Opinnot vaihdon aikana

KANSAINVÄLISYYS Toiseksi viimeisessä vaihtopäiväkirjan osassa kerrotaan opiskelusta ulkomailla. Pelkällä vieraalla kielelä opiskeleminen ja eläminen voi tuntua haastavalta ajatukselta, mutta siihen voi tottua yllättävänkin helposti. Vaihtoyliopiston erilaiset käytännöt ja opetusmenetelmät vaikuttavat osaltaan omaan sopeutumiseen opiskeluissa.

DSC_3422.JPG
Opiskelua kotosalla

 

Haastetekijöitä

Isoimmaksi haasteeksi itse koin opintojen alussa englanniksi opiskelun. Monia saattaa pelottaa onko kielitaito sittenkään riittävä akateemiseen kieleen, vaikka arkipäivän kommunikointi sujuisikin mutkitta. Omalla kohdallani jopa arkinen kommunikointi englanniksi tuotti jännitystä ennen vaihtoon lähtöä.

Vaikka olin läpäissyt akateemisen englannin kurssin yliopistolla ja lukenut joitakuita artikkeleitakin englanniksi, tiesin, että sanastoni on hyvin köyhä ja muistikuva kutosen keskiarvosta ja B:n YO-arvosanasta lukion päättyessä kolkutteli itsetuntoa pohjaan vetäen vielä näin melkein neljä vuotta lukion jälkeenkin. Todellinen selviytyminen vaihtelee yksilöittäin, mutta yleisesti on hyvä muistaa, että monessa muissa maissa englanninkielen taso on yleisesti paljon matalampi kuin Suomessa, ja jopa tällainen kutosen tyttö voi tuntea olevansa englannissa melko hyvä.

En uskalla väittää, että vieraalla kielellä tai vaihdossa opiskelu olisi yksiselitteisesti kaikille helppoa. Paljon riippuu varmasti siitä, missä opiskelee, mitä opiskelee ja millä kielellä opiskelee. Itselläni kielitaito ulottuu vain englannin ja ruotsin hallitsemiseen, ja koska ruotsinkielen taito on vielä kehnompi kuin englannin, olen opiskellut täällä Ruotsissa vain englanniksi. Aluksi joidenkin artikkelien lukeminen saattoi olla hyvin hidasta ja etenkin esitelmiä pitäessä kieli takelteli. Luennolla pysyin kuitenkin mukana, sillä siellä asiat selitettiin arkikielisemmin.

Englanniksi opiskeluun ja kommunikointiin tottui kuitenkin niin nopeasti, että alun puurtamisen ja voimaa vievien opiskelusessioiden jälkeen hommaa ei enää edes osannut ajatella vaikeammaksi kuin suomeksi opiskelua. En pysty oman kokemukseni pohjalta sanoa, millaista olisi opiskella jollain muulla kielellä kuin englanti, mutta tahtoisin uskoa, että mitä tulee kaikkiin kieliin, käyttämällä – ilman muita vaihtoehtoja– oppii.

 

18342671_10211662949721708_660475532838249394_n
Neuropsykologian tenttimuistiinpanoja

 

Omissa opinnoissa jotkut asiat ovat tuntuneet jopa liian helpoilta. En kuitenkaan tahdo myöskään väittää, että tämä olisi oletus kaikkien vaihtoon lähtevien kohdalla. Omana etunani on ollut se, että olen opiskellut pääasiassa kasvatustieteen opintoja, eli aluetta, josta tiedän ja jota hallitsen. Ennakkotietojen valossa paitsi vieraalla kielellä lukeminen on helpompaa, myös uusia asioita on helpompi oppia ja rakentaa vanhan tietämyksen päälle.

Tällä hetkellä pänttään psykologian tenttiin ja koko kevään ”lomailun” jälkeen ensi kertaa tunnen, ettei opiskelu täällä ole ollenkaan helppoa, sillä psykologian taitoni rajoittuvat neljän vuoden takaiseen lukiopsykologian tietämykseen, mistä iso osa on jo unohtunut. Alkukeväästä kävin myös yhdellä teologian luennolla, mutta tulin päätökseen, että teologian opettelu ilman minkäänlaisia ennakkotietoja, kera valtavan määrän luettavaa joka viikko, on liian haastavaa heti ensimmäiseksi, joten vaihdoin kurssin kasvatustieteeseen. Mikäli siis menet vaihtoon opiskelemaan muuta kuin omaa pääainetta, voi luultavasti opinnot tuntua raskaammilta ja haasteellisimmilta.

Lisäksi opintojen haastavuudessa on paljon kyse siitä, millainen on itse opiskelijana ja millaisia opetusmuotoja vaihtoyliopistossa tuetaan. Ruotsissa opiskelumetodit perustuvat pitkälti seminaarityöskentelyyn ja kirjoittamiseen, mikä tuki aikaisempia opiskelumuotojani. Ryhmätyöt, esseet ja keskustelut opettajan sekä kurssitovereiden kanssa käsiteltävistä aihepiireistä ovat olleet minulle hyvin mielekäs ja tuttu tapa oppia ja opiskella.

Ystäväni, joka tuli tänne vaihtoon Lapin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta, taas koki opinnot täällä hyvin rankaksi, sillä hän ei ollut Suomessa opinnoissaan tottunut interaktiivisuuteen luennoilla ja ainut hänen opinnoissa kirjoittamansa pitkä teksti oli ollut viidentoistasivun notaaritutkielma (vastaava kuin kandidaattitutkielma). Hän siis oli tottunut pänttäämään tentteihin, esseiden ja keskustelun sijasta, joten Ruotsin opiskelumuodot tuntuivat vaikeilta sisäistää. Samaten minusta tuntuu nyt haastavalta lukea itsenäisesti neuropsykologian tenttiin, sillä en ole tottunut lukemaan tentteihin enkä opettelemaan nippelitietoa ulkoa kasvatustieteen opinnoissani.

Viimeinen haastavuuteen vaikuttava tekijä kielen, opiskelu/opetusmuotojen ja sen, kuinka tuttuja aiheita opiskelee lisäksi, on ehkä yleisesti vaihtoyliopiston taso verrattuna Helsingin yliopistoon (tai muuhun Suomen yliopistoon). Kahdenvälisiä vaihtoja ei tehdä yliopistoihin, joiden tasoa ei nähdä tarpeeksi korkeaksi, mutta väitän silti, että taso yliopistojen välillä vaihtelee. Toisissa yliopistoissa täytyy istua luennoilla aamusta iltaan, toisissa muutama tunti päivässä ja toisissa parina tuntina viikossa. Joissain on enemmän yksilöllistä opiskelua ja toisissa ryhmätöitä tai osallistavaa opetusta. Toisissa opiskelijoita tuetaan paljon henkilökohtaisesti, toisissa ei lähes ollenkaan. Eri yliopistoissa on eri vaatimukset kurssien läpäisemiseksi ja opintopisteitä kohden vaadittava työmäärä vaihtelee erittäin paljon.

 

Sieppaa.JPG

 

Riemastuksia

Parasta vaihdossa opiskelussa on ollut oppia muista maista ja niiden käytännöistä. Väitän, että paljon kiinnostavampaa kuin yleiset kurssisisällöt, ovat olleet keskustelut kurssikavereiden ja muiden ihmisten kanssa. Olen saanut kuulla Saksan, Hollannin, Belgian ja Ranskan koulutusjärjestelmistä niin omakohtaista kokemusta kuin faktatietoa. Olen päässyt vertailemaan Suomen ja Ruotsin koulutusta ja havainnoimaan arkea ruotsalaisissa kouluissa. Olen päässyt keskustelemaan ja väittelemään siitä, mikä käytäntö eri koulutusten saralla olisi toimivin ja laajentanut näkökulmaani maailmasta.

Olen päässyt perehtymään erityisopetukseen Etelä-Koreassa, koulutuksen talouspolitiikkaan Ranskassa ja lukemaan artikkeleita Yhdysvaltojen, Englannin, Ruotsin, Sveitsin, Puolan ja Turkin koulutuksesta monista eri näkökulmista esiopetuksesta aina yliopistokoulutuksiin, historiaan ja arvokysymyksiin asti. Olen päässyt haastamaan kansallisia stereotypioita ja keskustellut usean ruotsalaisen oppilaan sekä muutaman turvapaikanhakija nuoren kanssa. Olen kaiken tämän myötä oppinut paitsi arvostamaan Suomen koulutusta aivan valtavasti, mutta myös pelkäämään sen puolesta ja näkemään entistä selkeämmin sen epäkohtia.

Toinen asia mistä olen pitänyt, on ollut opettajien huolenpito. Kokemus voi johtua siitä, että olen vaihto-opiskelija, mutta Ruotsissa opettajat tuntuvat tuntevan opiskelijansa paremmin. Seminaareissa väkeä on ollut viidestä kahteenkymmeneen, meidän nimemme ja kansallisuutemme muistetaan ja ohjeita kehotetaan kysymään, jos tulee ongelmia. Joskus toiminta täällä on tuntunut hieman liiankin holhoamiselta. Itsenäiselle psykologian kurssille annettiin aikataulu ja ohjeet, mitä kannattaa lukea milläkin viikolla ja millaisiin asioihin kiinnittää huomioita. Samoin kurssien lähdeartikkelit on jaettu tasaisesti jokaista luentokertaa varten, vaikkei niitä käsiteltäisi, vain jotta opiskelija perehtyisi aiheeseen jo ennen kuin esseen kirjoittaminen on pakko aloittaa. Useasti opettajat tarjoutuvat keskustelemaan täällä opiskelijan kanssa henkilökohtaisesti, kirjallisuus on laadittu valmiiksi kursseille ja edellisvuoden töistä näytetään malliesimerkkejä.

Omalla kohdallani englanniksi opiskelu on paitsi kartuttanut kielitaitoa myös rohkeutta käyttää ja kommunikoida englanniksi. Interaktiiviset opetusmenetelmät ja paljo kirjoittaminen ovat olleet myös siksi mieleeni, että olen oikeasti päässyt käyttämään englantia aktiivisesti myös kursseilla, en pelkästään vapaa-ajan riennoissa. Erityisesti olen pitänyt myös kouluvierailuista kurssieni aikana. Tuntuu, että olen saanut oikeaa kosketusta ja oppilaiden kertomaa näkemystä Ruotsin koulumaailmaan, en pelkästään teoriatason tietoa.

 

DSC_3845
Ruotsalaisen koulun erityisluokka

 

Henkilökohtaista

Viimeiseksi tahdon sanoa, että huomionarvoista omissa vaihto-opinnoissani on ollut, että olen opiskellut paitsi omaa pääainetta, myös kandidaattivaiheen opintoja, jotka oikeastaan ovat alempaa tasoa kuin tietotaitoni kasvatustieteistä. Tilanteeni on nimittäin se, että kandidaatiksi valmistumiseni on kiinni sivuaineeni loppuun suorittamisesta, mutta kasvatustieteen kandiopinnot tutkielmaa myöten olen suorittanut jo kaikki. Lisäksi kurssit, joita olen ruotsissa opiskellut, ovat nimenomaan vaihto-opiskelijoille suunnattuja kursseja. Käsitykseni mukaan ehkä vaihtarikurssit ovat hieman helpompia kuin kurssit, jotka ovat yhteisiä kyseisen yliopiston tutkinto-opiskelijoiden kanssa.

Helpoissa kursseissa on ollut puolensa ja puolensa: toisaalta olen turhautunut, menettänyt motivaatiota ja kaivannut lisää haastetta, toisaalta minulla on ollut paljon aikaa keskittyä muuhun elämääni vaihdossa – mikä on omasta näkökulmastani tärkeämpi osa vaihtoa kuin itse opiskelu. Enkä tarkoita silti helpoilla opinnoilla sitä, etten olisi joutunut yhtään tekemään töitä, lähinnä ehkä sitä, että olen tottunut Suomessa tekemään enemmän töitä opintopistettä kohden.

Siinä missä Suomessakin, seminaareja/luentoja on Ruotsissa vähän. Monelle muulle vaihto-oppilaalle se on tullut suurena yllätyksenä. Itsenäisyyttä ja akateemista vapautta siis Suomen yliopiston tavoin vaalitaan. Toisaalta (ainakin kandiopinnoissa) silti opiskelijoiden holhoaminen ja huolenpito on suurempaa, mikä hieman vähentää akateemista vapautta niin hyvässä kuin pahassa. Esimerkiksi vapaus valita täysin oma itseään kiinnostava aihe esseelle antaa ihanasti vapautta, mutta valmiiksi annetun lähdekirjallisuuden käyttö kitkee sitä huimasti. Joskus on myös tuntunut, että holhoamista on täällä tarvinnut enemmän, sillä ohjeita kurssitöiden tekemiseen ei ole alun perin annettu kovin selkeästi ja sen vuoksi opiskelijat joutuvat erikseen kyselemään asioista paljon. Tämä saattaa tietenkin liittyä paljolti kurssin vetäjään, eikä siksi sovi yleistykseksi kaikkiin kursseihin.

Ruotsissa myös työmäärä on tuntunut pienemmältä kuin Suomessa. Kun mietin kandivaiheeni opintoja, on vaatimustaso ja työmäärä melko sama, mutta holhoaminen ja opintopistemäärä isompaa kurssia kohden. Huolenpito voi tehdä monille hyvää, mutta iso opintopistemäärä (ja yleensä vain yksi kurssi kerrallaan) tekee opiskeluun orientoitumisesta ainakin omalla kohdallani melko löysää. Sain melkein saman verran opintopisteitä (7,5 credits) kuin kandidaattitutkielmasta, kurssista, jonka opiskelumäärä on vastannut noin 3-5 opintopisteen kursseja Helsingin yliopistossa. Kun tällainen kurssi on ainut opiskeltava asia monen kuukauden aikana, jää helposti opiskelu viimeisille viikoille, sillä muiden kurssien töiden tekemistä ei tarvitse jaksottaa samaan ajankohtaan.

Oman kokemuksen mukaan pelkästään opintojen kautta on vaikeaa tutustua ruotsalaisiin opiskelijoihin. Itse olen löytänyt ruotsalaisia kavereita harrastustoiminnan kautta ja useimmat vaihto-opiskelijat eivät omista lainkaan ruotsalaisia kavereita. Kansallisia stereotypioita viljellen, ruotsalaiset ovat suomalaisten tavoin vaikeasti lähestyttäviä. Kuitenkaan en ehkä lopulta sanoisi, että kyse on vain kansallisuudesta, vaan ylipäänsä siitä, miten eri tavalla vaihto-opiskelijat ja tutkinto-opiskelijat suhtautuvat uusien ihmisten kohtaamiseen.

Yhteistyö kursseilla ruotsalaisten kanssa onnistuu aivan mainiosti, mutta luultavasti on helpompaa ja turvallisempaa viettää aikaa opiskelutovereiden kesken, jotka puhuvat samaa kieltä ja jotka on tuntenut jo muutaman vuoden – ei ole ehkä tarvetta luoda uusia ystävyyssuhteita ihmisten kanssa, joiden läsnäolo on vain väliaikaista. Vaihto-opiskelijana en ole suomalaisena tuntenut itseäni sen vähemmän sosiaaliseksi kuin muutkaan, vaikka Suomessa melko harvoin juttelen vaihto-opiskelijoiden kanssa. Kyse on samasta ilmiöstä: vaihtareilla on sama elämäntilanne, avoin asenne ja halu oppia tuntemaan uusia ihmisiä, ja opinnot ovat yleensä ainoita kytköksiä sosiaaliseen maailmaan vaihdon aikana, joten niissä päätyy tutustumaan lähinnä toisiin vaihtareihin – etenkin, jos kurssit ovat suunnattu pelkille vaihto-opiskelijoille.

 

DSC_3785.JPG
Opiskelijoita kampuksella

 

Vinkkejä

  • Muodosta käsityksesi opintojen haastavuudesta vasta niiden alettua, älä ennakko-oletusten tai kielipelon perusteella.
  • Älä luovuta heti kun tuntuu haastavalta! Uusia tapoja opiskeluun voi oppia, ja itsensä ylittää monessa suhteessa.
  • Kursseja voi luultavasti vaihtaa kohteeseen saavuttua – juttele vaihtoyliopistossa koordinaattorisi kanssa, jos tuntuu siltä, että haluat tehdä niin.
  • Suunnittele alun perin opintoja mieluummin yli vaaditun kuin nipin napin sen, mitä Kela ja apurahat velvoittavat – jos haastavuus yllättää, on kiva, jos ei tarvitse palauttaa rahoja.
  • Ota selvää mahdollisista kielikursseista: Alkeiskursseilla voi saavuttaa hätävaraopintopisteitä suhteellisen helposti.
  • Ole rohkea! Kieltä oppii vain käyttämällä ja läpi pääsee vain yrittämällä.
  • Älä silti ota liian vakavasti: Vaihdossa tärkeämpää on itse vaihtokokemus ja uusien ihmisten tapaaminen kuin kaikki päivät kotona pänttääminen, joten turhasta perfektionismista kannattaa hiukan yrittää höllentää, jos vain mitenkään kykenee.
  • Muista, että vaikka elämä vaihdossa on ainutlaatuista, välillä arki opiskelujen parissa saattaa tuntua yllättävän samanlaiselta kuin se tuntui ennen vaihtoa. Kyse on kuitenkin vaihto-opiskelusta, ei täysin vaihtolomailusta, vaikka se siltä joskus tuntuisikin.

 

etta-16508074_10210804777947950_6230884318794998620_n

Henrietta Pihlaja

Kuvat | Henrietta Pihlaja

 

 

Mainokset

Välkommen till Uppsala Universitet!

KANSAINVÄLISYYS. Toisessa osassa Henrietan vaihtopäiväkirjaa teemana ovat tuntemukset ennen vaihtoon lähtöä ja kohdemaahan saapumisen jälkeen. Lisäksi muistilistaa on niin käytännön tärkeistä asioista, kuin henkistä muistilistaa auttamaan jännitykseen ja paineeseen.

1. uppsala
Lähtö lähestyy

MUISTA HOITAA AJOISSA!

  • Osta lentoliput (tuskin tarvitsee edes muistuttaa)
  • Vuokran maksu ja vaihtoon liittyvät asiat kuntoon
  • Ota yhteyttä pankkiin ja kysy neuvoa kortti- ja raha-asioiden hoitamiseen vaihtoaikana (saattaa olla, että esimerkiksi uuden kortin hankkiminen on joillekuille tarpeellista)
  • Hoida vakuutusasiat kuntoon! (vaikka vakuutukset ovat hyvät, voi niitä olla hyvä muuttaa vaihtoajaksi ja varmistaa niiden riittävyys)
  • Mikäli käytät reseptilääkkeitä, pyydä lääkäriä kirjoittamaan kansainvälinen resepti
  • Riippuen minne olet menossa, varmista että yleisesti rokotukset ja terveysasiat ovat kunnossa
  • Varmista, että mahdolliset matkustamiseen vaikuttavat asiat, kuten viisumi ovat kunnossa, jos olet matkustamassa Euroopan ulkopuolelle

Kun lähdöstä tuli todellista…

Postissa saapui paketti, joka sisälsi Uppsalan yliopiston opinto-oppaan ja muuta materiaalia. Vielä elettiin jännityksessä – virallista tietoa yliopistolta sisään pääsystä ei ollut saapunut. Muutama viikko myöhemmin se tuli: sähköpostia Uppsalan yliopiston kansainvälisyyskoordinaattorilta. Sähköposti toivotti minut tervetulleeksi opiskelemaan Uppsalan yliopistoon, kertoi millä kursseilla olen, ja sisälsi paljon linkkejä.

Samoihin aikoihin sähköpostiin saapui vähän väliä viestejä Uppsalan International Officelta, missä oli tärkeitä tietoja asuntolahakuun ja muuhun liittyen. Vielä hyväksynnän jälkeenkin piti odottaa noin kaksi viikkoa, ennen kuin asuntolahaku aukesi. Kokoajan odotin, kokoajan elin jännityksessä. Tärkeiden asioiden deadline oli tiukka ja asiat piti hoitaa nopeasti.

Vuoden 2016 viimeiset kaksi kuukautta oli alituista odottamista ja jännittämistä. Mahdolliseen lähtöön oli enää kuukausi, kun vahvistus asuntolapaikasta tuli. Mikään ei tuntunut todelliselta, vaikka ajatukset pyörivät vaihdossa ja tein kaikkeni tehdäkseni sen todeksi.

Työt peruskoulussa loppuivat 22.12. Palautin määrätietoisesti kandidaattitutkielmani ennen joulua, 23.12. Palaset tuntuivat loksahtaneen kohdalleen joka alueella, mutta vasta lähempänä uutta vuotta vaihtoon lähtö alkoi tuntua oikeasti todelliselta. Vaikka viimeisen vuoden olin lähetellyt sähköposteja, täyttänyt hakemuksia ja katsellut vaihtoyliopiston kurssitarjontaa, ei prosessin hitaus ja muu elämä antanut vaihtoon lähdön muuttua todeksi ennen kuin vasta aivan viime hetkillä.

Syksyn rehkimisen jälkeen joulunpyhät menivät perheen kanssa aivoja nollatessa. Joulunvietosta palattuani 27.12. havahduin siihen, että neljän päivän päästä luovutan asuntoni alivuokralaiselle, ja kahden viikon päästä muutan Ruotsiin. Pitäisi varmaan pakata, mutta MITÄ?

2. lentoasema.jpg
Lähdön hetkillä. Nalle ja päiväkirja matkassa mukana.

Niin mitä siis ottaisin mukaan?

Mitä pakata mukaan, kun muuttaa puoleksi vuodeksi toisaalle? Aika on toisaalta niin lyhyt, mutta toisaalta pitkä. Asuminen ei vastaa reppureissaamista eikä lomamatkaa, joten kodin pitää tuntua kodilta ja vaatteita pitää olla jokaiselle vuodenajalle. Suurimpana prioriteettina olivat tietenkin välttämättömät tärkeät asiat, kuten passi, muut olennaiset paperit ja henkilökohtaisesti merkittävät tavarat.

Yhteensä matkatavaroita kertyi 50kg. En nihkeillyt sen kanssa, mitä pakkaan. Lajittelin vaatteet karkeasti ensin kolmeen, sitten kahteen: mitä ainakin otan, mitä en ota ja mitä ehkä otan. Mukaan mahtui niin kivoja bilevaatteita kuin mukavia oloasuja, tavallisia arkivaatteita ja käytännöllisiä ulkovaatteita. Isoin ongelma pakkaamisen suhteen oli kenkien ja sisustustavaran kanssa. Kodin pitää tuntua kodilta ja olen tyyliltäni nirso. Toisaalta tuntui myös hölmöltä käyttää paljon rahaa puolen vuoden sisustustavaroihin, joista pitää hankkiutua eroon lähtiessä.

Kukin pakkaa oman prioriteettinsa mukaan, mutta koska laukkuuni mahtui verhot sekä päiväpeitto, otin ne mukaan. En kadu, sillä tunsin heti oloni kotoisaksi kahvinkeittimen oston ja tavaroiden järjestelyn jälkeen, eikä tarvinnut tyytyä rumiin verhoihin. Turvaa oli luomassa myös poikaystävän antama nalle ja päiväkirja.

Pakatessa kannattaakin muistaa, että vaihdossa tulee elämään ihan normaalia elämää. Siis sen lisäksi, että pakkaa mukaan kaiken tarpeellisen, on hyvä pakata mukaan asioita, jotka ovat tärkeitä oman itsensä kannalta. Niitä asioita, mitkä luovat turvaa ja niitä, mitkä tekevät itsestä itsen. Erilaisia vaatteita tahtoo monipuolisesti käyttää varmasti vaihdossakin. Vaikka kaikkea tarpeellista saa varmasti kohdemaasta, on toinen juttu, paljonko tahtoo satsata ostoksiin rahaa ja kuinka omalta kaikki uutena ostettu tuntuu.

3. uppsala universitet
Vaihto-opiskelijoiden vastaanotto. Äiti otti jännittyneestä tyttärestä kuvan.

Lähdön hetkillä ja niiden jälkeen

Pakkaamisen vaikeuden, läksiäisten ja muiden hyvästien, sekä vakuutus- ja pankkiasioiden kuntoon hoitamisen jälkeen, oli vihdoin lähdön paikka. Päivä koitti epätodellisena. Lähdin parhaan ystävän, äidin ja poikaystävän kanssa lentokentälle suurien laukkujeni kanssa, enkä sisäistänyt lähtöä. Ystävä itki, itse en osannut. En tajunnut, mitä tapahtuu. Kumppanikaan ei tajunnut. Sanoimme heipat, kuin näkisimme taas huomenna. Seuraavaan näkemiseen ei osannut ajatella menevän kahta kuukautta.

Herkkänä ja hermoilevana ihmisenä tahdoin mennä Uppsalaan jo pari päivää ennen kuin asioita täytyi alkaa hoitaa. Tahdoin haistella Uppsalan tuulia ja ottaa selvää yliopiston sekä asuntolan sijainneista etukäteen. Olin ottanut äidin mukaan turvaksi, sillä Ruotsi ei ole kaukana ja tiesin sen tuovan mielenrauhaa myös hänelle. Äidin kanssa aika tuntui lomailulta, ja vasta hänen lähtiessään iski päin kasvoja todellisuus siitä, että jäisin Uppsalaan todella asumaan yksin.

Alussa olin väsynyt, jännittynyt ja stressasin pienistäkin asioista. Tunsin itseni hyvin yksinäiseksi ja irralliseksi. Oli viikonloppu, eivätkä opinnot olleet vielä alkaneet. Ostin ruokaa ja tarpeellisia tavaroita, sekä purin matkatavaroita. Mietin, että mitä ihmettä ajattelin, kun lähdin yksin asumaan toiseen maahan. Tuntui vahvasti, etten selviä ja pelkäsin tulevia opintoja ja sitä, etten saakaan ystäviä. Olen ihmisenä herkempi kokemaan vahvoja tunteita kuin moni muu, mutta uskon silti, että alussa samanlaisen irrallisuuden tunteen saattaa jakaa usea muukin, joko enemmissä tai vähemmissä määrin. Sitä ei kannata pelästyä. Omasta kokemuksestani sanoisin, että se kaikkoaa nopeasti.

Hyvä ystäväni, joka lähti Italiasta opiskelemaan Belgiaan, oli rohkaissut minua ennen lähtöä. Hän sanoi, että pitää muistaa, että vaihto on elämää siinä missä elämä muutenkin. Kun elämästä piirtää tunnekäyrän, se saattaa näyttää melkoiselta vuoristoradalta. Sama koskee vaihtoaikaa. Ensin voi jännittää, sitten tulla yksinäisyys, ahdistus ja putoamisen tunne, josta huippu nousee uuden innokkuuden myötä taas pilviin. Arki tasaantuu, tulee ehkä stressiä opinnoista, ihastumista, ihmissuhdehuolia, välillä on onnellinen, välillä vähemmän onnellinen.

On klisee sanoa, että vaihtoaika on parasta elämässä, mutta allekirjoitan kyseisen kliseen täysin. Kaikkine alun ahdistuksine ja muine elämään kuluvine tunteineenkin olen ollut Uppsalassa pääosin onnellisempi, kuin lähes koskaan Suomessa, syistä, joita en osaa edes sanallistaa.

Alussa voi siis tuntua pahalta, mutta heti uusia ihmisiä tavatessa ja arjen pyörähtäessä käyntiin, tilanne luultavasti muuttuu. Elämästä ei kannata ottaa paineita. Jokainen oppii vaihdossa varmasti eri asioita, mutta itselleni yksi suurimmista opituista asioista on ollut taito olla ottamatta liikaa paineita. Suomessa juoksen pää kolmantena jalkana stressaten joka ikisestä pienestäkin asiasta. Uppsalassa elän, opiskelen siinä sivussa, ja sitten taas elän, sillä olen vapaa tekemään elämälläni juuri, mitä itse tahdon, eikä mikään muu kuin Kelan säännökset ja apurahaehdot velvoita minua mihinkään täällä.

Jokaisella on varmasti myös eri motiivit vaihtoon lähtöön, mutta omat motiivini liittyivät puhtaasti kielitaidon harjaannuttamiseen, kokemusten kartuttamiseen ja itseni ylittämiseen. Oma prioriteettini ei siis ollut tulla opiskelemaan opintojen vuoksi, vaan opinnot ovat mukavaa extraa kaiken muun sivussa. Tähän mennessä olenkin niin ylittänyt itseni, vähintäänkin tullut rohkeammaksi vieraiden kielten käyttäjäksi ja kartuttanut kokemuksia, jonkalaisia tulee toivottavasti vielä paljon lisää.

4. IMG_1967.JPG

Elämänohjeita vaihtoajalle

Tärkeimmäksi neuvoksi antaisin jokaiselle, että olkaa rohkeita! Älkää ottako paineita siitä, miten olla mahdollisimman sosiaalinen ja keihin ihmisiin tutustua, mutta olkaa avoimia kohtaamaan uusia ihmisiä. Sillä ihmiset ovat vaihtoaikana parasta. He ovat avain uusien kokemusten kartuttamiseen ja maailmankatsomuksen avartamiseen paljon vahvemmin kuin opiskelupaikka tai opiskeluala.

Toisena neuvona tahtoisin muistuttaa, että olkaa omia itsejänne. Joskus näiden kahden asian yhdistäminen voi tuntua vaikealta, mutta itseään pitää muistaa kuunnella. Vaikka on hyvä pistää itsensä likoon, ei pidä tehdä mitään, mikä tuntuu liian epämukavalta. Varsinkin alkuun on hyvä olla rohkea ja mennä menoihin mukaan mahdollisimman aktiivisesti, mutta jos stressaa tai väsyttää, ei ole maailmanloppu, jos joskus jättää menemättä. Lisäksi tulee muistaa, että jos ihmiset eivät ole valmiita ottamaan sinua vastaan sellaisena kuin olet, silloin he eivät luultavasti ole oikeita ihmisiä sinulle.

Niin vaihtoaikana kuin elämässä yleensäkin, asioiden on tapana asettua paikoilleen omalla painollaan. Kun tähän veneeseen hyppää, sitä on miltei mahdotonta pysäyttää. Ja se siinä onkin ehkä parasta. Minkään suhteen ei kannata luovuttaa ensimmäisten päivien tuntemusten perusteella, mutta lohdullista on, että jos asiat eivät millään ala luonnistumaan, ei mikään ole lopullista. Irralliseksi voi tuntea itsensä, vaikka lähtee omasta tahdostaan, mutta jos antaa itsellensä mahdollisuuden, voi suoda itsellensä yhden elämänsä parhaista kokemuksista.

Henkinen muistilista

  • Ole oma itsesi
  • Mene rohkeasti mukaan
  • Älä ota liikaa paineita, kaikki järjestyy kyllä
  • Ota mukaan tarpeellisten tavaroiden lisäksi myös jotain, mikä luo itselle turvaa ja helpottaa oloa vaikeina hetkinä
  • Pyydä vaikka kavereita kirjoittamaan kirjeitä (ja muista että nykyaikana rakkaat ovat aina internetin päässä)
  • Muista, että vaikeatkin tunteet muuttuvat hyviksi, etkä ole koskaan täysin yksin
  • Elämä on elämistä varten
5. kaunis uppsala.jpg
Uusi kotikaupunki

Ensi kerralla höpöttelen…

Seuraavassa tekstissäni yritän todella päästä käsiksi opiskeluun ja opiskeluelämään liittyviin teemoihin vaihtoaikana. Koin tärkeäksi kuvailla tuntemuksia ennen lähtöä ja saapumisen jälkeen, sillä ne ovat yleensä hetkiä, jolloin ihmisiä eniten pelottaa. Ja niistä selviää. Siksi tahdoin antaa tukea siihen ja kertoa, että minuakin pelotti.

Hejdå!

Henrietta Pihlaja

Kuvat | Henrietta Pihlaja

 

 

Elon toimitus 2017

Tänäkin vuonna Elon tavoitteena on tehdä kiinnostavia juttuja kasvatustieteiden opiskelijan näkökulmasta. On siis hyvä hetki esitellä keitä näiden juttujen takana löytyy.

elo.jpg

Hejdå! Olen Henrietta ja kirjoittelen tällä hetkellä Eloon Itämeren toiselta puolelta Uppsalasta. Tämän hetken tekstien painotus onkin valtaosin vaihtoajassa, josta julkaisen Eloon “vaihtariblogia” kaikkien vaihdosta kiinnostuneiden iloksi. Olen värikäs, sekä luonteeltani että ulkomuodoltani. Tykkään teatterista, läheisyydestä ja miltei kaikesta muustakin, missä pääsee hihhuloimaan ja toteuttamaan luovuutta. Muumiruotsillani tahdon viedä muumien ilosanomaa eteenpäin ja vaikuttaa speksissä niin Helsingissä kuin Uppsalassakin.

Swirl design Navy

Moikka! Mä oon Mirka, taiteesta, pelaamisesta ja politiikasta kiinnostunut toisen vuoden kasvatustieteilijä. Teen artikkeleita ja kuvituksia Eloon aina silloin, kun mielenkiintoinen aihe sattuu tulemaan vastaan, ja vapaa-ajalla kirjoitan live- ja pöytäroolipelejä.

Swirl design Navy

Moi! Olen Tuuli, kolmannen vuoden kasvatustieteilijä ja osakunta-aktiivi. Kirjoitan Eloon silloin tällöin, kiinnostavien aiheiden tullessa vastaan. Mielenkiintoni herättää milloin mikäkin asia, mutta lähellä sydäntäni ovat erityisesti teatteri, kielet ja mukavat opiskelijajärjestöt.

Swirl design Navy

Heissan! Olen Mina ja vastaan tänä vuonna Elon toimittamisesta. Olen aika innokas luonne ja intoilen milloin mistäkin. Tänä vuonna intoilen tietenkin Elosta! Elon ulkopuolella mut voi löytää kirjoittamassa kynä tai näppäimistö sauhuten kaikesta maan ja taivaan välillä, metsästä kävelemästä, kaikkien eläinten liepeiltä lepertelemästä tai millon miltäkin joogatunnilta tai liikuntakokeilulta hihhuloimasta.

Henrietta Pihlaja, Mirka Oinonen, Tuuli Vähämäki, Mina-Maria Poppeli

Kuvat

1. Mina-Maria Poppeli

2.

AKK:n hallitus 2017

Mistä on Aikuiskasvatuksen Kilta tehty vuonna 2017? Tässä esittely AKK:n osasista, joista muodostuu niin timanttinen kokonaisuus että Trumpkin kiinnostui näistä tyypeistä.

“This is going to be great year.  AKK is going to make it even greater.” -Trump

 

Puheenjohtajisto

Pj. Pinja Fernström, vpj. Alice Jäske, Sanni Palomäki ja Jenni Passoja.

1PJ mina.jpgPuheenjohtajiston Pinja, Alice, Jenni ja Sanni pitävät huolta, että AKK:n pyörät pyörivät. #jaksaajaksaa #goforthewin

Trump: “Puheenjohtajisto will make sure jäsenistö is first, but couldn’t AKK be second?”

 

Edunvalvontatiimi

Tiimiläiset: Noora Kääriäinen ja Milla Vainonen.

1EDU mina.jpg

Milla ja Noora valvovat meidän kaikkien etuja. #nobullshit

Trump: “Edunvalvontatiimi is very powerful, very strong. I’d let Edunvalvontatiimi handle this. Just great.”

 

Työelämätiimi

Tiiminvetäjät: Alina Kaarnisto, Noora Kääriäinen ja tiimiläiset: Jenni Passoja, Jasmin Niemelä, Sophie Nyyssönen, Inka Averin, Ada Halsas, Aino Lindström, Johanna Pakarinen, Mina Poppeli, Maarit Röynä ja Aino Seitamaa.

1TYÖ hertta.jpg

Timanttisen työelämätiimin Alina, Noora, Aino, Sophie, Ada, Jenni, Jasmin, Inka, Mina, Maarit, Aino, ja Johanna tuovat opiskelijat ja työelämän lähemmäksi toisiaan. #duunisafarit #kasvisafterit #ekskut #vaintyoelamaa

Trump: “Työelämätiimi is strong, smart & wants things to change. Everything is peanuts for työelämätiimi, I tell ya!

 

Tapahtumatiimi

Tiiminvetäjät: Salla Veijonaho, Tanja Lazareva ja tiimiläiset: Alice Jäske, Ada Halsas, Ursula Manninen, Johanna Pakarinen, Anna Westman ja Hertta Ranta.

1TOIMINTA mina.jpg

Tapahtumatiimin Salla, Tanja, Hertta, Ursula, Ada, Alice, Johanna ja Anna huolehtivat, että jäsenillä riittää tekemistä vuoden ympäri. #partyon #grabthembythehand #tapahtumatiimi

Trump: ”It’s going to take an outsider like Tapahtumatiimi to clean up after lectures, exams and other school tasks. Let’s make students’ social life great again!”

 

Viestintätiimi

Tiiminvetäjänä Arttu Hautala ja Elon päätoimittajana Mina Poppeli.

1VIESTI hertta.jpg

Viestinnän Arttu ja Mina huolehtivat, että kaikki tietävät Killasta ja sen mahtavasta toiminnasta! #hype #AKK #kilta #viestintä

Trump: ”Viestintä is magnificent and popular. Just great.”

 

Hyvinvointitiimi

Tiiminvetäjänä Sade Lehtoranta ja tiimiläisinä Alice Jäske, Aino Seitamaa ja Johanna Pakarinen.

1HYVINVOINTI Riikka.jpg

Sade, Johanna, Alice ja Aino pitävät meistä kaikista huolta! #healthfirst #feelgood #hyvinvointitiimi

Trump:  Hyvinvointitiimi’s members are good hombres. Some of them bring joy. Some of them are healthy. Some of them, I guess, are good people, I don’t know”

 

Fuksi- ja tuutorvastaavat

Tiimiläiset: Vilma Pöyry ja Nana Pylkkänen.

1FUKSITUUTOR mina.jpg

Vilma ja Nana pyrkivät jatkossakin kaikille suunnattuun Kiltaan – tutoreiden kanssa yhdessä toivotamme fuksit lämpimästi tervetulleeksi ❤ #bringonfuksisyksy2017 #readytorumble?

Trump: “Fuksi- ja tutorvastaavat have tremendous spirit, right? Just great.”

Hallituksen yhteystiedot löydät AKK:n kotisivulta.

Koonnut | Mina-Maria Poppeli

Tekstit | AKK:n hallitus, Trump

Kuvat | 1., 2., 4., 7. Mina-Maria Poppeli, 3., 5. Hertta Ranta, 6. Riikka

 

 

 

 

Rehtorit nähty Penkereellä

VELO. Median aallonharjalla surffaileva Elo on kiivaasti etsinyt uusia keinoja lukijoiden valloittamiseen ja nyt olemme löytäneet klikkiotsikot ja valeuutiset! Uudet vale-elon jutut löydät VELO-teeman alta. Julkaisemme niitä kun vaan vaihtoehtoisen totuuden etsimiseltä kerkeämme. Huumori- ja sarkasmivaroitus!

pollo1

Viime viikolla rehtori yhdessä vararehtoreineen ja isoine pyörineen saapuvat Penkereelle.  Elo-lehden reippaiden reportterien kalenterit olivat kuitenkin jo ennakkoon täyteen buukatut, koska mistäpä opiskelijan löytää päivällä varmimmin? No tietenkin töistä.

Saimme kuitenkin kuvamateriaalia itse tapahtumasta ja julkaisemme sen nyt kävijöitä kosiskelevan klikkiotsikon alla. Elo on köyhä opiskelijalehti, jonka taistelu kasvaneen kilpailun markkinoilla ei ole helppoa. Niinpä meidän on pystyttävä kiinni ajan hengessä kynsin varpain ja otettava käyttöön uuden journalismin mahdollistamat ja myyviksi havaitut tavat.

Tarjoamme siis jatkossa lukijoillemme yhä enemmän lyhyttä ja helppoa tekstiä (josta faktat tarkistamatta), kohennettuna kauniilla kuvilla (lainattu, uudelleen muokattu, mutta ei liity tapaukseen) ja vetävillä otsikoilla (ei vastaa sisältöä, jota ei kyllä edes ole).

Kuvien -ja tekstin- laadusta vastaavat palkattomat työmyyrämme (lue: akateeminen polkutyövoima), jotka tekevät tätä lehteä vain kolmen silppuleipätyönsä ja kahden tutkinnon opiskelun ohessa, joten pieniä epätarkkuuksia saattaa olla havaittavissa.

Varsinaiseen AD:n panostamme heti kun keräämme tarpeeksi klikkauksia ja jakoja ja saamme niillä uusia tuloja mainostajien muodossa. Nyt tilanteemme on vielä sillä tolalla, että Elon köyhtynyt budjetti on tehostavien toimien (lue: leikkausten) takia jo tältä vuodelta loppunut, joten sen sijaan, että olisimme pystyneet ostamaan oikeudet virallisiin kuviin rehtoreista, meidän on tyydyttävä versioihin ilman heitä.

 

tyypit2.jpg
Tässä kuvassa oli tarkoitus olla Kola ja hänen nopean toiminnan joukkonsa, Kolan Enkelit. Korkeiden copyright-maksujen takia kuvassa on nyt kuitenkin heidän mentävä aukko.

Tarkoituksenamme oli antaa tarkka kuva Isosta Pyörästä. Valitettavasti sitä oli vaikea saada tarkentumaan linsseihimme, joten tyydymme nyt esittelemään siitä suuntaa antavan mallin

pyörä.jpg
Iso Pyörä suuntaa antavasti.

 

Paikalla oli – Elon saamien luetettavien tietolähteiden mukaan – Minerva Pöllö. Jatkossa yritämme buukata Pöllön reportteriksi kertomaan Penkereen kuumimmat juorut ja vaihtoehtoiset faktat.

pöllö2
Minerva Pöllö

Mina-Maria Poppeli

Kuvat | Mina-Maria Poppeli

Mitä sivuaineeksi kasvatustieteilijälle?

MITÄ SIVUAINEEKSI? Sivuaineet tuovat opintoihin uutta näkökulmaa, jotka täydentävät pääaineen opintoja ja rikastuttavat koko kokonaisuutta, mutta mitä valita sivuaineeksi? Muutoksiakin sivuaineopintoihin on luvassa. Sivuaineiden asema kuitenkin säilyy osana tutkintoa vaikka nimi muuttuu.

sivuaine-1-3

Sivuaineet muuttuvat valinnaisiksi aineiksi

Sivuaineissa tulee muutoksia siirryttäessä uudistettuihin tutkintoihin. Uudet kandiohjelmat alkavat seuraavan lukuvuoden alusta, eli syksyllä 2017. Uudet maisteriohjelmat alkavat syksyllä 2018. Vanhojen tutkintovaatimusten mukaisesti saa opiskella vielä lukuvuoden 2019–2020 loppuun saakka.

Sivuaineet eivät ole poistumassa mihinkään, mutta niitä kutsutaan jatkossa valinnaisiksi opinnoiksi ja niitä kuuluu sijoittaa omaan tutkintoonsa tietty opintopistemäärä kuten tähänkin asti. Muutoksia tulee jonkin verran siihen millaisia valinnaisia opintoja eri koulutusohjelmista tarjotaan ja minkä kokoisista paketeista ne koostuvat.

Kaikissa aineissa kokonaisuudet eivät välttämättä ole jatkossa enää 25 op + 35 op, vaan ne voivat vaihdella erikokoisina opintojaksorykelminä, esimerkiksi 15 tai 30 op. Lisää tietoa yleisen- ja aikuiskasvatustieteen koulutusohjelmaan sisällytettävien kokonaisuuksien vaadittavasta määrästä tulee myöhemmin, nyt määrät ovat vielä avoimina. Vaihdossa suoritetut ja JOO-opinnot hyväksytään valinnaisiin opintoihin samoin kuten nykyisinkin.

Miten valita sopiva sivuaine?

Sivuainevalintaa suunnitellessa kannattaa pitää mielessä, että valitse sitä mitä itseä kiinnostaa. Työelämän näkökulmasta sivuainevalinnassa on järkeä, jos se voi johtaa sellaisiin töihin joihin oikeasti haluat. Väärin valitsemista ei kannata pelätä, voi olla avartava kokemus käydä opiskelemassa sellainenkin johdantokurssi, josta et sivuainetta kuitenkaan tee.

Sivuaineiden avulla on mahdollista ei vain suunnata omaa opiskelua vaan myös erottautua muista saman alan opiskelijoista. Toisinaan harjoittelupaikka tai työpaikka voi irrota juuri sivuaineen kautta.

Itse aineita on mahdollista lukea sekä omassa yliopistossa, että muissa yliopistoissa. Omassa yliopistossa opiskella voi sekä tiedekunnissa, että avoimessa yliopisto-opetuksessa. Muissa yliopistoissa opinnot tapahtuvat JOO-opintoina tai avoimen yliopiston kautta.

Avoimen yliopiston opinnot ovat maksullisia, paitsi  Helsingin yliopiston tarjoamat kesäopinnot, joihin tutkinto-opiskelijalla on oikeus osallistua maksutta. Kurssimaksuja ajatellessa kannattaa muistaa Specian jäsenilleen tarjoama koulutustuki, jolla voi kattaa osan kuluista.

Seuraavaksi lyhyt esittely kymmenestä kasvatustieteilijän sivuainevaihtoehdosta. Aiempia pidempiä sivuaine-esittelyitä voi katsoa tästä.

sivuaine-2-2

Sukupuolentutkimus

Kiinnostaako täydentää kasvatustieteen opintoja syventämällä omaa ajatteluasi ihmisten eroavaisuuksista, mahdollisuuksista tai tasa-arvoisuudesta? Mietityttävätkö tyttöjen ja poikien erot koulutuksessa? Kokeile sukupuolentutkimusta. Sukupuolentutkimuksessa pääset laajentamaan tarkastelukulmiasi, sekä koulutuksen, että yhteiskunnan osalta. Sukupuolentutkimus on kaikille avoin sivuaine, josta voi tehdä lyhyen tai pitkän kokonaisuuden. Opetusmenetelmät sisältävät paljon esseitä, oppimispäiväkirjoja sekä pari- ja ryhmätöitä. Vaihtelua opiskeluun tuovat erilaiset soveltavat oppimistehtävät kuten posterit ja videoblogit.

TUTA, eli tuotantotalous, management and leadership

Jos kaupallisuus, johtajuus ja käytännönläheinen opetus kuulostavat korvaasi hyvältä kolmikolta, voi TUTA olla sinun juttusi. Tutaa opiskellaan Aalto-yliopiston puolella, jonne haetaan JOO-haussa keväisin tai syksyisin. Haku tapahtuu JOOPAS-palvelun kautta. Tutan opiskelu on monipuolista ja käytännönläheistä ja siihen kuuluu paljon ryhmätöitä, excelöintiä ja laskemista. Opiskelun sisällöt ovat strategista johtamista, laskentatoimiea ja leadership ja knowledge managementia. Opiskeluun joutuu panostamaan paljon, mutta se myös antaa paljon.

Sosiaalipsykologia

Onko yhteiskunnallisten ongelmien ymmärtäminen lähellä sydäntäsi? Kiinnostavatko ryhmien väliset suhteet? Sosiaalipsykologia voi olla sinun juttusi. Sosiaalipsykologiassa pääset kiinni kasvatustieteitä yhteiskunnallisempaan näkökulmaan ja pohtimaan konkreettisia yhteiskunnallisia ongelmia ryhmien, asenteiden ja identiteettien valossa. Sosiaalipsykologia on kaikille avoin sivuaine, jota voi opiskella myös avoimessa yliopistossa. Avoimessa tarjolla on enemmän lähiopetusta, muuten opiskelumuotoina ovat lähinnä verkkokurssit ja kirjatentit. Myös lukupiirikursseja löytyy, joten kaikkea ei tarvitse yksin päntätä kirjasta.

Psykologia

Kaipaatko opintoihisi jotain ihan erilaista sisältöä kuin mitä kasvatustiede antaa, innostaako yksilöön perehtyminen? Mitä jos kokeilisit psykologiaa. Psykologia täydentää kasvatustieteiden opiskelua tuomalla lisää ymmärrystä vaikkapa ihmisen motivaatioon, eli valottamalla asioita, jotka ovat lähellä työelämässä. Psykologiaa pääset opiskelemaan joko pääsykokeen kautta tiedekunnassa, tai eri avoimissa yliopistoissa. Eri yliopistojen painotukset psykologiassa ovat erilaiset, esimerkiksi Helsingissä painotus on neurotieteessä. Jyväskylän avoimessa yliopistossa opetus on hyvin laaja-alaista ja sen painotusta voi valita oman mielenkiinnon mukaan.

Pedagogiset opinnot

Kiinnostaako kouluttaminen, haluaisitko harjoitella sitä käytännössä? Pedagogiset opinnot voivat olla sinun ratkaisusi. Pedagogisissa opinnoissa pääsee tekemään paljon ryhmätöitä ja tekemään käytännön harjoittelua itse valitsemaan yrityksessä. Pedagogisista on hyötyä, koska perehdyttämistä ja kouluttamista pääsee oppimaan muutenkin kuin teorian tasolla. Opiskeluun kannattaa varata aikaa, koska se vaatii paljon läsnäoloa. Opintojen pituus on meille 35op ja haku siihen on keväällä. Hakuun kuuluu motivaatiokirje ja haastattelu, jossa keskustellaan sekä omasta hakemuksesta, että luetusta artikkelista.

Viestintä

Jos viestintä työmaailmassa kiinnostaa tai haluaisit ymmärtää paremmin ympäröivää maailmaa viestinnän valossa, valitse viestinnän opiskelu. Viestintä on varsin yleissivistävä opintokokonaisuus, jossa tutkitaan eri tavoin mediaa ja julkisuutta ja niiden toimintaa. Viestinnästä on mahdollista tehdä pitkä sivuaine. Opetuksessa on mahdollista valita luento- tai verkko-opetuksesta.

Erityispedagogiikka

Kaipaatko käytännönläheisyyttä teoreettiseen opiskeluun? Mitä jos kokeilisit erityispedagogiikkaa. Erityisepeda tuo vaihtelua opiskeluun sekä käytännönläheisyytensä, että vaihtelevien oppimismenetelmiensä ansiosta. Sivuaineesta on mahdollisuus tehdä lyhyt tai pitkä ja sekä perus-, että aineopintoihin on haku. Se on kuitenkin varsin pieni homma, joten sitä ei kannata pitää esteenä, jos aihepiiri kiinnostaa. Perusopinnot ovat tarjolla myös avoimessa yliopistossa.

Vammaistutkimus

Kiinnostavatko uudet näkökulmat ja se miten asioista puhutaan? Kokeile vammaistutkimusta. Se avaa uusia persepektiivejä asioihin sekä yleisesti, että tekee omat opitut katsantokannat näkyviksi. Vammaistutkimus on monitieteinen sivuainekokonaisuus, josta on mahdollista tehdä lyhyt sivuaine. Sivuaineeseen ei ole hakua ja se on tarjolla myös avoimen yliopiston puolella.

Kehitysmaatutkimus

Jos maailman ongelmat kiinnostavat ja maailmantuska vaivaa, valitse kehitysmaatutkimus. Se ei tosin paranna maailmantuskaa, mutta saat silti kiinnostavan sivuainekokonaisuuden. Kehitysmaatutkimus on monitieteinen opintokokonaisuus, josta saa tehtyä pitkän sivuaineen. Kokonaisuuden sisällä on mahdollista valita suuresta määrästä erilaisia kursseja ja kursseja tarjotaan myös eri kielillä.

Työ ja organisaatiopsykologia

Kaipaatko joustavuutta opintoihin? Kiinnostutko työelämälähtöisestä näkökulmasta ja kaipaat laajaa perspektiiviä? Työ- ja organisaatiopsykologia avoimen opetuksen kautta voi olla sinun juttusi. Tarjolla sitä on esimerkiksi Itä-Suomen avoimen yliopiston kautta. Opintokokonaisuus on 25op ja siihen on puolitoista vuotta suoritusoikeutta. Opinnot suoritetaan pääasiallisesti esseinä ja tentteinä netissä. Opinnoissa pääset tutustumaan moniin eri työelämän teemoihin johtamisesta viestintään.

Mina-Maria Poppeli, Pinja Fernstöm

Kuvat | Mina-Maria Poppeli

Vaihtoon Uppsalaan

KANSAINVÄLISYYS Yksi Elolaisista lähti kevääksi vaihtoon Uppsalaan ja kirjoittaa nyt sieltä käsin vaihtokokemuksistaan. Uuden juttussarjan ensimmäisessä osassa käydään läpi vaihtopaikan valintaa ja vaihtoon lähdön järjestelyä. Ota tästä tärkeimmät pointit mukaan matkalle kohti opiskelijavaihtoa!

Kuka mä oon ja mikä tää on?

ETTA DSC_2766.JPG
Onnellisena Uppsalassa

Moikka! Olen Henrietta, tuttavallisemmin Etta. Opiskelen kolmatta vuotta yleistä ja aikuiskasvatustiedettä, sivuaineenani yleinen kirjallisuustiede. Tulevaisuudessa haaveilen työsekenteleväni äidinkielen- ja kirjallisuuden opettajana, aikuiskasvatuksen parissa, kirjailijana (hih) tai esimerkiksi lastensuojelujärjestössä. Yliopistotoiminnassa olen pööpöillyt tuutorina, aktiivisena Käyttiksen speksiläisenä sekä Peduca-lehden ja Elon toimituksessa. Tykkään muun muassa taiteista, kissoista, ihmisistä, pitkistä päämäärättömistä kävelyretkistä ja kahvista. Syksyn työskenneltyäni erityisopetuksen luokassa ja saatuani kanditutkielman pakettiin, lähdin Uppsalaan vaihtoon.

Nyt olen viettänyt Uppsalassa noin neljä viikkoa, ja aion kirjoittaa ajastani täällä jonkinmoista päiväkirjaa ehkä noin kerran kuussa Eloon. Yritän pitää tekstieni teemat nimenomaan opintoihin ja opiskelijaelämään liittyvinä. Vaikka puhunkin omasta kokemuksestani, ei tarvitse pelätä henkilökohtaisia, kiusallisia vuodatuksia. Toivon, että tämän avulla lukijat voisivat saada lisää tietoa vaihdosta ja opiskelusta ulkomailla, sekä jotain mihin samaistua ja tukeutua.

Vaikka itse en olekaan lähtenyt Ruotsia kauemmaksi, eikä Ruotsin vaihtokokemusta voi yleispätevästi yleistää muihin vaihtokohteisiin, toivon, että tästä silti on iloa ja hyötyä jollekulle. Eihän koskaan eri yksilöiden kokemukset ole muutenkaan samanlaisia, joten minun äänelläni, minun perspektiivistäni, Uppsalan yliopiston opinnoista käsin, lähden valottamaan asiaa niin hyvin kuin vain voin.

Miten kaikki sai alkunsa?

En edes aivan tiedä, miten päädyin valitsemaan Uppsalan. Moni nauraa, kun en ole lähtenyt Ruotsia kauemmaksi ja osa muista vaihtareista kysyy: ”Miksi suomalainen halusi tulla Ruotsiin?”. Omalla kohdallani olin kuitenkin vahvasti päättänyt, että aion lähteä vaihtoon yliopistoaikana. Alun perin haikailin Intiaan, mutta koska sinne ei järjestetä kahdenvälisiä vaihtoja, luovuin ajatuksesta. Kielitaitoni rajoittuu lähinnä ruotsiin ja englantiin, eivätkä nekään ole kovin vahvoja. Olen reissannut monessa paikkaa Eurooppaa ja rakastan nähdä elämää siellä, mutta jostain syystä muutto Etelä- tai Keski-Eurooppaan ei kiinnostanut. Jonnekin piti lähteä, joten aloin ajatella hyödyn kannalta. Jos pääsen oppimaan englantini ja ruotsini paremmaksi, ehkä vielä joskus uskallan hakea töitä, joissa niitä tarvitaan, ja opetella uusiakin kieliä. Mikäpä siihen olisi sitten ollutkaan parempi paikka kuin Ruotsi? Tutkailin netistä Ruotsin yliopistoja ja kurssitarjontaa, ja päädyin siihen, että Uppsala vaikuttaa paikalta, jonne haluan mennä – ennakko-oletuksia ei ollut ja yliopisto on Pohjoismaiden vanhin, suhteellisen kiinnostavalla kurssitarjonnalla.

Monet ovat tulleet kyselemään, miten vaihtoprosessini lähti alkuun, mistä sain tarvittavan informaation ja mitä kaikkea piti tehdä. Oletan siis, että nämä ovat asioita, joista ihmiset ovat kiinnostuneita. Hommahan lähti liikkeelle jo melkein vuosi ennen lähtöäni. Tämä aika riippuu lähinnä siitä, onko vaihtoon lähdössä syksyllä vai keväällä, ehkä myös siitä minne on lähdössä (Eurooppaan vai sen ulkopuolelle) – sekä syys- että kevätlukukauden haut tehdään edeltävänä keväänä. En muista valitettavasti enää kovin tarkkaan prosessin alkuvaiheita, mutta sen voin sanoa, että juuri nyt ovat ne hetket käsillä, kun vaihtohyväksyntää ja apurahaa haetaan omalta yliopistolta – lähti sitten syksyksi tai kevääksi. Jos hommaa ei nyt hoida, mahdollisuus lähtöön on luultavasti vasta lukuvuonna 2018-2019.

Alle koottu hyödyllisiä linkkejä ja asioita ennen vaihtoon lähtöä:

  • Vaihtoinfot: Taisin käydä tasan yhdessä – ilmankin siis pärjää, mutta antaa mielenrauhan ja mahdollisuuden kysellä. Ilmoitusta näistä tulee sähköpostilla, joten kannattaa tsekkailla meilit usein. Muistaakseni ensimmäisestä infosta sain kuitenkin tietoa vaihto-ohjelmista ja ylös tärkeimmät päivät ja yhteystiedot.
  • Vaihtokoordinaattorit: Isoin apuni ehdottomasti! Heille voi lähettää viestiä aina, kun jokin arveluttaa. Mikäli kansainvälisten asioiden hoitamisessa hommat eivät ole menneet huonompaan suuntaan, vastaukset tulevat nopeasti ja henkilökunta auttaa mielellään.
  • Flamma: Vaihtosivut
  • Muista lukea sähköpostia aktiivisesti!

ETTA 16508074_10210804777947950_6230884318794998620_n.jpg

Hyvä muistaa ennen vaihtoon lähtöä

Jokaista varmasti jännittää vaihtoon lähtö enemmän tai vähemmän. Jokaista ehkä myös hieman hermostuttaa kaikki hoidettavat asiat: Muistanko kaiken? Pitääkö vielä tehdä jotakin? Miten voin keskittyä opiskeluihin, vaihtoasioiden hoitamiseen ja töihin sekä harrastuksiin samaan aikaan?

Jokaisella on omat keinonsa selviytyä, mutta itse yksinkertaisesti tein listoja asioista, jotka täytyy muistaa hoitaa. Pistin kaikki päivämäärät tarkasti ylös ja yritin priorisoida vaihtoasiat sillä tavalla muiden asioiden edelle, että pyrin hoitamaan ne mahdollisimman nopeasti, jotta ne eivät jäisi roikkumaan. Puhelimessani sijaitsevasta listasta pystyin tarkistamaan, mitä on vielä tekemättä ja mitä pitää vielä muistaa. Vaihtoon liittyvät sähköpostit kiinnitin meilissäni ylimmäksi, jotta ne olivat aina helposti löydettävissä ja näkyvillä.

Vaikka elämässä on paljon muutakin, kehotan priorisoimaan vaihtoasioiden hoitamisen korkealle. Vaihto on ainutlaatuinen kokemus, jota ei kannata missata siksi, että unohtaa hoitaa jonkun asian tiettyyn päivään mennessä tai tuntee itsensä epävarmaksi. Paras keino itselle oli hoitaa määrätietoisesti pyydetyt asiat ja lukea ohjeet varmasti moneen kertaan kunnolla, jotten unohda mitään. Vaikka siihen toisaalta ”tuhlautui” aikaa, on parempi olla varma ja vaikka kysellä koordinaattoreilta ärsyttävyyteen asti, kuin jättää asioita hoitamatta ja olla epävarma siitä, mitä pitäisi tehdä.

Vaihtoon lähtö tuntuu luultavasti pitkään epätodelliselta ja hakuprosessi voi olla turhauttava. Järjestöstä ja vaihtokohteesta riippuen informaation ja päätösten saapumisessa saattaa mennä pitkään, ja sitten yhtäkkiä kerralla täytyy hoitaa nopeasti monta asiaa. Kehotan kärsivällisyyteen, ja alleviivaan sähköpostien aktiivista lukemista (myös roskapostit) tässäkin kohtaa. Kaikki tärkeimmät asiat informoidaan aina sähköpostilla, mutta deadlinet saattavat olla tiukkoja. Kun prosessi on lähtenyt liikkeelle, omasta kokemuksestani asiat neuvotaan aika ”kädestä pitäen” ja melko vähän asioita joutuu loppujenlopuksi selvitellä itse. Alleviivaan myös vaihtokoordinaattoreiden apua. Mikäli et ymmärrä jotakin tai olet epävarma jostakin, KYSY.

Flammasta selvittelemällä ja koordinaattoreilta kysymällä löytyy tietoa eri vaihto-ohjelmista. Suurin osa lähtee vaihtoon Erasmuksen kautta, mutta pohjoismaisten keskisissä vaihtoehdoissa kannattaa hyödyntää Nordplussaa, sillä se antaa ns. ”kotikenttäedun”. Kannattaa miettiä, mitkä ovat omat motiivit vaihtoon lähdölle ja sen perusteella miettiä, mikä järjestö palvelee omia tarpeita parhaiten. Itse lähdin vaihtoon Nordlys-ohjelman kautta, sillä halusin opiskella vaihdossa selkeästi muuta kuin pääainettani. (Ironista on, että loppujenlopuksi vaihdoin täällä kursseja niin, että opiskelen ¾ kurssia omaa pääainettani.) Erasmus velvoittaa vaihto-opintojen sisältävän käsittääkseni 75% omaa pääainetta, kun taas Nordlyssan kautta voi hakea täysin eri alan opintoihin.

Eri yliopistoissa on varmasti erilaiset vaihtohakemukset. Eri järjestöillä on myös erilaiset hakuprosessit esimerkiksi kielitestien osalta. Yhteistä kaikkialle kuitenkin varmasti on ensimmäisen hakuvaiheen motivaatiokirje. Se on yksi asia, johon kehotan panostamaan. Motivaatiokirjeessä kannattaa korostaa, miksi vaihto-opintosi olisivat tärkeitä paitsi opintojesi, kiinnostuksenkohteidesi ja tulevaisuuden työsuunnitelmiesi kannalta – miten ne tukevat suomessa käytyjä opintojasi, ja miten kehität asiantuntijuuttasi niiden kautta. Loppujenlopuksi on aivan sama sisällyttääkö vaihdossa käytyjä opintoja edes tutkintoon, vaihtaako alkuperäistä suunnitelmaa vaihdon aikana ja onko niistä todellista hyötyä tulevaisuudessa. Motivaatiokirjeessä on kuitenkin kyettävä osoittamaan, että vaihto-opinnot ovat oikeasti tärkeä osa opintoja, sillä kukaan ei halua myöntää apurahaa sellaiselle, joka tahtoo lähteä vaihtoon vain huvin vuoksi ja biletyksen takia. Pienet valkoiset valheet ovat tässä kohti ihan ok. Jos kirjoitustaito ei ole vahvuus, voi apua pyytää kaverilta. Tärkeintä on tehdä kaikkensa vakuuttaakseen koordinaattorit siitä, että TARVITSEE kyseisen vaihtopaikan.

etta-dsc_2775
Aamulla matkalla yliopistolle

Ensi kerralla höpöttelen…

Ensimmäisestä tekstistä tulikin vahingossa paljon informatiivisempi ja käytännönasioihin perustuva kuin oli tarkoitus. Jotten kirjoittaisi liian pitkää tekstiä, en jatka tällä erää enempää.

Seuraavassa kirjoituksessa aionkin ottaa enemmän esille elämää täällä. Avaan fiiliksiäni juuri ennen vaihtoon lähtöä ja juuri sen jälkeen. Kerron, miten olotilat ovat muuttuneet, mikä on stressannut ja mikä tuntunut vapauttavalta.

Hejdå!

Henrietta Pihlaja

Kuvat | Henrietta Pihlaja

Muutosten tuulissa – päätoimittajan terveiset

dsc_0080

Upeata ja uljasta uutta vuotta rakkaat Elon lukijat! On aika käynnistää Elo-lehden vuosi 2017 ja tuoda taas uusia näkökulmia kasvatustieteitten opiskelijain elämästä. Vuoden ensimmäisessä jutussa matkaamme vadelmaveneellä Suomenlahden toiselle puolen, Uppsalaan. Mitä muuta Elo-lehden kevät tuo tullessaan?

Viime vuoden aikana Helsingin yliopistolla tapahtui paljon muutoksia, eikä vuosi 2017 ole jäämässä tästä kehityksessä jälkeen. Jo nyt uusi vuosi on tuonut muutoksia Siltavuorenpenkereelle Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan muutoksena kasvatustieteelliseksi tiedekunnaksi ja samalla useiden oppiaineiden siirtymisinä eri tiedekuntiin – ja lisää muutoksia on edessäpäin. Tulemme Elossa perehtymään vuoden mittaan näihin muutoksiin jahka niistä tulee enemmän tietoa. Lisäksi tänä keväänä Elon artikkeleissa lähdetään uusien tuulien mukaan, kansainvälistytään ja katsotaan kasvatustieteitten tulevaisuuteen.

Nyt aloitamme uuden juttusarjan Vaihtokuulumisia Uppsalasta, jota kirjoittaa Uppsalan ulkomaankirjeenvaihtajanamme toimiva Henrietta Pihlaja.  Hän valottaa jutuissaan vaihtoon hakeutumista ja vaihdon käytännön seikkoja sekä vaihtarielämän kokemuksia ja fiiliksiä. Kirjoitussarjan ensimmäisessä kirjoituksessaan hän käsittelee vaihtopaikan hakuun ja valintaan liittyviä seikkoja.

dsc_0606

Auvoisaa kevään odotusta kaikille toivottelee juuri merestä noussut ja kevään pitenevistä päivistä sekä auringonsäteistä innostunut Elon uusi päätoimittaja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mina-Maria Poppeli

Kuvat | Mina-Maria Poppeli

 

P.S. Jos haluat Eloon mukaan tekemään juttuja tai sinulla on idea juttuaiheeksi, laita viestiä elolehti(a)gmail.com tai tule Elon tapaamiseen 13.2. Otamme mielellään myös alumneja kasvatustieteilijän työelämää käsittelevien juttujen aiheiksi, joten työelämässä oleva kasvis – ilmianna itsesi ja jaa näkemystäsi kasvatustieteilijän työelämään!

Valmennuskurssit eriarvoistavat. Mitä sanoo tutkija?

Tälläkin hetkellä joku ahertaa pääsykoemateriaalien kanssa. Mahdollisesti jo useampi vuosi on kulunut korkeakouluhauista stressatessa. Itse valmennuskurssin käyneenä, ja sen hyödylliseksi kokeneena kasvatustieteilijän alkuna, pohdin usein valmennuskurssijärjestelmää, ja sen vaikutuksia mahdollisuuksien tasa-arvoon. Voisiko järjestelmälle tehdä jotain? Kysyin asiasta valmennuskursseihin perehtyneeltä postdoc – tutkijalta Sonja Kosuselta. 

Valmennuskursseihin liittyvä tasa-arvokysymys painoi mieltäni sen verran, että päätin perehtyä aiheeseen kandintutkielmassani. Selvisi, että Suomessa on tehty hyvin vähän tutkimusta valmennuskursseihin liittyen. Nyt pari vuotta myöhemmin olen ilokseni huomannut, että KUPOLI:ssa eli Koulutussosiologian ja -politiikan tutkimusyksikössä työskentelevä postdoc – tutkija, ja monelle esimerkiksi Kasvatus, yhteiskunta ja kulttuuri-toimialueen kautta tuttu opettaja Sonja Kosunen, on tekemässä tutkimusta valmennuskursseista.

Tutkimus on osa jo useamman vuoden kestänyttä projektia, jossa tutkitaan korkeakouluun pääsyä kansainvälisesti vertaillen. Suomen lisäksi projektissa ovat edustettuina Espanja ja Ranska. Tällä hetkellä Kosunen viettää kuitenkin aikansa tehden kenttätyötä Tanskassa ja Islannissa DYNO-projektissa, jossa tutkitaan pohjoismaista perusopetuspolitiikkaa.

Valmennuskurssien tutkiminen on haasteellista

Kosunen toi esiin mielenkiintoisia seikkoja valmennuskursseista tutkimuksen näkökulmasta. Ensinnäkin on hyvin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta empiirisesti todistaa, että valmennuskursseista joko on tai ei ole hyötyä. Yksinkertaisesti on mahdotonta testata sitä, miten sama henkilö suoriutuisi pääsykokeesta ilman valmennuskurssia ja vastaavasti sen käytyään. Myös vertailuryhmien tutkiminen olisi ongelmallista ilmiön monimutkaisuuden vuoksi. Valmennuskurssien hyödyn arviointi ja merkitys jäävät siis yksilön itsensä spekuloitaviksi – kyse on paljolti henkilökohtaisesta kokemuksesta. Kosusen mukaan on tärkeää ylipäätään selvittää, mistä oikeastaan puhutaan, kun puhutaan korkeakouluun hakeutumisesta ja valmennuskursseista.

– Jokin tarve valmennuskursseille, oli se sitten tuotettu tai syntynyt, on olemassa, ja sille on olemassa markkinarakoa. Tähän nivelvaiheeseen voi tuottaa tämäntyyppistä palvelua, ja ihmiset käyttävät sitä.

Datan hankkiminen valmennuskurssikentästä on kuitenkin hieman monimutkaista. Tällä hetkellä onkin mahdollista tarkastella vain lukuja, jotka kertovat siitä, kuinka moni kurssin käyneistä pääsi sisään kysymällä sitä esimerkiksi yliopistolta. Kuitenkaan siitä, kuinka moni kurssin käyneistä jäi ilman korkeakoulupaikkaa, ei ole tietoa. Tällaisten tietojen luovuttamiseen valmennuskurssien järjestäjillä ei ole velvollisuutta. Ne kuuluvat yrityssalaisuuksien piiriin. Kosunen on tehnyt selvitystyötä hakijoista Turun yliopiston tutkijan, Nina Haltian kanssa, mutta työtä vaikeuttaa se, etteivät tällaisessa nivelvaiheessa olevat hakijat useinkaan ole formaalin koulutuksen piirissä, jolloin mikään instanssi ei myöskään kerää heistä järjestelmällisesti tietoa. Saavutettavuus hankaloituu.

Tämän lisäksi Kosunen on tutkinut valmennuskurssitoimijoita, ja todennut, että niiden tutkimisessa haaste on kentän jatkuva muutos: Koulutuksen tarjoajia ja kurssimuotoja tulee ja menee. Hän suositteleekin, että valmennuskurssitoimijoita tutkiessa perehdytään rajattuun ajanjaksoon, koska vuodenkin sisällä voi tapahtua suuria muutoksia.

IMG_8089.JPG

Tasa-arvokysymys ei olekaan niin yksiselitteinen

Nostin esiin tasa-arvokysymyksen, ja Kosunen puhui valmennuskurssijärjestelmän demonisoimisesta. Valmennuskurssit ovat itsessään pahoja, ja ne pitäisi poistaa, ajattelee moni. Kosunen muistuttaa kuitenkin, että asiaa voi katsoa useammalta kantilta.

– Erilaisilla, mutta yhtä hyvillä argumenteilla voidaan sanoa, että valmennuskurssit tasaavat eroja, tai eivät ainakaan eriarvoista. Jos ei puhuta vain rahasta, vaan puhutaan kulttuurisesta pääomasta.

Kosunen viittaa Bourdieuhun, ja vertaa kahta perhettä, joista toisessa molemmat vanhemmat ovat lääkäreitä ja toisessa ei kumpikaan. Kun näiden perheiden lapset hakevat lääketieteelliseen opiskelemaan, voidaan ajatella, että lääkäriperheen lapsella on etulyöntiasema kulttuurisen pääoman vuoksi. Tästä näkökulmasta katsottuna valmennuskurssit voivat tasata perhetaustaan liittyviä eroja.

Kosunen myöntää kuitenkin, että tilanteessa, jossa kursseista voidaan ajatella olevan hyötyä, ja kurssien minimihinnat ovat sellaiset, että niitä eivät kaikki pysty maksamaan, järjestelmää voidaan pitää eriarvoistavana. Asiaa mutkistavat tietysti erilaiset, erihintaiset ja -laatuiset kurssit eri kurssitarjoajilta. Tätä taloudellista tasa-arvon ongelmaa korjaamaan ovat syntyneet maksuttomat valmennuskurssit, joista Kosunen on myös tehnyt kiinnostavan huomion.

– Maksuttomien valmennuskurssien tarkoitusperä on todella hyvä, mutta niiden toimintaan liittyy kysymys valmennuskurssien legitimaatiosta – onko siis niin, että päästäkseen yliopistoon on käytävä jonkinlainen valmennuskurssi? Maksuttomat valmennuskurssit tulevat hoitaneeksi oiretta, mutta ne eivät korjaa rakenteellisella tasolla olevaa eriarvoisuuteen liittyvää ongelmaa, vaan tavallaan legitimoivat valmennuskurssien aseman. Sen rakenteellisen ongelman korjaaminen taas olisi jonkun muun homma.

vappu

Mikä ratkaisuksi?

Kysyin, voisiko tai pitäisikö valmennuskurssijärjestelmää jotenkin rajoittaa tai kehittää, ja miten. Kysymys on tietysti vaikea, eikä Kosunen ymmärrettävästi tarjoa siihen yksiselitteistä ratkaisua. Se ei olekaan välttämättä tutkijan tehtävä, vaan tutkijan tehtävänä on tarjota tutkimustietoa, josta on apua päätöksenteossa. Päätöksenteossa, jota tekevät päättäjät.

Kysyin myös, puhutaanko valmennuskursseista tarpeeksi siihen nähden, miten merkittävästä ilmiöstä on kyse. Kosunen on sitä mieltä, että aihe on todella tärkeä, ja että siitä pitää puhua. Mutta. On otettava huomioon laajenevan julkisen keskustelun kerrannaisvaikutukset.

– Tässä on vähän samanlainen juttu kuin kouluvalinnoissa, että jos puhutaan koulujen välisistä eroista, niin kiihdyttääkö se puhe koulujen eriytymistä? Jos puhutaan valmennuskursseista, niin kiihdyttääkö se puhetta siitä, että valmennuskursseille pitää osallistua? Aihe on sillä tavalla delikaatti, että vaikka aihetta tutkitaan ja aihe on esillä, se ei välttämättä tarkoita sitä, että kurssien käyminen olisi yhtään sen välttämättömämpää kuin aiemmin. Mutta siitä käydyllä keskustelulla voi olla kerrannaisvaikutuksia, joita emme voi ennustaa.

Lopuksi voi siis todeta, että siinäpä pähkinää purtavaksi. Tämän tyyppisiin asioihin ei luonnollisesti ole yksinkertaisia ratkaisuja, asioita voi katsoa niin monelta kantilta. Asia, joka tuskin muuttuu tulevaisuudessa, on Kosusen mukaan korkeakoulupaikoista kilpaileminen. Monet uskovat, että valmennuskurssijärjestelmästä päästäisiin eroon poistamalla korkeakoulujen pääsykokeet, ja valinnat voitaisiin tehdä ylioppilastodistuksen perusteella. Ongelmaksi nousevat tietysti ammattikoulun kautta jatkokoulutukseen haluavien oikeudet, mutta Kosunen ei usko, että tämä ratkaisu välttämättä muutenkaan poistaisi valmennuskurssien merkitystä, sillä aina joku haluaa pärjätä kilpailussa paremmin.

– Voisi spekuloida, että valmennuskurssitarjontaa siirtyisi toisen asteen sisälle, enemmän tällaisten abikurssien muotoon, joita jo nyt on.

Lisäksi tulevaisuuden opintoihin liittyvien valintojen teko siirtyisi tällöin vielä aiempaan vaiheeseen. Lukion kurssivalintoja kannattaisi alkaa miettiä jo 9. luokan lopulla tulevaisuuden opiskelupaikan kannalta. Tämänkaltaisten asioiden eri puolien pohdinnassa ja niihin liittyvässä päätöksenteossa tutkimuksella on keskeinen rooli.

– Keskeistä tässä jutussa on nyt se, että kun on käynyt ilmi tutkimustiedon vähyys, niin ainakin tutkiminen ja tutkimustiedon tarjoaminen on toki mielestäni tärkeää. Silloin tietäisimme jotain edes siitä, mitä tässä ilmiössä tapahtuu, ja mitä se tarkoittaa tai voisi tarkoittaa, ja minkä perusteella voitaisiin sitten päättää jotakin. Tutkimusperustaisesti.

Emmi Heikkilä

kuvat Mina-Maria Poppeli, Henrietta Pihlaja

PS. Sytyitkö aiheen pohtimisesta? Kosusen kanssa keskustellessa nousi esiin hyviä graduaiheita – perkaamista riittää sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Tänäkin keväänä pari graduntekijää on keräämässä aineistoa, jota hyödynnetään Kosusen valmennuskurssitutkimuksissa. Ota yhteyttä Sonja Kosuseen tai allekirjoittaneeseen!

emilia.ak.heikkila@helsinki.fi

sonja.kosunen@helsinki.fi

Tässä vielä pohdintaa siivittämään tämänkin kirjoituksen innoittajana ja tukena toiminut artikkeli:

Kosunen, S., Haltia, N. & Jokila, S. 2015. VALMENNUSKURSSIT JA MAHDOLLISUUKSIENTASA-ARVO YLIOPISTOKOULUTUKSEEN HAKEUTUMISESSA. Kasvatus 46 (4), 334–348.

Kyseinen artikkeli perustuu tutkimukseen, jonka aineisto on toistaiseksi kattavin Suomessa tehty empiirinen katsaus valmennuskurssien kenttään (Kosunen, Haltia & Jokila 2015, s. 335).

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑