Apua VAKAVAan asiaan

YKSITTÄISET/YHDENVERTAISUUS Syksyllä 2017 muutama Helsingin yliopiston yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelija löysi itsensä keskustelemasta yliopistojen pääsykokeista, maksullisista valmennuskursseista ja koulujen sisäänpääsyjärjestelmien eriarvoistumisesta. Näin alkoi Aikuiskasvatuksen Killan valtakunnallisen kasvatustieteiden valintakokeen ilmainen valmennusprojekti.

7
AKKvalmennuksen vastaava Pinja Ryky jutun kirjoittajan Sophie Nyyssösen haastateltavana

VAKAVA-koe on valtakunnallinen kasvatusalan valintayhteistyöverkoston laatima ja toteuttama pääsykoe, jonka avulla voi hakea Suomessa seitsemään yliopistoon ja yli 30 eri kasvatusalan hakukohteeseen opiskelemaan. VAKAVA luotiin selkeyttämään koko kasvatustieteiden alaa koskevaa valintamenettelyä, sekä loiventamaan pääsyä yliopistolle suoraan lukiosta.

Kokeen juuret juontavat aikaan, jolloin esimerkiksi luokanopettajaksi opiskelemaan pääsemiseksi tarkasteltiin ylioppilastutkintoa sekä työkokemusta. Opetusministeriön ”välivuosipelko” johti keskusteluun, tarpeesta helpottaa yliopistolle pääsyä suoraan lukiosta, kun koulunpenkiltä saapuvilla ei ollutkaan työkokemuksesta saatavia pisteitä. Yllättävää kyllä, nuoria suosivien lähtökohtienkin jälkeen, koe toi myös tasa-arvoisempia puolia hakemiseen.

Kokeen pilottiotos tehtiin vuonna 2006 ja sitä pyritään kehittämään joka vuosi. Nykyisin yksi kokeen laatimisen tavoitteista on hakijaystävällisyys. Se tulee mielestäni melko hyvin esiin esimerkiksi koeaineiston julkaisukäytänteissä. Artikkelikokoelma- rakenteinen aineisto julkaistaan noin kuukautta ennen koetta, kevään ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Täten kaikille annetaan teoriassa saman verran aikaa tutustua joka vuosi vaihtuvaan aineistoon ja tehdä koe muiden hakijoiden kanssa samana päivänä yhdessä yhteistyöyliopistoista.

Pääsykokeiden ympärillä on silti useita eriarvoistavia tekijöitä, erityisen mielenkiintoisena sellaisena maksullinen valmennussektori. Korkeakoulutukseen hakiessa on tarjolla lähes joka alalle erinäisiä valmennuskursseja, apuohjelmia, henkilökohtaista sparrausta, ryhmätukea ja monella niistä on muhkea hintalappu.

Oma valmennustiimi

Syksyllä 2017 Aikuiskasvatuksen Kilta Ry:n opiskelijoille tarkoitetussa iltamassa oli pohdittu järjestön kehittämismahdollisuuksia. Helsingin yliopiston yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijat Pinja Ryky, Pinja Fernström ja Nana Pylkkänen löysivät itsensä pohtimasta yliopistojen pääsykokeita ja maksullisia valmennuskursseja. Keskustelussa tuotiin esiin, että myös jotkin järjestöt tarjoavat tämän kaltaista valmennusta. Yhteisymmärryksessä tultiin siihen tulokseen, että miksi emme mekin ja miksi kukaan ei ole ennen tajunnut tehdä tätä meidän tuleville opiskelijoillemme. Edellä mainittuihin tahoihin haluttiin kuitenkin tehdä selvä ero, ja järjestää toiminta alusta alkaen ilmaiseksi.

Valmennustiimiin lähti syksyn aikana mukaan parikymmentä yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijaa eri vuosikursseilta. Killan varapuheenjohtajana oli upeaa huomata miten intohimoisesti ja aidosti opiskelijamme halusivat tulla auttamaan tulevia polvia. Idean liikkeelle lähdöstä meni vain muutamia viikkoja kun tiimi alkoi olla kasassa. Aikuiskasvatuksen Killan syyskokouksessa projekti otettiin vahvaksi osaksi tulevan vuoden suunnitelmia ja lopulta se sai paikkansa omana sektorinaan.

Vastaavan terveiset

Vapaaehtoisesti tehtävä kuukausia kestävä työsarka ansaitsee mielestäni arvoistansa huomiota ja halusin täten antaa tiimiläisille äänen. Haastattelin projektin vastaavaksi valikoitunutta maisteriopiskelija Pinja Rykyä toiveenani kartoittaa koko tiimin ajatuksia ja tuntemuksia projektiin ryhtymisestä, sen tulevaisuudesta ja siitä mitä tekijät tästä saavat.

Ryky tähdentää heti haastattelun alkuun suurella ylpeydellä, että valmennusta tehdään ilmaiseksi verkossa, tavoitteena edistää koulutuksellista tasa-arvoa. Projektilla vastustetaan koulutuksen markkinallistumista ja rahan vaikutusta yliopistoon pääsemisessä. Ryky korostaa myös paikallisen tasa-arvoisuuden merkitystä, jonka verkkovalmentaminen tarjoaa. Monet valmennuskurssit pidetään lähiopetuksena ja niitä tarjotaan usein ainoastaan suurilla paikkakunnilla. Lähiopetus itsessään on erinomainen opetustapa, mutta AKKvalmennus päätti linjata tasa-arvoisuuden nimissä keskittävänsä kaikki voimanvarat nettiin, jotta kaikki materiaalit olisivat hakijoiden käytössä verkon luomissa raameissa. Erittäin merkittävänä projektin mahdollistajana on toiminut yhteistyö Claned-oppimisalustan kanssa.

Claned on startup-yrityksenä ylös ponkaissut nettialusta, jota käyttävät monet suuret yritykset ja yhteisöt kuten Microsoft sekä Yhdistyneet kansakunnat. Oulun yliopisto käyttää Clanedia Helsingin yliopistolle tutun Moodlen sijaan. Ryky on iloinen, että valmennustiimi sai alustan yhteityösuhteiden kautta käyttöön. Alusta sisältää nyt kaikki tehdyt materiaalit, ja on täten toiminnan pohja. Sijainnin lisäksi Claned tarjoaa paljon statistista tietoa valmennustiimille materiaalien käytöstä: esimerkiksi mikäli jokin tehtävistä on liian vaikea, ja minkälainen materiaali on suosituinta. Yhteistyö on siis oikea onnen potku!

29994594_10155405827485737_1112000168_o

Mitä AKK Valmennus siis tekee?

Markkinointi- ja yhteistyötä tehtiin kovaan tahtiin koko talvi ja kevät. Läsnäolo kouluilla sekä abi-tapahtumissa oli arvokasta, jotta valmennus löydettäisiin ja se palvelisi sitä tarvitsevia ja siitä kiinnostuneita. Ydintavoite valmennuksella on kuitenkin luonnollisesti auttaa opiskelemaan hakevia tulevaa koetta varten.

Yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijoina oppimisstrategioiden ja tekniikoiden tuntemus kuuluu ammatilliseen osaamiseemme. Yksilöllisten oppimistapojen tukemiseksi haluttiin opetusmateriaali, harjoitustehtävät ja -kokeet pitää monipuolisina.

Sisällöntuotanto aloitettiin jo paljon ennen VAKAVA-aineiston julkaisemista, luomalla materiaaleja oppimisstrategioista ja henkisestä valmistautumisesta. Lisäksi tiimi teki erityisen harjoituskokeen alamme artikkelista, jolla saada käsitystä kokeen hengestä ja vaatimustasosta sekä harjoitusta Clanedin käytöstä.

Noin viikko on kulunut VAKAVA-kokeen julkaisemisesta ja itsenäiset artikkelitiimit ovat tehneet jo useita  monivalinta- ja soveltavia tehtäviä, miellekarttoja sekä kaksi aineiston kokonaisuutta strukturoivaa lukusuunnitelmaehdotusta. Tavoitteena on tuottaa artikkeleiden käsittelyn tueksi vielä paljon materiaalia esimerkiksi videoita ja termipankkeja.

Onko laatutakuita?

Kuten muukin Aikuiskasvatuksen Killan toiminta, on valmennuksen vapaaehtoisuus ja toimijoiden jaksaminen ensiarvoisen tärkeää. Toiminnan yleinen matalakynnyksisyys on varmasti yksi niistä liikuttavista voimista, jotka saivat valmennustiimin yhteen ja innostumaan.

Haastattelussaan Ryky painottaa, että vaikka toiminnan kehittäminen ja palautteen kuuleminen on suuressa arvossa, on muistettava, että koko toiminta pyörii vapaaehtoisten opiskelijoiden voimin, heidän halustaan auttaa.

Tiimiläiset tekevät siis yhteistyönä parhaansa, jotta mahdollisimman moni olisi tuettu tärkeässä kokeessa, jossa rahalla ei saisi olla osuutta.

Inhimillisen toisten auttamisen ilon lisäksi uskon, että kokemus valmennustiimin jäsenenä antaa paljon enemmän kuin ottaa. Projekti on erinomainen oman ammatillisen osaamisen kehittämisessä aikuiskasvatustieteilijöinä.

Miksi AKKvalmennusta?

VAKAVA-kokeen tulevaisuus ei ole varmaa. Suomessa puhutaan paljon pääsykokeiden poistamisesta ja siirtymisestä suoraviivaiseen ylioppilastodistuksen mukaiseen jatko-opiskeluun. Moni näkee tämän kehityskulun hyvin huolestuttavana. Ryky toteaa oman oppiaineemme kuuluvan generalistialoihin, mutta samoja kysymyksiä herää myös esimerkiksi opettajuudesta. Mikä on opettajan tai kasvatustieteilijän oppimäärä lukiossa? Mikä aine mittaa parasta soveltuvuutta ja kuuluvuutta tällaisille aloille? Lisäksi elinikäiseen oppimiseen perustuva vaade kyvylle päästä opiskelemaan missä tahansa elämän vaiheessa luhistuu järjestelmästä, jonka mukaan omat kyvyt määritellään kerran ylioppilaskirjoitusten aikaisista arvosanoista. Toki ylioppilaskirjoitukset voi uusia, mutta nykyisessä muodossaan tällainen menettely ei palvele optimaalisesti sitä tarvitsevia. Pääsykokeissa on myös haasteita mutta, ne tarjoavat aina uuden mahdollisuuden ja niissä Rykyn sanoin ”Aina voi tsempata ja raivata tiensä eteenpäin.”

AKKvalmennus taistelee koulutuksellisen tasa-arvon puolesta, yksi koe kerrallaan. Tästä olemme ylpeitä. Opiskelijoiden tekemä valmennus ei ole ennennäkemätöntä, mutta tässä mittakaavassa, täydellä vapaaehtoisuudella ja suurella sydämellä ollaan mielestäni suuren äärellä.

29994721_10155405781390737_1377012161_o
AKKvalmennuksen iloinen tiimi suunnittelutouhussa

 

AKKvalmennuksen sivuille pääset tästä!

Suuri kiitos teille,

Pinja Ryky, Otto Knuutila, Anna Veijola, Nana Pylkkänen, Minttu Lindholm, Oskar Tommola,  Sanni Myllylä, Venla Järvensivu, Sally Tähkälä, Heini Laukkanen, Vilma Pöyry, Jasmin Seppälä, Sanni Malander,Sandra Luoma, Rosanna Fasta, Saga Myllymäki, Anttoni Tumanoff, Anna Delis, Emmi Piirainen, Elina Pirinen ja Jemina Rytilahti.

Sophie Nyyssönen

Kuvat|Sophie Nyyssönen

Mainokset

Saisiko olla eurooppalaisia kollegoita?

YKSITTÄISET Verkostoja pidetään kokonaisvaltaisen ammatillisen osaamisen ja menestymisen avaimina. Kun on verkostoitunut opintojen aikana, on aktiivinen LinkedIn, ja saa vielä kutsun Opetushallitukseen voisi kuvitella, että nyt ollaan voiton puolella verkostoitumisessa, mutta kuten ostos-tv ilmaisee:” Eikä tässä vielä kaikki!”

epale

EPALE

Aikuiskasvatuksen Kilta kutsuttiin viime joulukuussa vierailemaan Opetushallitukseen. Innokkaana kasvatustieteen opiskelijana kutsu tuntui komealta ja tottakai matka kävi Siltavuorenpenkereeltä toiselle puolelle siltaa. Vierailun tarkoituksena oli glögittelyn lisäksi tutustuttaa meitä tulevia kasvatustieteilijöitä EPALE-aikuiskoulutussivustoon

EPALE eli Electronic Platform for Adult Learning in Europe, on komission vuonna 2015 lanseeraama kansainvälinen, aikuiskasvatustieteisiin erikoistunut interaktiivinen sivusto. Sen tarkoituksena on toimia alustana, jonka kautta pystyisi seuraamaan koko Euroopan aikuiskasvatusalan trendejä, tapahtumia ja debatteja. Sivustoa markkinoitiin meille opiskelijoille erityisesti keskeisenä tiedonhankinnan väylänä Euroopan laajuisen tutkimustiedon, artikkeleiden ja blogien kirjastona. Sivustolla olevan ’Partner Search’-toiminnon avulla, voi lisäksi etsiä hankekumppaneita, verkostoitua ja tehdä muuta kansainvälistä yhteistyötä. Kuulostaa hyvältä! Eikö?

Kauniita sanoja, entäs sitten käytännössä?

Tällä hetkellä EPALE operoi 24 kielellä. Kullakin maalla on oma kansallinen EPALE-tukipalvelunsa (Suomessa Opetushallitus), joka vastaa sivuston hallinnosta ja osittain sisällöntuotannosta. Sisältöä varsinaisesti tuottamaan halutaan meitä aikuiskasvatustieteiden alalla toimivia. Sisällöntuottajina voidaan olla edistämässä oman erityisalan kehitystä, mutta toki myös markkinoimassa omaa osaamista oman alan ihmisille. Esimerkiksi muutaman blogipostauksen kirjoittaminen voisi jo poikia komean CV-merkinnän –  onhan julkaistu teksti tällöin hyväksytty opetushallituksen toimesta osaksi kansainvälistä tietopankkia.

Opetushallituksen esitelmässä tuotiin esiin, ettei sivu ole vielä puhjennut täyteen kukkaan parin vuoden olemassaolonsa aikana. Tämän kykenen allekirjoittamaan. Materiaalia ja mahdollisuuksia on paljon, mutta sen löytäminen ja palvelussa pyöriskely osoittautui vielä melkoiseksi sokkeloksi. Mutta ei hätää! Kun antaa itselleen aikaa tutustua sisältöihin ja tottua sivun vielä hieman jähmeään tyyliin, voi löytää helmiä ja yllättyä että materiaalia on selkeästi monen henkistä. Tieteellisen tutkimuksen ohella todella löytyy inspiroivia blogitekstejä ja julkaisuja, josta voi saada hyviä oivalluksia: ”Wau, näinkin tehdään, mekin voisimme kokeilla! ”

Järjestöistä kiinnostuneena löysin itse tietopankkia selaillessani Suomen Partiolaisten ja Sitran yhteistyössä tehdyn oppaan ”Kovaa osaamista harrastuksista ja vapaaehtoistoiminnasta!. Oppaassa on nostettu esiin konkreettisia tapoja, joilla virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella kertynyttä osaamista voidaan hyödyntää nykyistä tehokkaammin sekä tehdä siitä tunnetumpaa ja tunnustetumpaa oppilaitoksissa ja työelämässä. Oppaasta löytyy muun muassa Opintokeskus Siviksen laatima yhdeksän askeleen prosessi järjestöissä saadun osaamisen kartoittamisesta. Nappasin heti monta vinkkiä, joita voitaisiin ottaa käyttöön esimerkiksi meillä Aikuiskasvatuksen Killan toiminnassa. Olisi hyvä voida hahmottaa selkeämmin minkälaista ydinosaamista ja millaisia taitoja eri tehtävissä toimiminen kerryttää. Tämä voisi antaa yksilölle parempia työkaluja oman osaamisen tunnistamiseen ja sanoittamiseen sekä auttaa tekemään osaaminen näkyvämmäksi sekä järjestön sisällä että sen ulkopuolella.

IMG_20171213_171018_089

Viimeinen tuomio

Toisen vuoden opiskelijana minua pohdituttaa, onko sivusto itselleni vielä ajankohtainen. EPALE:n asemaa ja tavoitetta ei voi muuta kuin ihailla. Tieteen ja käytännön viimeisimpien tuulien kerääminen samaan paikkaan kerää tiedon lisäksi ihmisiä yhteen. Miten upeaa olisikin löytää omille tuleville projekteille yhteistyökumppaneita muualta Euroopasta muutamilla klikkauksilla ja viesteillä.

Tulin siihen lopputulokseen, ettei kannata ottaa paineita lukemisesta tai sisällön tuotannosta. Mikäli jokin puhuttaa, voi siihen keskittyä enemmän.

Eräs yliopiston työntekijä ilmaisi ensimmäisenä lukuvuonnani, että olisi hyvä lukea yksi tieteellinen artikkeli viikossa omaksi opikseen. Täten pikkuhiljaa kerryttämällä tulee vuoden saldoksi komeat viitisenkymmentä artikkelia. Jollei näin huimiin ja arvostusta herättäviin lukuihin pääse pitkien artikkeleiden ja väitöskirjojen lukemisen avulla, voisi samaa periaatetta soveltaa ehkä EPALE:n lukemiseen. Kun vuosikymmeniä vanhojen tiiliskiviteosten rinnalla onkin elävä, arkeen ja käytäntöön sitoutunut Euroopan laajuinen verkosto, saattaa tieteen ja oman ammattitaidon kehittyminen saada kaivattua tasapainoa.

EPALE:lla oli koko Euroopassa vuoden 2017 lopulla 35 000 rekisteröitynyttä käyttäjää ja 350 000 vierailijaa. 111 eurooppalaista organisaatiota haki EPALEn kautta Suomesta hankekumppania vuoden aikana.  Suosittelen tutustumaan. This might be big!

 –

Sophie Nyyssönen

Kuvat | 1. Sophie Nyyssönen | 2. Henrietta Pihlaja

AKK:n hallitus 2018

YKSITTÄISET|AKK Aikuiskasvatuksen killan uuden hallituksen on aika esittäytyä! Pääset lukemaan Killan hallituksen tiimien toiminnasta elokuviin perustuvien esittelytekstien muodossa.

 

Johtotiimi = Fantastic Four
(Salla Veijonaho, Anna Delis, Sophie Nyyssönen, Jasmin Seppälä)

pj.png
Salla Veijonaho (puheenjohtaja), Anna Delis (taloudenhoitaja), Sophie Nyyssönen (varapuheenjohtaja, tilavastaava), Jasmin Seppälä (sihteeri)

Kaikkien aikojen pitkäikäisimpään Ihmeneloset-sarjakuvaan perustuvassa vauhdikkaassa fantasiaseikkailussa Salla, Sophie, Anna ja Jasmin joutuvat tutkimusmatkallaan järjestö- ja yhdistysbyrokratian myrskynsilmään, mutta saavat hallituksen kiltaenergiasta kummia kykyjä. Niitä supernelikko tarvitseekin taistelussa arkkivihollistaan epäjärjestelmällistä ja uuvuttavaa järjestöähkyä vastaan.

 

Yhdenvertaisuusvastaava = The Help
(Anna Delis)

Yhdenvertaisuusvastaavuuden pääosassa nähdään Anna, hyvin erityinen ja ainutlaatuinen nainen 2018-luvun Siltiksellä, jonka innostus yhteisön keskinäisen tasavertaisuuden tavoitteesta, saattaa osoittautua joskus jopa haastavaksi. Koskettava, huumorilla ja toivolla höystetty yhdenvertaisuuden edesauttaminen on ajaton ja universaali tarina rohkeudesta ylittää rajoja ja luoda muutosta

 

Työelämätiimi  = Himoshoppaajan salaiset unelmat
(Sini Korja, Jasmin Seppälä, Emmi Piirainen, Milla Rautakorpi, Kati Kauppila, Maria Mäki, Heini Laukkanen, Aino Seitamaa, Sophie Nyyssönen ja Reetta Peltonen)

dav
Kuvassa: Sini Korja, Jasmin Seppälä, Emmi Piirainen, Milla Rautakorpi ja Kati Kauppila

Menestyskomedia Penkereellä makeasti elävistä tulevaisuuden asiantuntijoista Milla, Sini, Kati, Jasmin, Emmi, Heini, Reetta, Aino, Sophie ja Maria, jotka unelmoivat kasvatustieteilijöiden profiilin kohottamisesta – ja ovat äärimmäisen tehokkaita työelämätapahtumien järjestäjiä. He auttavat silmät säihkyen jäsenistöä pääsemään lähemmäksi unelmiensa työpaikkoja tarjoamalla kutkuttavia mahdollisuuksia päästä työpaikkashoppailemaan. Yhdessä vinkkaamme toisillemme parhaat työelämätarjoukset, joiden vuoksi ei tarvitse pelätä suuria luottokorttilaskuja.

 

Hyvinvointitiimi  = Yes Man
(Heini Laukkanen, Emmi Piirainen, Vilma Pöyry, Sanni Palomäki, Maria Mäki ja Rosanna Fasta)

hyvinvointi
Kuvassa: Heini Laukkanen, Emmi Piirainen, Vilma Pöyry, Sanni Palomäki

Hyvinvointitiimi kannustaa Jim Carreyn tavoin sanomaan kyllä! Avoin mieli avaa ovia uusiin mahdollisuuksiin ja tilanteisiin. Sano siis kyllä loputtomille lettukesteille, yhteishengelle ja muulle hyvinvointihömpötykselle.

 

Yhteistyövastaavat = The Circle
(Sanni Palomäki & Sini Korja)

yhteistyö

Sini ja Sanni ovat nuoria ja teräviä naisia, jotka saavat unelmatyön yhteistyövastaavina Aikuiskasvatuksen Killassa. AKK:ssa korostetaan kokemusten jakamisen ja avoimuuden arvoja, mutta koko kiltaelämän jakamisella voi olla seurauksensa. Kun yhteistyökuviot alkavat vaikuttaa kiltalaisten läheisimpiin ihmissuhteisiin eivätkä intiimeimmätkään hetket ole enää vain AKK:n sisäisiä, alkavat järjestöyhteistyön hääkellot soida. Muun muassa valtiotieteellisen tiedekunnan järjestöt sekä sähköinsinöörien killan vakuuttaa kaksinkertainen yhteistyötiimimme!

 

Valmennustiimi = Flashdance
(Otto Knuutila, Pinja Ryky, Vilma Pöyry, Anttoni Tumanoff,  Heini Laukkanen, Sally Tähkälä, Emmi Piirainen, Sandra Luoma, Sanni Malander, Jasmin Seppälä, Anna Delis, Rosanna Fasta, Nana Pylkkänen, Oskar Tommola, Anna Veijola, Saga Myllymäki ja Jemina Rytilahti)

valmennus
Kuvassa tiimin vastaavat: Otto Knuutila ja Pinja Ryky

Box-office hitti AKKvalmennus jakaa ilmaisen valmennuskurssin sykähdyttävää tarinaa. AKKvalmennuksen tiimi on määrätietoinen ja kaunis. Se työskentelee päivisin ja iltaisin suurena intohimonaan muiden pääsykoeponnisteluissa auttaminen tasavertaisuuden nimissä! AKKvalmennustiimin ja sen kurssilaisten upea polku itsenäisyyden, rakkauden ja unelmien parissa – (korkeakoulupaikka kasvatustieteiden alalla) – on jo alkanut..

 

Kansainvälisyysvastaava  = Maailman ympäri 80 päivässä
(Sini Korja)

Vauhdikas ja reippaalla asenteella kyllästetty, kansainvälistä kokemusta haalinut nuori Sini lyö vetoa, että hän pystyy tutustuttamaan 80 eri kulttuurista saapuvaa opiskelijaa Killan jäseniin. Vaaroja ja jännitystä luvassa olevalla koulutusvientiin tähtäävällä matkalla unettomaan miljoonakaupunkiin Pekingiin hänen tukenaan on väsymätön, tuhattaitoinen Sophien vetämä matkapoppoo. Matkalle maailman ääriin menopeleiksi kelpaavat niin laivat, lentokoneet kuin lohikäärmeetkin.

 

Fuksi- ja tutorvastaavat = Lomasankarit
(Sanni Malander, Anna Veijola, Rosanna Fasta)

fuksi ja tuutorvastaavat

Sen piti olla ihan tavallinen syksy aurinkoisella Siltavuorenpenkereellä, mutta Annan, Sannin ja Rosannan onkin pelastettava uudet fuksit. Kun käy ilmi, ettei keneenkään muuhun voi luottaa, joutuu tytöt tukeutumaan muiden hallituslaisten apuun. Tyttökolmikon rauhallisesta syksystä muodostuu perinteisiä opiskelupäiviä huimasti hurjempi extremereissu täynnä uusia tuttavuuksia, opiskelua, tapahtumia ja hauskoja tilanteita. Tarumaisen Penkereen muinaisissa maisemissa, UniCafe Oliviassa, Rexillä ja ympäri Helsinkiä syöksyvät seikkailijat henkensä kaupalla uhkaavasta tilanteesta toiseen. Pinnan alla ja pimeissä luolissa fuksi- ja tutorvastaavia sekä uusia fukseja odottaa jotakin kaiken uhkarohkeuden arvoista: ikimuistoinen fuksisyksy.

 

Ympäristövastaava = Wall-E
(Anttoni Tumanoff)

ympäristö

Vuoden parhaan maailmanparantajan palkinnon voittanut koko perheen seikkailu vuonna 2018 Penkereellä uurastavasta supermiekkosesta Anttonista. Yksinäiseen puurtamiseen tottuneen, loputtoman ahkeran ympäristövastaavan arki mullistuu, kun hän tapaa hurmaavat kiltatoimijat ja saa kaikki mukaan talkoisiin.

 

Edunvalvoja  = Guardian of the Galaxy
(Noora Kääriäinen)

edunvalvonta

Edunvalvoja Noora pitää killan jäsenistöstä huolta, kun hän selvittää opiskelijoiden oikeuksia.  Eri ainejärjestöjen toimijoista tulee uusia liittolaisia, klassisista kiltalaisista uusia apulaisia. Kilta jatkaa laajentumistaan.

 

Tapahtumavastaava = Forrest Gump
(Oskar Tommola)

tapahtumat 2

Oskar tekee uskomattoman roolisuorituksen maailmanmaineeseen nousseessa AKK:n tapahtumatiimissä. Oskar on tavallinen, tai hieman tavallista erityisempi mies, jonka kohtalo kietoutuu Penkereen 2018-luvun merkittävimpiin tapahtumiin. AKK on kuin suklaarasia, koskaan ei tiedä mitä ihanaa voi saada.

 

Viestintätiimi = Sinulle on postia
(Otto Knuutila, Henrietta Pihlaja)

viestintä

Kolme pientä sanaa, joita killan jäsenet odottavat innolla: sinulle on postia. Viestintätiimi on aivan yhtä aurinkoinen ja piristävä, charmikas ja lämmin, kuin muunkin hallituksen yhteistyö viestinnän parissa. Tässä modernissa romanssissa hallituksen viestintävastaava Otto Knuutila ja Elo-lehden päätoimittaja Henrietta Pihlaja viestittelevät iltaisin killan viestintästrategioista – täysin tietämättöminä siitä, että päiväsaikaan he ovat toistensa pahimpia kilpailijoita. (Todellako?)

Aikuiskasvatuksen kilta ry:n hallitus

*Juttua muokattu 30.1.2018: Mahdolliset väärinkäsityksiin johtavat ilmaisut siitä, että Aikuiskasvatuksen Kilta olisi ainejärjestö ovat muutettu. Lisäksi tekstiin on lisätty kuva yhteistyövastaavista.

SARJAKUVAKURSSIN VERRAN PAREMPI CV

YKSITTÄISET Kertaluontoisessa kolumnissaan Rosanna Kuivalainen kertoo, miten paljon hyötyä elämän varrella kerrytetyistä harrastuksista voi olla työelämän ja tulevaisuuden kannalta.

Vaikka opiskelen kasvatustiedettä, työnantajani ovat aina kiinnostuneita kuvataideharrastuksestani. Kerran hain, ja pääsin, kesätöihin siten, että suurimman osan työhaastattelusta keskustelimme nuorena käymästäni sarjakuvataidekurssista. Nykyisessä työpaikassani avoimessa oppilaitoksessa ensimmäinen työtehtäväni oli piirtää Lucia -neito joulukalenteriin. Seuraava tehtäväni on piirtää muotokuvat koko henkilöstöstä.

Ehkä paras ongelma, mikä tulevaisuuttaan suunnittelevalla voi olla, on se, että liian moni asia kiinnostaa. Miten sitten valita kaikista mahdollisuuksista? Omasta kokemuksestani viisastuneena arvioisin, että yhden mahdollisuuden ottaminen ei aiheuta muiden mahdollisuuksien ikuista menettämistä. Useammin kuin kerran olen viisastellut valintojen edessä ahdistuneille ystävilleni, että mahdollisuudesta kieltäytyminen ei ole mahdollisuuden menettämistä, vaan aktiivinen valinta tehdä tilaa toiselle mahdollisuudelle. Ja minä todellakin olen sitä mieltä.

12034268_954103494627755_408680270681214977_o (1)
Rosanna ja hänen mummonsa esittelemässä heidän yhteistä kirjaansa.

Ajatellaan nuoria. Graduni vuoksi olen lukenut viime aikoina ankarasti korkeakouluhakuun ja sen muutoksiin liittyviä uutisia. Yleisenä huolen aiheena on muun muassa se tapahtumaketju, että ylioppilaskirjoitusten merkitys korkeakouluhaussa kasvaa, siis lukio-opinnoissa menestyminen on entistä tärkeämpää tulevaisuuden mahdollisuuksien kannalta, siis hyvään lukioon pääseminen on tärkeää, siis jo ennen lukioikää tulisi nuoren ottaa vastuu korkeakouluopinnoistaan. Toisin sanoen kevään korkeakouluhaun luku-urakka vaihtuukin ehkä vähintään kolmen lukiovuoden paahtamiseen burn outin savu korvista nousten, ja jopa ennen sitä, yläasteella lukiohakuun valmistumiseen.

Lähes eksyn aiheesta, mutta: niin paljon työtä ja ahdistusta hakemisesta jo niin varhaisessa vaiheessa, ettei hakukohdekaan ole vielä tiedossa. Tämä olisi varmaankin sellainen tilanne, jossa nuori opiskelee kaikki mahdolliset aineet ja hakee parhaaseen mahdolliseen lukioon, jottei ainakaan menetä mahdollisuutta hakea hyvään korkeakouluun, jos niin haluaisi, sitten vuosien päästä.

20170811_071714

Ei saa olla niin, että opiskeleminen ja oppiminen estävät opiskelemasta ja oppimasta myöhemmin jotain muuta. Päinvastoin, kerrytetty kokemus on kertynyttä viisautta. Oma mummoni on tehnyt uraa muun muassa sähkömiehenä, hammashoitajana ja nyt eläkepäivillä kirjailijana. Hän siis vaihtoi alaa lennosta jopa eläkepäivinä. Vaikea kuvitella, että moista olisi tullut tehtyä, jos häntä olisivat läpi elämän kiinnostaneet ainoastaan virtapiirit.

Aika moni nuori aikuinenkin voi jo todeta, että ei ole teiniaikojen unelma-ammatissaan, ja hyvä niin. Onneksi kiinnostuksen kohteet muuttuvat. Ja toisaalta, onneksi elämässä tuppaa tulemaan vaiheita, jolloin hetken tauolla olleille harrastuksille onkin taas sopiva hetki tai piilossa olleet vahvuudet on valjastettava käyttöön.

Haluankin patistella kaikkia: rakkaista harrastuksista ei kannata missään nimessä luopua kiireisen opiskelijaelämän aikana, tai sen jälkeen. Niihin käytetty aika on investointi osaamisen kehittämiseen ja yllätyksiä sisältävään tulevaisuuteen. Nautiskelkaa jo etukäteen ajatuksella siitä, miten äimistytätte erikoistaidoillanne työhaastattelijan, joka on haastatellut samana aamuna jo seitsemän saman tutkinnon suorittanutta.

Voi myös olla, että harrastus viekin mennessään ja työllistyt sitä kautta. Kuten kerroinkin, harrastukseni on poikinut minulle pieniä ja isompia kuvitustöitä. Lucia -neitojen lisäksi olen esimerkiksi kuvittanut kolme kirjaa tässä opintojen ohella. Juurikin tämän kirjailija -mummoni kirjoittamia.

Rosannan teoksia pääset katsomaan instagram-tililtä @kuiva-art 

Rosanna Kuivalainen

Kuvat | 1:  Miikka Lappalainen | 2: Rosanna Kuivalainen | Kansi: Rosanna Kuivalainen

Päätoimittajan terveiset vuoteen 2018

YKSITTÄISET Elossa alkaa taas uusi vuosi uusine juttuineen. Elon uutena päätoimittajan avaan Elon tulevaa linjausta, kerron itsestäni ja mietin niin uusia haasteita kuin jo olemassa olevien elementtien rikkauksia.

DSC_6510

Olen siis Henrietta, ja haparoiden viime syksynä aloittelin ensimmäisiä askeliani Elon päätoimittajana. Vuosi huipentui Anni Klutaksen Dear to Learn -juttuun, ja siitä sain toivoa ja uskoa alkavaankin vuoteen.

Jospa kertoisin ensin vähän itsestäni: Olen yleisen ja aikuiskasvatustieteen neljännen vuoden opiskelija, kissarakas taiteilijasielu. Kirjoittaminen tuntuu joskus jopa elinehdolta, mutta sen lisäksi tykkään kokeilla uudenlaisia juttuja ja puuhailla esimerkiksi teatterin parissa.

Uusista jutuista puheen ollen, saan toivottavasti tuotua mukanani myös Eloon jotakin uutta. Jatkan edellisen päätoimittajan linjausta blogimaisuudesta siinä mielessä, että yksittäisiä juttuja teemojen alle sijoitettuna tulee julkaisuun pitkin poikin hyödyntäen etenkin vierailevien kirjoittajien ääntä. Rakkaudestani kaunokirjallisuuteen ja monipuoliseen mediaan, olisi suunnitelmissa tuoda Eloon myös vivahde asiateksteistä poikkeavaa tuulahdusta kenties novellien, sarjakuvien, pakinoiden, kolumnien ja kenties jopa videoklippien muodossa.

Suunnitelmia on, mutta toteutus vielä lapsen kengissä, joten katsotaan, mitä saamme tänä vuonna aikaan!

IMG_6177

Vanhan kaavan mukaisesti Elossa tuikkivat toivottavasti tänäkin vuonna useita opiskelijoita kiinnostavat harjoittelukuvaukset, sivuaine-esittelyt, vaihtotarinat sekä alumnikertomukset. Yksittäisiä juttuja ilmestyy pitkin vuoden, ja isompia teemanumeroita Elo pyrkii julkaisemaan pari kertaa lukukaudessa.

Ensimmäisen teemajutun olisi tarkoitus tulla julkaisuun alkukeväästä ja toisen sitten, kun auringonsäteet jo hieman lämmittelevät nenänpäätä. Sen lisäksi tiedossa on ainakin AKK:n uuden hallituksen ja Elon vakitoimituksen esittely, ja kenties juttua mielenkiintoisista luovista projekteista, joihin kasvatustieteen opiskelijamme ovat tiensä löytäneet. Vihiä saattaa tulla esimerkiksi siitä, kuinka kasvatustiede ja oppiminen kietoutuvat kirjantekoprosessiin tai liveroolipeleihin. 

Uutta odottaen ja luoden, tämä tuore päätoimittaja toivottaa kaikille ihanaa vuoden alkua ja mukavia lukuhetkiä!

PS: Mikäli tahdot mukaan kirjoittamaan, joko vakitoimitukseen tai yksittäisiin juttuihin, ota rohkeasti yhteyttä lähettämällä viesti osoitteeseen elolehti(at)gmail.com

Henrietta Pihlaja

Elon päätoimittaja 2018

Kuvat: Henrietta Pihlaja

Olisiko sinulla hetki aikaa keskustella tuutoroinnista?

Fuksisitsit on vietetty onnistuneesti ja fuksiristeily häämöttää viimeisenä kaikille fukseille järjestettävänä etappina. Niimpä koen, että nyt on hyvä aika purkaa vähän ajatuksia ja oivalluksia niin tuutoroinnista kuin ensimmäisestä järjestövuodestani.

Viime marraskuussa astelin AKK:n kokoukseen ensimmäistä kertaa ikinä, melkoisen hämmentyneenä, mutta sitäkin kiinnostuneempana untuvikkona. Järjestötoimijuus kiehtoi, ja mielessä oli rykelmä erilaisia toiminnan osa-alueita – silti jokin tuntui jarruttavan sitoutumista. Ei aikaakaan kun järjestäytymiskokouksen kannustava ilmapiiri kuitenkin kahmaisi otteeseensa, ja päädyin jakamaan fuksi- ja tuutorvastaavan pestin yhdessä Vilman kanssa.

 

22550988_1854756474553970_597658774_o.jpg

Tuutorivalintoja jännitettiin kevään puolella hartaasti: hakijamääristä ei tullut minkäänlaista tietoa ennen varsinaisia valintoja, joten omaa asemaansa saattoi vain arvuutella. Tietysti toivoin myös mukaansatempaavaa ja aktiivista tuutoriporukkaa, sillä jokaisella meillä on tärkeä rooli uusien opiskelijoiden pengerperheeseen integroimisessa. Odotukset olivat katossa, mutta en olisi voinut kuvitella niiden ylittyvän moninkertaisesti. Kun kasa erilaisia ihmisiä laitetaan yhteen, voi siitä seurata joko katastrofi, tai äärimmäisen hedelmällinen ja hauska seikkailu, ja onnekseni voin lukita vastaukseksi jälkimmäisen.

Keväällä ja kesällä rakensimme yhteistyötä sekä oman kahdeksan henkeä käsittävän tuutoriporukkamme, että luokanopettajatuutoreiden välillä. Suunnittelukokouksien lisäksi järjestimme hengailuiltoja ja nautimme kesästä mökkeilemällä niin Kivinokan siirtolapuutarha-alueella kuin Viron Kloogarannassakin.

Ennen kuin orientaatioviikot alkoivat, olimme ehtineet jo suunnitella kampuskierrokset ja vapaamuotoiset tapahtumat sekä muodostimme aktiivisen sosiaalisen median tiedotuskanavan, eli yksityisen Facebook-ryhmän. Oman fuksivuoden onnistuneimmat tapahtumat olivat vielä kirkkaassa muistissa, ja niistä saatuja ideoita hiottiin huippuunsa. Orientaatioviikon tapahtumissa oli lähes poikkeuksetta kolminumeroinen määrä osallistujia, joten onnistunut organisointi vaati panostusta kommunikaatioon kaikkien tuutoreiden välillä.

Ennakkopiknikpäivän koittaessa jännitti hurjasti – vaikka olimmekin käyneet keväällä koulutuksissa ryhmänohjauksen tueksi, mietitytti kuinka huomioin sekä lähestyn kymmeniä opiskelijoita kullekin helpolla ja jännitystä lievittävällä tavalla. Hyvä henki syntyi nopeammin kuin osasin odottaa, ja orientaatioviikkojen tapahtumat olivat täynnä hauskoja hetkiä. Henkilökohtaisesti paras palkintoni tuutoroinnista oli nähdä fuksien innostuminen ja inspiroituminen – lämpö on se sana, jolla kuvailisin Siltavuorenpenkereen yhteisöä, ja sen halusin tarttuvan jokaiseen uuteen opiskelijaan.

Ison pyörän tuomat muutokset opintojen rakenteessa sekä yliopiston toiminnoissa puolestaan turhauttivat hetkittäin: välillä täytyi myöntää itselleen, että ei edes tarvitse osata vastata jokaiseen tulevaan kysymykseen. Useimmiten vastaus tosin löytyi vain yhden viestin näpyttelyn vaivalla rakkaaksi muodostuneen tuutorkollektiivimme whatsappryhmästä. Samalla kaavalla toimi myös jaettu pesti tuutorvastaavina: etenimme yhdessä keskustellen, ja tukenamme olivat myös muut hallituslaiset, joilta sai aina kysyä apua.

Lopetellessani hiljalleen tuutorin tehtäviä (lue: virallisesti – fukseja en silti aio hylätä <3) ja muistellessani koko ajanjaksoa, nousee päällimmäiseksi tunteeksi kiitollisuus. Tuutoritoiminta on tuonut minulle kymmeniä uusia ystäviä, valtavasti lisää kompetensseja ryhmänohjaukseen sekä vuorovaikutustilanteissa toimimiseen, itsevarmuutta ja hurjan paljon muistoja, joille voi vedet silmissä nauraa myöhemmin.

Suosittelen tuutoriksi hakeutumista ihan jokaiselle – sen lisäksi, että saat hyvää mieltä muiden auttamisesta ja uusia ystäviä, kehityt myös valtavasti ihmisenä sekä ryhmässä toimijana. Fuksi- ja tuutorivastaavana toimiminen puolestaan on pehmeä lasku järjestötoimintaan, ja toimit pestissäsi merkittävänä yhteyshenkilöinä uusien opiskelijoiden ja muiden järjestösi toimijoiden välillä. Toisaalta opit sisällöntuotannosta ja viestinnästä. Tiedekunnan tuutorihaku järjestetään keväällä, mutta järjestöissä fuksi- ja tuutorvastaavina toimivat henkilöt tullaan valitsemaan jo marraskuussa – nyt on siis aika harkita vakavasti, kiinnostaisiko sinuakin ’’toiseksi fuksivuodeksi’’ tituleerattu syksy!

Rehtorit nähty Penkereellä

VELO. Median aallonharjalla surffaileva Elo on kiivaasti etsinyt uusia keinoja lukijoiden valloittamiseen ja nyt olemme löytäneet klikkiotsikot ja valeuutiset! Uudet vale-elon jutut löydät VELO-teeman alta. Julkaisemme niitä kun vaan vaihtoehtoisen totuuden etsimiseltä kerkeämme. Huumori- ja sarkasmivaroitus!

pollo1

Viime viikolla rehtori yhdessä vararehtoreineen ja isoine pyörineen saapuvat Penkereelle.  Elo-lehden reippaiden reportterien kalenterit olivat kuitenkin jo ennakkoon täyteen buukatut, koska mistäpä opiskelijan löytää päivällä varmimmin? No tietenkin töistä.

Saimme kuitenkin kuvamateriaalia itse tapahtumasta ja julkaisemme sen nyt kävijöitä kosiskelevan klikkiotsikon alla. Elo on köyhä opiskelijalehti, jonka taistelu kasvaneen kilpailun markkinoilla ei ole helppoa. Niinpä meidän on pystyttävä kiinni ajan hengessä kynsin varpain ja otettava käyttöön uuden journalismin mahdollistamat ja myyviksi havaitut tavat.

Tarjoamme siis jatkossa lukijoillemme yhä enemmän lyhyttä ja helppoa tekstiä (josta faktat tarkistamatta), kohennettuna kauniilla kuvilla (lainattu, uudelleen muokattu, mutta ei liity tapaukseen) ja vetävillä otsikoilla (ei vastaa sisältöä, jota ei kyllä edes ole).

Kuvien -ja tekstin- laadusta vastaavat palkattomat työmyyrämme (lue: akateeminen polkutyövoima), jotka tekevät tätä lehteä vain kolmen silppuleipätyönsä ja kahden tutkinnon opiskelun ohessa, joten pieniä epätarkkuuksia saattaa olla havaittavissa.

Varsinaiseen AD:n panostamme heti kun keräämme tarpeeksi klikkauksia ja jakoja ja saamme niillä uusia tuloja mainostajien muodossa. Nyt tilanteemme on vielä sillä tolalla, että Elon köyhtynyt budjetti on tehostavien toimien (lue: leikkausten) takia jo tältä vuodelta loppunut, joten sen sijaan, että olisimme pystyneet ostamaan oikeudet virallisiin kuviin rehtoreista, meidän on tyydyttävä versioihin ilman heitä.

 

tyypit2.jpg
Tässä kuvassa oli tarkoitus olla Kola ja hänen nopean toiminnan joukkonsa, Kolan Enkelit. Korkeiden copyright-maksujen takia kuvassa on nyt kuitenkin heidän mentävä aukko.

Tarkoituksenamme oli antaa tarkka kuva Isosta Pyörästä. Valitettavasti sitä oli vaikea saada tarkentumaan linsseihimme, joten tyydymme nyt esittelemään siitä suuntaa antavan mallin

pyörä.jpg
Iso Pyörä suuntaa antavasti.

 

Paikalla oli – Elon saamien luetettavien tietolähteiden mukaan – Minerva Pöllö. Jatkossa yritämme buukata Pöllön reportteriksi kertomaan Penkereen kuumimmat juorut ja vaihtoehtoiset faktat.

pöllö2
Minerva Pöllö

Mina-Maria Poppeli

Kuvat | Mina-Maria Poppeli

Aikuiskasvatustieteilijällä on dynaaminen ihmiskäsitys

tuomo aaltoYleisen ja aikuiskasvatustieteen amanuenssin Tuomo Aallon ovella on lisäkseni myös joku toinen, ja puhe tuntuu liittyvän johonkin hallinnolliseen epäselvyyteen. Sellaista epäselvyyttä on Iso pyörä -hankkeen ja YT-neuvotteluiden keskellä todella ilmassa. Onneksi Elon toimittaja sai silti audienssin Tuomon toimistoon. Tunniksi venähtäneen keskustelun aikana puhuttiin yliopistomurroksen lisäksi ainakin aikuiskasvatustieteilijän ihmiskuvasta, tutkintomme harjoitteluista ja siitä, viekö tekoäly meiltä työt.

Voisitko aluksi kertoa, mitä teet tällä hetkellä tiedekunnassa?

Olen tehnyt töitä amanuenssina nyt 20 vuotta – koko työurani yliopistolla on kestänyt melkein 30 vuotta. Amanuenssin virka on osana nykyistä muutosta häviämässä. Perinteisesti amanuenssi on tehnyt oman yhteisön kehittämis- ja hallintotöitä. 1990-luvulla olin aikuiskasvatustieteen amanuenssi, ja tämän jälkeen olen toiminut yleisen ja aikuiskasvatustieteen amanuenssina. Työharjoitteluasioita olen hoitanut alusta asti.

Sain eilen tietää, että töitä on jatkossakin! Toukokuun alusta en ole enää käyttäytymistieteellisen tiedekunnan palveluksessa, koska kaikki hallinto siirtyy Upoon (Uuteen Palveluorganisaatioon). Tavallaan tämä tarkoittaa sitä, että hallinto ei ole enää aiemmassa määrin osa akateemista yhteisöä, vaan meistä tulee sen palvelijoita. Tulevaisuus on hyvin avoin.

Mikä kasvatustieteessä on läheisintä?

Omat arvot ja tapa toimia tulevat aikuiskoulutuksen puolelta. Olen ollut kiinnostunut työssä oppimisesta ja aikuisten oppimisesta koulun kontekstin oppimisen sijaan. Kognitiivisen ja konstruktivistisen oppimiskäsityksen myötä aiemmin aikuiskasvatuksen piirissä olleet ideat ovat tosin siirtyneet alemmas ihmisen elämänkaarella. Nykyään ajatellaan, että jo eskarilaisilla on itsemääräämisoikeus ja lupa esittää omia ajatuksia sekä olla kriittisiä! Kasvattamisen sijaan haluaisin puhua ohjaamisesta. Tähän liittyy fasilitointi, joka oli 80-luvulla aikuiskasvatuksen avainkäsitteitä. Nykyään puhutaan samaan sävyyn paljon esimerkiksi mentoroinnista.

Onko muita käsitteellisiä tai laajempia muutoksia,joita olet aistinut aikuiskasvatuksen kentällä 80-luvulta nykypäivään?

Mentorointi ja Coaching ovat tulleet aikuiskasvatustieteeseen 2000-luvulla muista konteksteista. Toisaalta käsitteet saattavat muuttua, vaikka asiat eivät muuttuisikaan. 80-luvulla ei puhuttu alumneista, vaan entisistä opiskelijoista, mutta silti heidän kanssaan saatettiin tehdä samoja asioita kuin nykyään. He ovat olleet aina merkittävä osa harjoittelupaikkaverkostoamme.

Tuleeko aikuiskasvatustieteeseen paljon virtauksia tiedeyhteisön ulkopuolelta ja jos tulee, niin mistä?

Virtauksia tulee etenkin bisnespuolelta. Aiemmin esimerkiksi puhuttiin enemmän OD:stä (Organization Development), mutta nyt käsitteiksi ovat sieltä käsin nousseet HR ja HRD. HR:lle ei oikein ole olemassa hyvää suomenkielistä käännöstä. Olen ajatellut, että HR ei sinänsä vielä liity kasvatustieteeseen, mutta jos se on henkilöstön kehittämistä ja kouluttamista, niin hienoa! Esimerkiksi kehittävä työntutkimus on tavallaan tehnyt HR-työtä aina, mutta heidän julkaisustaan et löydä HR-termiä. Pidän itse enemmän termistä HRD, jossa ”D” lisää yhdistelmään myös kehittämisen!

Mennään sitten työelämään. Koordinoit kasvatustieteilijöiden tutkinnon pakollisia harjoitteluita. Mihin me päädymme harjoitteluiden perspektiivistä ja onko tässä tapahtunut muutosta aiempaan?

Julkishallintopainotteisuus on siirtynyt jossain määrin yrityspuolelle. Esimerkiksi Opetushallitus ei ehkä ole niin merkittävä harjoittelupaikkana kuin se oli kymmenen vuotta sitten. Opiskelijoihin liittyen iso muutos on ollut se, että he ovat yhä aktiivisempia harjoittelupaikkansa hankkimisessa. Myös työssäkäynnin yleinen suunnitelmallisuus on lisääntynyt ja työkysymykset ohjaavat nykyään paljon enemmän opiskelunaikaisia valintoja. Tässä on sekä hyvät että huonot puolensa. Koitan sanoa, että ei kannattaisi liian aikaisin sitoutua johonkin käsitykseen, sillä se voi aiheuttaa sen, että torjuu mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Itselleni on ollut vieras ajatus se, että pitäisi valita joko yksityinen, julkinen tai järjestösektori. On paljon esimerkkejä, joissa on tehty töitä näillä kaikilla uran varrella!

keilaniemee  (3).JPG

Liittyen työmarkkinoilla pärjäämiseen, mitkä ovat niitä kasvatustieteilijän asiantuntijuuden kulmakiviä? Mistä identiteettimme koostuu?

Tätä kysytään aina Kasvatustieteilijän toimintakentät -kurssilla ja samaa asiaa on tarkoitus pohtia myös harjoittelun aikana. Kysymys on yhtä vaikea ensimmäisen vuoden opiskelijalle ja professorille. Ei ole muuta vastausta kuin se oma orientaatio ja näkemys.

Toistuuko näissä Kasvatustieteen toimintakentät ­-kurssin vastauksissa kuitenkin joku teema?

Kyllä se liittyy ihmiskuvaan. Se on sellainen syvä näkemys ihmisen koulutettavuudesta ja oppimisesta. Oppimisen ja kehittymisen moninaisuutta ei missään muussa oppiaineessa käsitellä niin vahvasti. Emme voi esimerkiksi tutkia oppimista vain ihmisen pään sisällä, mutta toisaalta emme voi myöskään ymmärtää sitä puhtaan sosiologisesti. Kasvatustieteilijöillä on dynaaminen ihmiskäsitys.

Tämä paljastuu hyvin, kun kysytään vaikkapa harjoittelun jälkeen, miten kasvatustieteilijät kokivat erottuvansa muista työntekijöistä heterogeenisessä organisaatiossa. Silloin nousee esiin oma tapa toimia yhteisössä sekä suhtautua uuden tiedon omaksumiseen ja luomiseen.

Itsekin harjoittelussa olleena tunnistan nämä asiat ja vastaisin varmaan jotain samanlaista. Olisiko silti vielä jotain konkreettista, missä tämä näkyy?

Yksi esimerkki voisi olla tietotekniikan käytettävyyteen liittyvät työt. Kasvatustieteilijä osaa niissä asettua ihmisten asemaan paremmin kuin insinööri, jolla voi olla erilainen käsitys oppimisesta ja kehittymisestä. Joskus voi todeta jostain teknologian kehittämishankkeesta: ”Muuten hyvä, mutta tätä ei ole suunniteltu ihmistä varten”.

Nyt puhutaan paljon tekoälystä ja automatisaatiosta. Itse koen, että kasvatustieteilijöiden ei tarvitse pelätä töiden loppumista, koska kaikkeen ihmisen ja koneiden yhteistyöhön liittyy aina kommunikointia. Kognitiotieteilijä Michael Laakasuo on tutkinut robottien moraalia ja ainakin oman tulkintani mukaan hänen tutkimuksistaan voi päätyä ajatukseen, että robotit ovat loppujen lopuksi hyvin kaukana ihmisistä. Jos lähtee siitä, että ihmisen osaaminen ja ihmisyys on ohjelmoitavissa, se ei enää ole kasvatustieteellinen ihmiskäsitys. Me emme näe ihmistä ongelmattomana ja helposti mallinnettavana, vaan moninaisena ja impulsiivisenakin toimijana.

Voisiko tällainen insinööri-kasvatustieteilijä rajapinta olla tulevaisuudessa kasvava ala?

Kyllä voisi, pitäisi vaan olla täällä tekijöitä ja yhteisiä hankkeita. Ne kasvatustieteilijät, jotka ovat monialaisissa hankkeissa olleet mukana, on saatettu tuotantotalouden laitokselle rekrytoidakin. Muutama kasvatustieteilijä on väitellytkin siellä. Myös kauppatieteiden puolella on ollut samanlaista yhteistyötä, mutta ei siinä määrin. Sosiologiasta ja yhteiskuntatieteistä nyt puhumattakaan. Myös taiteiden kentältä löytyy kasvatustieteilijöitä, esimerkiksi vuoden 2016 professoriksi valittu tanssipedagogiikan professori Eeva Anttila on meidän alumnimme, joskin toki väitellyt Teatterikorkeakoulussa.

Onko sitten niin, että kasvatustieteilijät tarvitsevat oman identiteettinsä löytämiseksi jonkin sisällöllisen kiinnostuksen kohteen (kuten tanssin) tutkintomme rinnalle?

Kyllä, mutta toisaalta oma vahvuusalue voi löytyä tanssipedagogiikkaa lähempääkin, esimerkiksi sosiologiasta, kuten kasvatussosiologista tutkimusta tekevällä Reetta Mietolalla. Itse olen tehnyt töitä yliopistohallinnossa, jossa oma substanssi on ollut ”pelkkä” aikuiskasvatustiede, ja näinkin on pärjännyt hyvin! Bisnesmaailmassa aina sanotaan, että viiden vuoden välein pitäisi vaihtaa työpaikkaa, mutta toisaalta omassa työssä konteksti voi vaihtua paljon enemmän kuin vaihtamalla organisaatiota ja tekemällä uudessa paikassa samaa työtä.

kaunis_Riina.JPG

Lopuksi vielä: CRADLE-tutkimusyksikön professuureista on ollut juttua. Kaksi professuuria loppuu syksyllä ja on ollut epäselvää, aiotaanko niitä uusia. AKK:kin otti kantaa professuurien jatkumisen puolesta. Mitä itse ajattelet?

Totta kai olen sitä mieltä, että professuureja pitäisi jatkaa. Vaikea on olla eri mieltä. Tunnen kummatkin professorit eli Yrjö Engeströmin ja Reijo Miettisen henkilökohtaisesti – Yrjön olen tuntenut jo omista opiskeluajoistani lähtien.  On harmi, jos tässä asiassa ei päädytä ratkaisuun, jossa turvattaisiin toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen lähestymistavan ja sen mukaisen painoalueen jatkuminen ja kehittäminen tiedekunnassamme. Toisaalta en väitä, etteikö voitaisi avoimella haulla järkevästi valita professoreita niinkin, että syntyisi jotain aivan uuttakin.

Kasvatustieteissä on professuurien jatkumisen suhteen uhkia myös laajemmin. Hannu Simolan professuuri vapautui jo aiemmin, mutta sitä ei ole laitettu hakuun. Hannele Niemen kasvatustieteen professuuri on vapautumassa. Tilanne on hyvin huolestuttava ja on vaikea sanoa, kuinka tässä lopulta käy.

Mikko Eloholma

kuvat Mina-Maria Poppeli, Henrietta Pihlaja

 

 

AKK:n uusi hallitus esittäytyy

Aikuiskasvatuksen Kilta ry juhlistaa 30 vuotista taivaltaan ennennäkemättömän suurilukuisella hallituksella. Tästä joukosta ei iloa, energiaa tai ideoita puutu, valmistautukaa siis elämänne AKK-vuoteen! 

Puheenjohtajisto 2016

”Me ollaan AKK

Me ollaan puheenjohtajisto

AKK kasvaa, vuodet varttuu

Juhlavuosi alkaa ja juhlat jatkuu!

Ketkää meist ei ois ettiny ittee,

jokainen meist on VIP

nuoret tuomitaan koulutuksen takii,

mut AKK tietää paremmin todellakin!”

Killan puheenjohtajana räppää (PJ)VG Laura Lindfors, Lauraa feattaa Killan oma ”Pikku P” Pinja Fernström, masseja mixaa Marianne ”MC” Virta ja lyriikoista huolehtii ”Paperi P” aka Petra Katainen.

No, Että mitähän v*****, meiltä alkaa lyriikat loppua, kiva et ootte meiän kavereita, frendit nähdään Penksulla! <3

Puheenjohtajisto
Laura Lindfors (pj), Pinja Fenström (vpj), Petra Katainen, Marianne Virta

 

Edunvalvontatiimi

”Edunvalvojan tehtävänä on edustaa opiskelijoiden mielipiteitä niissä tilanteissa, kun sitä ei muuten kuuluisi. Yliopistolla tapahtuu suuria muutoksia, mutta tämä joukko on aina valmiina puolustamaan meidän etuamme! Meidän tehtävänä on myös pysyä näistä muutoksista perillä sitäkin varten, että jos jollekin opiskelijalle tulee jotakin kysyttävää, meihin voi ottaa yhteyttä sähköpostitse, facebookissa tai ihan nykäisemällä hihasta.

Joskus opetuksessa jokin saattaa tuntua epäreilulta, tai saattaa olla sellainen olo, että joku kurssin pitäjistä kohtelee epätasa-arvoisesti tai jotakin muuta hämmentävää saattaa ilmetä. Tässäkin tilanteessa me olemme pitämässä huolen siitä, että opetuksemme pysyy yhdenvertaisena ja mukavana kaikille. Meitä saa lähestyä siis pienimmästäkin asiasta!

Tänä vuonna pyrimme tuomaan edunvalvonnallisia uutisia selkokielelle ja tiheämmässä tahdissa. Toivomme, että juuri sinäkin tulet kertomaan meille mielipiteitäsi, sillä jokainen niistä on tärkeä!

Vuonna 2016 kasvatustieteilijöiden etua valvoo AKK:ssa Pinja Fernström, Aino Hyle, Pekka Koskinen sekä Sanni Palomäki.”

edunvalvonta
Pekka Koskinen, Aino Hyle, Sanni Palomäki, Pinja Fenström

 

Tapahtumatiimi

”AKK:n tapahtumatiimi on innokas, dynaaminen, aikaansaava, innovatiivinen ja virtaviivainen tapahtumakollektiivi, joka on ajan hermolla. Kaikki ovat tervetulleita tiimiimme juuri sellaisina kuin ovat. Toteutamme tapahtumat rennolla meiningillä ja hyvällä sykkeellä lastenkutsuista kolmikymppisiin! Teemme väsymättömästi töitä kaikkien viihtyvyyden eteen, emmekä anna periksi ennen kuin juuri sinulla on superhauska opiskeluvuosi. Me tehotytöt taistelemme tapahtumien puolesta ja innostumme hulluimmistakin ideoista. Olemme myös hyvin nöyriä ja pidämme jalat maassa.”

tapahtuma
Sanni Palomäki, Minna Kaihovaara, Salla Veijonaho, Jenni Passoja, Tanja Lazareva, Anniina Kangasjärvi, Ada Halsas, Inka Averin, Samira Harjula  puuttuu: Kristiina Hollström

 

Fuksi- ja tuutorvastaavat

”Moikka, olemme Aino ja Jenni, AKK:n fuksi- ja tutorvastaavat vuosimallia 2016! Meidän tehtävänämme on opastaa fukseja yliopistomaailman parissa ja toimia siltana uusien opiskelijoiden ja AKK:n välillä. Meitä saa tulla nykäisemään hihasta, mikä tahansa asia sitten mietityttääkin ja kykyjemme mukaan autetaan mielellämme! Olemme kaksi rennolla asenteella varustettua vaaleaverikköä ja tokan vuoden opiskelijaa, jotka ovat enemmän kuin valmiita killan 30-vuotis juhlavuoteen!”

fuksi ja tuutorvastaavat
Jenni Passoja ja Aino Lindström

 

Hyvinvointitiimi

”Olemme killan hyvinvointitiimi AKA killan enkelikaarti –  pieni tiimi täynnä intoa ja rakkautta. Pyrkimyksenämme on huolehtia niin Killan jäsenten kuin hallituksen toimijoiden fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista muun muassa järjestämällä erilaisia hyvinvointitapahtumia ja tukemalla hallituslaisten jaksamista. Haluamme luoda ilmapiirin, jossa jokaisen on hyvä olla sekä järjestää erilaisia iloisia pikku ylläreitä pitkin vuotta. Tunnuslauseemme kuuluu: Some pursue happiness, we create it.”

hyvinvointi
Sanni Palomäki, Anniina Kangasjärvi, Mina-Maria Poppeli, Seikku Högel

 

Viestintätiimi

”Tiedotuksen tärkein tehtävä on poistaa epävarmuutta. Viestintätiimi haluaa valostuttaa, vaikuttaa sekä antaa varmuutta kaikille!”

viestintä
Alice Jäske ja Elisa Rastas  puuttuu: Vilma Lanki, Rosanna Kuivalainen

 

Työelämätiimi

”Killan työelämätiimi koostuu iloisesta joukosta innovatiivisia työelämätaitajia, jotka palavat halusta vahvistaa yhteisömme kasvisidentiteettiä niin ekskujen, työpajojen, Duunisafarien, tiiviin alumniyhteistyön kuin ammatillisten afterwork-tapahtumien avulla. Vuonna 2016 erityisenä painopisteenä on jäsenistölle niiden taitojen tarjoaminen, joita työelämäkentillä kipeästi kaivataan, mutta joihin kasvatustieteilijän tutkinto ei suoranaisesti anna eväitä. Lisäksi syksyllä on tulossa iso työelämän tasa-arvoon liittyvä tapahtuma, jolla Kilta haluaa osallistua tasavertaisen ja oikeudenmukaisen työelämän rakentamiseen.”

työelämä
Milla Vainonen, Maarti Röynä, Petra Katainen, Vivi Vaissi, Anna Ketola, Anniina Kangasjärvi puuttuu: Anni Klutas, Heini Vainikka

 

Vuosijuhlatiimi

”Vuosijuhlatiimissä ahertaa iloinen joukko Tehotyttöjä, joiden mottona on ”Kohti ääretöntä ja sen yli!”, eli tätä porukkaa ei pysäytä mikään!

Vujutiimi haaveilee tyylikkäistä, persoonallisista sekä tunnelmallisista vujuista, joissa vallitsee killan lämmin sekä avoin ilmapiiri. Nämä vujut tullaan muistamaan pitkään niiden arvokkaan ja näyttävän tunnelman ansiosta!”

vuosijuhla
Aino Hyle, Sallamari Hyle, Alice Jäske, Salla Veijonaho

kuvat: Mina-Maria Poppeli

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑