Mulle kuuluu gradua

TUTKIMUS Gradu on voimakas sana, jonka tunnistaa niin kasvatustieteen fuksi kuin yliopistoa karttanut isomummikin. Gradu on ainakin vaativa, laaja, kivulias ja itsenäinen. Se on myös lopullinen todiste omista voimista eli opinnäytetyö. Se on tieteellinen, muttei kuitenkaan ihan oikeaa tiedettä, koska sitä ovat vasta väitöskirjat. Isomummin mukaan gradu tulisi hoitaa pois alta, koska ei ne siellä työpaikalla sitä lue kuitenkaan. Ristiriitaiset vaatimukset herättävät kysymyksen siitä, kenelle gradua lopulta tehdään ja miksi?

 

Aloitin graduni kirjoittamisen keväällä 2016. Halusin ainakin kehittyä kirjoittajana, ymmärtää uutta itselleni tärkeästä aiheesta ja ehkä tarjota joitan arvokkaita oivalluksia myös muille aiheesta kiinnostuneille. Halusin myös valmistua. Vaikka olinkin tuskaillut kurssiesseiden ja kandin kanssa opintojeni aikana, oli kirjoittamisen perusvire silti säilynyt positiivisena. Voisi sanoa, että olin innoissani gradua aloittaessani.

Muutamien seminaarikuukausien jälkeen ymmärsin, että gradu oli jäänyt aika vähälle huomiolle oikeastaan ihan vaan elämästä johtuen. Seminaarikertojen puheenvuoroni alkoivat kääntyä selittelyksi siitä, miksi en ollut saanut aikaiseksi. Gradusta puhuminen oli yhtäkkiä terapiaa, sillä huomio oli kääntynyt varsinaisista sisällöistä graduprosessiin. Olin ajautunut reflektoimaan fiiliksiäni ja omaa suhdettani koko projektiin. Eikö tämän kaiken pitänyt olla jo selvää?

23819411860_b46e2a3905_h


Monet ovat varmasti osallistuneet graduterapiaan joko potilaan tai terapeutin roolissa. Tällainen metapuhe graduista leimaa koko ilmiötä, ja koottuna sitä löytää esimerkiksi Kimmo Svinhufvudin Gradutakuu-blogista ja sen kommentteista. Blogin perusteella suurimmat gradun haasteet liittyvät ajanhallintaan, saamattomuudesta aiheutuvaan syyllisyyteen, merkityksettömyyden kokemukseen ja yksinäisyyteen eli johonkin aivan muuhun kuin tieteelliseen argumentaatioon, johon graduseminaareissa pääosin pureudutaan.

Tässä piilee gradun ristiriitaisuus. Teoriassa gradu on tiedettä, mutta todellisuudessa kyse on kivuliaasta siirtymärituaalista valmistumisen kynnyksellä. Siirtyminen turvallisesta yliopistosta prekaarilta tai muuten epäselvältä vaikuttavaan yhteiskuntaan pelottaa,  ja tähän identiteettipainiin sitä oikeasti tarvitsisi ohjausta tai auttavaa kättä. Valmis gradu, oli se sitten kuinka hyvä tahansa, ei aina tarjoakaan mitään kovin valmista muottia, johon solahtaa. Gradua tehdään tieteellisillä mittareilla, joilla ei ole autuaaksi tekevää arvoa yliopiston ulkopuolella.

Jos identiteettipainista selviää vertaistuella, huumorilla ja päättäväisyydellä, voi gradu toimia kuitenkin arvokkaana oppituntina kriittisen ajattelun vaikeudesta ja arvokkuudesta. Kirjoittaessani havahduin monta kertaa itselleni uudenlaiseen kokemukseen siitä, että en yksinkertaisesti kykene hahmottamaan kokonaisuutta. Kirjoitelmani rönsyili moneen suuntaan ja huomasin nopeasti, että alkupään tekstini eivät liittyneet nykyisiin ajatuksiini oikeastaan mitenkään. Prosessin aikana tajusin monta kertaa, että en sittenkään tiedä, kunnes loppumetreillä tajusin tietäväni yllättävän paljon.

IMG_6178

Yliopisto, sukulaiset, työpaikat ja opiskelukaverit asettavat erilaiset kriteerinsä hyvälle gradulle. Näiden vaatimusten polttopisteestä löytyy kuitenkin viime kädessä graduntekijä, jonka on määriteltävä itselleen se, mikä on riittävän hyvä gradu. Itselleni tärkeimmältä tuntui saamani oppitunnit kriittisestä ajattelusta, seminaarityöstä ja ohjelmoinnin representaatioista koulutuksessa. Ja ne maisterin paperit!

Hyvät käytännön vinkit gradun tekemiseen löydät Pinja Fernströmin jutusta täältä.

 



Mikko Eloholma

Kuvat | 1: Mikko Eloholma | 2: Henrietta Pihlaja 

 

 


Mainokset

Thesis problems

TUTKIMUS/RESEARCH

28169731_10213402822557291_508972639_o

Mirka Oinonen

text and drawings

Tutkimuksen vaikuttavuudesta

TUTKIMUS Tutkimuksen vaikuttavuudesta on tullut muotisana nykyisessä tiede-ja korkeakoulupolitiikassa, vaikka ajatus tutkimuksen vaikuttavuudesta on yhtä pitkä kuin yliopisto itsessään. Mitä vaikuttavuus oikeastaan on ja mihin sillä pyritään? Entä mitä ongelmia siihen liittyy?

Tiede- ja korkeakoulupolitiikan seuraamisesta on tullut yksi lempiharrastuksistani. Ei vähiten siksi, että yliopisto-opiskelijana koen niiden seuraukset arjessani. Toinen syy on, että keskustellessani lempiharrastuksestani eri ihmisten kanssa on ajoittain seurauksena ollut hämmennys: ikään kuin tämä ei olisi ensisijaisesti opiskelijan asia. Tiede- ja korkeakoulupolitiikka on tietysti moninainen kenttä, mutta viime aikoina olen seurannut mielenkiinnolla keskustelua tutkimuksen vaikuttavuudesta, josta myös soisi käytävän kriittistä keskustelua.

12832684884_9fdb20651d_o

Mistä vaikuttavuudessa on kyse?

Tutkimuksen vaikuttavuus ei ole täysin uusi ilmiö. Onhan yliopisto yksi keskeinen yhteiskunnallinen instituutio ja yliopistolaki velvoittaa yliopistoa ja yliopistolaisia yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen. Puhutaan yliopiston “kolmannesta tehtävästä” tutkimuksen ja opetuksen lisäksi. Tutkimuksen vaikuttavuus näyttäytyy kuitenkin tänä päivänä eri tavalla merkittävänä tiedepoliittisena välttämättömyytenä, jolle ominaista on puhe tiedeyhteisöstä ja sen ulkopuolisesta yhteiskunnasta (oletus, joka itsessään ansaitsisi lähempää tarkastelua), johon tutkimuksella pyritään vaikuttamaan.

Tämän päivän puheessa tutkimuksen vaikuttavuudesta korostuu “tutkimustulosten” hyödynnettävyys poliittisessa päätöksenteossa sekä niiden mahdollinen kaupallistaminen. Tämän lisäksi yksittäisen tutkijan oletetaan olevan halukas ja valmis ottamaan osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä viestimään omasta tutkimuksestaan myös tiedeyhteisön “ulkopuolelle”. Esimerkkinä rohkaisusta Tiedeviestinnän neuvottelukunta julkaisi hiljattain “rohkean ja vastuullisen” tiedeviestinnän suositukset, jotka pyrkivät antamaan suuntaviivoja tutkimuksen vaikuttavuuden edistämiseksi niin yliopistoinstituutiolle kuin yksittäiselle tutkijalle.

Mittaamisen ongelmallisuus

Entä miten tutkimuksen vaikuttavuutta voisi pyrkiä mittaamaan? Kysymys ei ole vähäpätöinen, sillä esimerkiksi Suomen Akatemian hankerahoituksissa tutkimuksen vaikuttavuuden arviointi on keskeinen osa tutkimusrahoituksen haussa ja käytössä. Tämä huolimatta siitä, että vaikuttavuus voi olla monenlaista ja sen merkitystä on käytännössä mahdotonta arvioida ennakkoon, kuten Suomen Akatemian sivuilla todetaan. Epäselvyys voi johtaa melko paradoksaaliseen tilanteeseen, jossa tutkijat eivät edes tiedä mitä heiltä odotetaan.

Toinen asia liittyy itse mittaamiseen, sillä mittaaminen – niin opintopistemäärän kuin viittausindeksin – on aina lähtökohtaisesti poliittista: mittaaminen ohjaa toimintaa aina tiettyyn suuntaan. Riskinä on, että pohdinnat siitä, ovatko päämäärät ylipäätään mielekkäitä tai edes tavoiteltavan arvoisia sivuutetaan. Tällöin myös tutkimuksen vaikuttavuuden arviointi uhkaa typistyä teknis-rationaaliseksi prosessiksi, johon voidaan tutkimus- ja tieteenalasta riippumatta soveltaa samaa sapluunaa. On myös selvää, että laadulliset piirteet eivät ole noin vain käännettävissä määrällisiksi, minkä seurauksena se, mitä vaikuttavuus voisi olla, uhkaa kaventua.

IMG_4258

Vaikuttavuuden reunaehdot

Jos tutkimuksen vaikuttavuus otetaan yhdeksi toiminnan lähtökohdaksi, miten yliopiston käytännöt tukevat tätä pyrkimystä? Minkälaisen painoarvon vaikuttavuus saa tutkimuksen ja opetuksen lisäksi? Yhden vastauksen tähän saa tarkastelemalla yliopistolakia, jonka mukaan yliopiston yhtenä tehtävänä on “antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta”. Vasta näiden tehtävien – tutkimuksen ja opetuksen – jälkeen tulee yhteiskunnallinen vuorovaikutus eli niin sanottu “kolmas tehtävä”. Jäävätkö vaatimukset tutkimuksen vaikuttavuuden lisäämiseksi ontoiksi iskulauseiksi, jos sille ei kuitenkaan anneta painoarvoa yliopiston arjessa?

Keskusteluissa tutkimuksen vaikuttavuudesta tulisi myös muistaa, että yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisen ehdot eivät ole kaikille samat. Esimerkiksi rasismi ja sukupuolistunut väkivalta ovat jo kauan olleet aiheita, joita tutkineet tutkijat ovat joutuneet vihapuheen ja uhkailun kohteeksi. Toinen ongelma liittyy kulttuurisiin käsityksiin asiantuntijuudesta ja keitä esimerkiksi mediassa nostetaan asiantuntijan paikalle. Yhä liian usein asiantuntijuus liitetään saumattomasti osaksi valkoisen miehen ruumista, vaikka tutkija, taiteilija ja feministi Saara Särmän lanseeraama Congrats! You have an all male panel -sivu onkin onnistunut tätä mainiosti säröttämään.

Entä minkälaisen vaikuttavuusalustan nykymuotoinen yliopisto tarjoaa tutkimuksille, jotka tarkastelevat esimerkiksi vallanpitäjien puheretoriikkaa tai tuovat esiin sellaisten johtajuusoppien ongelmallisuutta, joita yliopistossa paraikaa vaalitaan? Seuratessa keskustelua tutkimuksen vaikuttavuudesta on ollut vaikea olla miettimättä, että onko kyse loppujen lopuksi siitä, että vaikuttavuuden nimissä pyritään haravoimaan ne “tulokset”, jotka parhaiten tukevat vallitsevaa politiikkaa ja käytäntöjä?

201402 . G27795

Pekka Koskinen

Kuvat | Kansi: Aikuiskasvatuksen Kilta | 1. Aikuiskasvatuksen Kilta | 2. Henrietta Pihlaja | 3. Helsingin kaupunginmuseo, Jaana Maijala 

10 vinkkiä gradun tekoon

TUTKIMUS Joskus gradun tekeminen tuntuu työläältä. Kun huomaa lukevansa tieteellistä tutkimusta prokrastinaatiosta on huippu tavoitettu juuri siinä itsessään. Elon toimittaja Pinja on koonnut 10 vinkkiä, jotka auttavat gradun etenemisessä.  

1.Pidä päiväkirjaa

Eikö ajatus kulje? Tuskastuttaako kirjoittaminen? Etkö saa aloitettua graduasi tai jotakin sen osaa? Päiväkirjaa ei tarvitse kirjoittaa joka päivä ja voit kirjoittaa sitä ihan millä tavalla tahansa. Tämä saattaa tuntua hassulta aluksi – mitä hyötyä muka tuskastumisen kirjoittamisesta voi olla? Paineettoman kirjoittamisen lomassa yhtäkkiä ajatus saattaakin alkaa kulkea ja päiväkirjan avautumisen väliin saattaa jopa tulla hyvä ja valmis kappale graduun tai avautua uusi näkökulma ilmiöön. Jos ei mitään näistä, niin ainakin gradun valmistumisen jälkeen voi katsoa taaksepäin omaa matkaansa.

2. Hiljaa hyvä tulee

Kannattaa edes avata oma työnsä joka päivä. Jos ei huvita kirjoittaa, lue. Jos ei huvita lukea, kirjoita. Jos kumpikaan ei luonnistu, korjaa kielioppivirheitä, parantele jo valmista tekstiä. Palaaminen omaan työhönsä päivittäin vie gradua eteenpäin huomaamattomastikin. Mieluummin tunti joka päivä, kuin 12 tuntia monta päivää peräkkäin kun deadline lähestyy.

3. Aina kun luet, kirjoita myös

Kamalinta on huomata luku-urakan jälkeen, ettei muista tarkkaan mitä oikeastaan tuli luettua. Samalla kun luet, ota ainakin muistiinpanoja, mutta parasta on kirjoittaa vaikka pari kappaletta jokaisesta lukemastaan artikkelista. Ja muista kirjoittaa lukemiset heti lähdeluetteloon.

4. Rajaa, rajaa, rajaa

Mitä enemmän lukee, sitä enemmän näkökulmia ja tapoja ymmärtää tutkimaasi ilmiötä tulee. Pitäydy tietyssä rajauksessa ja opi luopumaan tiedosta – muista, tämä on vain gradu. Aina voi jatkaa väitöskirjaan!

5. Luetuta tekstisi muillakin kuin seminaarilaisilla

Joskus omalle tekstilleen sokeutuu ja usein seminaarilaisetkin saattavat sokeutua sille, koska myös selität tavoitteesi heille. Jotta teksti olisi ymmärrettävää ja sujuvaa, luetuta se muilla.

 

DSC_1979

6. Sinä et ole yhtä kuin tekstisi

Joskus oman tekstin näyttäminen voi tuntua intiimiltä, jännittävältä ja jopa ahdistavalta. Muista, että oma työsi on vain sinun tuotoksesi, se ei ole yhtä kuin sinun älykkyytesi, persoonallisuutesi tai sielusi. Terveen objektiivisuuden saaminen omaan tekstiin on pitkä tie, mutta pieni ajatusleikki helpottaa paljon. Yhtäkkiä kirjoittaminenkin saattaa sujua paremmin.

7. Tehty on parempi kuin täydellinen

Peppu tuoliin ja kirjoittamaan. Ei siitä täydellistä tarvitse heti tulla. Jos pyrit hyvään arvosanaan, varaa lopusta aikaa hiomiseen ja tekstin uudelleen kirjoittamiseen. Älä siis aseta heti alkuun itsellesi kovia paineita.

8. Aikatauluta, aikatauluta, aikatauluta

Kannattaa tehdä itselleen deadlineja, vaikkei ne pitäisikään. Jos jossain lukee, että analyysi on oltava tehtynä tietyssä aikataulussa vaikkei se valmistuisi täysin ajallaan on se mennyt jo paljon enemmän eteenpäin kun ilman dedistä.

9. Muista palikkateoria!

Ajattele jokaista osaa (johdanto, tausta, teoria, analyysi…) omina palikkoinaan ja keskity yhteen kerrallaan. Kun et ajattele tekeväsi yhtä jättimäistä työtä vaan monta pienempää kokonaisuutta gradu valmistuu myös helpommin.

10. Think positive!

Helpommin sanottu kuin tehty. Jollekin voi toimia palkitseminen, toiselle gradun valmistumisesta unelmoiminen. Tärkeintä on kuitenkin yrittää saada gradun teosta positiivinen oppimiskokemus – nimenomaan oppimiskokemus. Kukaan ei ole koskaan valmis, mikään ei ole koskaan valmista. Gradu on tutkimuksen teon harjoittelua, tarkoitus ei ole tehdä täydellistä tutkimusta ja harvoin ne sitä onkaan.

Ole itsellesi armollinen!

Tsemppiä!

Pinja Fernström

Kuva: Henrietta Pihlaja

Sattumalta tutkimusavustajaksi

TUTKIMUS Tutkimusavustajana toimiva Pinja Fernström avaa lyhyesti, miten hän päätyi tutkimusavustajaksi, mitä hommat pitävät sisällään ja mitä ne ovat antaneet hänelle henkilökohtaisella tasolla.

Olin joskus ajatellut tutkijan uraa, mutta haaveillut siitä vain puoli tosissani – eihän minusta nyt sellaiseen olisi. Tutkimusavustajan työ kuulosti kaukaiselta, hikareiden työltä, joltakin johon minusta ei ainakaan olisi. Kuitenkin salaa sitä ajattelin ja toivoin jokin päivä pääseväni kokeilemaan. Kandin tehtyäni minua lähestyttiin kysymällä tietäisinkö jonkun, joka olisi kiinnostunut tutkimusavustajan työstä ja se oli sitten menoa.

Alkuun lyhyesti itse tutkimusryhmästä. Aloitin AGORA – kasvatuksen ja koulutuksen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon tutkimuskeskuksessa Suomen Akatemian rahoittaman hankkeen (Interrupting Youth Support Systems in the Vulnerability Ethos – CoSupport) tutkimusavustajana. Tutkimushanke tutkii nuoriin kohdistuvia erilaisia hyvää tarkoittavia projekteja, ohjaamoja ja muita interventioita ja järjestelmiä, joilla pyritään ehkäisemään muun muassa syrjäytymistä. Nuoria pidetään nykypäivänä usein mielenterveysongelmaisina, heikon itsetunnon omaavina ja muilla tavoin vajavaisina, mutta samalla heiltä odotetaan yhä enemmän erilaisia taitoja. Tarkoituksenamme on pohtia muun muassa sitä, kuinka paljon nämä hyvää tarkoittavat ohjaukset ja projektit itseasiassa haavoittavat ja syrjäyttävät, tai esimerkiksi mitä enteilee muutos rakenteista yksilöön ja yksilön ominaisuuksiin, tiedosta tunteisiin ja mielentilaan. (lue lisää ja tarkemmin: http://blogs.helsinki.fi/cosupport/)

27907014_10155957776620390_439218219_o

Teen graduani tutkimusryhmään hyvinvointipolitiikasta nuorten hallintamekanismista, joka sopiikin ryhmän teemaan oikein hyvin. Gradun teon lisäksi olen toiminut hieman tiedottajana, olen luonut ja päivittänyt nettisivujamme, varannut kokoushuoneita ja auttanut isompien tapahtumien järjestämisessä sekä joskus tarkistanut lähdemerkintöjäkin. Työskentely tutkimusryhmässä on ollut mukavaa ja erittäin opettavaista. Mikäs siinä, jos saa pientä korvausta siitä, että oppii vielä lukeneemmilta ihmisiltä ja saa heiltä palautetta myös omaan graduunsa.

Päädyin siis hieman sattumalta tutkimusavustajaksi, mutta joskus sattuma on paras kertomaan mitä tarvitsee. Työskennellessäni tutkimusavustajana olen saanut olla mukana erittäin mielenkiintoisissa keskusteluissa, jotka puolestaan ovat herättäneet aivan uudenlaisen mielenkiinnon myös lukemiseen. Toivottavasti en koskaan menetä tätä intoa lukemiseen ja maailmaan tutkimiseen (ihan ei-akateemisestikin). Minulle on käynyt myös niin hyvä tuuri, että olen saanut todella hyvän esimiehen, josta on tullut minulle hyvin tärkeä esi-ihminen. Esi-ihmisellä tarkoitan tässä yhteydessä mentori/turva/tukija -ihmistä.

T: Iloinen tutkimusavustaja

PS: Minulle oli melkoinen yllätys kuinka paljon tutkimusavustajia oikeastaan onkaan haussa jatkuvasti. Jos löytää jonkin itseään kiinnostavan tutkimusryhmän kannattaa ehdottomasti olla yhteydessä omasta kiinnostuksestaan tutkimusavustajan työhön. Suosittelen ehdottomasti uskaltautua haastamaan itseään (myös) akateemisesti.

Pinja Fernström

Kuva: Pinja Fernström

Päätoimittajalta: Opiskelija osana tiedeyhteisöä?

TUTKIMUS Helmikuun pääkirjoituksessa Elon päätoimittaja avaa omia kokemuksiaan siitä, millaisen kosketuksen tutkimuksiin yliopistossa opiskelu on antanut. Tämän myötä avataan ja esitellään myös helmikuun tutkimus-teeman sisältöä ja näkökulmaa.

DSC_7059

Blaah, tutkimus?

Kun hain yliopistoon, en oikeastaan tiennyt yliopistosta paljon mitään. Tavoitteeni oli kouluttautua opettajaksi ja tiesin sen vaativan yliopistokoulutusta, mutta ajattelin yliopistoa vain seuraavana oppilaitoksena peruskoulun, lukion ja ammatillisen koulutukseni jälkeen.

Muistan minua ärsyttäneen, että Helsingin yliopistossa on tutkimuspainotus, jonka vuoksi kasvatustieteen opinnoissakin on vain kauheasti tutkimusopintoja. En ollut ymmärtänyt, että yliopisto on tiedeyhteisö, joka tekee valtavan tärkeää tutkimustyötä. Yliopisto-opinnot aloittaessani en olisi koskaan uskonut, että mielekkäimmät osa-alueet opinnoistani liittyvät juurikin tutkimuksen tekemiseen.

Tohtoriksi tai tutkijaksi tuskin koskaan päädyn (vaikka sekin on käynyt mielessä), mutta nautin kanditutkielman tekemisestä valtavasti ja innokkaana odotan sitä vaihetta opinnoista, kun pystyn keskittymään gradun tekoon. Olen yliopisto-opintojeni myötä sukeltanut osaksi tiedeyhteisöä ja oppinut paitsi lukemaan ja kirjoittamaan tieteellistä tekstiä, myös löytänyt kriittisen luennan linssit ja kiinnostunut tutkimuksista.

DSC_0106

Miten tämä liittyy helmikuun Eloon?

Tutkimus voi kuulostaa sanana tylsältä tai pelottavalta, mutta sanan ei kannata antaa sokaista, sillä sen taakse voi kätkeytyä vaikka mitä mielenkiintoista ja omaa elämää koskettavaa. Uskon myös, että hankalia hetkiä ja henkistä hajoamista kohtaa toisinaan jokainen, joka tutkimusta tekee, vaikka siitä nauttisikin valtavasti. Vaikka monet opiskelijat varmasti opiskelevat yliopistossa tutkinnon suorittaminen edellä, jokainen meistä opiskelijoista myös kihlautuu tutkimuksiin tavalla tai toisella opintojensa myötä.

Elon helmikuun teema on tutkimus. Läpi helmikuun siis maanantaisin ja torstaisin ilmestyy jokin juttu, joka asettuu teeman alle. Teemaa ei kannata pelästyä, sillä jutut eivät tule olemaan tieteellisiä artikkeleita tai puuduttavaa selontekoa erilaisista tutkimushankkeista. Helmikuun tutkimus-teeman missiona on käsitellä juuri näitä asioita, joista edellä kertoilin: tuoda tutkimusaihetta näkyväksi opiskelijoiden näkökulmasta.

Helmikuun teemajulkaisussa annetaan tukea opinnäytetöiden tekoon, mietitään miksi niitä tehdään ja kuullaan esimerkiksi kokemus siitä, miten voi päätyä tutkimusassistentiksi ja mitä se pitää sisällään. Helpottamassa raskasta aihetta on vielä se, että juttujen intensiteetti vaihtelee sopivasti kevyiden ja viihdyttävien sekä asiapitosempien juttujen välillä.

Ihanaa helmikuuta ja antoisia lukuhetkiä!

Ollaan osa tiedeyhteisöä juuri omalla tavallamme, enemmän tai vähemmän tutkien.

Henrietta Pihlaja

Elon päätoimittaja 2018

Mistä on Elon helmikuu tehty?

TUTKIMUS Helmikuussa ilmestyy Elon vuoden 2018 ensimmäinen teemanumero.

Alla oleva video paljastaa, mistä jutuissa voisi olla kyse, ja minkä teeman alle ne asettuvat. Ensimmäinen juttu julkaistaan 5.2. ja sen jälkeen teemajuttuja ilmestyy koko helmikuun ajan maanantaisin ja torstaisin.

Jos video ei toimi, pääset katsomaan sen tästä

 

Henrietta Pihlaja: teksti, kuvaus, editointi, musiikki

AKK:n hallitus 2018

YKSITTÄISET|AKK Aikuiskasvatuksen killan uuden hallituksen on aika esittäytyä! Pääset lukemaan Killan hallituksen tiimien toiminnasta elokuviin perustuvien esittelytekstien muodossa.

 

Johtotiimi = Fantastic Four
(Salla Veijonaho, Anna Delis, Sophie Nyyssönen, Jasmin Seppälä)

pj.png
Salla Veijonaho (puheenjohtaja), Anna Delis (taloudenhoitaja), Sophie Nyyssönen (varapuheenjohtaja, tilavastaava), Jasmin Seppälä (sihteeri)

Kaikkien aikojen pitkäikäisimpään Ihmeneloset-sarjakuvaan perustuvassa vauhdikkaassa fantasiaseikkailussa Salla, Sophie, Anna ja Jasmin joutuvat tutkimusmatkallaan järjestö- ja yhdistysbyrokratian myrskynsilmään, mutta saavat hallituksen kiltaenergiasta kummia kykyjä. Niitä supernelikko tarvitseekin taistelussa arkkivihollistaan epäjärjestelmällistä ja uuvuttavaa järjestöähkyä vastaan.

 

Yhdenvertaisuusvastaava = The Help
(Anna Delis)

Yhdenvertaisuusvastaavuuden pääosassa nähdään Anna, hyvin erityinen ja ainutlaatuinen nainen 2018-luvun Siltiksellä, jonka innostus yhteisön keskinäisen tasavertaisuuden tavoitteesta, saattaa osoittautua joskus jopa haastavaksi. Koskettava, huumorilla ja toivolla höystetty yhdenvertaisuuden edesauttaminen on ajaton ja universaali tarina rohkeudesta ylittää rajoja ja luoda muutosta

 

Työelämätiimi  = Himoshoppaajan salaiset unelmat
(Sini Korja, Jasmin Seppälä, Emmi Piirainen, Milla Rautakorpi, Kati Kauppila, Maria Mäki, Heini Laukkanen, Aino Seitamaa, Sophie Nyyssönen ja Reetta Peltonen)

dav
Kuvassa: Sini Korja, Jasmin Seppälä, Emmi Piirainen, Milla Rautakorpi ja Kati Kauppila

Menestyskomedia Penkereellä makeasti elävistä tulevaisuuden asiantuntijoista Milla, Sini, Kati, Jasmin, Emmi, Heini, Reetta, Aino, Sophie ja Maria, jotka unelmoivat kasvatustieteilijöiden profiilin kohottamisesta – ja ovat äärimmäisen tehokkaita työelämätapahtumien järjestäjiä. He auttavat silmät säihkyen jäsenistöä pääsemään lähemmäksi unelmiensa työpaikkoja tarjoamalla kutkuttavia mahdollisuuksia päästä työpaikkashoppailemaan. Yhdessä vinkkaamme toisillemme parhaat työelämätarjoukset, joiden vuoksi ei tarvitse pelätä suuria luottokorttilaskuja.

 

Hyvinvointitiimi  = Yes Man
(Heini Laukkanen, Emmi Piirainen, Vilma Pöyry, Sanni Palomäki, Maria Mäki ja Rosanna Fasta)

hyvinvointi
Kuvassa: Heini Laukkanen, Emmi Piirainen, Vilma Pöyry, Sanni Palomäki

Hyvinvointitiimi kannustaa Jim Carreyn tavoin sanomaan kyllä! Avoin mieli avaa ovia uusiin mahdollisuuksiin ja tilanteisiin. Sano siis kyllä loputtomille lettukesteille, yhteishengelle ja muulle hyvinvointihömpötykselle.

 

Yhteistyövastaavat = The Circle
(Sanni Palomäki & Sini Korja)

yhteistyö

Sini ja Sanni ovat nuoria ja teräviä naisia, jotka saavat unelmatyön yhteistyövastaavina Aikuiskasvatuksen Killassa. AKK:ssa korostetaan kokemusten jakamisen ja avoimuuden arvoja, mutta koko kiltaelämän jakamisella voi olla seurauksensa. Kun yhteistyökuviot alkavat vaikuttaa kiltalaisten läheisimpiin ihmissuhteisiin eivätkä intiimeimmätkään hetket ole enää vain AKK:n sisäisiä, alkavat järjestöyhteistyön hääkellot soida. Muun muassa valtiotieteellisen tiedekunnan järjestöt sekä sähköinsinöörien killan vakuuttaa kaksinkertainen yhteistyötiimimme!

 

Valmennustiimi = Flashdance
(Otto Knuutila, Pinja Ryky, Vilma Pöyry, Anttoni Tumanoff,  Heini Laukkanen, Sally Tähkälä, Emmi Piirainen, Sandra Luoma, Sanni Malander, Jasmin Seppälä, Anna Delis, Rosanna Fasta, Nana Pylkkänen, Oskar Tommola, Anna Veijola, Saga Myllymäki ja Jemina Rytilahti)

valmennus
Kuvassa tiimin vastaavat: Otto Knuutila ja Pinja Ryky

Box-office hitti AKKvalmennus jakaa ilmaisen valmennuskurssin sykähdyttävää tarinaa. AKKvalmennuksen tiimi on määrätietoinen ja kaunis. Se työskentelee päivisin ja iltaisin suurena intohimonaan muiden pääsykoeponnisteluissa auttaminen tasavertaisuuden nimissä! AKKvalmennustiimin ja sen kurssilaisten upea polku itsenäisyyden, rakkauden ja unelmien parissa – (korkeakoulupaikka kasvatustieteiden alalla) – on jo alkanut..

 

Kansainvälisyysvastaava  = Maailman ympäri 80 päivässä
(Sini Korja)

Vauhdikas ja reippaalla asenteella kyllästetty, kansainvälistä kokemusta haalinut nuori Sini lyö vetoa, että hän pystyy tutustuttamaan 80 eri kulttuurista saapuvaa opiskelijaa Killan jäseniin. Vaaroja ja jännitystä luvassa olevalla koulutusvientiin tähtäävällä matkalla unettomaan miljoonakaupunkiin Pekingiin hänen tukenaan on väsymätön, tuhattaitoinen Sophien vetämä matkapoppoo. Matkalle maailman ääriin menopeleiksi kelpaavat niin laivat, lentokoneet kuin lohikäärmeetkin.

 

Fuksi- ja tutorvastaavat = Lomasankarit
(Sanni Malander, Anna Veijola, Rosanna Fasta)

fuksi ja tuutorvastaavat

Sen piti olla ihan tavallinen syksy aurinkoisella Siltavuorenpenkereellä, mutta Annan, Sannin ja Rosannan onkin pelastettava uudet fuksit. Kun käy ilmi, ettei keneenkään muuhun voi luottaa, joutuu tytöt tukeutumaan muiden hallituslaisten apuun. Tyttökolmikon rauhallisesta syksystä muodostuu perinteisiä opiskelupäiviä huimasti hurjempi extremereissu täynnä uusia tuttavuuksia, opiskelua, tapahtumia ja hauskoja tilanteita. Tarumaisen Penkereen muinaisissa maisemissa, UniCafe Oliviassa, Rexillä ja ympäri Helsinkiä syöksyvät seikkailijat henkensä kaupalla uhkaavasta tilanteesta toiseen. Pinnan alla ja pimeissä luolissa fuksi- ja tutorvastaavia sekä uusia fukseja odottaa jotakin kaiken uhkarohkeuden arvoista: ikimuistoinen fuksisyksy.

 

Ympäristövastaava = Wall-E
(Anttoni Tumanoff)

ympäristö

Vuoden parhaan maailmanparantajan palkinnon voittanut koko perheen seikkailu vuonna 2018 Penkereellä uurastavasta supermiekkosesta Anttonista. Yksinäiseen puurtamiseen tottuneen, loputtoman ahkeran ympäristövastaavan arki mullistuu, kun hän tapaa hurmaavat kiltatoimijat ja saa kaikki mukaan talkoisiin.

 

Edunvalvoja  = Guardian of the Galaxy
(Noora Kääriäinen)

edunvalvonta

Edunvalvoja Noora pitää killan jäsenistöstä huolta, kun hän selvittää opiskelijoiden oikeuksia.  Eri ainejärjestöjen toimijoista tulee uusia liittolaisia, klassisista kiltalaisista uusia apulaisia. Kilta jatkaa laajentumistaan.

 

Tapahtumavastaava = Forrest Gump
(Oskar Tommola)

tapahtumat 2

Oskar tekee uskomattoman roolisuorituksen maailmanmaineeseen nousseessa AKK:n tapahtumatiimissä. Oskar on tavallinen, tai hieman tavallista erityisempi mies, jonka kohtalo kietoutuu Penkereen 2018-luvun merkittävimpiin tapahtumiin. AKK on kuin suklaarasia, koskaan ei tiedä mitä ihanaa voi saada.

 

Viestintätiimi = Sinulle on postia
(Otto Knuutila, Henrietta Pihlaja)

viestintä

Kolme pientä sanaa, joita killan jäsenet odottavat innolla: sinulle on postia. Viestintätiimi on aivan yhtä aurinkoinen ja piristävä, charmikas ja lämmin, kuin muunkin hallituksen yhteistyö viestinnän parissa. Tässä modernissa romanssissa hallituksen viestintävastaava Otto Knuutila ja Elo-lehden päätoimittaja Henrietta Pihlaja viestittelevät iltaisin killan viestintästrategioista – täysin tietämättöminä siitä, että päiväsaikaan he ovat toistensa pahimpia kilpailijoita. (Todellako?)

Aikuiskasvatuksen kilta ry:n hallitus

*Juttua muokattu 30.1.2018: Mahdolliset väärinkäsityksiin johtavat ilmaisut siitä, että Aikuiskasvatuksen Kilta olisi ainejärjestö ovat muutettu. Lisäksi tekstiin on lisätty kuva yhteistyövastaavista.

SARJAKUVAKURSSIN VERRAN PAREMPI CV

YKSITTÄISET Kertaluontoisessa kolumnissaan Rosanna Kuivalainen kertoo, miten paljon hyötyä elämän varrella kerrytetyistä harrastuksista voi olla työelämän ja tulevaisuuden kannalta.

Vaikka opiskelen kasvatustiedettä, työnantajani ovat aina kiinnostuneita kuvataideharrastuksestani. Kerran hain, ja pääsin, kesätöihin siten, että suurimman osan työhaastattelusta keskustelimme nuorena käymästäni sarjakuvataidekurssista. Nykyisessä työpaikassani avoimessa oppilaitoksessa ensimmäinen työtehtäväni oli piirtää Lucia -neito joulukalenteriin. Seuraava tehtäväni on piirtää muotokuvat koko henkilöstöstä.

Ehkä paras ongelma, mikä tulevaisuuttaan suunnittelevalla voi olla, on se, että liian moni asia kiinnostaa. Miten sitten valita kaikista mahdollisuuksista? Omasta kokemuksestani viisastuneena arvioisin, että yhden mahdollisuuden ottaminen ei aiheuta muiden mahdollisuuksien ikuista menettämistä. Useammin kuin kerran olen viisastellut valintojen edessä ahdistuneille ystävilleni, että mahdollisuudesta kieltäytyminen ei ole mahdollisuuden menettämistä, vaan aktiivinen valinta tehdä tilaa toiselle mahdollisuudelle. Ja minä todellakin olen sitä mieltä.

12034268_954103494627755_408680270681214977_o (1)
Rosanna ja hänen mummonsa esittelemässä heidän yhteistä kirjaansa.

Ajatellaan nuoria. Graduni vuoksi olen lukenut viime aikoina ankarasti korkeakouluhakuun ja sen muutoksiin liittyviä uutisia. Yleisenä huolen aiheena on muun muassa se tapahtumaketju, että ylioppilaskirjoitusten merkitys korkeakouluhaussa kasvaa, siis lukio-opinnoissa menestyminen on entistä tärkeämpää tulevaisuuden mahdollisuuksien kannalta, siis hyvään lukioon pääseminen on tärkeää, siis jo ennen lukioikää tulisi nuoren ottaa vastuu korkeakouluopinnoistaan. Toisin sanoen kevään korkeakouluhaun luku-urakka vaihtuukin ehkä vähintään kolmen lukiovuoden paahtamiseen burn outin savu korvista nousten, ja jopa ennen sitä, yläasteella lukiohakuun valmistumiseen.

Lähes eksyn aiheesta, mutta: niin paljon työtä ja ahdistusta hakemisesta jo niin varhaisessa vaiheessa, ettei hakukohdekaan ole vielä tiedossa. Tämä olisi varmaankin sellainen tilanne, jossa nuori opiskelee kaikki mahdolliset aineet ja hakee parhaaseen mahdolliseen lukioon, jottei ainakaan menetä mahdollisuutta hakea hyvään korkeakouluun, jos niin haluaisi, sitten vuosien päästä.

20170811_071714

Ei saa olla niin, että opiskeleminen ja oppiminen estävät opiskelemasta ja oppimasta myöhemmin jotain muuta. Päinvastoin, kerrytetty kokemus on kertynyttä viisautta. Oma mummoni on tehnyt uraa muun muassa sähkömiehenä, hammashoitajana ja nyt eläkepäivillä kirjailijana. Hän siis vaihtoi alaa lennosta jopa eläkepäivinä. Vaikea kuvitella, että moista olisi tullut tehtyä, jos häntä olisivat läpi elämän kiinnostaneet ainoastaan virtapiirit.

Aika moni nuori aikuinenkin voi jo todeta, että ei ole teiniaikojen unelma-ammatissaan, ja hyvä niin. Onneksi kiinnostuksen kohteet muuttuvat. Ja toisaalta, onneksi elämässä tuppaa tulemaan vaiheita, jolloin hetken tauolla olleille harrastuksille onkin taas sopiva hetki tai piilossa olleet vahvuudet on valjastettava käyttöön.

Haluankin patistella kaikkia: rakkaista harrastuksista ei kannata missään nimessä luopua kiireisen opiskelijaelämän aikana, tai sen jälkeen. Niihin käytetty aika on investointi osaamisen kehittämiseen ja yllätyksiä sisältävään tulevaisuuteen. Nautiskelkaa jo etukäteen ajatuksella siitä, miten äimistytätte erikoistaidoillanne työhaastattelijan, joka on haastatellut samana aamuna jo seitsemän saman tutkinnon suorittanutta.

Voi myös olla, että harrastus viekin mennessään ja työllistyt sitä kautta. Kuten kerroinkin, harrastukseni on poikinut minulle pieniä ja isompia kuvitustöitä. Lucia -neitojen lisäksi olen esimerkiksi kuvittanut kolme kirjaa tässä opintojen ohella. Juurikin tämän kirjailija -mummoni kirjoittamia.

Rosannan teoksia pääset katsomaan instagram-tililtä @kuiva-art 

Rosanna Kuivalainen

Kuvat | 1:  Miikka Lappalainen | 2: Rosanna Kuivalainen | Kansi: Rosanna Kuivalainen

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑