalia elämää. Siis sen lisäksi, että pakkaa mukaan kaiken tarpeellisen, on hyvä pakata mukaan asioita, jotka ovat tärkeitä oman itsensä kannalta. Niitä asioita, mitkä luovat turvaa ja niitä, mitkä tekevät itsestä itsen. Erilaisia vaatteita tahtoo monipuolisesti käyttää varmasti vaihdossakin. Vaikka kaikkea tarpeellista saa varmasti kohdemaasta, on toinen juttu, paljonko tahtoo satsata ostoksiin rahaa ja kuinka omalta kaikki uutena ostettu tuntuu.

3. uppsala universitet
Vaihto-opiskelijoiden vastaanotto. Äiti otti jännittyneestä tyttärestä kuvan.

Lähdön hetkillä ja niiden jälkeen

Pakkaamisen vaikeuden, läksiäisten ja muiden hyvästien, sekä vakuutus- ja pankkiasioiden kuntoon hoitamisen jälkeen, oli vihdoin lähdön paikka. Päivä koitti epätodellisena. Lähdin parhaan ystävän, äidin ja poikaystävän kanssa lentokentälle suurien laukkujeni kanssa, enkä sisäistänyt lähtöä. Ystävä itki, itse en osannut. En tajunnut, mitä tapahtuu. Kumppanikaan ei tajunnut. Sanoimme heipat, kuin näkisimme taas huomenna. Seuraavaan näkemiseen ei osannut ajatella menevän kahta kuukautta.

Herkkänä ja hermoilevana ihmisenä tahdoin mennä Uppsalaan jo pari päivää ennen kuin asioita täytyi alkaa hoitaa. Tahdoin haistella Uppsalan tuulia ja ottaa selvää yliopiston sekä asuntolan sijainneista etukäteen. Olin ottanut äidin mukaan turvaksi, sillä Ruotsi ei ole kaukana ja tiesin sen tuovan mielenrauhaa myös hänelle. Äidin kanssa aika tuntui lomailulta, ja vasta hänen lähtiessään iski päin kasvoja todellisuus siitä, että jäisin Uppsalaan todella asumaan yksin.

Alussa olin väsynyt, jännittynyt ja stressasin pienistäkin asioista. Tunsin itseni hyvin yksinäiseksi ja irralliseksi. Oli viikonloppu, eivätkä opinnot olleet vielä alkaneet. Ostin ruokaa ja tarpeellisia tavaroita, sekä purin matkatavaroita. Mietin, että mitä ihmettä ajattelin, kun lähdin yksin asumaan toiseen maahan. Tuntui vahvasti, etten selviä ja pelkäsin tulevia opintoja ja sitä, etten saakaan ystäviä. Olen ihmisenä herkempi kokemaan vahvoja tunteita kuin moni muu, mutta uskon silti, että alussa samanlaisen irrallisuuden tunteen saattaa jakaa usea muukin, joko enemmissä tai vähemmissä määrin. Sitä ei kannata pelästyä. Omasta kokemuksestani sanoisin, että se kaikkoaa nopeasti.

Hyvä ystäväni, joka lähti Italiasta opiskelemaan Belgiaan, oli rohkaissut minua ennen lähtöä. Hän sanoi, että pitää muistaa, että vaihto on elämää siinä missä elämä muutenkin. Kun elämästä piirtää tunnekäyrän, se saattaa näyttää melkoiselta vuoristoradalta. Sama koskee vaihtoaikaa. Ensin voi jännittää, sitten tulla yksinäisyys, ahdistus ja putoamisen tunne, josta huippu nousee uuden innokkuuden myötä taas pilviin. Arki tasaantuu, tulee ehkä stressiä opinnoista, ihastumista, ihmissuhdehuolia, välillä on onnellinen, välillä vähemmän onnellinen.

On klisee sanoa, että vaihtoaika on parasta elämässä, mutta allekirjoitan kyseisen kliseen täysin. Kaikkine alun ahdistuksine ja muine elämään kuluvine tunteineenkin olen ollut Uppsalassa pääosin onnellisempi, kuin lähes koskaan Suomessa, syistä, joita en osaa edes sanallistaa.

Alussa voi siis tuntua pahalta, mutta heti uusia ihmisiä tavatessa ja arjen pyörähtäessä käyntiin, tilanne luultavasti muuttuu. Elämästä ei kannata ottaa paineita. Jokainen oppii vaihdossa varmasti eri asioita, mutta itselleni yksi suurimmista opituista asioista on ollut taito olla ottamatta liikaa paineita. Suomessa juoksen pää kolmantena jalkana stressaten joka ikisestä pienestäkin asiasta. Uppsalassa elän, opiskelen siinä sivussa, ja sitten taas elän, sillä olen vapaa tekemään elämälläni juuri, mitä itse tahdon, eikä mikään muu kuin Kelan säännökset ja apurahaehdot velvoita minua mihinkään täällä.

Jokaisella on varmasti myös eri motiivit vaihtoon lähtöön, mutta omat motiivini liittyivät puhtaasti kielitaidon harjaannuttamiseen, kokemusten kartuttamiseen ja itseni ylittämiseen. Oma prioriteettini ei siis ollut tulla opiskelemaan opintojen vuoksi, vaan opinnot ovat mukavaa extraa kaiken muun sivussa. Tähän mennessä olenkin niin ylittänyt itseni, vähintäänkin tullut rohkeammaksi vieraiden kielten käyttäjäksi ja kartuttanut kokemuksia, jonkalaisia tulee toivottavasti vielä paljon lisää.

4. IMG_1967.JPG

Elämänohjeita vaihtoajalle

Tärkeimmäksi neuvoksi antaisin jokaiselle, että olkaa rohkeita! Älkää ottako paineita siitä, miten olla mahdollisimman sosiaalinen ja keihin ihmisiin tutustua, mutta olkaa avoimia kohtaamaan uusia ihmisiä. Sillä ihmiset ovat vaihtoaikana parasta. He ovat avain uusien kokemusten kartuttamiseen ja maailmankatsomuksen avartamiseen paljon vahvemmin kuin opiskelupaikka tai opiskeluala.

Toisena neuvona tahtoisin muistuttaa, että olkaa omia itsejänne. Joskus näiden kahden asian yhdistäminen voi tuntua vaikealta, mutta itseään pitää muistaa kuunnella. Vaikka on hyvä pistää itsensä likoon, ei pidä tehdä mitään, mikä tuntuu liian epämukavalta. Varsinkin alkuun on hyvä olla rohkea ja mennä menoihin mukaan mahdollisimman aktiivisesti, mutta jos stressaa tai väsyttää, ei ole maailmanloppu, jos joskus jättää menemättä. Lisäksi tulee muistaa, että jos ihmiset eivät ole valmiita ottamaan sinua vastaan sellaisena kuin olet, silloin he eivät luultavasti ole oikeita ihmisiä sinulle.

Niin vaihtoaikana kuin elämässä yleensäkin, asioiden on tapana asettua paikoilleen omalla painollaan. Kun tähän veneeseen hyppää, sitä on miltei mahdotonta pysäyttää. Ja se siinä onkin ehkä parasta. Minkään suhteen ei kannata luovuttaa ensimmäisten päivien tuntemusten perusteella, mutta lohdullista on, että jos asiat eivät millään ala luonnistumaan, ei mikään ole lopullista. Irralliseksi voi tuntea itsensä, vaikka lähtee omasta tahdostaan, mutta jos antaa itsellensä mahdollisuuden, voi suoda itsellensä yhden elämänsä parhaista kokemuksista.

Henkinen muistilista

  • Ole oma itsesi
  • Mene rohkeasti mukaan
  • Älä ota liikaa paineita, kaikki järjestyy kyllä
  • Ota mukaan tarpeellisten tavaroiden lisäksi myös jotain, mikä luo itselle turvaa ja helpottaa oloa vaikeina hetkinä
  • Pyydä vaikka kavereita kirjoittamaan kirjeitä (ja muista että nykyaikana rakkaat ovat aina internetin päässä)
  • Muista, että vaikeatkin tunteet muuttuvat hyviksi, etkä ole koskaan täysin yksin
  • Elämä on elämistä varten
5. kaunis uppsala.jpg
Uusi kotikaupunki

Ensi kerralla höpöttelen…

Seuraavassa tekstissäni yritän todella päästä käsiksi opiskeluun ja opiskeluelämään liittyviin teemoihin vaihtoaikana. Koin tärkeäksi kuvailla tuntemuksia ennen lähtöä ja saapumisen jälkeen, sillä ne ovat yleensä hetkiä, jolloin ihmisiä eniten pelottaa. Ja niistä selviää. Siksi tahdoin antaa tukea siihen ja kertoa, että minuakin pelotti.

Hejdå!

Henrietta Pihlaja

Kuvat | Henrietta Pihlaja

 

 

Vaihtoon Uppsalaan

KANSAINVÄLISYYS Yksi Elolaisista lähti kevääksi vaihtoon Uppsalaan ja kirjoittaa nyt sieltä käsin vaihtokokemuksistaan. Uuden juttussarjan ensimmäisessä osassa käydään läpi vaihtopaikan valintaa ja vaihtoon lähdön järjestelyä. Ota tästä tärkeimmät pointit mukaan matkalle kohti opiskelijavaihtoa!

Kuka mä oon ja mikä tää on?

ETTA DSC_2766.JPG
Onnellisena Uppsalassa

Moikka! Olen Henrietta, tuttavallisemmin Etta. Opiskelen kolmatta vuotta yleistä ja aikuiskasvatustiedettä, sivuaineenani yleinen kirjallisuustiede. Tulevaisuudessa haaveilen työsekenteleväni äidinkielen- ja kirjallisuuden opettajana, aikuiskasvatuksen parissa, kirjailijana (hih) tai esimerkiksi lastensuojelujärjestössä. Yliopistotoiminnassa olen pööpöillyt tuutorina, aktiivisena Käyttiksen speksiläisenä sekä Peduca-lehden ja Elon toimituksessa. Tykkään muun muassa taiteista, kissoista, ihmisistä, pitkistä päämäärättömistä kävelyretkistä ja kahvista. Syksyn työskenneltyäni erityisopetuksen luokassa ja saatuani kanditutkielman pakettiin, lähdin Uppsalaan vaihtoon.

Nyt olen viettänyt Uppsalassa noin neljä viikkoa, ja aion kirjoittaa ajastani täällä jonkinmoista päiväkirjaa ehkä noin kerran kuussa Eloon. Yritän pitää tekstieni teemat nimenomaan opintoihin ja opiskelijaelämään liittyvinä. Vaikka puhunkin omasta kokemuksestani, ei tarvitse pelätä henkilökohtaisia, kiusallisia vuodatuksia. Toivon, että tämän avulla lukijat voisivat saada lisää tietoa vaihdosta ja opiskelusta ulkomailla, sekä jotain mihin samaistua ja tukeutua.

Vaikka itse en olekaan lähtenyt Ruotsia kauemmaksi, eikä Ruotsin vaihtokokemusta voi yleispätevästi yleistää muihin vaihtokohteisiin, toivon, että tästä silti on iloa ja hyötyä jollekulle. Eihän koskaan eri yksilöiden kokemukset ole muutenkaan samanlaisia, joten minun äänelläni, minun perspektiivistäni, Uppsalan yliopiston opinnoista käsin, lähden valottamaan asiaa niin hyvin kuin vain voin.

Miten kaikki sai alkunsa?

En edes aivan tiedä, miten päädyin valitsemaan Uppsalan. Moni nauraa, kun en ole lähtenyt Ruotsia kauemmaksi ja osa muista vaihtareista kysyy: ”Miksi suomalainen halusi tulla Ruotsiin?”. Omalla kohdallani olin kuitenkin vahvasti päättänyt, että aion lähteä vaihtoon yliopistoaikana. Alun perin haikailin Intiaan, mutta koska sinne ei järjestetä kahdenvälisiä vaihtoja, luovuin ajatuksesta. Kielitaitoni rajoittuu lähinnä ruotsiin ja englantiin, eivätkä nekään ole kovin vahvoja. Olen reissannut monessa paikkaa Eurooppaa ja rakastan nähdä elämää siellä, mutta jostain syystä muutto Etelä- tai Keski-Eurooppaan ei kiinnostanut. Jonnekin piti lähteä, joten aloin ajatella hyödyn kannalta. Jos pääsen oppimaan englantini ja ruotsini paremmaksi, ehkä vielä joskus uskallan hakea töitä, joissa niitä tarvitaan, ja opetella uusiakin kieliä. Mikäpä siihen olisi sitten ollutkaan parempi paikka kuin Ruotsi? Tutkailin netistä Ruotsin yliopistoja ja kurssitarjontaa, ja päädyin siihen, että Uppsala vaikuttaa paikalta, jonne haluan mennä – ennakko-oletuksia ei ollut ja yliopisto on Pohjoismaiden vanhin, suhteellisen kiinnostavalla kurssitarjonnalla.

Monet ovat tulleet kyselemään, miten vaihtoprosessini lähti alkuun, mistä sain tarvittavan informaation ja mitä kaikkea piti tehdä. Oletan siis, että nämä ovat asioita, joista ihmiset ovat kiinnostuneita. Hommahan lähti liikkeelle jo melkein vuosi ennen lähtöäni. Tämä aika riippuu lähinnä siitä, onko vaihtoon lähdössä syksyllä vai keväällä, ehkä myös siitä minne on lähdössä (Eurooppaan vai sen ulkopuolelle) – sekä syys- että kevätlukukauden haut tehdään edeltävänä keväänä. En muista valitettavasti enää kovin tarkkaan prosessin alkuvaiheita, mutta sen voin sanoa, että juuri nyt ovat ne hetket käsillä, kun vaihtohyväksyntää ja apurahaa haetaan omalta yliopistolta – lähti sitten syksyksi tai kevääksi. Jos hommaa ei nyt hoida, mahdollisuus lähtöön on luultavasti vasta lukuvuonna 2018-2019.

Alle koottu hyödyllisiä linkkejä ja asioita ennen vaihtoon lähtöä:

  • Vaihtoinfot: Taisin käydä tasan yhdessä – ilmankin siis pärjää, mutta antaa mielenrauhan ja mahdollisuuden kysellä. Ilmoitusta näistä tulee sähköpostilla, joten kannattaa tsekkailla meilit usein. Muistaakseni ensimmäisestä infosta sain kuitenkin tietoa vaihto-ohjelmista ja ylös tärkeimmät päivät ja yhteystiedot.
  • Vaihtokoordinaattorit: Isoin apuni ehdottomasti! Heille voi lähettää viestiä aina, kun jokin arveluttaa. Mikäli kansainvälisten asioiden hoitamisessa hommat eivät ole menneet huonompaan suuntaan, vastaukset tulevat nopeasti ja henkilökunta auttaa mielellään.
  • Flamma: Vaihtosivut
  • Muista lukea sähköpostia aktiivisesti!

ETTA 16508074_10210804777947950_6230884318794998620_n.jpg

Hyvä muistaa ennen vaihtoon lähtöä

Jokaista varmasti jännittää vaihtoon lähtö enemmän tai vähemmän. Jokaista ehkä myös hieman hermostuttaa kaikki hoidettavat asiat: Muistanko kaiken? Pitääkö vielä tehdä jotakin? Miten voin keskittyä opiskeluihin, vaihtoasioiden hoitamiseen ja töihin sekä harrastuksiin samaan aikaan?

Jokaisella on omat keinonsa selviytyä, mutta itse yksinkertaisesti tein listoja asioista, jotka täytyy muistaa hoitaa. Pistin kaikki päivämäärät tarkasti ylös ja yritin priorisoida vaihtoasiat sillä tavalla muiden asioiden edelle, että pyrin hoitamaan ne mahdollisimman nopeasti, jotta ne eivät jäisi roikkumaan. Puhelimessani sijaitsevasta listasta pystyin tarkistamaan, mitä on vielä tekemättä ja mitä pitää vielä muistaa. Vaihtoon liittyvät sähköpostit kiinnitin meilissäni ylimmäksi, jotta ne olivat aina helposti löydettävissä ja näkyvillä.

Vaikka elämässä on paljon muutakin, kehotan priorisoimaan vaihtoasioiden hoitamisen korkealle. Vaihto on ainutlaatuinen kokemus, jota ei kannata missata siksi, että unohtaa hoitaa jonkun asian tiettyyn päivään mennessä tai tuntee itsensä epävarmaksi. Paras keino itselle oli hoitaa määrätietoisesti pyydetyt asiat ja lukea ohjeet varmasti moneen kertaan kunnolla, jotten unohda mitään. Vaikka siihen toisaalta ”tuhlautui” aikaa, on parempi olla varma ja vaikka kysellä koordinaattoreilta ärsyttävyyteen asti, kuin jättää asioita hoitamatta ja olla epävarma siitä, mitä pitäisi tehdä.

Vaihtoon lähtö tuntuu luultavasti pitkään epätodelliselta ja hakuprosessi voi olla turhauttava. Järjestöstä ja vaihtokohteesta riippuen informaation ja päätösten saapumisessa saattaa mennä pitkään, ja sitten yhtäkkiä kerralla täytyy hoitaa nopeasti monta asiaa. Kehotan kärsivällisyyteen, ja alleviivaan sähköpostien aktiivista lukemista (myös roskapostit) tässäkin kohtaa. Kaikki tärkeimmät asiat informoidaan aina sähköpostilla, mutta deadlinet saattavat olla tiukkoja. Kun prosessi on lähtenyt liikkeelle, omasta kokemuksestani asiat neuvotaan aika ”kädestä pitäen” ja melko vähän asioita joutuu loppujenlopuksi selvitellä itse. Alleviivaan myös vaihtokoordinaattoreiden apua. Mikäli et ymmärrä jotakin tai olet epävarma jostakin, KYSY.

Flammasta selvittelemällä ja koordinaattoreilta kysymällä löytyy tietoa eri vaihto-ohjelmista. Suurin osa lähtee vaihtoon Erasmuksen kautta, mutta pohjoismaisten keskisissä vaihtoehdoissa kannattaa hyödyntää Nordplussaa, sillä se antaa ns. ”kotikenttäedun”. Kannattaa miettiä, mitkä ovat omat motiivit vaihtoon lähdölle ja sen perusteella miettiä, mikä järjestö palvelee omia tarpeita parhaiten. Itse lähdin vaihtoon Nordlys-ohjelman kautta, sillä halusin opiskella vaihdossa selkeästi muuta kuin pääainettani. (Ironista on, että loppujenlopuksi vaihdoin täällä kursseja niin, että opiskelen ¾ kurssia omaa pääainettani.) Erasmus velvoittaa vaihto-opintojen sisältävän käsittääkseni 75% omaa pääainetta, kun taas Nordlyssan kautta voi hakea täysin eri alan opintoihin.

Eri yliopistoissa on varmasti erilaiset vaihtohakemukset. Eri järjestöillä on myös erilaiset hakuprosessit esimerkiksi kielitestien osalta. Yhteistä kaikkialle kuitenkin varmasti on ensimmäisen hakuvaiheen motivaatiokirje. Se on yksi asia, johon kehotan panostamaan. Motivaatiokirjeessä kannattaa korostaa, miksi vaihto-opintosi olisivat tärkeitä paitsi opintojesi, kiinnostuksenkohteidesi ja tulevaisuuden työsuunnitelmiesi kannalta – miten ne tukevat suomessa käytyjä opintojasi, ja miten kehität asiantuntijuuttasi niiden kautta. Loppujenlopuksi on aivan sama sisällyttääkö vaihdossa käytyjä opintoja edes tutkintoon, vaihtaako alkuperäistä suunnitelmaa vaihdon aikana ja onko niistä todellista hyötyä tulevaisuudessa. Motivaatiokirjeessä on kuitenkin kyettävä osoittamaan, että vaihto-opinnot ovat oikeasti tärkeä osa opintoja, sillä kukaan ei halua myöntää apurahaa sellaiselle, joka tahtoo lähteä vaihtoon vain huvin vuoksi ja biletyksen takia. Pienet valkoiset valheet ovat tässä kohti ihan ok. Jos kirjoitustaito ei ole vahvuus, voi apua pyytää kaverilta. Tärkeintä on tehdä kaikkensa vakuuttaakseen koordinaattorit siitä, että TARVITSEE kyseisen vaihtopaikan.

etta-dsc_2775
Aamulla matkalla yliopistolle

Ensi kerralla höpöttelen…

Ensimmäisestä tekstistä tulikin vahingossa paljon informatiivisempi ja käytännönasioihin perustuva kuin oli tarkoitus. Jotten kirjoittaisi liian pitkää tekstiä, en jatka tällä erää enempää.

Seuraavassa kirjoituksessa aionkin ottaa enemmän esille elämää täällä. Avaan fiiliksiäni juuri ennen vaihtoon lähtöä ja juuri sen jälkeen. Kerron, miten olotilat ovat muuttuneet, mikä on stressannut ja mikä tuntunut vapauttavalta.

Hejdå!

Henrietta Pihlaja

Kuvat | Henrietta Pihlaja

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑