Budjettimatkaten maailman ääriin

KANSAINVÄLISYYS Luulitko, että opiskelijaystävällisillä hinnoilla matkaavan reissukokemus olisi viiden tähden budjetilla matkaavien kokemuksia laimeampi? Tai että vain luksushotelleissa yöpyvät pääsevät nauttimaan kattonäköaloista, syömään sitä aitoa pariisilaista aamiaista tai löytävät innokkaan respahenkilökunnan avustuksella ne cooleimmat paikat? Eihän se ihan näin mene. Toki kattonäköalasta voi pulittaa pienen omaisuuden, mutta näillä vinkeillä opiskelija takuuvarmasti maksimoi seuraavan reissunsa annin! Hyvä loma voi sisältää niin keväistä reppureissausta Euroopassa tai biitsejä Aasiassa kuin myös Kiinan suurkaupungeissa seikkailua. Kaikki tämä on mahdollista tehdä opiskelijaystävälliseen hintaan!

Aamuaurinko paljastaa hätkähdyttävän näkymän Raiton vuoristokylästä Tyrrhenian merelle ja Salernoon.
Aamuaurinko paljastaa hätkähdyttävän näkymän Raiton vuoristokylästä Tyrrhenian merelle ja Salernoon.

Aloitetaan matka. Ensimmäinen asia, mikä reissua suunniteltaessa kannattaa pitää mielessä, on tämä: älä suunnittele liikaa. Toki lento-, juna- tai laivaliput on hyvä varata huolella, pakkaamiseen on syytä kiinnittää huomiota, eikä reitin selvittäminen lentokentältä tai juna-asemalta ensimmäiseen yöpymispaikkaankaan ole pahitteeksi. Tämän jälkeen anna mennä. Ota päivä tai pari kerrallaan. Enempää älä suunnittele. Kun reissaaja jättää tilaa spontaaniudelle, vahingoille ja sattumuksille, matka suunnittelee itse itsensä ja johdattaa sinut elämäsi seikkailuun. Eikä tämä ole vitsi. Junasta myöhästyminen viekin uuteen kohteeseen, tai remontissa oleva hotellin alakerta pakottaa sinut muuttamaan viidenteen kerrokseen niitä kattonäköaloja ihailemaan. Pelkkä biitsillä makaaminenkaan ei koskaan ole pahitteeksi! Ole hyvä, nauti.

Poikkeus suunnittelemattomuuteen kannattaa tehdä junia tai muita kulkupelejä käyttäessä. Halvimmat liput eivät ehkä ole aina ne ensimmäiseksi tarjolla olevat. Aasiassa reissatessa junaliput tuskin ovat se ensimmäisenä tingittävä kohde, mutta esimerkiksi Australiassa junaa huomattavasti edullisempi vaihtoehto on lentäminen. Useissa Euroopan maissa toimii rinnakkaisia junayhtiöitä sekä koko maan laajuisia paikallis- ja pikajunien verkostoja toisistaan erillään, eri hintaisina. Turha kai sanoakaan kumpi on edullisempi vaihtoehto. Vinkki: jos haluat edetä maisemareittejä, eikä sinulla ole kiire, valitse paikallisjuna. Jos haluat edetä tuhat kilometriä Etelä-Italiasta Milanoon ja nukkua kunnon yöunet niin tehdessäsi, valitse pikajuna. Tutustu Interrail-lippuihin ja opiskelijahintoihin! Vertaile!

Junaakin parempi vaihtoehto on tutustua omaan kroppaan ja yllättyä sen jaksamisesta. Omat jalat ovat mahdollisesti kaikkein kätevin tapa liikkua paikasta A paikkaan B. Tämä ei välttämättä tarkoita satojen kilometrien patikointia Alpeilla. Pyöräily – tai miksei myös potkulautailu, rullasuksilla ja yksipyöräisellä ajaminen – pienen maanosamme halki on yllättävän aliarvostettua mutta hyvinkin mahdollista. Viitisenkymmentä kilometriä pyöräilee muutamassa tunnissa, ja esimerkiksi Amsterdamista Antwerpeniin siirtyy kaksipyöräisellä päivässä. Länsi-Eurooppa on lisäksi mukavan litteää. Jos kaupunkien välillä liikkuminen ilman julkisia kulkuneuvoja ja kuljettajaa, joka oikeasti tietää mihin on menossa, arveluttaa, eikä kuntoileminen innosta, jätä tämä väliin ja käytä aikasi kaupunkeihin tutustumiseen. Sekin onnistuu pyörällä, omin jaloin tai vaikka rullaluistimilla!

Kävely ja pyöräileminen ovat paitsi edullisia, siis täysin ilmaisia, myös ympäristöystävällisimpiä ja down-shiftaavimpia vaihtoehtoja. Lisäksi monet kaupungit avaavat pyöräilijälle täysin uuden puolen itsestään. Kokeile aurinkoisena päivänä esimerkiksi Malmötä. Ylitä Juutinrauman siltä Köpikseen ja jatka siitä Eurooppaan. Ihastu. Käytä kaikki aika rauhassa seikkailemiseen ja uusien paikkojen tutkimiseen. Maailma ei karkaa mihinkään, vaikket kököttäisikään pikajunassa sitä jahtaamassa. Kävellen ja (vuokra-)pyörällä ehdit myös nauttia näkymistä ja pysähtyä kuvailemaan silloin kun mieli tekee. Kynnys poiketa reitiltä ja löytää uusia paikkoja – niitä, joita karttoihin ja matkaoppaisiin ei kukaan ole merkinnyt – madaltuu. Seuraa pelkästään nousevia katuja, ja löydät itsesi vuorelta. Laskeudu sitten alas meren kohinaa seuraten, ja päädyt rannalle. Älä pelkää eksyä – eksyminen on vain kiertotie perille! Moniin paikkoihin et muuten pääsisikään.

Eksyminen ja kiertotiet saattavat johdattaa sinut kiinnostavia paikkojakin vielä parempiin seikkailuihin, nimittäin tutustumaan uusiin ihmisiin. Allekirjoittaneen vinkit Sinulle: ole utelias, puhu, kysele, luota. Parhaat tyypit tapaat juurikin näin, ja parhaat paikat löydät parhaiden tyyppien avulla. Jos reissaat yksin, älä pelkää. Uskalla. Jos reissaat kaksin tai kolmin, kuvittele reissaavasi yksin. Missä näitä ihmisiä sitten tapaa? Vastaus on kaikkialla. Ehkei kannata raahata sitä suurinta vanhempien ullakolta löytynyttä matkalaukkua mukanaan, tai valittaa suureen ääneen paikallisista oloista. Voit myös olla matkaoppaiden turistikohdekarttaa seuratessasi varma siitä, että turistikohteissa tapaat turisteja. Uskaltaudu siis pois merkityltä polulta (paitsi jos patikoit keskellä Pirin vuoristoa!) ja vietä unohtumaton seikkailu kaupungin vilinässä sukkuloiden, unohdetulla rannalla lojuen tai puistopiknikillä uusien tuttaviesi kanssa!

AirBnB-majoittajat usein tietävät kotikulmiensa huikeimmista paikoista - kuten tästä salabiitsistä, joka tarjoaa upean näkymän suoraan Sydneyn keskustaan!
AirBnB-majoittajat usein tietävät kotikulmiensa huikeimmista paikoista – kuten tästä salabiitsistä, joka tarjoaa upean näkymän suoraan Sydneyn keskustaan!

Vielä viimeiset sanat. Kun nyt olet sen kummempia suunnittelematta ja stressaamatta lähtenyt reissuun, suosinut junia, pyöräilyä ja patikoimista, saanut uusia ystäviä sekä löytänyt upeimmat kartoittamattomat nähtävyydet. Mitä tehdä seuraavaksi? Pysähdy. Nauti. Elä hetkessä. Pidä matkapäiväkirjaa. Muista. Ja ennen kaikkea – ole rohkea! Uskalla! Luota itseesi!


Heini Vainikka
Kirjoittaja eksyi ensimmäisen kuvan vuoren huipulla sijaitsevaan Raiton pikkukylään pilkkopimeässä ja oli aamulla herätessään jokseenkin hämmentynyt näkymästä.

Kuvat | Heini Vainikka

Mainokset

Johdantokurssi opintomatkalle

KANSAINVÄLISYYS Monelle opiskelijaelämän aikainen matkustus rajoittuu vain reissaamiseen kelluvaan muotoon Itämerellä. Sieltäkin voi toki etsiä itseään ja uusia kokemuksia – useammin tosin hytteihin kadonneita kavereita – mutta opiskelijaporukalla ja -budjetilla voi päästä myös kauemmas. Muutaman vuoden talviunta nukkunut Matkapoppoo alkoi taas viime syksynä availla matkalaukkuaan aktiivisen, matkakuumeisen fuksin johdolla. Tänä lokakuussa suuntana on Italia ja Firenzen yliopisto.

Yleisen ja aikuiskasvatustieteen fuksi Pinja Fernström on ranskalais-suomalaisen koulun kasvatti ja siten kouluporukalla tehtävien matkojen, lyhyiden ”mini-kouluvaihtojen”, konkari. Idea lyhykäisessä oppimäärässään on, että ensin Suomesta lähdettiin kohdekouluun Ranskaan noin viikoksi ja myöhemmin ranskalaistutut suuntasivat Suomeen.

”Musta ne matkat oli tosi kivoja ja ajattelin, että yliopistolla olisi hauskaa tehdä jotain tuon tyyppistä. Sitten kuulin jossain kokouksessa syksyllä että sellaista on joskus kauan sitten tehty, joten huusin heti, että mä järkkään! Siitä se sitten lähti!”

Vuonna 2011 Matkapoppoo nautti barcelonalaisesta yliopistoelämästä, mutta vuosia on ehtinyt hiipiä väliin jo sen verran monta, että silloiset matkaajat ovat pitkälti karanneet työelämään ja neuvonantojen ulottumattomin. Niinpä uusi Matkapoppoo joutui pitkälle aloittamaan reissun suunnittelun nollapisteestä, omin ideoin ja avuin. Toisaalta se saattaa olla vain hyvä mauste, joka lisää poppoon sisäistä motivaatiota: toteuttaa matka täysin omin ehdoin ja itse.

”Jännää on ollut siinä mielessä, että mitään kaavaa ei ole ollut. Aika arvailua ja sokeana tähystämistä, mutta se onkin ollut tosi hauskaa!” toteaa Pinja.

Hyvin pian ensimmäisten yliopistoyhteydenottojen jälkeen Firenzen yliopisto ja sen kasvatustieteiden koulutus vilkutti poppoolle vihreää valoa. Porukassa ei lienny ketään, joka olisi mutristanut huuliaan Italian valikoiduttua matkan kohteeksi. Toistaiseksi ei ole tiedossa, että Firenzestä matkaisi myöhemmin Penkereelle italialaisia kasvatustieteilijän alkuja, mutta kaikkihan on mahdollista, kun reissuystävyydet syvenevät ja suomalaiset tartuttavat vakavan opintomatkailukuumeen myös paikallisiin opiskelijoihin.

Ain’ laulain työtäs tee…

Jotta jokaisen matkaajan omakustanteinen osuus saadaan mahdollisimman opiskelijaystävälliseksi summaksi, on vuoden aikana tehty ja tullaan vielä tekemään talkootyönä erilaisia töitä, tapahtumia ja tempauksia. Näitä ovat esimerkiksi osallistuminen toukokuun ravintolapäivään, kirppis- ja sukkamyynti, oman haalarimerkin myyminen, kaupan alan inventaarioissa työskentely sekä opiskelijatapahtumien järjestämiseen osallistuminen.

Lista on melko vaikuttava, kun ottaa huomioon, että kaikki reissaajat opiskelevat päätoimisesti ja useat käyvät sen ohella töissä. Osalla tehotytöistä on lisäksi muita aikaa vieviä aktiviteettejä esimerkiksi hallitustoiminnan tai speksin muodossa. Ilmeisesti tuuli ei kuitenkaan arjen kiireessä tuiverra kasvoille liikaa, sillä matkapoppoon meno vaikuttaa olevan iloista ja aktiivista. Edessä häämöttävä matka ja kaikki sen tulevat kokemukset kantavat pitkäksi venyvien päivien läpi.

Toisaalta vanha klisee ”ei päämäärä, vaan itse matkanteko” pitänee osin kiinni ajatuksestaan myös tässä: vaikka Firenze on se kaunein kirsikka kakun päällä, on kakun leipominenkin yllättävän hauskaa ja opettavaista. Ja se lähentää ihmisiä.

”Päätin, etten aio olla jänishousu tai pelätä etukäteen mahdollista stressiä, sillä matka tulee aivan varmasti olemaan kaiken vaivan arvoinen ja enemmän kadun asioita, joita jätän tekemättä kuin niitä, joita teen. Enkä todellakaan uskonut missään vaiheessa, että tästä voisi edes tulla mitään mitä katua! Lähdin siis saadakseni ihanan elämyksen ja ehkä myös pikkusen ylittääkseni itseni”, kuvaa ennakkofiiliksiään myöskin tämän vuoden fuksi, Henrietta Pihlaja.

”Odotan että me lähennytään matkapoppoolaisten kanssa matkajärkkäilyissä ja itse matkalla”, lisää kurssikaveri Seikku Högel.

Seikkailuja sateenkaaren toisessa päässä?

Matkapoppoolaiset tuntuvat olevan yksimielisiä yhdestä sanasta, johon odotukset tulevasta kokemuksesta kiteytyvät: elämys. Reissun luotetaan sisältävän sopivassa suhteessa matkustelun riemua ja toisaalta kokemuksellista tietoa kasvatustieteiden maailmasta italialaisessa yliopistokontekstissa. Opintomatkan opinnollinen osuus ei siis ole vain hämäystemppu, jolla napataan yliopiston avustus matkaa varten, vaan tarkoituksena on todella laajentaa omia näkökulmia yhteiseltä tieteenalalta. Toisaalta myöskään alan kollegoihin tutustuminen ei ole yhtään sen vähäpätöisempää, sillä työelämässä rummutetaan kaikin eri tavoin verkostoitumisen merkitystä.

”Odotan reissulta paljon uusien asioiden oppimista, Firenzen yliopistoon ja sen opiskelijoihin tutustumista sekä Italian ihanasta kulttuurista nauttimista”, summaa Annina Ahlroth.

Sandra Suomela komppaa matkaseuralaistaan ja täydentää listaa innostuneesti vielä muutaman muun odotuksen verran. ”Odotan hauskanpitoa upeiden ihmisten kanssa, uusia kontakteja ja näkökulmia kasvatustieteen opinnoista, yllätyksiä, arvoituksia, kommelluksia sekä uusia käsityksiä Italian yliopistomaailmasta ja siellä toimivasta järjestelmästä.”

”Lisäksi aion palauttaa mieleen joskus oppimani italian kielen alkeet ja maistella mahtavia italialaisia makuja, ainakin pasta carbonara ja italialaiset viinit on must!” Elina Kytömaa lisää nauraen.

”Miksen minäkin!” – muutama sana opintomatkan järjestämisestä

Matkapoppoo on Aikuiskasvatuksen Killan alainen ryhmä, mutta se on täysin itseorganisoitu ja herää eloon niinä vuosina, kun sille löytyy vetäjä ja halukkaita matkalle lähtijöitä. Se, että opintomatkaryhmä on jonkin yhdistyksen (eli esimerkiksi ainejärjestön) alaisuudessa, helpottaa etenkin varainkeruussa veronmaksua ja sponsorien saamista, kun heille voidaan tarjota jotain vastineeksi, kuten näkyvyyttä ainejärjestön toiminnassa. Jos olet siis kiinnostunut järjestämään tulevaisuudessa oman unelmien opintomatkasi, ota yhteyttä Kiltaan! Mahdollisen vuoden 2016 opintomatkan suunnittelu kannattaa aloittaa jo edeltävänä syksynä. Jos olisit kiinnostunut, mutta et tunne muita potentiaalisia matkaajia, voi AKK auttaa sopivan porukan rekrytoinnissa.

Opintomatkat ovat oiva tapa kokea ainutlaatuisia ”opiskeluaikojen siistejä juttuja”, kuten Elina Tervonen kiteyttää, ja niiden muistot ja solmitut ystävyydet kantavat parhaimmillaan tulevat vuosikymmenet. On kuitenkin hyvä muistaa, että matka on tarkoitus rahoittaa enimmäkseen tai kokonaan yhteisellä työnteolla, ei jokaisen omasta pussista. Niinpä on kaikkien kannalta reiluinta, että sitoudut mukaan vain jos tiedät voivasi osallistua vuoden aikana erilaisiin varainkeruutempauksiin. Itse matkakassan haalimista ei sinänsä kannata stressata, sillä vain mielikuvitus muodostaa rajat mitä erilaisimmille tapahtumille ja toiminnalle, joiden tuotoista syntyy vaikka Italiaan asti ulottuva rahapuro. Varmaa myös on, että tämän vuoden matkapoppoolaisilta riittää arvokkaita tietoja ja niksejä tuleville reissaajille jaettavaksi.

Haluatko tietää, miten Matkapoppoon reissun lopulta kävi tai tukea heidän toimintaansa jo nyt? Seuraa Eloa ja yleisesti Killan viestintää Facebookissa ja nettisivuilla ja bongaa Matkapoppoon tulevat menot ja meiningit. Villi huhu kertoo, että itse matkasta olisi perusteilla myöhemmin myös reissublogi, joten kiinnitämme siis syksyllä kotisohvan turvavyöt ja odotamme värikkäitä ja elämäniloisia kuulumisia eteläisemmältä puolelta Eurooppaa!


Anni Klutas
Kirjoittaja lähtee 43 päivän päästä reissuun, eikä jaksaisi millään odottaa.

Kuvat | Anni Klutas

Vaihtoon hakijan ja lähtijän muistilista

KANSAINVÄLISYYS Mietitkö vaihtoon hakemista, mutta sinua kauhistuttaa koko hakuprosessi? Vai oletko kenties jo lunastanut paikkasi, muttet tiedä mitä sinun seuraavaksi pitäisi tehdä? Ei hätää, kaikki järjestyy! Tässä vinkkejä sekä vaihtoon hakijalle että lähtijälle!  11067805_10153289035404558_1073684302_o

1. Maailma on nyt avoin, ja vaihtopaikkoja löytyy ympäri maailmaa! Mieti, minne oikeasti haluat vaihtoon. Älä luovuta, vaikka hakuprosessi saattaakin aluksi tuntua pitkältä.

2. Hakupaperit: Täytä sähköinen lomake huolella Mobility Online -järjestelmässä ja muista toimittaa yliopistolle kaikki tarvittavat liitteet.

3. Opintosuunnitelma: Suunnittele, mitä kursseja haluat käydä. Mene rohkeasti kohdeyliopiston nettisivuille ja ota selvää, mitä kursseja voisit suorittaa. Selvitä myös, jos kursseilla on ennakkovaatimuksia (esim. edellytetään, että joku kurssi on suoritettu ennen toista).

4. Motivaatiokirje: Anna motivaatiosi ja asenteesi vaihtoa kohtaan näkyä! Perustele, miksi vaihto on sinulle tärkeä etenkin opintojen, mutta myös muun elämän kannalta. Voitko opiskella vaihdossa jotain sellaista, mitä ei voi Helsingissä lukea? Miksi haluaisit juuri sinne maahan ja kaupunkiin, mihin haet? Mikä merkitys vaihdolla olisi tulevaisuutesi kannalta?

5. Opintorekisteriote: Liitä mukaan hakemukseen.

6. Kielitaito: Selvitä, minkälaista kielitaitoa sinulta edellytetään. Sinun on mahdollisesti suoritettava kielikeskuksen testi tai esim. kansainvälinen maksullinen TOEFL- tai IELTS-testi.

1. Tarkista, että olet saanut hyväksynnän sekä Helsingin yliopiston että kohdeyliopistosi puolesta.

2. Opintotuki: Tee Kelaan opintotuen muutosilmoitus ulkomailla opiskeluasi varten.

3. Muutto ulkomaille: Ilmoita Kelaan ja maistraattiin, että muutat ulkomaille.

4. Asunto: Selvitä, millaisia asumisvaihtoehtoja sinulla on vaihtosi aikana (esim. opiskelija-asunnot, yksityiset, asuntosäätiöt). Tee asuntohakemukset ajoissa (voi olla mahdollista tehdä jo ennen kuin kohdeyliopisto on hyväksynyt sinut). Mieti myös, mitä teet Suomessa olevan asuntosi kanssa, laitatko sen vuokralle?

5. Vakuutus: Hanki koko vaihtoajan voimassa oleva ja kattava vakuutus.

6. HY:n apuraha: Kun sinut on hyväksytty vaihtoon, muista täyttää lomake, jotta saat apurahasi. Selvitä onko sinun mahdollista saada myös muita apurahoja (esim. joltakin liitolta tai jos teet tutkimusta matkasi aikana).

7. Raha: Luottokortti saattaa olla toimivampi väline kuin Visa Electron joissakin kaukomaissa. Ota jonkin verran myös käteistä mukaasi, etenkin jos valuuttana kohdemaassasi ei ole euro. Mieti, kannattaako sinun perustaa paikallinen pankkitili vaihtosi ajaksi.

8. Viisumi: Jos kohdemaahan tarvitaan viisumi, muista hankkia se ajoissa.

9. Passi: Onhan passisi voimassa koko vaihtosi ajan?

10. Rokotukset: Joihinkin maihin edellytetään rokotusten ottamista. Muista miettiä aiotko matkustella vaihtosi aikana, ja olisiko silloin tarpeellista olla jokin rokotus otettuna.

11. Lähtöorientaatio: Helsingin yliopisto järjestää vaihtoon lähtijöille infotilaisuuden, josta saa kattavan paketin kaikkea infoa. Kannattaa siis osallistua!

12. Matkatavarat: Pakkaa mukaan tarvittava, mutta älä liikaa.

13. Matkustus: Kannattaa mennä kaupunkiin jo paria päivää ennen orientaatioviikon/luentojen alkua, niin ehdit majoittua ja tutustua jo vähän kohteeseen. Selvitä, miten pääset lentokentältä yliopistolle, saatko kenties yliopiston kautta kyydin?

14. Orientaatioviikko: Osallistu! Saat paljon infoa ja tutustut jo tuleviin vaihtokavereihisi!


Petra Katainen
Kirjoittaja on ollut yliopistovaihdossa Yhdysvalloissa ja kannustaa kaikkia lähtemään vaihtoon.

Kuvat | Feature-kuva & 1.-2. Riikka Helminen | 3.-4. Petra Katainen

Avaa ovi mahdollisuuksille – Päätoimittajalta

KANSAINVÄLISYYS Elo-lehden päätoimittajuuden siirtyminen on ollut kuin huolella harjoiteltu viestikapulan vaihto. Tammikuusta lähtien olen päässyt tutustumaan ja tekemään Eloa yhdessä taka-alalle siirtyvän päätoimittajan Mikko Eloholman kanssa. Viime vuoden aikana Mikko on puhaltanut Elon purjeisiin uutta tuulta ja nettiversio on saanut mainion vastaanoton. Tästä on keltanokan hyvä jatkaa!

Päätoimittajaksi ryhtyminen ei ollut minulle itsestäänselvyys. Puolitoista vuotta sitten tein suuren päätöksen, lopetin edelliset opintoni kesken ja sanoin sen ääneen: minusta ei tule toimittajaa. Kasvatustiede oli vetänyt puoleensa jo muutaman vuoden ajan, mutta vaihtelevista syistä en ollut saanut itseäni motivoitua pääsykoekirjojen ääreen. Kun huomasin, että koulussa kirjoittamieni juttujen aiheet tuntuivat aina ajautuvan koulutuspolitiikan ympärille, sopi se varsinaisesti kurssin aiheeseen tai ei, uskalsin vihdoin tehdä ratkaisevan liikkeen.

Siksi onkin jokseenkin epäloogista, että kun fuksivuoteni puolivälissä minua pyydettiin päätoimittajaksi, huomasin innostuvani. Kirjoittaminen on minulle jotain sellaista, jota haluan tehdä omilla ehdoillani ja Elon myötä tuntuu kuin olisin löytänyt oman ääneni uudelleen. Vasta reilun vuoden ikäinen netti-Elo onkin paikka, jossa me kirjoittajat ja kuvaajat pääsemme toteuttamaan itseämme ja kehittämään lehteä eteenpäin. Kuluvan vuoden aikana tavoitteenamme onkin tehdä Elosta entistä yhteisöllisempi lehti, jonka lukeminen ja tekeminen tuo opiskelijat yhteen.

Uskallusta uuteen tarjoaa myös huhtikuun kansainvälisyys-teemanumero. Useimmiten kansainvälisyyteen liittyy oman mukavuusalueen ulkopuolelle harppaamista, sillä uusien olosuhteiden armoille heittäytyminen vaatii aina rohkeutta. Opiskelijoina meillä on ainutlaatuisia mahdollisuuksia kansainvälistyä ja toivonkin tämän numeron kannustavan teitä tarttumaan tilaisuuteen!

Huhtikuun Elo vie sinut mieleisellesi nojatuolimatkalle. Jos opiskelijavaihtoon lähteminen kiinnostaa, mutta paperisota ja hakuprosessi lannistavat, saat pika-apua Petra Kataisen kirjoittamista muistilistoista vaihtoon hakijalle ja lähtijälle. Kasvatustieteiden opiskeluun ulkomailla voi tutustua myös toisella tavalla. Anni Klutas on koonnut kasvisten oman reissuryhmän, Matkapoppoon etukäteistunnelmia ensi syksylle ajoittuvasta opintomatkasta. Jutusta voi hakea inspiraatiota myös oman opintomatkan järjestämiseen! Jos porukalla matkaaminen on pahin painajaisesi ja olet reissaajana omatoimimatkailija henkeen ja vereen, uppoudu Heini Vainikan tunnelmointiin matkustamisen yllätyksellisyydestä.


Vivi Vaissi
Kirjoittaja on harrastanut reissaamista lähes maanisesti siitä asti kun täysi-ikäistyi, mutta olosuhteiden pakosta keskittynyt viime aikoina lähinnä risteilymatkailuun.

Kuvat | Vivi Vaissi

Vuoden 2015 hallitus esittäytyy

AINEJÄRJESTÖTOIMINTA Uusi hallitus on päässyt jo kokoustamisen makuun ja tiimit ovat täyttä päätä tehtäviensä kimpussa. Mutta keitä hallituksessa häärää? Mitä uudet toimijat oikein junailevat jäsenistön päänmenoksi? Elo otti selvää kunkin tiimin aikeista.

PUHEENJOHTAJISTO

Sara, Pauliina, Linda ja Anni

Puheenjohtaja Anni Klutas
Varapuheenjohtaja Linda Salmijärvi
Sihteeri Pauliina Parkkinen
Rahastonhoitaja Sara Haura

Tavoite

Jotta muu hallitus ja tiimit voivat ensisijaisesti tehdä konkreettista työtä jäsenistön keskuudessa, puheenjohtajiston tavoitteena on hoitaa mallikkaasti tukitoimia eli pitää hallituksen jaksamisesta ja osaamisesta huolta, motivoida ja tsempata vastatuulessa sekä huolehtia tylsistä mutta tarpeellisista raha- ja paperiasioista. Lean on us!

Motto

Neljä tukipilaria!

 

TAPAHTUMATIIMI

Ylärivissä Sallamari, Aino ja Jessica. Alarivissä Rosanna ja Laura.

 Vetäjä Laura Lindfors
Jäsenet Aino Hyle, Jessica Huovinen, Kristiina Hollström, Minna Kaihovaara, Rosanna Kuivalainen ja Sallamari Hyle

Tavoite

Kohti ääretöntä ja sen yli!

Motto

Kohti ääretöntä ja sen yli!

 

TYÖELÄMÄTIIMI

tyoelamatiimi
Petra, Juho, Pauliina, Elina ja Heini

Vetäjä Petra Katainen
Jäsenet Elina Tervonen, Heini Vainikka, Juho Nevalainen ja Pauliina Parkkinen

Tavoite

Työelämätiimi haluaa kannustaa ja rohkaista jokaista kiltalaista löytämään oman kasvisidentiteettinsä tarjoamalla mahdollisimman monipuolisia työelämään liittyviä tapahtumia.

Motto

Meistä tulee ihan mitä vaan!

VIESTINTÄ

Rosanna, Elina, Pauliina ja Vivi

Tiedottaja Rosanna Kuivalainen
Somevastaavat Elina Tervonen, Pauliina Parkkinen
Elon päätoimittaja Vivi Vaissi
Graafinen vastaava Riikka Helminen

Tavoite

Tavoite on pitää kiltalaiset mukana killan ja yliopiston menossa ja melskeessä, innostaa ihmismassoja!

Motto

Innosta, kannusta, keksi sloganit lennosta!

EDUNVALVONTATIIMI

Edunvalvonta Linda Salmijärvi ja Pinja Fernström
Yhdenvertaisuus Vivi Vaissi

Tavoite

Vuonna 2015 tiimi haluaa tehdä edunvalvonnan tutuksi opiskelijoille, jotta kynnys ottaa yhteyttä edunvalvojiin olisi mahdollisimman pieni!

Motto

Kaveria ei jätetä!

KESKUSTELUKERHOVASTAAVA

 Mira Günther

FUKSI- JA TUTORVASTAAVAT

Pinja Fernström ja Seikku Högel

Tavoite

Saattaa kasvissielut yhteen!

Motto

Oma persoona peliin ja ilon kautta mennään!

Hallituksen yhteystiedot löytyvät AKK:n nettisivuilta.


Vivi Vaissi

Kuvat | 1.-5. Mikko Eloholma 6. Vivi Vaissi

Opiskelijajärjestöt – jaatko nämä ennakkoluulot?

JÄRJESTÖTOIMINTA Kaikilla on ennakkoluulonsa opiskelijajärjestöistä. Vaikka myyteissä on joskus totuuden siemen, on niitä syytä tarkastella kriittisesti. Tässä yhdeksän, joihin vastaamme paljolti peilaamalla niitä Aikuiskasvatuksen Kiltaan – istuuhan moni lehden toimittajista kyseisen järjestön hallituksessakin.

1. Järjestön hallitus on sisäänpäin lämpiävä juorukerho, jossa harrastetaan surkeaa inside-huumoria jäsenistön kustannuksella. Miksi kiinnostaisi?

Tavoite järjestöillä on nimenomaan lämmetä ulospäin sekä samalla lämmitellä opiskelijoiden yhteishenkeä. Tavoite saavutettaneen vaihtelevasti, eikä huumorin laatua ole kukaan takaamassa. Hallituslaiset ovat syystäkin tiiviiksi ryhmäytynyt (sekä ryhmäytetty) porukka, jonka tehtävä on ajaa opiskelijoiden ja ennen kaikkea jäsenistönsä asiaa. Kun hallituksella on kivaa, opiskelijoillakin on kivaa!


2. Hallitus järjestää tapahtumia vain itselleen. Osallistumismotivaattorina järjestöaktiiveilla ovat vain luottamustoimista kertyvät CV-merkinnät ja hyvät bileet!

Niin, hyvältähän se CV:ssä näyttää … Vaan ei, tämä tuskin on koko totuus. Ideaalitilanteessa hallituslaisen sydäntä lähellä ovat opiskelijoiden etujen, hyvinvoinnin ja viihtyvyyden takaaminen. Opiskelijajärjestö on väline näiden asioiden ajamiseen. Bonuksena tavoitellaan opiskelijayhteisöön ryhmäytymistä tai verkostoitumista, myös niiden bileiden avulla. Toki hallitus osallistuu itsekin ensisijaisesti jäsenistölleen järjestämiinsä tapahtumiin, mutta samalta viivalta jäsentensä kanssa e-lomakkein ja sähköpostein. Järjestön tehtävä on näkyä niin opiskelijan arjessa kuin juhlassakin. Työ järjestössä on itse kakku, ja hyvät bileet vasta kirsikka sen päällä.

3. Järjestöpuuhastelu on henkilöbrändäystä karkeimmillaan! Työnantajien nuoleskelua ja yritystä tehdä itsestä haluttava työntekijä. Haluan menestyä oikeilla ansioilla!

Pisteitä voi kerätä tietenkin hyvällä opintomenestyksellä tai työkokemuksella. Järjestöissä toimimisesta oppii uutta ja saa kokemusta, joka voi työkokemuksen tavoin tukea teoreettisia opintoja. Töihin verrattuna järjestöissä pääsee kokeileman kaikenlaista pienemmällä kynnyksellä. Työnantajat oletettavasti arvostavat vastavalmistuneiden järjestökokemusta, joten väitteessä lienee hiven totuuttakin. Allekirjoittaneet eivät kuitenkaan usko yksin järjestötoiminnan johtavan upeisiin työtarjouksiin huippufirmoilta, tai olevan sen minkäänlainen edellytys. PS. Henkilöbrändäys ei välttämättä ole kirosana.

4. Opiskelijajärjestöt vain järjestävät bileitä. En jaksa bilettää. Mieluummin ravitsen aivosolujani opiskelua varten.

Järjestöjen tehtävä on ajaa opiskelijoiden asiaa. Toisinaan opiskelijoiden asia ovat bileet. Bileet ovat vaikkakin ehkä näkyvin, silti ainoastaan yksi osa-alue järjestötoiminnasta. Huomio: kuuluakseen järjestöön ei tarvitse bilettää! AKK:ssa tapahtumatiimi vastaa bileistä. Työelämätiimi järjestää työpaikkaekskursioita ja työllistymiseen liittyviä tapahtumia, tänä keväänä esimerkiksi tulevan Alumnisaunan merkeissä. Tuutorivastaava tukee fuksien kasvisidentiteetin muodostumista ja mm. promoaa Killan tapahtumia. Matkapoppoo lähtee syksyllä Firenzeen tutustumaan sikäläiseen kasviskulttuuriin, viestinnän tytöt ovat vastuussa Killan somenäkyvyydestä ja edunvalvonta- ja yhdenvertaisuustiimit pitävät meteliä juuri sinun oikeuksistasi. Näin muutaman esimerkin mainitaksemme.


5. Järjestötoiminta on opiskelijoiden näpertelyä. Itse haluan valmistua mahdollisimman nopeasti ja päästä työelämään oikeiden hommien pariin.

Opiskeluaikana lähimmäksi työelämäkosketusta pääset juuri järjestötoiminnan kautta. Projektien suunnittelu ja toteutus, työelämäkontaktit, verkostoituminen, vastuu… Näitä et pääse hallituslaisena karkuun. Aikapulasta tai kiinnostuksen puutteesta kärsivä voi poimia tarjonnasta itselleen sopivat kohteet. Esimerkiksi Killan järjestämät ekskut ja alumnitapaamiset paitsi antavat järjestäjille arvokasta oppia ja kokemusta, tarjoavat osallistujille ainutlaatuisen tilaisuuden saada suoran käden tietoa työelämän uusimmista tuulista.

6. Kokoustaminen on kuivaa byrokratiaa. En jaksa. En jaksa olla perillä sääntömuutoksista ja tulevista kissanristiäisistä.

Kokoustaminen on todella järjestöläisen arkea. Yhdistyksen on järjestettävä lakisääteiset kevät- ja syyskokoukset, minkä lisäksi hallitus kokoontuu noin kaksi kertaa kuussa ja tiimit halunsa mukaan siinä välissä… Itseisarvo ei kokoustaminen kuitenkaan ole. Pienen järjestön, kuten AKK:n etuna on se, että kokoukset voidaan pitää tiiviinä ja konkretiaan suuntautuneina. Politiikka ja retoriikka jääköön muualle.

7. Opiskelijajärjestöt ovat varikkoja, joilla opiskelijat pistäytyvät, käärivät hyötyjä itselleen ja poistuvat paikalta.. Tämä johtaa siihen, että käytännöt ja pestit ovat samoja vuodesta toiseen ja motivaatiota aidolle, pitkäjänteiselle muutokselle ja kehittämiselle on vähän.

Järjestöihin mahtuu niin pistäytyjiä kuin pidemmänkin ajan puurtajia. Puurtajat voivat viettää järjestöissä yli viisi vuotta, mikä mahdollistaa myös pitkäjänteistä työtä muutoksen eteen. Lyhyet pestit taas voi nähdä myös vahvuutena: niiden motivaationa voi toimia tyytymättömyys opiskelijan arjen epäkohtiin, joita käydään sitten korjaamassa. Tässä mielessä järjestöt voivat olla pienen kynnyksen lähidemokratiaa parhaimmillaan. Toimiminen ei vaadi suurta manifestia tai vaalikampanjaa.

8. Järjestöjen tilat ovat eristettyjä. Gustavus Rexiin (Leppäsuonkatu 6) pääseminen vaatii kulkuluvan, ja Conddoori on aktiivien linnake Minervan K2-kerroksessa. Miksi järjestöt eivät näy opiskelijan arjessa käytävillä ja luentosaleissa?

Järjestöt koostuvat jäsenistöstä ja hallituksesta eli tavallisista opiskelijoista, juuri sellaisista kuin sinäkin. Tässä mielessä järjestöt näkyvät kaikkialla, missä opiskellaan. Konkreettisista tiloista ainakin Conddoorissa vieraileminen on helppoa. Juo kuppi teetä tai ota vaikka päiväunet, ja jututa samalla muutamaa kanssaopiskelijaa. Opinnoissa kokemistasi epäkohdista (kuten epäreilusta kurssiarvostelusta) voit mainita tilassa sijaitsevaan uuteen Glitterboksiin, joka on suora väylä AKK:n ja Peducan edunvalvojille. Kaikki AKK:n kokoukset ovat myös avoimia, ja niistä tiedotetaan sähköpostitse.

9. Mitä AKK tekee jäsenmaksulla (7 euroa/7 vuotta)? Tuollakin rahalla saisi tuopin Kaislasta. Mitä konkreettista olette saaneet lähiaikoina aikaiseksi?

AKK on yhdistys, joka rahoittaa toimintaansa mm. HYY:ltä saaduilla tuella ja jäsenmaksuilla. Voittoa ei yhdistyksen kuitenkaan ole tarkoitus tehdä. Jäsenmaksulla saat etuja mm. tapahtumalipuista, joissa säästät opiskeluaikana helposti seitsemän euron verran. Monilla tapahtumilla, kuten sitseillä tai hyvinvointiaamuilla, on myös kuluja, joita osallistumismaksut eivät kokonaan kata, jolloin niihin osallistumista tuetaan suoraan killan kukkarosta. Voit ajatella tukevasi järjestöä myös laajemmin. Esimerkiksi 12.3 järjestettävään Killan sivuaine-iltaan tai 16.3 järjestettävään Graduttaa-tapahtumaan osallistuminen ei vaadi rahaa tai jäsenyyttä, mutta ne eivät toteutuisi ilman kiltaa.

Lue Lisää AKK:sta killan uudistuneilta nettisivuilta!

Heini Vainikka

Mikko Eloholma

Kuvat | 1. Heini Vainikka | 2. & 3. Mikko Eloholma

Työstä taidetta

TAIDE Otto Ripatti ja Asko Kauppinen ovat lauttasaarelaistuneita kasvatustietelijöitä ja elämäntaiteilijoita, jotka työskentelevät erilaisissa johto- ja projektitehtävissä yksityisellä ja julkisella sektorilla. Vapaa-ajallaan he viettävät aikaa Timo Kuulan kanssa. Otto ja Asko lupasivat kirjoittaa tämän taideteoksen alumnisitseillä puolen yön jälkeen, ja puhtaaksi kirjoittaminen tapahtui helmikuun alussa Lauttasaaren Mutteri-kahvilassa kahden limonadin ja viiden kahvikupin voimin.

OTTO

Otto

 

Tuijotan näppäimistöä yksin pimeässä ja kuulen ääniä. Päivä ei nouse vielä aikoihin, eikä sivuhistoriani kestä päivänvaloa. Olen nelikymppinen helsinkiläismies, mutta hiusrajani ei vielä karkaa. Neljännen kerroksen työhuoneeni ikkunasta näen, kun oranssi proletuubi kuljettaa ihmisiä keskustaan. Paperiniput pinoutuvat harkoiksi. Virkamies haluaa lukea ne.

Kello on 6.12, ja olen kammennut ruhoni selviytymistilaan. Kahvi maistuu pahalta, ja hyvä niin. Olen vuosien aikana oppinut, että aamukahvi on hyvä niellä ärjyen. Heräsin viideltä. Poistuminen Lauttasaaresta aikaisiin paperitöihin tuntui murhaavalta. Pysäkillä värjötellessäni kirjoitin Askolle sekavan viestin: ”TÄNÄÄN KUUNNELLAAN AMBIENT-MUSIIKKIA, JUODAAN MALLASVISKIÄ JA POLTETAAN SHISHAA TYÖVIIKON KUNNIAKSI”.

Puhun usein muusikkotaustastani työpaikalla entisenä elämänä mutta valehtelen. Sanon, että muusikon työ tasapainottaa kouluttajan arkea mukavasti ja toisinpäin. Valehtelen siitäkin. Ne ovat saman kokonaisuuden kaksi eri puolta. Hyödyntääkseni täyden potentiaalini minun täytyy jäljittää itsessäni jäljittelemätön. Eksplikoida, millaisista osista kokonaisuus muodostuu. Kaikki vaikuttaa ja liittyy kaikkeen. Tästä kemiallisesta reaktiosta on syntynyt vuorollaan muusikko, musiikinopettaja, valmennuskurssiopettaja, kouluttaja, projektityöntekijä, koulutussuunnittelija ja projektipäällikkö. Elämä ei ole lineaarista vaan kumulatiivista.

Muusikkona opin esiintymään, vakuuttamaan ja sietämään epävarmuutta. Opin myös kuuntelemaan. Kasvatustieteilijänä opin jäsentämään oppimaani ja ymmärtämään koko elämänhistoriaani. Tekisi mieli puhua elinikäisestä oppimisesta, mutta Asko kielsi. Elämänhistoriaansa tulisi suhtautua kuin David Gilmourin kitarasooloihin, joissa jokaisella nuotilla ja tauolla on tarkkaan harkittu tarkoitus. Jos tapahtumahetkellä sellaista ei ole, langat täytyy sitoa myöhemmin.

Taustani on tehnyt minusta myös neekerin. Tulin akateemiseen maailmaan ulkoavaruudesta, eikä se ollut tarkoitukseni. Niin vain tapahtui. Olen joutunut puolustamaan paikkaani ja perustelemaan valintojani. Olen puhunut väärällä hetkellä, enkä ole aina ymmärtänyt omaa paikkaani. Sekin on osa kokonaisuutta. Jos et erotu, olet näkymätön. Niin yksinkertaista se on. Laatikon ulkopuolella on vielä paljon tilaa, ja tyyli on vapaa. Nietzschen mukaan tanssivat ihmiset ovat hulluja niiden mielestä, jotka eivät kuule musiikkia. Seppo Hovi soitti suorassa TV-lähetyksessä pianosoolon peniksellään. Jollekin taholle täytyy antaa tehtäväksi herättää keskustelua, provosoida, ylläpitää kulttuuria ja tuoda epäkohtia näkyviksi. En suostu elämään yhteiskunnassa, jossa tämä on vain taiteilijan tehtävä.

Otto2

Kello on 6.50, ja olen onnistunut säilyttämään toimintakykyni, sanan rortylaisessa merkityksessä. Asko sanoi jo vuonna 2008, että työelämä on muutakin kuin irstailua Amsterdamissa. Lähes päivälleen 20 vuotta aikaisemmin Chet Baker kuoli yrittäessään yhdistää nämä kaksi asiaa toisiinsa. Tässä jutussa on tasoja. Vielä kaksi tuntia ja luokkahuone täyttyy työttömistä. Kuuttakymmentä käyvä rekkakuski on ryypännyt korttinsa. Toimistosihteeri ei osaa käyttää Wordia. Folkloristiikan maisteri on hukassa, kusessa ja kuopassa. Kaikki hyviä ihmisiä, jotka ansaitsevat parempaa.

Minun tehtäväni on saada heidät uskomaan epätoivon keskellä siihen, että kaikki järjestyy. Tyyli on edelleen vapaa. En voi opettaa mitään, mihin en itse usko, joten kello 8.59 päätän uskoa – heidän vuokseen. Auringon noustessa olen L. Ron Hubbard, Gandhi ja Maa on syntinen laulu -elokuvan matkasaarnaaja sullottuna retoriseen mehulinkoon. Kipinät sinkoilevat ja seuraa freireläinen hurmio. Minulla on ringside-paikka näiden ihmisten lähitulevaisuuteen, eikä minulla ole pienintäkään pelkoa kääriä hihoja, hypätä kehään ja olla tapahtumien polttopisteessä. Tästä on pakko nauttia. Muuten tapan itseni.

Kello 15.30 huokaisen. Olen kuusi tuntia hengittänyt ihmiskohtaloita, ja nyt ne on puhallettava takaisin ulos universumiin. En aio kantaa niitä mukanani viikonloppua. Maanantaina sitten. Omassani on riittävästi, eikä ympärivuorokautinen huolestuminen tee minusta parempaa ihmistä tai kouluttajaa. Asko laittaa viestin. Caps Lock on pohjassa, tosi on kyseessä. Oranssi proletuubi kiitää kohti Lauttasaarta. Seuraa katharsis. Olen taiteilijan taivaassa.

 ASKO

Asko


Tuijotan näppäimistöä yksin pimeässä ja kuulen ääniä. Päivä ei nouse vielä aikoihin, eikä sivuhistoriani kestä päivänvaloa. Olen nelikymppinen espoolaismies, mutta hiusrajani ei vielä karkaa. Minulla on pimeä historia ja kasvatustieteen maisterintutkinto mutta myös kiire toimittaa suunnitelma, jota ei ole olemassa. Se täytyy synnyttää äkkiä, mutta dear Eki: olenko raskaana? Olen hukassa, kusessa, kuopassa. Näen pöydällä Tar baby -kirjan ja lasimaljakon. Kuinka helppoa niiden tekeminen on ollut verrattuna valkokaulustöihini. Olen väärässä.

Valkoisen paperin kammon kanssa Morrison ja Wirkkalakin painivat. Luovuus, intohimo ja hulluus ovat taiteilijan työn peruspiirteitä, mutta entäs me muut? 5:30 aamulla olen epätoivoinen, väsynyt ja valmis ampumaan läppäriä haulikolla naamaan. Saan sekavan WhatsApp-viestin Otolta: ”TÄNÄÄN KUUNNELLAAN AMBIENT-MUSIIKKIA, JUODAAN MALLASVISKIÄ JA POLTETAAN SHISHAA TYÖVIIKON KUNNIAKSI”. On kiire. Laitan puhelimen äänettömälle, käännän volyymin ylös ja seuraan Cannonball Adderleyn saksofonisooloa pilvien läpi kiertoradalle, jatkan Sun Ran kyydissä uusiin universumeihin. Lasken PowerPoint-slalomia Excel-orgioihin; olen Franck Ribery, Wesley Pipes, Yves Klein. Tämä on työtä, taidetta, urheilua, pornoa, juhlaa!

Kun 6:57 aamulla ei luista, on helppoa uskoa, että työssä tylsistyminen ja pahoinvointi vaivaavat. Lennetään arkea pakoon, eletään huomiselle. Minä haluan kuitenkin juhlia tätä päivää, viikkoa ja vuotta: kun maanantai tuntuu perjantailta, perjantai tuntuu vapulta. Työnilosta ja arjen juhlasta puhutaan vinosti hymyillen, koska kaikki on paskaa, mutta haluan hymyillä koneelleni: luonnostelen esityksen juonen paperille siistiksi storyboardiksi. Professori Siltala kirjoittaa työelämän huonontumisen lyhyestä historiasta. Minä taas tartun rattiin, piirrän luonnoksen puhtaaksi, vastaan Otolle, toteutan itseäni. Tässä jutussa on tasoja.

Löydän sisältäni viitekehyksen, jolla strukturoin suunnitelmani vaiheistuksen. Kiitän lehtori Ilse Erikssonia datan murskaamisen opeista. Etsin asioiden välisiä yhteyksiä Charlie Parkerin puhaltaessa korviini fraaseja, joista syntyy yhdistyessään melodioita. Ne syntyvät tyhjästä, ja sieltä ilmestyy myös projektityön ositus kalvolle.

Asko_2

Oikeasti mikään ei synny ikinä tyhjästä. Parker ansaitsi kannuksensa open miceissa, soitti amerikkalaiset standardit etu- ja takaperin, istui big bandeissa pelkääjänpaikalla ja hikoili 5:30 kenkälaatikossaan katsellen oranssia proletuubia. 50 vuotta myöhemmin olen tehnyt 15 vuotta opintoja ja toiset 15 töitä, maksellut oppirahoja: olen Parker. Tästä on pakko nauttia. Muuten tapan itseni.

Kello on 11:15. Jään kotiin. Olen tehnyt niin jo pitkään: viimeistellessäni opintojani työskentelin musiikkikriitikkona, opettajana ja organisaationkehittäjänä, valmensin sadoittain esimiehiä, johtajia ja johtoryhmiä, editoin Elina Lahelman kanssa etnografiakirjaa ja tein tutkimusta. Jatkoin uraani johtamisenkehittäjänä ja osaamisen hallinnan asiantuntijana. Siirryin johdon konsultiksi vetämään muutoshankkeita. Olin Floyd Mayweather: sain turpaan mutta treenasin lisää, halusin liigaan. Nyt kello on 12:43, ja hinkkaan dekkiä maanisesti. Matka on ollut pitkä mutta ei ilmeinen. Elämä ymmärretään taaksepäin, mutta se täytyy elää eteenpäin, kuten Kierkegaardin elämänkerta edessäni muistuttaa, ja minä uskon siihen. Olen Marshawn Lynch beast modessa: levytän kundit, teen 67 jaardin touchdownin ja puristan itseäni säädyttömästä paikasta!

Kello taluttaa minua maaliviivaa kohti. Oton mukaan työelämän vertailukohdat täytyy etsiä toimiston ulkopuolelta – jalkapallosta, musiikista ja vaikka pornoteollisuudesta. Itsensä kehittäminen on siis treenaamista, työnteko pelaamista ja soittamista. Aikalisät käytetään taktiikan hiomiseen, tauot palautumiseen. Pomoa kuunnellaan kuin Mourinhoa tai Zappaa, ja jokaista voittoa juhlitaan estottomasti: toivottavasti tämä ei koskaan lopu. Kello lähestyy neljää, ja on aika hidastaa. Ensi viikolla on uusi skaba, keikka ja kuvauspäivä. Suljen koneen, täytän lasin, avaan oven. Olen taiteilijan taivaassa.

Asko Kauppinen
Otto Ripatti

– 

Kuvat | Asko & Otto

 

Opiskelijakukkaron taidekaverit

TAIDE Luulitko, että kulttuurin harrastaminen on tyyristä ja olet siksi täyttänyt vuotuisen taidekiintiösi ainoastaan Speksin esityksillä? Karista ennakkoluulosi ja hellitä lompakkosi nyörejä vain vähän – Elo esittelee viisi edullista tai suorastaan ilmaista taiteenmuotoa Helsingissä.

kansallisooppera

Opiskelija-alennus on 50 % lipun hinnasta alle 30-vuotiaille opiskelijoille. Lisäksi opiskelijat pääsevät saman päivän esityksiin, jos paikkoja on jäljellä, hintaan 12,50 e. Ota yhteyttä suoraan Oopperaan, jos mielit päästä vielä samana iltana esitykseen! Paikat ovat rajatuilla paikoilla permannolla ja 2. parvella, eikä niihin voi tehdä ennakkovarauksia.

Lipunmyynti saman illan näytöksiin (09) 4030 2211, ohjelmisto ooppera.fi.

kansallisoopppera2

ateneum

Kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona on ilmaisilta klo 17-20, tosin vain silloin, kun avoinna on pelkästään museon kokoelmanäyttely.

Osoite on Kaivokatu 2, ja vuoden 2015 näyttelyt löydät täältä.

ateneum2

svtm (1)

Ilmainen sisäänpääsy joka kuun viimeinen keskiviikko klo 17-20. Lisäksi opiskelijalipun hinta 5 e ei sekään kirpaise kovin pahasti. Jos saatte vähintään viiden hengen opiskelijaporukan kasaan, jää jokaisen lipun hinnaksi enää 2 e.

Katso ajankohtaiset näyttelyt museon nettisivuilta, käyntiosoite Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 G.

svtm (2)

taideyliopisto

Taideyliopisto eli Teatterikorkeakoulu, Sibeliusakatemia ja Kuvataideakatemia tarjoavat läpi lukuvuoden jokainen oman taiteenalansa sykähdyttäviä palasia edullisesti tai ilmaiseksii. Mukana teatteri- ja tanssiesityksiä, konsertteja, näyttelyitä…

Tarkista tarkka ohjelmisto Taideyliopiston kalenterista.

taideyliopisto2

standup

ilmaista stand upia open mic -klubeilla voi kokea Ølhus Oslossa joka toinen torstai klo 20. Seuraavat stand up -illat ovat 26.2. ja 12.3.

Ølhus Oslo Haapaniemenkatu 5, tarkat ajankohdat nettisivuilla.

standup2

Anni Klutas

Kuvat | Riikka Helminen

Viihdeteollisuuskin on taidetta

TAIDE Onko taiteen tarkoitus olla kaunista ja viihdyttävää? Vai rumaa ja provosoivaa? Taide vie mielen muualle, luo tunnelmia ja kokonaisia maailmoja näennäisesti tyhjästä. Taiteen vuoksi kärsitään ja tehdään töitä. Taidetta kulutetaan vapaa-ajalla. Mitä on taide?

seina

Suomalainen sivistyssanakirjamme määrittelee taiteen luovaksi toiminnaksi, joka tähtää merkityksellisinä pidettäviin aistipohjaisiin elämyksiin mutta myös luovan toiminnan tuloksiksi. Näin taide siis on sekä luovuutta että luovuuden tuotosta. Tällä määritelmällä taiteeseen näyttää sisältyvän aina myös toiminta. Taidetta siis tehdään, tuotetaan. Toiminnan hedelmät kerää ja niistä nauttii yleisö, kuluttajat. Opiskelijoina olemme useimmat taiteen kuluttajia, jotkut myös tuottajia.

Sivistyssanakirjan mukaan taide on edellisen lisäksi myös taitoa tai taituruutta. Tällöin voimme laveasti ajatella tehokkaan ja päämäärätietoisen opiskelijan kehittäneen opiskelutekniikkansa taiteeksi. Jos opiskelukin voi olla taidetta, voi siihen myös liittää taiteen eri muotoja. Ainakin opiskelijoille tarjotaan taidetta. On alennuksia ja mainontaa, on erityisiä opiskelijoille suunnattuja tempauksia, myös opiskelijoiden itsensä tarjoamana. On teatteria, on musiikkia sekä sitsien valmisteluun liittyvää askartelua. Tulokset ovat usein komeita, ja tarkoitus on viihtyä ja tehdä yhdessä. Tehdä taidetta, niinhän? Taidetta toisten nautittavaksi, kulutettavaksi. Onko opiskelijoidenkin taide sitä ”oikeaa” taidetta?

Määrittelymme etenee vaarallisen lähelle viihdettä. Taiteen ja viihteen välillähän on ero, niinhän? Vai eikö sittenkään? Taiteen tuotokset voivat olla viihdyttäviä. Ajatellaanpa hetki Picassoa tai kyynelet silmiin nostattavan hauskaa farssikomediaa. Ja kun näemme taiteen vievän mielen muualle, voi viikonlopun leffaputken tarkoituksen tulkita olevan juurikin sama. Vahvasti viihdemaailmaan kuuluvia musiikkivideoita voimme myöskin tarkastella näistä lähtökohdista. Otetaan esimerkiksi Sian Chandelier – rumaa vai kaunista? Viihdettä vai taidetta? Entäpä Conduksen tämän kevään speksi?

rumakaunus

Mikä on taiteen tarkoitus? Siitä ei sivistyssanakirja kerro meille mitään. Taiteen tuotoksista nauttiminen ja elämysten kokeminen taiteen kautta mainitaan. Täytyykö taiteesta aina nauttia? Tietysti taide voi olla jotain muutakin kuin nautintoa tai mielihyvää tuottavaa toimintaa tai tuon toiminnan tuotosten ihailua. Taito tai taituruus eivät aina kulje käsi kädessä miellyttävien kokemusten kanssa. Lopulta pääsemme kuitenkin samaan pisteeseen, lopputulosten esille tuo(tta)miseen ja niiden kuluttamiseen. Olkoonkin rikollista käyttää taiteesta puhuttaessa termejä tuottaa ja kuluttaa, on taiteen esittäminen massayleisöille rinnastettavissa bisnekseen, rahalla kustannettaviin kokemuksiin ja tuotteisiin.

Kolmas ja viimeinen sivistyssanakirjan määritelmä taiteelle on (leikillinen). Tämä määritelmä on hyvä pitää mielessä taiteen olemusta pohdittaessa. Sillä kun taide on yhtä monisyistä ja monimerkityksellistä ja -tarkoituksellista kuin mikä tahansa luova toiminta, voinee sen määritelmän ja merkityksen jättää jokaisen itsensä pohdittavaksi. Luovasti ja kevyellä mielellä, tietenkin.

Heini Vainikka

Kuvat | Mikko Eloholma

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑