Kokemuksia vaihdosta Madridissa – hakuprosessista ja ripaus alkufiiliksiä

KANSAINVÄLISYYS Niin yksinkertaista kuin onkin sanoa: ”Kysyvä ei tieltä eksy”. Alusta saakka olin liikenteessä juuri tuolla asenteella, joka kantoi pitkälle ja eliminoi ylimääräisen stressin. Toki olin ottanut selvää puskaradion kautta hakuprosessin ajankohdasta, mutta kaiken kaikkiaan en halkonut hiuksia sen takia, että kaikesta olisi pitänyt selvitä yksin vain tietokoneen avulla.

En toki tarkoita, että Flamma tai muut informaatiolähteet netistä olisivat lainkaan turhia. Kuitenkin, ennen kuin availet kymmeniä eri sivustoja ja seurailet vinkkejä hakuprosessista, kannattaa käydä asiansa osaavien juttusilla. Sen lisäksi että silmäilee portaalin kautta tärkeitä päivämääriä sekä ”ohjeita lähtijälle” alustaa, suosittelen lämpimästi menemään Liikkuvuuspalveluiden juttusille. Kävin siellä yhteensä noin 3-5 kertaa, ja täytynee mainita nimeltä Silavuorenpenkereen Liikkuvuuspalveluista Mikko Moilanen; ilman häntä en varmaankaan olisi nyt täällä mihin alusta saakka toivoin pääseväni, etenkään näin stressittömillä fiiliksillä kaikesta.

Vaikka erilaiset dokumentit hakuprosessiin liittyen Helsingin yliopiston ja vaihtokohteen välillä tuntuivat ehkä loputtomilta, loppujen lopuksi niiden hankkiminen ja saaminen ei ollut haastavaa. Suosittelen, että teet listan niistä kaikista ja sitten keräät niitä pikku hiljaa vaikka tietokoneesi työpöydälle. Siitä voit sitten helposti nappailla niitä lähetettäväksi, kun tarve ja ajankohta vaatii. Tämän lisäksi, suosittelen menemään tapahtumaan, jossa voit yhdessä Liikkuvuuspalveluiden henkilökunnan kanssa hakea haluamaasi kohteeseen. Ylipäätään kaikki tapaamiset, infotilaisuudet ja juuri ennen lähtöä järjestetty ”Lähtöorientaatio” olivat hyödyllisiä. Loppuvaiheessa Lähtöorientaation jälkeen tapasimme myös tuutorin, joka oli juuri ollut itse vaihdossa kyseisessä kohteessa. Kokemusasiantuntijan eli tuutorin kautta selvisi mielestäni kaikki olennainen tieto siitä mitä tuli tietää ennen juuri ennen lähtöä ja paljon käytännön tietoa paikan päältä. Vaihto-tuutorit kunniaan!

Alkufiilikset ovat jatkuneet tähän päivään asti positiivisina; kiitollisuutta, innostusta, inspiraatiota ja onnea täynnä. Luotin tulevaan ja se kannatti. Ainoat huolen hetket ovat liittyneet turhautuneisuuteen oman kielen oppimisen suhteen. Vaikka lähes kaikki informaatio vaihto kohteesta tuli vain noin kuukausi ennen lähtöä, se ei haitannut. Ainakin Madridissa, orientaatiot ja yliopiston kurssit alkavat paljon myöhemmin Suomen aikatauluun verrattuna. Kurssit realisoituvat vasta seuraavien kuukausien aikana, ja ennen lopullisia kurssivalintoja muutoksia omaan lukujärjestykseen on mahdollista tehdä joustavasti. Vaihtokohteen yliopiston henkilökunta on hyvin ymmärtäväistä, joustavaa, rentoa ja avuliasta vaihto-opiskelijoita kohtaan, puhumattakaan paikallisista. Asunnon hankkiminen voi tuottaa paineita, mutta itse selailin Facebook-yhteisöjä pari viikkoa ennen lähtöä ja sieltä löysinkin lopullisen asuntoni. Vaikka asunnon hankinta Facebookin kautta saattaa kuulostaa hölmöltä, maalaisjärkeä käyttäen ja Skypen kautta kommunikoiden melko luottavaisin tunnelmin voi olla. Toki on olemassa myös lukematon määrä eri järjestöjä, jotka auttavat asunnon hankinnassa; niin kohteen yliopisto itse kuin yksityiset yritykset.

22117883_10212277817494748_1083719411_o

Erasmus –järjestön kautta on täysi mahdottomuus olla tutustumatta uusiin ihmisiin. Koska itse lähtökohtaisesti tulin tänne oppimaan kieltä, en voi muuta kuin olla kiitollisin mielin siitä, että kämppikseni ovat Etelä-Amerikasta sekä siitä, että kursseillani on vain espanjalaisia, jotka ovat hyvin ottaneet minut mukaan ja olleet avuliaita. Kuten alussa painotin kysymisen tärkeyttä, painotan sitä edelleen. Täällä paikan päällä olen kysymällä selvinnyt kaikesta, ilman stressin tunnetta ja painetta. Mielestäni tärkeimmät vinkit vaihtoon lähtijälle tiivistyvät tähän kehotukseen: ”Muista nauttia myös epävarmuudesta, kaikki asiat järjestyvät kyllä!” Kun uskaltaa astua omalle epämukavuusalueelle, seurata intuitiotaan ja tehdä asioita joista itse nauttii, ei voi epäonnistua.

 

Saludos, Sandra

Mainokset

Välkommen till Uppsala Universitet!

KANSAINVÄLISYYS. Toisessa osassa Henrietan vaihtopäiväkirjaa teemana ovat tuntemukset ennen vaihtoon lähtöä ja kohdemaahan saapumisen jälkeen. Lisäksi muistilistaa on niin käytännön tärkeistä asioista, kuin henkistä muistilistaa auttamaan jännitykseen ja paineeseen.

1. uppsala
Lähtö lähestyy

MUISTA HOITAA AJOISSA!

  • Osta lentoliput (tuskin tarvitsee edes muistuttaa)
  • Vuokran maksu ja vaihtoon liittyvät asiat kuntoon
  • Ota yhteyttä pankkiin ja kysy neuvoa kortti- ja raha-asioiden hoitamiseen vaihtoaikana (saattaa olla, että esimerkiksi uuden kortin hankkiminen on joillekuille tarpeellista)
  • Hoida vakuutusasiat kuntoon! (vaikka vakuutukset ovat hyvät, voi niitä olla hyvä muuttaa vaihtoajaksi ja varmistaa niiden riittävyys)
  • Mikäli käytät reseptilääkkeitä, pyydä lääkäriä kirjoittamaan kansainvälinen resepti
  • Riippuen minne olet menossa, varmista että yleisesti rokotukset ja terveysasiat ovat kunnossa
  • Varmista, että mahdolliset matkustamiseen vaikuttavat asiat, kuten viisumi ovat kunnossa, jos olet matkustamassa Euroopan ulkopuolelle

Kun lähdöstä tuli todellista…

Postissa saapui paketti, joka sisälsi Uppsalan yliopiston opinto-oppaan ja muuta materiaalia. Vielä elettiin jännityksessä – virallista tietoa yliopistolta sisään pääsystä ei ollut saapunut. Muutama viikko myöhemmin se tuli: sähköpostia Uppsalan yliopiston kansainvälisyyskoordinaattorilta. Sähköposti toivotti minut tervetulleeksi opiskelemaan Uppsalan yliopistoon, kertoi millä kursseilla olen, ja sisälsi paljon linkkejä.

Samoihin aikoihin sähköpostiin saapui vähän väliä viestejä Uppsalan International Officelta, missä oli tärkeitä tietoja asuntolahakuun ja muuhun liittyen. Vielä hyväksynnän jälkeenkin piti odottaa noin kaksi viikkoa, ennen kuin asuntolahaku aukesi. Kokoajan odotin, kokoajan elin jännityksessä. Tärkeiden asioiden deadline oli tiukka ja asiat piti hoitaa nopeasti.

Vuoden 2016 viimeiset kaksi kuukautta oli alituista odottamista ja jännittämistä. Mahdolliseen lähtöön oli enää kuukausi, kun vahvistus asuntolapaikasta tuli. Mikään ei tuntunut todelliselta, vaikka ajatukset pyörivät vaihdossa ja tein kaikkeni tehdäkseni sen todeksi.

Työt peruskoulussa loppuivat 22.12. Palautin määrätietoisesti kandidaattitutkielmani ennen joulua, 23.12. Palaset tuntuivat loksahtaneen kohdalleen joka alueella, mutta vasta lähempänä uutta vuotta vaihtoon lähtö alkoi tuntua oikeasti todelliselta. Vaikka viimeisen vuoden olin lähetellyt sähköposteja, täyttänyt hakemuksia ja katsellut vaihtoyliopiston kurssitarjontaa, ei prosessin hitaus ja muu elämä antanut vaihtoon lähdön muuttua todeksi ennen kuin vasta aivan viime hetkillä.

Syksyn rehkimisen jälkeen joulunpyhät menivät perheen kanssa aivoja nollatessa. Joulunvietosta palattuani 27.12. havahduin siihen, että neljän päivän päästä luovutan asuntoni alivuokralaiselle, ja kahden viikon päästä muutan Ruotsiin. Pitäisi varmaan pakata, mutta MITÄ?

2. lentoasema.jpg
Lähdön hetkillä. Nalle ja päiväkirja matkassa mukana.

Niin mitä siis ottaisin mukaan?

Mitä pakata mukaan, kun muuttaa puoleksi vuodeksi toisaalle? Aika on toisaalta niin lyhyt, mutta toisaalta pitkä. Asuminen ei vastaa reppureissaamista eikä lomamatkaa, joten kodin pitää tuntua kodilta ja vaatteita pitää olla jokaiselle vuodenajalle. Suurimpana prioriteettina olivat tietenkin välttämättömät tärkeät asiat, kuten passi, muut olennaiset paperit ja henkilökohtaisesti merkittävät tavarat.

Yhteensä matkatavaroita kertyi 50kg. En nihkeillyt sen kanssa, mitä pakkaan. Lajittelin vaatteet karkeasti ensin kolmeen, sitten kahteen: mitä ainakin otan, mitä en ota ja mitä ehkä otan. Mukaan mahtui niin kivoja bilevaatteita kuin mukavia oloasuja, tavallisia arkivaatteita ja käytännöllisiä ulkovaatteita. Isoin ongelma pakkaamisen suhteen oli kenkien ja sisustustavaran kanssa. Kodin pitää tuntua kodilta ja olen tyyliltäni nirso. Toisaalta tuntui myös hölmöltä käyttää paljon rahaa puolen vuoden sisustustavaroihin, joista pitää hankkiutua eroon lähtiessä.

Kukin pakkaa oman prioriteettinsa mukaan, mutta koska laukkuuni mahtui verhot sekä päiväpeitto, otin ne mukaan. En kadu, sillä tunsin heti oloni kotoisaksi kahvinkeittimen oston ja tavaroiden järjestelyn jälkeen, eikä tarvinnut tyytyä rumiin verhoihin. Turvaa oli luomassa myös poikaystävän antama nalle ja päiväkirja.

Pakatessa kannattaakin muistaa, että vaihdossa tulee elämään ihan normaalia elämää. Siis sen lisäksi, että pakkaa mukaan kaiken tarpeellisen, on hyvä pakata mukaan asioita, jotka ovat tärkeitä oman itsensä kannalta. Niitä asioita, mitkä luovat turvaa ja niitä, mitkä tekevät itsestä itsen. Erilaisia vaatteita tahtoo monipuolisesti käyttää varmasti vaihdossakin. Vaikka kaikkea tarpeellista saa varmasti kohdemaasta, on toinen juttu, paljonko tahtoo satsata ostoksiin rahaa ja kuinka omalta kaikki uutena ostettu tuntuu.

3. uppsala universitet
Vaihto-opiskelijoiden vastaanotto. Äiti otti jännittyneestä tyttärestä kuvan.

Lähdön hetkillä ja niiden jälkeen

Pakkaamisen vaikeuden, läksiäisten ja muiden hyvästien, sekä vakuutus- ja pankkiasioiden kuntoon hoitamisen jälkeen, oli vihdoin lähdön paikka. Päivä koitti epätodellisena. Lähdin parhaan ystävän, äidin ja poikaystävän kanssa lentokentälle suurien laukkujeni kanssa, enkä sisäistänyt lähtöä. Ystävä itki, itse en osannut. En tajunnut, mitä tapahtuu. Kumppanikaan ei tajunnut. Sanoimme heipat, kuin näkisimme taas huomenna. Seuraavaan näkemiseen ei osannut ajatella menevän kahta kuukautta.

Herkkänä ja hermoilevana ihmisenä tahdoin mennä Uppsalaan jo pari päivää ennen kuin asioita täytyi alkaa hoitaa. Tahdoin haistella Uppsalan tuulia ja ottaa selvää yliopiston sekä asuntolan sijainneista etukäteen. Olin ottanut äidin mukaan turvaksi, sillä Ruotsi ei ole kaukana ja tiesin sen tuovan mielenrauhaa myös hänelle. Äidin kanssa aika tuntui lomailulta, ja vasta hänen lähtiessään iski päin kasvoja todellisuus siitä, että jäisin Uppsalaan todella asumaan yksin.

Alussa olin väsynyt, jännittynyt ja stressasin pienistäkin asioista. Tunsin itseni hyvin yksinäiseksi ja irralliseksi. Oli viikonloppu, eivätkä opinnot olleet vielä alkaneet. Ostin ruokaa ja tarpeellisia tavaroita, sekä purin matkatavaroita. Mietin, että mitä ihmettä ajattelin, kun lähdin yksin asumaan toiseen maahan. Tuntui vahvasti, etten selviä ja pelkäsin tulevia opintoja ja sitä, etten saakaan ystäviä. Olen ihmisenä herkempi kokemaan vahvoja tunteita kuin moni muu, mutta uskon silti, että alussa samanlaisen irrallisuuden tunteen saattaa jakaa usea muukin, joko enemmissä tai vähemmissä määrin. Sitä ei kannata pelästyä. Omasta kokemuksestani sanoisin, että se kaikkoaa nopeasti.

Hyvä ystäväni, joka lähti Italiasta opiskelemaan Belgiaan, oli rohkaissut minua ennen lähtöä. Hän sanoi, että pitää muistaa, että vaihto on elämää siinä missä elämä muutenkin. Kun elämästä piirtää tunnekäyrän, se saattaa näyttää melkoiselta vuoristoradalta. Sama koskee vaihtoaikaa. Ensin voi jännittää, sitten tulla yksinäisyys, ahdistus ja putoamisen tunne, josta huippu nousee uuden innokkuuden myötä taas pilviin. Arki tasaantuu, tulee ehkä stressiä opinnoista, ihastumista, ihmissuhdehuolia, välillä on onnellinen, välillä vähemmän onnellinen.

On klisee sanoa, että vaihtoaika on parasta elämässä, mutta allekirjoitan kyseisen kliseen täysin. Kaikkine alun ahdistuksine ja muine elämään kuluvine tunteineenkin olen ollut Uppsalassa pääosin onnellisempi, kuin lähes koskaan Suomessa, syistä, joita en osaa edes sanallistaa.

Alussa voi siis tuntua pahalta, mutta heti uusia ihmisiä tavatessa ja arjen pyörähtäessä käyntiin, tilanne luultavasti muuttuu. Elämästä ei kannata ottaa paineita. Jokainen oppii vaihdossa varmasti eri asioita, mutta itselleni yksi suurimmista opituista asioista on ollut taito olla ottamatta liikaa paineita. Suomessa juoksen pää kolmantena jalkana stressaten joka ikisestä pienestäkin asiasta. Uppsalassa elän, opiskelen siinä sivussa, ja sitten taas elän, sillä olen vapaa tekemään elämälläni juuri, mitä itse tahdon, eikä mikään muu kuin Kelan säännökset ja apurahaehdot velvoita minua mihinkään täällä.

Jokaisella on varmasti myös eri motiivit vaihtoon lähtöön, mutta omat motiivini liittyivät puhtaasti kielitaidon harjaannuttamiseen, kokemusten kartuttamiseen ja itseni ylittämiseen. Oma prioriteettini ei siis ollut tulla opiskelemaan opintojen vuoksi, vaan opinnot ovat mukavaa extraa kaiken muun sivussa. Tähän mennessä olenkin niin ylittänyt itseni, vähintäänkin tullut rohkeammaksi vieraiden kielten käyttäjäksi ja kartuttanut kokemuksia, jonkalaisia tulee toivottavasti vielä paljon lisää.

4. IMG_1967.JPG

Elämänohjeita vaihtoajalle

Tärkeimmäksi neuvoksi antaisin jokaiselle, että olkaa rohkeita! Älkää ottako paineita siitä, miten olla mahdollisimman sosiaalinen ja keihin ihmisiin tutustua, mutta olkaa avoimia kohtaamaan uusia ihmisiä. Sillä ihmiset ovat vaihtoaikana parasta. He ovat avain uusien kokemusten kartuttamiseen ja maailmankatsomuksen avartamiseen paljon vahvemmin kuin opiskelupaikka tai opiskeluala.

Toisena neuvona tahtoisin muistuttaa, että olkaa omia itsejänne. Joskus näiden kahden asian yhdistäminen voi tuntua vaikealta, mutta itseään pitää muistaa kuunnella. Vaikka on hyvä pistää itsensä likoon, ei pidä tehdä mitään, mikä tuntuu liian epämukavalta. Varsinkin alkuun on hyvä olla rohkea ja mennä menoihin mukaan mahdollisimman aktiivisesti, mutta jos stressaa tai väsyttää, ei ole maailmanloppu, jos joskus jättää menemättä. Lisäksi tulee muistaa, että jos ihmiset eivät ole valmiita ottamaan sinua vastaan sellaisena kuin olet, silloin he eivät luultavasti ole oikeita ihmisiä sinulle.

Niin vaihtoaikana kuin elämässä yleensäkin, asioiden on tapana asettua paikoilleen omalla painollaan. Kun tähän veneeseen hyppää, sitä on miltei mahdotonta pysäyttää. Ja se siinä onkin ehkä parasta. Minkään suhteen ei kannata luovuttaa ensimmäisten päivien tuntemusten perusteella, mutta lohdullista on, että jos asiat eivät millään ala luonnistumaan, ei mikään ole lopullista. Irralliseksi voi tuntea itsensä, vaikka lähtee omasta tahdostaan, mutta jos antaa itsellensä mahdollisuuden, voi suoda itsellensä yhden elämänsä parhaista kokemuksista.

Henkinen muistilista

  • Ole oma itsesi
  • Mene rohkeasti mukaan
  • Älä ota liikaa paineita, kaikki järjestyy kyllä
  • Ota mukaan tarpeellisten tavaroiden lisäksi myös jotain, mikä luo itselle turvaa ja helpottaa oloa vaikeina hetkinä
  • Pyydä vaikka kavereita kirjoittamaan kirjeitä (ja muista että nykyaikana rakkaat ovat aina internetin päässä)
  • Muista, että vaikeatkin tunteet muuttuvat hyviksi, etkä ole koskaan täysin yksin
  • Elämä on elämistä varten
5. kaunis uppsala.jpg
Uusi kotikaupunki

Ensi kerralla höpöttelen…

Seuraavassa tekstissäni yritän todella päästä käsiksi opiskeluun ja opiskeluelämään liittyviin teemoihin vaihtoaikana. Koin tärkeäksi kuvailla tuntemuksia ennen lähtöä ja saapumisen jälkeen, sillä ne ovat yleensä hetkiä, jolloin ihmisiä eniten pelottaa. Ja niistä selviää. Siksi tahdoin antaa tukea siihen ja kertoa, että minuakin pelotti.

Hejdå!

Henrietta Pihlaja

Kuvat | Henrietta Pihlaja

 

 

Vaihtoon Uppsalaan

KANSAINVÄLISYYS Yksi Elolaisista lähti kevääksi vaihtoon Uppsalaan ja kirjoittaa nyt sieltä käsin vaihtokokemuksistaan. Uuden juttussarjan ensimmäisessä osassa käydään läpi vaihtopaikan valintaa ja vaihtoon lähdön järjestelyä. Ota tästä tärkeimmät pointit mukaan matkalle kohti opiskelijavaihtoa!

Kuka mä oon ja mikä tää on?

ETTA DSC_2766.JPG
Onnellisena Uppsalassa

Moikka! Olen Henrietta, tuttavallisemmin Etta. Opiskelen kolmatta vuotta yleistä ja aikuiskasvatustiedettä, sivuaineenani yleinen kirjallisuustiede. Tulevaisuudessa haaveilen työsekenteleväni äidinkielen- ja kirjallisuuden opettajana, aikuiskasvatuksen parissa, kirjailijana (hih) tai esimerkiksi lastensuojelujärjestössä. Yliopistotoiminnassa olen pööpöillyt tuutorina, aktiivisena Käyttiksen speksiläisenä sekä Peduca-lehden ja Elon toimituksessa. Tykkään muun muassa taiteista, kissoista, ihmisistä, pitkistä päämäärättömistä kävelyretkistä ja kahvista. Syksyn työskenneltyäni erityisopetuksen luokassa ja saatuani kanditutkielman pakettiin, lähdin Uppsalaan vaihtoon.

Nyt olen viettänyt Uppsalassa noin neljä viikkoa, ja aion kirjoittaa ajastani täällä jonkinmoista päiväkirjaa ehkä noin kerran kuussa Eloon. Yritän pitää tekstieni teemat nimenomaan opintoihin ja opiskelijaelämään liittyvinä. Vaikka puhunkin omasta kokemuksestani, ei tarvitse pelätä henkilökohtaisia, kiusallisia vuodatuksia. Toivon, että tämän avulla lukijat voisivat saada lisää tietoa vaihdosta ja opiskelusta ulkomailla, sekä jotain mihin samaistua ja tukeutua.

Vaikka itse en olekaan lähtenyt Ruotsia kauemmaksi, eikä Ruotsin vaihtokokemusta voi yleispätevästi yleistää muihin vaihtokohteisiin, toivon, että tästä silti on iloa ja hyötyä jollekulle. Eihän koskaan eri yksilöiden kokemukset ole muutenkaan samanlaisia, joten minun äänelläni, minun perspektiivistäni, Uppsalan yliopiston opinnoista käsin, lähden valottamaan asiaa niin hyvin kuin vain voin.

Miten kaikki sai alkunsa?

En edes aivan tiedä, miten päädyin valitsemaan Uppsalan. Moni nauraa, kun en ole lähtenyt Ruotsia kauemmaksi ja osa muista vaihtareista kysyy: ”Miksi suomalainen halusi tulla Ruotsiin?”. Omalla kohdallani olin kuitenkin vahvasti päättänyt, että aion lähteä vaihtoon yliopistoaikana. Alun perin haikailin Intiaan, mutta koska sinne ei järjestetä kahdenvälisiä vaihtoja, luovuin ajatuksesta. Kielitaitoni rajoittuu lähinnä ruotsiin ja englantiin, eivätkä nekään ole kovin vahvoja. Olen reissannut monessa paikkaa Eurooppaa ja rakastan nähdä elämää siellä, mutta jostain syystä muutto Etelä- tai Keski-Eurooppaan ei kiinnostanut. Jonnekin piti lähteä, joten aloin ajatella hyödyn kannalta. Jos pääsen oppimaan englantini ja ruotsini paremmaksi, ehkä vielä joskus uskallan hakea töitä, joissa niitä tarvitaan, ja opetella uusiakin kieliä. Mikäpä siihen olisi sitten ollutkaan parempi paikka kuin Ruotsi? Tutkailin netistä Ruotsin yliopistoja ja kurssitarjontaa, ja päädyin siihen, että Uppsala vaikuttaa paikalta, jonne haluan mennä – ennakko-oletuksia ei ollut ja yliopisto on Pohjoismaiden vanhin, suhteellisen kiinnostavalla kurssitarjonnalla.

Monet ovat tulleet kyselemään, miten vaihtoprosessini lähti alkuun, mistä sain tarvittavan informaation ja mitä kaikkea piti tehdä. Oletan siis, että nämä ovat asioita, joista ihmiset ovat kiinnostuneita. Hommahan lähti liikkeelle jo melkein vuosi ennen lähtöäni. Tämä aika riippuu lähinnä siitä, onko vaihtoon lähdössä syksyllä vai keväällä, ehkä myös siitä minne on lähdössä (Eurooppaan vai sen ulkopuolelle) – sekä syys- että kevätlukukauden haut tehdään edeltävänä keväänä. En muista valitettavasti enää kovin tarkkaan prosessin alkuvaiheita, mutta sen voin sanoa, että juuri nyt ovat ne hetket käsillä, kun vaihtohyväksyntää ja apurahaa haetaan omalta yliopistolta – lähti sitten syksyksi tai kevääksi. Jos hommaa ei nyt hoida, mahdollisuus lähtöön on luultavasti vasta lukuvuonna 2018-2019.

Alle koottu hyödyllisiä linkkejä ja asioita ennen vaihtoon lähtöä:

  • Vaihtoinfot: Taisin käydä tasan yhdessä – ilmankin siis pärjää, mutta antaa mielenrauhan ja mahdollisuuden kysellä. Ilmoitusta näistä tulee sähköpostilla, joten kannattaa tsekkailla meilit usein. Muistaakseni ensimmäisestä infosta sain kuitenkin tietoa vaihto-ohjelmista ja ylös tärkeimmät päivät ja yhteystiedot.
  • Vaihtokoordinaattorit: Isoin apuni ehdottomasti! Heille voi lähettää viestiä aina, kun jokin arveluttaa. Mikäli kansainvälisten asioiden hoitamisessa hommat eivät ole menneet huonompaan suuntaan, vastaukset tulevat nopeasti ja henkilökunta auttaa mielellään.
  • Flamma: Vaihtosivut
  • Muista lukea sähköpostia aktiivisesti!

ETTA 16508074_10210804777947950_6230884318794998620_n.jpg

Hyvä muistaa ennen vaihtoon lähtöä

Jokaista varmasti jännittää vaihtoon lähtö enemmän tai vähemmän. Jokaista ehkä myös hieman hermostuttaa kaikki hoidettavat asiat: Muistanko kaiken? Pitääkö vielä tehdä jotakin? Miten voin keskittyä opiskeluihin, vaihtoasioiden hoitamiseen ja töihin sekä harrastuksiin samaan aikaan?

Jokaisella on omat keinonsa selviytyä, mutta itse yksinkertaisesti tein listoja asioista, jotka täytyy muistaa hoitaa. Pistin kaikki päivämäärät tarkasti ylös ja yritin priorisoida vaihtoasiat sillä tavalla muiden asioiden edelle, että pyrin hoitamaan ne mahdollisimman nopeasti, jotta ne eivät jäisi roikkumaan. Puhelimessani sijaitsevasta listasta pystyin tarkistamaan, mitä on vielä tekemättä ja mitä pitää vielä muistaa. Vaihtoon liittyvät sähköpostit kiinnitin meilissäni ylimmäksi, jotta ne olivat aina helposti löydettävissä ja näkyvillä.

Vaikka elämässä on paljon muutakin, kehotan priorisoimaan vaihtoasioiden hoitamisen korkealle. Vaihto on ainutlaatuinen kokemus, jota ei kannata missata siksi, että unohtaa hoitaa jonkun asian tiettyyn päivään mennessä tai tuntee itsensä epävarmaksi. Paras keino itselle oli hoitaa määrätietoisesti pyydetyt asiat ja lukea ohjeet varmasti moneen kertaan kunnolla, jotten unohda mitään. Vaikka siihen toisaalta ”tuhlautui” aikaa, on parempi olla varma ja vaikka kysellä koordinaattoreilta ärsyttävyyteen asti, kuin jättää asioita hoitamatta ja olla epävarma siitä, mitä pitäisi tehdä.

Vaihtoon lähtö tuntuu luultavasti pitkään epätodelliselta ja hakuprosessi voi olla turhauttava. Järjestöstä ja vaihtokohteesta riippuen informaation ja päätösten saapumisessa saattaa mennä pitkään, ja sitten yhtäkkiä kerralla täytyy hoitaa nopeasti monta asiaa. Kehotan kärsivällisyyteen, ja alleviivaan sähköpostien aktiivista lukemista (myös roskapostit) tässäkin kohtaa. Kaikki tärkeimmät asiat informoidaan aina sähköpostilla, mutta deadlinet saattavat olla tiukkoja. Kun prosessi on lähtenyt liikkeelle, omasta kokemuksestani asiat neuvotaan aika ”kädestä pitäen” ja melko vähän asioita joutuu loppujenlopuksi selvitellä itse. Alleviivaan myös vaihtokoordinaattoreiden apua. Mikäli et ymmärrä jotakin tai olet epävarma jostakin, KYSY.

Flammasta selvittelemällä ja koordinaattoreilta kysymällä löytyy tietoa eri vaihto-ohjelmista. Suurin osa lähtee vaihtoon Erasmuksen kautta, mutta pohjoismaisten keskisissä vaihtoehdoissa kannattaa hyödyntää Nordplussaa, sillä se antaa ns. ”kotikenttäedun”. Kannattaa miettiä, mitkä ovat omat motiivit vaihtoon lähdölle ja sen perusteella miettiä, mikä järjestö palvelee omia tarpeita parhaiten. Itse lähdin vaihtoon Nordlys-ohjelman kautta, sillä halusin opiskella vaihdossa selkeästi muuta kuin pääainettani. (Ironista on, että loppujenlopuksi vaihdoin täällä kursseja niin, että opiskelen ¾ kurssia omaa pääainettani.) Erasmus velvoittaa vaihto-opintojen sisältävän käsittääkseni 75% omaa pääainetta, kun taas Nordlyssan kautta voi hakea täysin eri alan opintoihin.

Eri yliopistoissa on varmasti erilaiset vaihtohakemukset. Eri järjestöillä on myös erilaiset hakuprosessit esimerkiksi kielitestien osalta. Yhteistä kaikkialle kuitenkin varmasti on ensimmäisen hakuvaiheen motivaatiokirje. Se on yksi asia, johon kehotan panostamaan. Motivaatiokirjeessä kannattaa korostaa, miksi vaihto-opintosi olisivat tärkeitä paitsi opintojesi, kiinnostuksenkohteidesi ja tulevaisuuden työsuunnitelmiesi kannalta – miten ne tukevat suomessa käytyjä opintojasi, ja miten kehität asiantuntijuuttasi niiden kautta. Loppujenlopuksi on aivan sama sisällyttääkö vaihdossa käytyjä opintoja edes tutkintoon, vaihtaako alkuperäistä suunnitelmaa vaihdon aikana ja onko niistä todellista hyötyä tulevaisuudessa. Motivaatiokirjeessä on kuitenkin kyettävä osoittamaan, että vaihto-opinnot ovat oikeasti tärkeä osa opintoja, sillä kukaan ei halua myöntää apurahaa sellaiselle, joka tahtoo lähteä vaihtoon vain huvin vuoksi ja biletyksen takia. Pienet valkoiset valheet ovat tässä kohti ihan ok. Jos kirjoitustaito ei ole vahvuus, voi apua pyytää kaverilta. Tärkeintä on tehdä kaikkensa vakuuttaakseen koordinaattorit siitä, että TARVITSEE kyseisen vaihtopaikan.

etta-dsc_2775
Aamulla matkalla yliopistolle

Ensi kerralla höpöttelen…

Ensimmäisestä tekstistä tulikin vahingossa paljon informatiivisempi ja käytännönasioihin perustuva kuin oli tarkoitus. Jotten kirjoittaisi liian pitkää tekstiä, en jatka tällä erää enempää.

Seuraavassa kirjoituksessa aionkin ottaa enemmän esille elämää täällä. Avaan fiiliksiäni juuri ennen vaihtoon lähtöä ja juuri sen jälkeen. Kerron, miten olotilat ovat muuttuneet, mikä on stressannut ja mikä tuntunut vapauttavalta.

Hejdå!

Henrietta Pihlaja

Kuvat | Henrietta Pihlaja

Mitä meiltä odotetaan työelämässä?

JouniUUSIA TUULIA  Aikuiskasvatustieteen monipuolisuus on opiskelijalle sekä vahvuus että heikkous. Moni kasvatustieteilijä ymmärrettävästi kammoksuu liikaa irrallisuutta. Vastapainona voi kuitenkin ajatella, että moninaiset vahvuudet ja valinnanvapaus opiskeluissa petaavat tulevaan työnkuvaan omaleimaisuutta ja yksilöllisyyttä. Konkretiasta irtautuminen voi myös työelämässä kääntyä avoimuudeksi eri alan erikoisuuksia kohtaan. Työmarkkinat ovat hyvin monipuolinen kenttä mukautuvaiselta generalisti-alalta tulevalle opiskelijalle. Useat päätyvätkin yhä uudestaan kyselemään: ”Mitä minun pitäisi osata tai taitaa?” Ei hätää, sillä tämän kirjoitelman tarkoituksena on vastata juurikin näihin kysymyksiin, ainakin yleisellä tasolla.

Monille yllättävä ja helpottava asia on, että opiskelun pohjalta ei välttämättä tarvitse osata kovin montaa käytännön asiaa, sillä työelämä kouluttaa kyllä. Tärkeintä on kasvatustieteellinen näkökulma. Kanssasi samanlaisista ongelmista kärsivät muun muassa filosofit ja sosiologit. Yleistä ihmislähtöistä näkökulmaa voi olla vaikea kääntää käytäntöön, mutta voisiko se silti olla jotain, jolla erotumme teknisen alan opiskelijoista?

Harva päätyy lukemaan kasvatustieteen ohella oikeuspsykologiaa, mutta minkälaisia uramahdollisuuksia se voisikaan avata?

Tärkeää on myös hahmottaa oma kiinnostus. Kasvatustieteen vahvuudet ovat sen sovellettavuudessa: lähes mikä tahansa sivuaine kasvatustieteellisestä näkökulmasta tulkittuna luo uramahdollisuuden. Tämä petaa paikkoja yksilöllisyydelle. Harva päätyy lukemaan kasvatustieteen ohella oikeuspsykologiaa, mutta minkälaisia uramahdollisuuksia se voisikaan avata? Mieti kuka ja mitä olet, ja mitä haluat edustaa elämässäsi. Tekemällä itsellesi tärkeitä asioita päädyt varmasti oman elämäsi kannalta tärkeälle polulle. Kasvatustieteen salat ja omat unelmat ovat hyvä yhdistelmä urasuunnitelmaa luodessa.

Viime aikoina allekirjoittanut on osallistunut kurssille Kasvatustieteen toimintakentät, joka käsittelee työllistymisen teemoja. Kurssi on ollut hurjan hyödyllinen oman osaamisen kartoittamisessa ja paineiden hylkäämisessä kurssisisältöön kuuluvien alumnivierailujen vuoksi. Vaikka alumnien taustoissa ja koulutusvalinnoissa on ajoittain ollut huomattaviakin eroja, toistuivat esityksissä tietynkaltaiset tarinat työelämäidentiteetin metsästyksestä ja ajoittaisesta seikkailemisesta erilaisten mielenkiintoisten vaihtoehtojen välillä. Lisäksi alumnien puheesta saattoi kartoittaa seuraavanlaisia konkreettisia kasvatustieteilijän taitoja, joita voi entisestäänkehittää opiskelun aikana:

1. Laskennalliset taidot. Monet kasvatustieteilijät kokevat tarvitsevansa lukujen kanssa enemmän ymmärrystä, jotta he eivät jäisi keskusteluissa insinöörien ja ekonomien syrjimäksi. Erilaisia laskennallisia taitoja voi oppia esimerkiksi Aaltoyliopiston työpsykologian ja johtamisen peruskursseilta, jotka käsittelevät tuotantotaloutta ja yritysmaailmaa.

2. Kyky sopeutua ympäristöön, kasvatustieteen tuominen osaksi työyhteisöä.

3. Kasvatustieteilijöiden tutkimukselliset taidot, jotka helpottavat selvitysten ja erilaisten ilmiöiden kartoittamista esimerkiksi muutoksen kynnyksellä olevan yrityksen nykytilasta.

4. Erilaiset asiantuntijuus- ja verkostokäsitykset, joilla yrityksen rakennetta voidaan analysoida ja tarpeen mukaan kehittää toimivimmaksi.

5. Ryhmätyöskentelytaidot. Hallinnallisissa toimissa, joissa toimitaan useiden alojen asiantuntijoiden kanssa, on kätevää kyetä työskentelemään sosiaalisessa ilmapiirissä ja samalla ratkomaan yhteisiä ongelmia.

12521688833_1f9cd26a02_b

Erilaisissa Aikuiskasvatuksen Killan ja Peducan järjestämissä työelämäilloissa ja ammattiliittomme koulutuspäivillä on käyty läpi samoja teemoja, joissa edellä mainittujen seikkojen lisäksi on muistutettu alamme korkeasta työllistymisestä ja vahvuudesta juuri tulevaisuuden työmarkkinoilla, jossa pitkäkestoiset urat alkavat olla katoava luonnonvara. Kasvatustieteellinen mukautumiskyky voi myös mahdollistaa pidempikestoisen pestin, mikäli haluaa jättää erilaisten vaihtoehtojen kokeilemisen väliin.

Hiljattain Helsingissä järjestettiin Contact Forum – messut, joiden tavoitteena oli edistää työnantajien ja työntekijöiden kohtaamista. Ensisilmäyksellä vaikutelmaksi muodostui lähinnä teekkareita palvelevat ständit, joissa haettiin spesifiä osaamista erilaisiin isoihin firmoihin. Tarkemman tutkimisen jälkeen paikalta löytyi kuitenkin myös erilaisiin rekrytointitehtäviin palkkaavia firmoja, joissa kasvatustiede oli hyvinkin tunnettu termi. Myös paikalla olevat rekrytoijat lähes poikkeuksetta tunnistivat kasvatustieteen, ja monen kanssa tuli keskusteltua heidän koulutushistoriastaan. Nämä messut tarjosivatkin varsin mojovan egoboostin, jota voi suositella ensi vuoden suunnitelmiin kaikille niille, joille matkan määränpää ei ole vielä täysin selkiytynyt.

Jouni Vainio
Peducan edunvalvonta- ja yhdenvertaisuusvastaava sekä AKK:n koulutuspoliittinen- ja yhdenvertaisuusvastaava

 

Hallituksen esittely

UUSIA TUULIA Aikuiskasvatuksen kilta sai vuodelle 2014 uuden hallituksen. Toimituksemme esitti hassuja ja vähän kiperimpiäkin kysymyksiä uusille ja vanhemmille kasvoille. Mitä tekee hallintosuunnittelija, mikä on kasvisverkosto ja minkälainen olis ennennäkemätön opiskelijatapahtuma? Alta löydät vastaukset näihin ja muutamaan muuhunkin kysymykseen. 

12138095285_f21f14f544_c
Jouni, Jussi ja Mira

Varapuheenjohtaja Jussi Järvinen

Aloittanut opiskelun 2010. Aiemmin toiminut mm. Conduksen puheenjohtajana, Peducassa edunvalvojana ja AKK:ssa keskustelukerhon parissa.

1. Mitä opit tänään?

Heräsin vasta mutta ainakin jotain luovuudesta ja fobioista…

2. Aikuiskasvatus viidellä sanalla: oppiminen on läsnä kaikessa, aina.

3. Miten killan toimintaa voisi kehittää?

Toimintaa voisi ehkä kehittää avoimemmaksi jäsenistön suuntaan niin, että tietoa toiminnasta ja päätöksistä saisi helposti ja sopivassa muodossa, ja toimintaan pääsisi halutessaan osallistumaan helposti ilman suuria kynnyksiä. Opiskelijajärjestön tulee tuntua jäsenelle omalta yhteisöltä ja siihen tullaan tänä vuonna panostamaan.

 

 

 

Koulutuspoliittinen vastaava ja yhdenvertaisuusvastaava Jouni Vainio

Aloittanut opiskelun 2012. Aiemmin toiminut Peducan yhdenvertaisuus- ja edunvalvontavastaavana.

1. Kasvatustieteen kursseilla eniten on innostanut… kasvatusfilosofiset ja yritysmaailman verkostoitumisen näkökulmat.

2. Hallitusidentiteettiäsi tukeva fiktiivinen hahmo?

Mörkö: jäinen olio jostain Mellunmäen yksinäisiltä vuorilta.

3. Nyt loppu tää ____, mä lähen ____ ja … ? (Täydennä ja jatka lausetta.)

Nyt loppu tää majoneesi, mä lähen kauppaan ja haen pikkelsiä.

 

 

Keskustelukerhovastaava ja yhdenvertaisuustiimin jäsen Mira Günther

Aloittanut opiskelun 2009. Aiemmin toiminut AKK:n yhdenvertaisuusvastaavana.

1. Elokuva, joka jätti jälkensä?

Star Warsit. En voi vieläkään kävellä liukuovista ilman, että Imperial March soisi päässä.

2. Ylä-asteella olin… hirmuisen paljon nuorempi ja tyhmempi. Vanheneminen on selvästi sitä, ettei enää luule tietävänsä, vaan tietää luulevansa.

3. AKK on yhdenvertainen, koska….

AKK:ssa aktiivinen yhdenvertaisuustyö on vasta aluillaan, mutta täällä ollaan sitäkin innokkaampia edistämään yhdenvertaisuutta ja takaamaan, että tulevat hallitukset jatkavat aikanaan siitä, mihin me jäätiin.

 

Liisa
Liisa

Sihteeri Liisa Kokkoniemi

Aloittanut opiskelun 2011. Aiemmin toiminut Peducan fuksi- ja tutorvastaavana sekä puheenjohtajana.

1. Ala-asteella parasta oli… huolettomuus.

2. Aikuiskasvatus viidellä sanalla: koulutus, aikuisuus, mahdollisuus, tutkimus, kehittäminen.

3. Miten sihteeri tekee paremman opiskelijajärjestön?

Sihteeri kirjaa viisaat ajatukset talteen, jotta viisaat muistavat ne myöhemminkin.

 

 

 

Hallintosuunnittelija Bea Kuusinen

Bea
Bea

Aloittanut opiskelun 2010. Aiemmin toiminut AKK:nrahastonhoitajana.

1. Taiteilija minussa herää, kun… opin uutta tai keksin, miten jokin ongelma ratkeaa. Jos haluan purkaa paineita ja samalla nauttia elämästä, taiteilen tanssin, luistelun ja musiikin kautta, sillä siellä on sydän.

2. Mikä sinusta tulee isona?

Kerron aina ihmisille, että minusta tulee henkilöstöpäällikkö, vaikka todellisuudessa minulla ei ole mitään hajua. Annan virran viedä, mutta HR-ala kiinnostaa erityisesti.

3. Mitä hallintosuunnittelija tekee?

Vuodelle 2015 on tulossa joitakin hallinnollisia muutoksia. Tällä hetkellä pohdin esimerkiksi jäsenmaksua, jäsenluetteloa sekä jäsenrekisterin yleistä selkeyttä ja uuden ohjelman käyttöönottoa. Samoin taloushallinto tarvitsee uuden ohjelman ja ylipäätään koko hallinto selkeät ohjeet omista pesteistään.

Emppu
Emppu

Koulutuspoliittinen vastaava ja tiedottaja Emilia Valtonen

Aloittanut opiskelun 2009. Aiemmin toiminut AKK:ssa tiedotuksen ja koulutuspolitiikan parissa.

1. Mikä ilahdutti tänään?

Yllättävä kahvittelupyyntö.

2. Kasvatustieteessä eniten on innostanut… kaikenlainen koulutuspoliittinen vääntö.

3. Elokuva, joka jätti jälkensä?

Disneyn Leijonakuningas.

Työelämätiimi

12138097055_edd5f55198_b
Työelämätiimi: Susanna, Nefku, Emmi ja Tea

Työelämätiimin vastaava, ekskuvastaava ja Specia-vastaava Juho ”Nefku” Nevalainen

Aloittanut opiskelun 2009.  Aiemmin toiminut Conduksen hallituksessa sekä AKK:n fuksi- ja tutor vastaavana ja puheenjohtajana.

1. Kasvatustieteessä eniten on innostanut… kanssaopiskelijat ja heidän mielipiteensä/näkemyksensä.

2. Elokuva, joka jätti jälkensä?

BATMAN! (Pukeudun aina öisin Batmaniksi ja puolustan itä-helsingin viattomia ihmisiä rikollisilta.)

3. Työllistyminen ahdistaa kasvatustieteilijää, miten tukee AKK?

AKK tukee kasvatustieteilijöitä olemalla väylä työelämään. Esimerkiksi killan järjestämien ekskursioiden kautta tutustuu erilaisiin työmahdollisuuksiin. Myös CV-klinikoiden ja mentoroinnin avulla kasvatustieteilijät saavat tietoa työelämästä, mikä tukee heitä oman kasvatustieteilijäidentiteetin luomisessa.

 

 

Alumni- ja kasvisverkostovastaava Susanna Palkkimäki

Aloittanut opiskelun 2010. Aiemmin toiminut Kassoksen (Itä-Suomen yliopisto) vara-puheenjohtajana sekä AKK:n työelämätiimissä.

1. Kadehdin kauppatieteilijöitä, koska… he saavat lukea työpsykologiaa ja johtamista helpommin.

2. Kirja, joka jätti minuun jälkensä?

Omaa tietä etsimässä, Gilbert Elizabeth

3. Kasvisverkosto, mikä se on?

Se tulee toivottavasti olemaan verkosto, joka tarjoaa jotain niin valmistuneille kasvatustieteilijöille  (alumneille) kuin alaa opiskelevillekin. Sellainen verkosto, jonka kautta voisi tutustua/verkostoitua muihin kasvatustietelijöihin sekä jakaa tietoa ja osaamista asioista jotka kiinnostavat kasvatustieteilijöitä.

 

 

Ekskuvastaava ja vuoden aikuiskouluttajavastaava Emmi Vuorinen

Aloittanut opiskelun 2008. Ei ole ollut aiemmin mukana järjestötoiminnassa.

1. Missä olet parempi tämän kevään jälkeen?

Olen rohkeampi ja tiedän enemmän järjestömaailmasta.

2. Kasvatustieteessä eniten on innostanut… kasvatuspsykologia sekä oppiminen ja opetus yliopistossa.

3. Mikä olisi unelmaekskusi?

Jokin aikuiskasvatuksen tutkimuslaitos ulkomailla.

 

 

Mentorointivastaava ja tapahtumatiimin jäsen Tea Laaksonen

Aloittanut opiskelun 2009. Aiemmin toiminut AKK:n tapahtumavastaavana, tasa-arvovastaavana, kulttuurivastaavana, mentorointivastaavana ja Elon päätoimittajana.

1. Mikä ilahdutti tänään?

Näin tekniikan ihmelapsena ilahduin siitä, kun sain apua uusien kopiokoneiden käytössä.

2. Taiteilija minussa herää, kun… näen paperia ja kyniä.

3. Siltavuorenpenkere, 10 opiskelijaa, 50 euron budjetti ja aikaa tunti. Mitä teette?

Ostetaan Conddooriin ja muuallekin lisää toimistotarvikkeita, kuten saksia, nitojia ja rei’ittimiä!

12138096255_226f6ccc64_b
Tapahtumatiimi: Linda, Tea, Emmi, Anni, Tiina ja Elina

 

 

Tapahtumatiimi

Tapahtumavastaava ja tuutorvastaava Anni Klutas

Aloittanut opiskelun 2012. Ei ole ollut aiemmin mukana järjestötoiminnassa.

1. Minusta tulee isona… onnellinen, vahva ja aikaansaava tyyppi? Joka voi arkenakin aidosti hymyillä aamuisin? Sitä kohti mennään ainakin!

2. Taiteilija minussa herää, kun… vietän aikaa yhden läheisen taiteilijaystäväni kanssa; silloin päätän, että alan kirjoittaa novelleja, käydä keikoilla ja ottaa kehon täyteen tatuointeja. Seuraavana päivänä tulen taas järkiini!

3. Paras paikka Siltavuorenpenkereellä?

Kirjaston alakerran opiskelutilat. Isot ikkunat tuo jotain ihanaa opiskelurauhaa.

 

 

Tuutorvastaava ja tapahtumatiimin jäsen Elina Tervonen

Aloittanut opiskelun 2011. Ei ole ollut aiemmin mukana järjestötoiminnassa.

1. Aikuiskasvatus viidellä sanalla: mysteeri, monipuolinen, mielenkiintoinen, keskusteleva, pohtiva.

2. Ala-asteella olin… vilkas rääväsuu ja hieman kovis mutta herkkä.

3. Fuksi itkee, mitä teet?

Menen halaamaan ja kysyn, miksi itkettää ja voinko auttaa. Ja yritän naurattaa höpöttämällä jotain hupsua.

 

 

Tapahtumatiimin jäsen Linda Salmijärvi

Aloittanut opiskelun2011. Aiemmin toiminut AKK:ntapahtumavastaavana.

1. Uudenvuodenlupauksia?

Rahan säästäminen matkustelua varten!

2. Aikuiskasvatus viidellä sanalla: reflektoivaa, reflektoivaa, reflektoivaa, reflektoivaa, reflektoivaa.

3. Erilainen opiskelijatapahtuma olisi… viikonloppu BB-talossa proffien kanssa.

 

 

Tapahtumatiimin jäsen Emmi Heikkilä

Aloittanut opiskelun 2011. Aiemmin toiminut AKK:n fuksi- ja tutorvastaavana sekä tapahtumavastaavana.

1. Nyt loppu tää ____, Mä lähen ____ ja … ? (Täydennä ja jatka lausetta.)

Nyt loppu tää kandimärehtiminen, mä lähen Conduksen Back to school -bileisiin ja juon ne pari ilmasta juomaa kiitos!

2. Mitä opit viime vuoden pestissä?

Tekemällä ja kysymällä oppii ja yhteistyö on voimaa.

3. Siltavuorenpenger, 10 opiskelijaa, 50 euron budjetti ja aikaa tunti. Mitä teette?

Otetaa kerranki sitä unicafe-sapuskaa maukkaasti ja kahvit päälle.

 

 

Tapahtumatiimin jäsen Tiina Tiihonen

Aloittanut opiskelun 2012. Ollut aiemmin mukana Elo-lehden teossa.

1. Missä olen parempi tämän kevään jälkeen?

Ehdottomasti ruoanlaitossa (tai siis, toivottavasti). Innostuin vuodenvaihteen jälkeen kokkailemaan, ja näissä taidoissa riittää kehitettävää vielä jonkin verran.

2.Mikä sinusta tulee isona? 

Jonkun ison firman toimitusjohtaja. Tai sitten lottovoittaja. Tai lottovoittajan vaimo.

3. Erilainen opiskelijatapahtuma olisi… opiskelijoiden järjestämä kaupunkifestivaali, jossa olisi kaikenlaista taidetta, ruokaa ja muuta mukavaa.

 

Cisse
Cisse

Tapahtumatiimin jäsen Kristiina ”Cisse” Hollström

Aloittanut opiskelun 2012. Toiminut aiemmin AKK:n sihteerinä, fuksi- ja tutorvastaavanana sekä tapahtumavastaavana.

1. Mikä ilahdutti tänään?

Pidin mun lemmikkipupua pitkään sylissä ja rapsuttelin sitä.

2. Taiteilija minussa herää, kun… katan pöytää.

3. Erilainen opiskelijatapahtuma olisi… varmaanjotkut larppaus-sitsit. Vai pitikö tähän tulla hyvä idea?

 

 
Mikko Eloholma
Päätoimittaja

Valintoja – Päätoimittajan terveiset

 UUSIA TUULIA Uusi vuosi, uusi ELO-lehti, uusi AKK:n hallitus. Paljon uutta. Mitä kasvatustieteilijä voisi sanoa uusien haasteiden edessä olevalle aikuisenalulle? Kehity, reflektoi ja opi? Ehkä. Oleellista on, että uudet haasteet ovat aina rohkeiden valintojen seurausta. Haluan uutena päätoimittajana kertoa vähän omasta polustani ja siitä, mitä päivitetty ELO-lehti voi uuteen vuoteesi tarjota.

Aloitin opintoni kasvatustieteen parissa syksyllä 2011. Tätä ennen olin näpytellyt tietokoneita muutaman vuoden Aalto-yliopiston Teknillisessä korkeakoulussa. Viimeistään kesätöissä lastenleirillä ymmärsin, että pidän ihmisistä tietokoneita enemmän. Kaipasin muutosta. Yleinen ja aikuiskasvatus kuulosti arvokkaalta mutta sopivan pehmeältä ja epämääräiseltä koulutusohjelmalta itseään etsiskelevälle nuorukaiselle. Kokeillaan ja katsotaan, ajattelin, ja onnekseni onnistuin pääsykokeissa siten, että pällistelin seuraavana syksynä Siltavuorenpenkereen pöllöpatsasta. Kumpikin oli yhtä ihmeissään.

mikkis futuroValintani seurauksena tutustuin muutaman vuoden tutkivaan työtapaan, oppimisen ja opetuksen teoriaan, työelämän oppimiseen, organisaatioiden kehitämiseen ja koulutuksen sosiologiaan. Havaitsin opintomme… monipuolisiksi. Ymmärsin tämän tarkoittavan laaja-alaista asiantuntijuutta, jota voi toisaalta olla vaikea kiteyttää sitä tiedusteleville skeptikoille. Pääsin markkinoimaan osaamistani niin työnhaussa kuin sukujuhlissakin: ”Jos ei opettaja, niin mikä sitten?”, oli kysymys, johon vastaaminen vaati aina pinnistelyä ja nieleskelyä. Epäilyä oli nimittäin tarpeeksi jo omasta takaa. Ehkä ne tietokoneet sittenkin…

Hämmennyksellä on siis funktio: se johtaa valintoihin, ja vasta valinnat johtavat oppimiseen

Epävarmuus ja hämmennys ovat kasvatustieteilijälle ja -tieteille keskeisiä tunnetiloja. Väitän, että niillä on myös oma tärkeä merkityksensä. Viime syksyllä kävelin opintoneuvojan luokse purkamaan sivuainevalintaan liittyvää hämmennystäni. Mikä minua kiinnostaa? Mikä minusta tulee isona ja mikä sivuaine tukee osaamistani? Ja mitä ihmettä maailmassa tapahtuu nyt tai kolmen vuoden päästä kun valmistun? Opintoneuvoja Anni Läntelä jakoi kanssani hienon ajatuksen siitä, että juuri se, että joutuu ratkaisemaan tällaisia omaan kehitykseen ja identiteettiin liittyviä valintoja, on keskeinen osa kasvatustieteilijän osaamista. Se nimittäin lisää ymmärrystä tutkimuskohteistamme ihmisistä. Hämmennyksellä on siis funktio: se johtaa valintoihin, ja vasta valinnat johtavat oppimiseen. Siksi ei ole syytä pelätä sitä, että ihminen ei ole tietokone. Siksi epävarmuutta on syytä juhlia.

Usein valinnat tuntuvat rationalisoinnista ja tavoitteiden asettamisesta huolimatta tapahtuvan lopulta uskon loikan varassa. Kuten tämä päätoimittajuus. Tiesin toki pitäväni kirjoittamisesta ja haluavani kehittyä siinä lisää, mutta päätös syntyi silti melko impulsiivisesti kutkuttelevan jännityksen saattelemana. Kokeillaan ja katsotaan, ajattelin, ja aloin tärisevin käsin perehtyä WordPress-ohjelmiston saloihin.

Päätoimittajan ohella uudistunut on myös Elo, joka ilmestyy tästä lähtien tällä sivustolla blogimuotoisena. Luet nyt lehden ensimmäistä teemaa nimeltä UUSIA TUULIA. Kaikkeen uuteen liittyy epävarmuus. Teemanumero sisältääkin kaksi kasvatustieteilijän osaamista reflektoivaa, osin juuri epävarmuudesta ja muutosvalmiudesta ponnistavaa artikkelia alastamme. Toinen pyrkii tarjoamaan identiteettiimme opiskelijan, toinen enemmänkin työ-elämän näkökulman. Näiden juttujen lisäksi uutuuksia tarjoaa Aikuiskasvatuksen Killan tuoreen hallituksen esittely sekä uuden puheenjohtajan haastattelu. Tänä keväänä Elosta ilmestyy vielä kaksi laajempaa teemaa, minkä lisäksi julkaisemme yksittäisiä juttuja teemojen välillä. Tee lehdellemme palvelus: tallenna sivu selaimeesi, palaa tänne jatkossakin, ja kun tunteita herää, niin kerro siitä palautteella! Vain sillä tavoin asetat lehden haasteiden eteen, jolloin se vähitellen kiteytyy kohti uutta muotoaan.

Oli kyse sitten identiteetistäsi, sivuainevalinnastasi tai jostain muusta möröstä, jonka edessä polvet hieman tutisevat, niin ohjeeni on tämä: tee valintoja ja opi seurauksista. Aikuiskasvatuksen perusorientaatio muodostuu siitä viisaudesta, joka on opittu epävarmuuden, omien kriisien ja ajatteluprosessien kehittymisen kautta. Kokeilkaa ja katsokaa, tai ehkä paremminkin: kokeilkaa ja oppikaa!

Valintojen täyteistä, myöhäistä uutta vuotta kaikille!

Mikko Eloholma
Päätoimittaja

Äänestä Elon sisällöstä!

ELO1

Aikuisia kasvattamassa

12522064184_ef9429bf4a_b

UUSIA TUULIA Yleinen ja aikuiskasvatustiede on siitä hauska oppiaine, että kukaan ulkopuolinen ei tiedä siitä mitään – vääriä käsityksiä luokanopettajista lastenhoitajiin kyllä riittää. Joskus epävarmoina hetkinä tuntuu, etten itsekään tiedä, miten selittää opiskelemaani. Kohta kaksi vuotta kasviksena on opettanut sata ja yksi tapaa väistää kysymys ”mikä sinusta tulee isona?”, ja toiset samanmoiset epämääräiset määritelmät sille, mitä opiskelen. Päivästä riippuen se on jotain opettamisen, kouluttamisen, kehittämisen ja johtamisen väliltä. Aina perään totean: ”Meistä voi tulla vähän mitä vain”, jotten vaikuttaisi vain epätoivoiselta tulevalta akateemiselta työttömältä.

Voisin käyttää kaikki tekstiini varatut kolmetuhatta merkkiä kertomalla lukuisista erilaisista opiskelemillani kursseilla vilahtaneista teemoista, jotka ainakin hipaisevat aikuiskasvatusta, mutta sen sijaan otan käsittelyyn vain yhden: elinikäisen oppimisen (käsi ylös sinä kurja kasvatustieteilijä, joka olet onnistunut sivuuttaman tämän termin kokonaan opintojesi aikana!). Wikipedia, opiskelijan pahin vihollinen, määrittelee sen ”ideaksi, jonka mukaan ihminen oppii koko ajan elämänsä ikävuosina ja hänen tulisi opiskella uutta koko ajan esimerkiksi työn ohella”. Tähän käsitteeseen itse näen aikuiskasvatuksen ja sen merkityksen tiivistyvän.

Uskon, että oppiminen on iästä riippumatta voimauttava kokemus, jonka hyödyt eivät ole mitattavissa vain CV:hen listattavissa taidoissa. 

Elinikäinen oppiminen vastaa muuttuvan työelämän haasteisiin, jossa vallitsee jatkuvan kehittymisen ja uuden oppimisen tarve. Työsuhteet ovat määräaikaisia ja projektiluontoisia, teknologian kehitys mahdollistaa uudet työnkuvat sekä toimintaprosessit ja oppiva organisaatio on yhden jos toisenkin yrityksen toivetila. Tämä murros tarjoaa myös monille meille tuleville kasvatustieteilijöille työpaikan: me koulutamme ja kehitämme, olemme puskureita muutosten ja työntekijöiden välissä. Toisaalta elinikäinen oppiminen ei edusta minulle vain työelämän muutosta ja yksi tutkinto ei enää riitä -ajattelua, vaan henkilökohtaisempaa syytä opiskella kasvattaakseen itse itseään. Uuden oppiminen ei välttämättä tarkoita uuden tietokoneohjelman opettelua työtä varten vaan oman itsensä haastamista ja oppimisen riemua. Uskon, että oppiminen on iästä riippumatta voimauttava kokemus, jonka hyödyt eivät ole mitattavissa vain CV:hen listattavissa taidoissa. Aikuiskasvatus ei siis ole vain toisten aikuisten  – vaan itse asiasssa juuri oman itsensä –   kasvattamista.12272256835_1b59b45f1e_b

Oppiaineemme ehdoton lempparini ja sivuainetta ohjaava mielenkiinnon kohteeni on johtaminen. Silti mahtavinta kasvatustieteessä on mielestäni se, ettei muiden tarvitse olla pätkääkään kiinnostunut siitä – jokainen luo omat merkityksenantonsa aikuiskasvatukselle ja suuntaa opintonsa ja myöhemmin oman uransa sen mukaan. Ajoittain ahdistavaa ja epävarmuutta herättävää, kyllä, mutta myös vapauttavaa. Emme ole sidottuja tiettyihin aloihin vaan voimme ujuttaa osaamisemme juuri sinne, mikä tuntuu sillä hetkellä kiinnostavalta, innostavalta ja oikealta. Valmiiden vastausten tai polkujen puuttuminen ei ole heikkous, vaan mahdollisuus miettiä muutaman (tuhatta) minuuttia kauemmin, mikä on juuri minun valtatieni. Toista tismalleen samanlaista kasvatustieteilijää ei varmastikaan tule vastaan!

Syy, miksi lähdin joulukuussa mukaan Aikuiskasvatuksen Killan hallitukseen, onkin juuri tässä. Alamme on kiltisti sanottuna hajaantunut ja laaja, joten suhteiden luominen sekä toisiin kasviksiin että tuleviin työelämäkontakteihin on tärkeää. Työelämään tutustuminen ja aikuiskasvatuksen näkyminen konkreettisesti työssä vähentävät ahdistusta siitä, ettei meistä ikinä tule mitään – eihän työkkärin sivuillakaan koskaan haeta nimenomaan ”kasvatustieteen maisteria”! Suurin motivaatio hallituspestiin hyppäämiseen on kuitenkin halu luoda entistäkin kiinteämpää ja aktiivisempaa opiskelijayhteisöä. Sellaista, jossa voimme yhdessä pohtia, mistä tässä kaikessa onkaan kyse!

Anni Klutas
Toisen vuoden elinikäinen oppija, uusi hallituslainen ja Elon freelance-toimittaja

Puheenjohtajan haastattelu

12138511894_e7ab3a5c6e_b

UUSIA TUULIA Pöydällä lojuu tyhjiä kahvikuppeja ja taitettuja kokouksen esityslistoja. Aikuiskasvatuksen Killan hallituksen vuoden ensimmäinen kokous on juuri saatu päätökseen. Yhdenvertaisuus-, tutor- ja tapahtumavastaavien lähdettyä omille teilleen on tunnelma rauhallinen, mutta jollain tapaa odottava. Vastapäätä istuu killan uusi puheenjohtaja Riikka Helminen, joka haalii pöytäkirjoja kasaan ja niputtaa niitä reppuunsa. Vuosi on alkanut kiireisesti. Puolen tunnin aikaikkunassa toimituksemme pyrki selvittämään uuden puheenjohtajan taustoja, fiiliksiä ja tulevaisuuden suunnitelmia.

Riikan opiskelu alkoi vuonna 2011. Takana oli kaksi välivuotta, ja alkoi tuntua siltä, että ikuisesti ei voi odottaa. Yliopiston katalogia selatessa silmiin osui tuttu sanakombinaatio: kasvatustiede (yleinen ja aikuiskasvatus). ”Se kuulosti heti mielenkiintoiselta, vaikka en ollut pääaineesta ennen kuullutkaan.” Pääsykoekevään jälkeen alkoi syksyllä taival kasvatustieteen maisteriksi. Opintojen kolmantena vuonna arkeen mahtuu kandia, töitä, valokuvausta ja uhmaikäisen koiran koulutusta. Ja se AKK:n puheenjohtajuus.

Vaikka Riikka onkin ensikertalainen AKK:n hallituksessa, niin muualta vastaavia pestejä löytyy sitäkin enemmän. Viime vuosi kului Peducassa tarjoilupäällikkönä, joka huolehti tarjoilujen kautta myös järjestön henkisestä hyvinvoinnista. ”Hienointa oli se, että ruokakulttuuri lähti Peducassa lentoon. Sain kokeilla myös spesiaalimpia juttuja, ja ihmiset alkoivat tiedustella jo etukäteen, mitä seuraavaksi on ruokana”, Riikka nauraa. ”Tuli paljon hyvää palautetta ja sai tehdä ennakkoluulottomia kokeiluja.” Organisointikyvyt ovat harjaantuneet myös partiossa, jossa nykyinen pesti on Helsinkiläisten Maahisten lippukunnanjohtaja. ”Nuorempana olin partiossa tosi käytännön ihminen enkä koskaan halunnut papereita pyörittäväksi lippukunnanjohtajaksi. Vasta vanhempana olen kiinnostunut yhdistysten hallinnollisesta puolesta. Byrokratia itseisarvona silti turhauttaa edelleen, käytännön hyödyn pitää olla aina esillä.”

Ensimmäisen vuoden opiskelijoille AKK voi tarjota yhteisöllisyyttä, vanhemmille ehkä enemmän työelämään liittyvää tukea esimerkiksi kasvisverkoston avulla

12138509184_30c7689f50_b

Lippukunnan lisäksi johdettavana on nyt AKK, jonka alle mahtuu melko heterogeeninen joukko yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijoita. ”Monipuolisuus on ilman muuta killan vahvuus. Itsekään en vielä oikein tiedä, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä, mutta olen nauttinut kasvatustieteen ajattelua avartavasta vaikutuksesta. Käsiksi on päässyt sellaisiin asioihin, joita ennen ei osannut pohtia.” Monipuolisuus näkyy myös uudesta hallituksesta, josta löytyy sekä aivan uusia kasvoja että vanhempiakin konkareita. ”Hallituksessa on paljon potentiaalia. Löytyy sekä perinteitä ja kokemusta että uusiakin ideoita ja muutosvalmiutta.” 

Kysyessäni tulevan vuoden tavoitteita uusi puheenjohtaja miettii hetken. ”Avoimuus on aina tavoite. Kaiken pitäisi toimia läpinäkyvästi siten, että lopulta puhalletaan yhteen hiileen.” Toinen laajempi tavoite liittyy toimintaan yleisemmin: ”Kaikkia killan jäseniä olisi hienoa saada mukaan toimintaan, sekä osallistumaan tapahtumiin että tekemään niitä. Ensimmäisen vuoden opiskelijoille AKK voi tarjota yhteisöllisyyttä, vanhemmille ehkä enemmän työelämään liittyvää tukea esimerkiksi kasvisverkoston avulla. Tavoitteena on, etteivät kontaktit kiltaan katkeaisi vielä töihin siirryttyäkään, vaan yhteistyö jatkuisi alumnitoiminnan kautta. Kaikki on vielä vähän auki, mutta hyvä vuosi on tulossa!”

Juuri työelämään suuntautumista voidaan pitää  AKK:n keskeisenä funktiona. Vaikka yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijat jakavatkin yhteisen pääaineen luokanopettjaien kanssa, voivat työtehtävät olla radikaalistikin erilaisia. ”Aikuiskasvatus voi liittyä mihin tahansa. Killan tärkeä tehtävä on juuri toimia opiskelijoiden ja työelämän välillä.”

Pöytä on siisti ja puolituntinen alkaa olla takana. Pyydän vielä jotain tiivistystä siitä, mitä toimivan killan tulisi olla. ”Ehkä juuri jonkinlainen linkki. Linkki sekä yksittäisten opiskelijoiden, että opiskelijoiden ja työelämän välillä.”

Mikko Eloholma
Päätoimittaja

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑